Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

Palkansaajien työpaikkatapaturmat

Työkuoleman riski laski selvästi

Palkansaajien kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui vuonna 2009 yhteensä 26. Työkuolemien määrä verrattuna edellisvuoteen laski hieman, sillä vuonna 2008 työpaikkatapaturmissa menehtyi 30 palkansaajaa. On huomattava, että työliikenteessä sattuneita tapaturmia ei korvauskäsittelyssä aina pystytä erottamaan työmatkatapaturmista. Tästä syystä osa työliikenteessä sattuneista tapaturmista tulee kirjatuksi työmatkatapaturmaksi. Liikenteessä sattuneet työpaikkatapaturmat ovat vähentyneet 1990-luvun alusta. (Liitetaulukko 1).

Työkuoleman riski laski selvästi. Vuonna 2009 keskimäärin 1,2 palkansaajaa sadastatuhannesta sai surmansa työpaikkatapaturmissa (kuvio 1). Vastaava luku oli 1,4 vuonna 2008. Tämä tarkoittaa reilun kymmenyksen laskua edellisen vuoden työkuolemariskiin nähden (14,3 %). Sukupuolten välinen ero työtapaturmakuolleisuudessa oli edelleen selvä: 26:stä kuolemaan johtaneesta työpaikkatapaturmasta 22 sattui miehille ja 4 naisille. Työkuolemat keskittyvät tietyille toimialoille: seitsemän kymmenestä työkuolemasta sattui joko teollisuuden (toimiala C), rakentamisen (F), tukku- ja vähittäiskaupan (G) ja kuljetuksen ja varastoinnin (H) toimialoilla (liitetaulukko 2). Työkuoleman riski on perinteisesti ollut erityisen suuri rakentamisen toimialalla. Vuonna 2009 sattui 4,5 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta rakentamisen toimialalla toiminutta palkansaajaa kohden. Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien riski kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla oli 4,7. Tukku- ja vähittäiskaupan yms. toimialalla menehtyi keskimäärin 2,3 palkansaajaa sataatuhatta kohden (ks. taulukko 13).

Toimialoittaiset tiedot perustuvat uuteen toimialaluokitus TOL 2008:aan, joka otettiin Työtapaturmatilastossa käyttöön tilastovuonna 2008. Uudella toimialaluokituksella luokitellut tiedot eivät ole vertailukelpoisia edellisen toimialaluokitus TOL 2002:n tietojen kanssa (tilastovuoden 2007 ja sitä edeltävien vuosien tiedot).

Kuvio 1. Palkansaajien työpaikkakuolemat 100 000 palkansaajaa kohden 1991-2009

Kuvio 1. Palkansaajien työpaikkakuolemat 100 000 palkansaajaa kohden 1991-2009

Palkansaajien työpaikkatapaturmien määrä ja riski laski roimasti

Palkansaajille sattuneiden työpaikkatapaturmien määrä oli vuonna 2009 selvästi edellistä vuotta pienempi. Vuonna 2009 palkansaajille sattui 42 979 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työpaikkatapaturmaa. Tämä oli 10 981 tapaturmaa eli viidenneksen vähemmän kuin vuonna 2008 (-20,4 %). Maatalousyrittäjien työpaikkatapaturmat vähenivät edellisestä vuodesta noin neljällä sadalla, ja muille yrittäjille sattuneiden työpaikkatapaturmien lukumäärä laski myös hieman (kuvio 2). On kuitenkin huomioitava, että vakuutus työtapaturman varalta on yrittäjälle vapaaehtoinen, joten työpaikkatapaturmien määrään vaikuttaa vakuuttamisen suosio yrittäjien keskuudessa. Arviolta noin 40 prosentilla yrittäjistä on työtapaturmavakuutus.

Kuvio 2. Työpaikkatapaturmien lukumäärän muutos ammattiaseman mukaan vuosina 2000-2009

Kuvio 2. Työpaikkatapaturmien lukumäärän muutos ammattiaseman mukaan vuosina 2000-2009

Suomalaisten palkansaajien työpaikkatapaturman riski on alentunut 1990-luvun lopusta alkaen (kuvio 3). Tämä käy ilmi, kun suhteutetaan palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden. Vuosien 1998–2004 välillä työtapaturmasuhde aleni noin 14 prosenttia. Vuonna 2009 sataatuhatta palkansaajaa kohden sattui 2 008 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työtapaturmaa, kun vastaava suhde edellisenä vuonna oli 2 428, joten työtapaturmariski laski lähes viidenneksen (-17,3 %). Tapaturmasuhdetta käytetään eri toimialoilla tai ammattiryhmissä vallitsevien tapaturmariskien vaihtelun mittaamiseen..

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden 1996-2009

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden 1996-2009

Työtapaturmat ovat edelleen miesten ongelma: seitsemän kymmenestä (66,7 %) työpaikalla sattuneesta työtapaturmasta sattuu miehelle. Miesten työtapaturmariski on siten perinteisesti ollut selvästi korkeampi kuin naisilla. Tapaturmasuhteella mitattu miesten riski joutua työtapaturman uhriksi työpaikalla on lähes 2,5-kertainen naisiin verrattuna. Keskeisin syy tähän on se, että miehet työskentelevät naisia useammin toimialoilla ja työtehtävissä, joissa työtapaturmariski on keskimääräistä korkeampi.

Taulukko 1. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2009

   Ikä    Yhteensä     Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 42 979 100 29 471 100 13 508 100
             
15–24 5 110 11,9 3 540 12,0 1 570 11,6
25–34 9 667 22,5 7 190 24,4 2 477 18,3
35–44 9 847 22,9 6 933 23,5 2 914 21,6
45–54 11 162 26,0 7 405 25,1 3 757 27,8
55–64 6 956 16,2 4 247 14,4 2 709 20,1
Muut 237 0,6 156 0,5 81 0,6

Miesten työtapaturmariski on suurin nuorimmassa ikäryhmässä (15–24 v.). Nuorille miehille sattui 3 001 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2009 (kuvio 4). Tämä merkitsi sitä, että tapaturmasuhteella laskettu riski oli yli viisi prosenttia suurempi kuin miespalkansaajilla keskimäärin. Tosin, nuorilla miehillä tapaturmariski laski edellisvuodesta yli neljänneksen (-28,8 %). Kaikilla miespalkansaajilla tapaturmariski laski lähes viidenneksen (-19,1 %). Toisin kuin miehillä, naisten tapaturmariski on korkein vanhimmassa, 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Ikäryhmien väliset erot ovat naisilla kuitenkin varsin pieniä. Kaikkinensa riski alenee lähes tasaisesti iän myötä. Tapaturmasuhteen kautta valottuva kuva sukupuolen mukaisesta työtapaturmatilanteesta onkin pysytellyt lähes ennallaan vuodesta toiseen..

Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2009

Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2009

Talonrakennustyö edelleen vaarallisinta

Vuonna 2009 työtapaturmataajuudella mitattuna korkean työtapaturmariskin toimialoja olivat saha- ja puutavaran valmistus (31,1), rakentaminen (30,3) ja elintarvikkeiden valmistus (29,1). Kuviossa 5 on esitetty toimialat, joissa työtapaturmataajuus oli keskimääräistä (12,9) korkeampi. Taajuudet on laskettu vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista ilman työkuolemia. Kuntasektorilla työskentelevät on luokiteltu omaan luokkaan, koska työtapaturma-aineistossa heiltä puuttuu tieto toimialasta. Kunta-alan palkansaajille sattui 9,9 työpaikkatapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohden vuonna 2009, kun vuotta aiemmin heidän työtapaturmataajuutensa oli 10,2.

Kuvio 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden toimialan mukaan 2009, tapaturmataajuus yli keskiarvon

Kuvio 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden toimialan mukaan 2009, tapaturmataajuus yli keskiarvon

Kuten tapaturmansuhteella, myös tapaturmataajuudella mitattu työtapaturmariski on pienentynyt tasaisesti 1990-lopulta. Edellisenä vuonna 2008 tapaturmataajuus toimialoilla yhteensä oli 15,1.

Ammattitarkastelu (kuvio 6) osoittaa, että talonrakennustyön ammattiryhmässä työtapaturmariski on edelleen korkein, yli nelinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Vuonna 2009 talonrakennustyön ammateissa sattui 8 404 vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Vuotta aiemmin vastaava tapaturmasuhde oli 10 330. Talonrakennustyön ammateissa tapaturmasuhteella mitattu tapaturmariski laski siis lähes viidenneksen (-18,6 %) verrattuna edellisvuoteen.

Seuraavana tulevat elintarviketeollisuustyön (7 118), maatilataloustyön (6 170) ja konepaja- ja rakennusmetallityön (5 284) ammattiryhmät. Kuviossa 6 on esitetty ammattiryhmät, joissa työpaikkatapaturman riski on keskimääräistä korkeampi. Keskimäärin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työpaikkatapaturmia sattui 2 008 sataatuhatta palkansaajaa kohden. Lukumääräisesti eniten tapaturmia sattui edellisvuosien tapaan eri teollisuuden ammattiryhmissä.

Kuvio 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden ammatin mukaan 2009, tapaturmasuhde yli keskiarvon

Kuvio 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden ammatin mukaan 2009, tapaturmasuhde yli keskiarvon

Tapaturmataajuus on työtapaturmasuhdetta tarkempi riskimittari, sillä tapaturmien määrä suhteutetaan aikaan (tehtyihin työtunteihin), jona palkansaajat ovat olleet alttiina työtapaturmalle. Työssäoloaika eli tapaturmalle alttiina olemisen aika voi tällöin eri henkilöillä vaihdella.

Aiemmin Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa tapaturmasuhde laskettiin suhteuttamalla vähintään 3 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat tuhatta palkansaajaa kohden. Tunnuslukuja on yhdenmukaistettu kansallisesti sekä Eurostatin käytännön mukaisiksi. Tapaturmasuhde lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat sataatuhatta referenssiväestöön kuuluvaa kohden. Tapaturmataajuus lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työstä poissaolon aiheuttaneet työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden. Palkansaajien lukumäärä- ja työtuntitiedot saadaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavat ESAW -muuttujat

Vuonna 2003 Suomessa otettiin käyttöön uusittu työtapaturmailmoituslomake, jolla kerättiin ensimmäisen kerran Euroopan työtapaturmatilaston (ESAW) mukaisia työtapaturman sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavia tietoja. Vuoden 2009 Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa näitä tietoja julkaistaan nyt seitsemättä kertaa. Verrattuna edellisvuoden tilastoon muuttujien jakaumat ovat samansuuntaisia ja vaikuttavat siten varsin luotettavilta. Eurostatin hanke on kunnianhimoinen ja kerättävä tieto paikoin seikkaperäistä, joten tässä esitetyistä tiedoista saadaan kattava kuva työtapaturman sattumisen aikana vallinneista olosuhteista, syistä ja seurauksista.

Jäsenmaat ovat voineet käyttää harkintavaltaa tietojen keruun laajuudessa. Suomessa työtapaturmatiedot kerätään keskeisistä ESAW-muuttujista, joista osassa niitä tiedonkeruussa on rajoituttu pääluokkatasolle. Tiedot esitetään työtapaturman sattumisprosessin mukaisesti niin, että ensin kuvataan vallinneita olosuhteita, sitten tapahtumien kulkua ja viimeiseksi tapaturmasta aiheutuneita seurauksia. Osassa muuttujia luokkia on yhdistetty esitystavallisista seikoista johtuen. Tekstiosassa esitetään pääosin sukupuolen mukaisia jakaumia ja liitetaulukko-osassa muiden taustamuuttujien kuten toimialan ja ammatin mukaisia jakaumia. Tämän lisäksi esitetään tietoja vain kansalliseen luokitukseen perustuen. Esimerkiksi työtapaturman välitöntä aiheuttajaa kuvaavan muuttujan tiedot ovat tällaisia (ks. taulukko 7). ESAW-tilastoon perustuvia tietoja koskevissa taulukoissa ja kuvioissa on mainittu niiden olevan yhteiseurooppalaisen työtapaturmatilastoluokituksen mukaisia.

Useimmat tapaturmista sattuivat henkilön liikkuessa

Aluksi esitetään tietoja työtapaturmaa edeltävistä yleisistä olosuhteista. Ensimmäinen ESAW -muuttuja kuvaa missä työtehtävässä palkansaaja työskenteli työpaikkatapaturman sattuessa. Työtehtävä ei kuitenkaan tarkoita henkilön ammattia, koska henkilön työtehtävät voivat samassa ammatissa vaihdella eri hetkinä. Lähes kolmasosa (29,9 %) miesten työtapaturmista sattui tuotantoon, jalostukseen, käsittelyyn tai varastointiin liittyvissä työtehtävissä. Naisten työtapaturmista lähes puolet (48,8 %) sattui julkisiin tai yksityisiin palveluihin liittyvissä tehtävissä (taulukko 2).

Taulukko 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työtehtävän mukaan 2009

Työtehtävä (ESAW)      Yhteensä        Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 42 979 100 29 471 100 13 508 100
             
10 Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi 10 756 25,0 8 822 29,9 1 934 14,3
20 Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen 3 983 9,3 3 875 13,1 103 0,8
30 Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito 1 443 3,4 828 2,8 613 4,5
40 Julkiset ja yksityiset palvelut 8 605 20,0 2 016 6,8 6 589 48,8
50 Tukitoiminnot 9 140 21,3 7 350 24,9 1 790 13,3
60 Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet 7 019 16,3 5 106 17,3 1 913 14,2
99 Muut työpaikalla suoritetut tehtävät 693 1,6 449 1,5 244 1,8
00 Tieto puuttuu 1 340 3,1 1 025 3,5 315 2,3

Työsuoritus kuvaa henkilön täsmällistä fyysistä toimintaa juuri ennen vahingoittumishetkeä, kun työtehtävä-muuttujalla kuvattiin edellä työn yleistä luonnetta tapaturman sattuessa. Työsuorituksella kuvattava fyysinen toiminta voi olla tarkoituksellista tai vapaaehtoista, mutta sen ei tarvitse välttämättä olla pitkäkestoista. Tulosten mukaan (taulukko 3) lähes neljä kymmenestä tapaturmasta sattui henkilön liikkuessa. Naisten (46,2 %) työtapaturmista suurempi osa sattui liikkumisen yhteydessä kuin miehillä (34,1 %). Lähes joka viides (19,1 %) tapaturma sattui henkilön siirtäessä taakkaa käsivoimin. Samoin noin viidesosa (18,8 %) tapaturmista sattui erilaisten esineiden käsittelyn yhteydessä. Miehille sattui suhteellisesti naisia yli puolet enemmän työtapaturmia käsikäyttöisillä työkaluilla työskentelyn yhteydessä.

Taulukko 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työsuorituksen mukaan 2009

Työsuoritus (ESAW)                Yhteensä        Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 42 979 100 29 471 100 13 508 100
             
10 Koneen käyttäminen 1 762 4,1 1 475 5,0 287 2,1
20 Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen 4 852 11,3 4 092 13,9 760 5,6
30 Kulkuneuvon tai siirtolavan ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen 986 2,3 790 2,7 196 1,5
40 Esineiden käsitteleminent 8 086 18,8 5 874 19,9 2 212 16,4
50 Taakan siirtäminen käsivoimin 8 190 19,1 5 452 18,5 2 738 20,3
60 Henkilön liikkuminen 16 288 37,9 10 049 34,1 6 239 46,2
70 Paikallaan olo työpisteessä 931 2,2 535 1,8 396 2,9
99 Muut luettelemattomat työsuoritukset 962 2,2 509 1,7 453 3,4
00 Tieto puuttuu 922 2,1 695 2,4 227 1,7

Tapaturman syy useimmiten kaatuminen, liukastuminen tai putoaminen

Seuraavassa tarkastellaan itse työtapaturmaan johtaneiden tapahtumien kulkua. Naisilla noin kolmasosa (35,5 %) ja miehillä hieman alle 30 prosenttia (29,7 %) työtapaturmista oli seurausta kaatumisesta, hyppäämisestä, liukastumisesta tai putoamisesta (taulukko 4). Osuudet ovat lähes samat kuin vuotta aiemmin. Tämä käy ilmi ”poikkeama” -muuttujasta, jolla kuvataan työsuorituksen aikana sattunutta, työtapaturmaan johtanutta epätavallista tapahtumaa. Jos varsinaista tapaturmaa edeltää useampia poikkeavia tapahtumia, niistä kirjataan se, joka sattui viimeiseksi. Toiseksi yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma sekä miehillä (18,5 %) että naisilla (21,1 %) oli henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen.

Taulukko 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmaan johtaneen poikkeaman mukaan 2009

Poikkeama (ESAW)                Yhteensä        Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 42 979 100 29 471 100 13 508 100
             
10 Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo 91 0,2 72 0,2 19 0,1
20 Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen 1 048 2,4 767 2,6 281 2,1
30 Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen 4 600 10,7 3 439 11,7 1 161 8,6
40 Laitteen, työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen 5 052 11,8 3 937 13,4 1 115 8,3
50 Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen 13 549 31,5 8 750 29,7 4 799 35,5
60 Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itseensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen 7 034 16,4 5 162 17,5 1 872 13,9
70 Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen 8 286 19,3 5 439 18,5 2 847 21,1
80 Väkivalta, järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo 1 195 2,8 442 1,5 753 5,6
99 Muut 1 540 3,6 1 040 3,5 500 3,7
00 Tieto puuttuu 584 1,4 423 1,4 161 1,2

Noin kolme kymmenestä (29,7 %) työtapaturman uhriksi joutuneesta vahingoittui iskeytymällä kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (taulukko 5). Tähän viittaavat myös tapaturmaan johtanutta poikkeavaa tilannetta ilmaisevan muuttujan tiedot, jossa kaatuminen, putoaminen tai vastaava oli yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma. Näiden kahden muuttujan tiedot miehistä ja naisista vastaavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes identtisesti toisiaan. Noin joka neljäs (25,2 %) vahingoittui äkillisen fyysisen tai psyykkisen kuormittumisen seurauksena. Vahingoittumistapa ilmaisee tapaa, jolla vahingoittunut ruumiinosa joutui kosketuksiin vamman aiheuttajan kanssa. Useiden vahingoittumistapojen ollessa kyseessä kirjataan vakavimman vamman aiheuttanut.

Taulukko 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittumistavan mukaan 2009

Vahingoittumistapa (ESAW)           Yhteensä        Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 42 979 100 29 471 100 13 508 100
             
10 Sähkö, lämpötila, vaaralliset aineet 1 190 2,8 770 2,6 420 3,1
20 Hapen saannin estyminen 10 0,0 5 0,0 5 0,0
30 Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten 12 751 29,7 8 189 27,8 4 562 33,8
40 Liikkuvan aiheuttajan osuma tai siihen törmääminen 4 221 9,8 3 145 10,7 1 076 8,0
50 Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen 6 539 15,2 5 120 17,4 1 419 10,5
60 Puristuminen, ruhjoutuminen 4 594 10,7 3 452 11,7 1 142 8,5
70 Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen 10 831 25,2 7 212 24,5 3 619 26,8
80 Eläimen tai ihmisen purema, potku jne 1 061 2,5 389 1,3 672 5,0
99 Muut luettelemattomat vahingoittumistavat 1 428 3,3 943 3,2 485 3,6
00 Tieto puuttuu 354 0,8 246 0,8 108 0,8

Kolmasosassa palkansaajien työpaikkatapaturmia vahingoittumistapaan liittyvä vamman välitön aiheuttaja oli erilaiset telineet, tasot ja pinnat, miehillä (31,3 %) ja naisilla (37,5 %). Erilaiset aineet, tarvikkeet ja varusteet vammauttivat työtapaturman uhriksi joutuneita hieman yli neljäsosassa tapauksista (taulukko 6).

Tieto vamman aiheuttajasta kuvaa fyysistä tekijää, jonka kanssa vammautunut ruumiinosa on joutunut kosketuksiin. Useiden aiheuttajien ollessa kyseessä tapaturmailmoituslomakkeen täyttäjää on pyydetty ilmoittamaan vakavimpaan vammaan johtaneen aiheuttajan.

Taulukko 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2009

Välitön aiheuttaja (TVL)              1) Yhteensä        Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 42 979 100 29 471 100 13 508 100
             
1100-1399 Telineet, tasot ja pinnat 14 312 33,3 9 245 31,3 5 067 37,5
2100-2799 Työkalut, koneet ja laitteistot 6 614 15,4 5 469 18,7 1 145 8,5
2801-2899 Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet 1 868 4,4 1 280 4,4 588 4,4
3100, 3200 Kulkuvälineet 1 369 3,2 1 134 3,8 235 1,8
4100-4400 Aineet, tarvikkeet ja varusteet 11 601 26,9 8 621 29,4 2 980 22,1
5100 Ihmiset, eläimet, kasvit 2 857 6,6 848 2,9 2009 14,9
5200 Irtojätteett 158 0,4 125 0,4 33 0,2
5300 Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, vesistöt 341 0,8 224 0,8 117 0,9
9999 Muu aiheuttaja 2 944 6,8 1 908 6,5 1 036 7,7
0000 Tieto puuttuu 915 2,1 617 2,1 298 2,2
1) Muuttujan luokitus on kansallinen (TVL = Tapaturmavakuutuslaitosten liitto).

Palkansaajien työtapaturma-aineistossa on käytössä kansallinen luokitus vamman aiheuttajaa kuvaavassa muuttujassa. Luokitus on aiempaa huomattavasti yksityiskohtaisempi. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensinnäkin työtapaturman sattuminen on yleensä monen eri tekijän summa eikä yksittäistä aiheuttajaa aina voida osoittaa yksiselitteisesti. Muuttujan tiedot osoittavat kuitenkin sen, millaisella välineellä tai työkalulla uhri työskenteli, tai millaisessa työympäristössä uhri oli tapaturman sattuessa. Toiseksi, puutteellinen opastus tai työntekijän kokemattomuus ovat usein merkittäviä osallisia tapaturman syntyyn. Näiden tekijöiden tilastointi on hankalaa ja usein mahdotonta.

Neljässä työtapaturmassa kymmenestä (42,8 %) vamma oli jäsenen sijoiltaan meno, nyrjähdys tai venähdys (taulukko 7). Seuraavaksi yleisimpiä olivat haavat ja pinnalliset vammat (25,6 %) sekä erilaiset tärähdykset ja sisäiset vammat (16,2 %). Työtapaturmista aiheutui miehille useammin kuin naisille haavoja ja erilaisia pinnallisia vammoja, naisille taas jäsenen sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Tämä on sopusoinnussa edellä esitettyjen tulosten kanssa, joista ilmeni, että miehet loukkaavat itsensä työtapaturmissa naisia useammin teräviin esineisiin ja naiset loukkaantuvat vastaavasti miehiä useammin kaatumisen tai liukastumisen seurauksena.

Taulukko 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman laadun mukaan 2009

Vamman laatu (ESAW)                   Yhteensä        Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 42 979 100 29 471 100 13 508 100
             
010 Haavat ja pinnalliset vammat 10 999 25,6 8 219 27,9 2 780 20,6
020 Luunmurtumat 4 340 10,1 3 056 10,4 1 284 9,5
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 18 415 42,8 12 079 41,0 6 336 46,9
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset 135 0,3 120 0,4 15 0,1
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat 6 979 16,2 4 664 15,8 2 315 17,1
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat 975 2,3 576 2,0 399 3,0
070 Myrkytykset ja tulehdukset 130 0,3 105 0,4 25 0,2
080 Hukkuminen ja tukehtuminen 2 0,0 2 0,0 - -
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset 9 0,0 8 0,0 1 0,0
100 Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset 8 0,0 6 0,0 2 0,0
110 Sokki 102 0,2 63 0,2 39 0,3
120 Useita vammoja 144 0,3 80 0,3 64 0,5
999 Määrittelemättömät 213 0,5 138 0,5 75 0,6
000 Tieto puuttuu 528 1,2 355 1,2 173 1,3

Useampi kuin neljä kymmenestä (43,3 %) kaikista työpaikkatapaturmista kohdistuu yläraajoihin (taulukko 8). Vajaa 30 prosenttia (29,6 %) tapaturmista vahingoittaa alaraajoja, joihin lasketaan kuuluviksi lonkat, reidet, polvet, sääret ja nilkat.

Taulukko 8. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2009

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)           Yhteensä        Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 42 979 100 29 471 100 13 508 100
             
10 Pää 1 619 3,8 1 182 4,0 437 3,2
20 Niska 464 1,1 301 1,0 163 1,2
30 Selkä, selkäranka 6 012 14,0 3 970 13,5 2 042 15,1
40 Vartalo, sisäelimet 2 179 5,1 1 647 5,6 532 3,9
50 Yläraajat 18 594 43,3 13 102 44,5 5 492 40,7
60 Alaraajat 12 701 29,6 8 467 28,7 4 234 31,3
70 Koko keho tai useat ruumiinosat 1 149 2,7 639 2,2 510 3,8
99 Muut 112 0,3 68 0,2 44 0,3
00 Tieto puuttuu 149 0,3 95 0,3 54 0,4

Poissaolon kesto keskimäärin kaksitoista päivää

Työtapaturmien vakavuutta voidaan arvioida tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden keston perusteella. Poissaolon kestoa kuvaavat luvut ennen vuotta 2002 eivät ole täysin vertailukelpoiset vuosien 2002–2008 lukujen kanssa, koska aiemmin aineistosta ei ole voitu erottaa tapaturmaeläkkeeseen johtaneita tapauksia. Tapaturmaeläkkeeseen johtaneet tapaukset ovat aina vakavia, mutta osassa tapauksia kirjautunut poissaolopäivien määrä on voinut olla vähäinen ennen eläkepäätöstä. Nyt eläketapaukset on rajattu työkyvyttömyyden kestoa koskevan tarkastelun ulkopuolelle.

Työpaikkatapaturmasta aiheutuneen poissaolon keskimääräinen pituus oli 12 päivää (12,4) vuonna 2009. Miesten työkyvyttömyyden keskimääräinen kesto oli 13,6 päivää ja naisten 9,9 päivää. Keskimääräinen tapaturmasta aiheutuneen poissaolon pituus kasvoi iän myötä sekä miehillä että naisilla (kuvio 7). Mukana laskuissa ovat myös alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat.

Kuvio 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2009

Kuvio 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2009

Hieman alle kolmannes (29,6 %) kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneista tapaturmista johti 4–6 päivän työkyvyttömyyteen. Vakavia yli 30 päivän tapaturmia – mukaan lukien tapaturmaeläketapaukset – oli 18,4 prosenttia kaikista tapaturmista (taulukko 9).

Taulukko 9. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työkyvyttömyysajan mukaan 2009

Työkyvyttömyysaika           Yhteensä        Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 42 979 100 29 471 100 13 508 100
             
4–6 päivää 12 737 29,6 8 431 28,6 4 306 31,9
7–14 päivää 15 299 35,4 10 423 35,4 4 806 35,6
15–30 päivää 7 099 16,5 4 960 16,8 2 139 15,8
31–90 päivää 5 423 12,6 3 806 12,9 1 617 12,0
91–182 päivää 1 478 3,4 1 076 3,7 402 3,0
183–365 päivää 890 2,1 667 2,3 223 1,7
Tapaturmaeläke 123 0,3 108 0,4 15 0,1

Työmatkatapaturman riski laski selvästi

Vuonna 2009 palkansaajille sattui työmatkalla yhteensä 18 261 sellaista tapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia. Näistä 8 524 johti vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen. Tilastoissa työmatkatapaturmat erotetaan työpaikkatapaturmista ja työnteon yhteydessä sattuneista liikennetapaturmista. Työmatkatapaturmalla tarkoitetaan asunnon ja työpaikan välisellä matkalla sattunutta tapaturmaa. Käytännössä jonkin verran työmatkatapaturmia kirjataan vahinkoilmoitusten puutteellisten tietojen johdosta työpaikkatapaturmiksi ja päinvastoin.

Työmatkatapaturmien määrä väheni viidenneksen (-20,2 %) vuodesta 2008, sillä tuolloin sattui noin 22 203 työmatkatapaturmaa, joista 10 684 johti vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen. Työmatkatapaturmissa kuolleiden määrä väheni myös selvästi edellisvuodesta. Vuonna 2009 työmatkalla menehtyneitä oli 11, kun vuonna 2008 heitä oli 18. Vuonna 2007 vastaava luku oli 25 ja vuonna 2006 työmatkakuolemia oli 16. Näin ollen työmatkakuolemien määrä vaihtelee suuresti vuosittain. Työmatkatapaturmien lukumäärän kehittymistä pidemmällä aikavälillä on tarkasteltu tarkemmin liitetaulukossa 4.

Työmatkatapaturmat poikkeavat työpaikkatapaturmista siinä, että niitä sattuu naisille enemmän kuin miehille: lähes kahdessa kolmasosassa (65,6 %) kaikista työmatkatapaturmista uhrina oli nainen. Vuosina 2002–2008 osuus oli lähes sama, noin 65 prosenttia. Sen sijaan kuolemaan johtaneita työmatkatapaturmia sattui miehille yli kaksinkertainen määrä (8) naisiin (3) verrattuna. Työmatkatapaturmissa kuolleiden määrä väheni kuitenkin yli kolmanneksella edellisvuodesta (-38,9 %).

Työmatkatapaturmien tapaturmasuhde laski selvästi (17,0 %). Vuonna 2009 työmatkalla sattui 399 tapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Vuonna 2008 vastaava suhdeluku oli 481 ja vuonna 2007 se oli 410. Naisille sattui 508 (628 vuonna 2008) ja miehille 284 (332 vuonna 2008) työmatkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2009. Samoin kuin työmatkakuolemien määrä, vaihtelee työmatkatapaturmien tapaturmasuhde selvästi vuosittain.

Miesten ja naisten välinen ero säilyy myös tarkasteltaessa tapaturmasuhteita eri ikäryhmissä (kuvio 8). Työmatkatapaturman riski kasvaa sekä miehillä että naisilla iän mukaan, mutta naisten riski on silti miehiä korkeampi kaikissa ikäryhmissä. 55–64-vuotiaiden naisten riski loukkaantua työmatkalla on yli 3-kertainen verrattuna nuorimpaan ikäryhmään. Miesten ja naisten välinen suhteellinen ero on myös suurimmillaan vanhimmassa ikäryhmässä.

Kuvio 8. Palkansaajien työmatkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2009

Kuvio 8. Palkansaajien työmatkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2009

Suurin osa työmatkatapaturmista sattuu liikuttaessa jalan tai polkupyörällä: yli kuusi kymmenestä (61 %) työmatkalla loukkaantuneesta oli liikkeellä jalkaisin ja runsas viidennes (23 %) ajoi polkupyörällä vahingoittumishetkellä. Miesten ja naisten välisten työmatkatapaturmien erot liikkumistavan mukaan eivät ole suuria: naiset loukkaantuvat hieman miehiä enemmän jalan liikkuessa, kun taas miehet loukkaantuvat polkupyöräonnettomuuksissa naisia useammin (kuvio 9). Tilastossa ei ole mahdollista ottaa huomioon naisten ja miesten välisiä eroja esimerkiksi polkupyörän tai auton käytön yleisyydessä työmatkalla.

Kuvio 9. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2009

Kuvio 9. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2009

Liikkumistavat huomioon ottaen on luonnollista, että yleisin tapaturmatyyppi on kaatuminen, liukastuminen tai kompastuminen. Lähes neljä viidestä (78 %) vuonna 2009 työmatkalla sattuneesta tapaturmasta oli seurausta kaatumisesta tai liukastumisesta. Toiseksi yleisin (10 %) tapaturmatyyppi on ’yhteentörmäys auton kanssa’ (taulukko 10).

Taulukko 10. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmatyypin mukaan 2009

Tapaturmatyyppi                Yhteensä        Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 8 524 100 2 936 100 5 588 100
             
Kaatuminen, liukastuminen ja kompastuminen      6 604 77,5 2 194 74,7 4 410 78,9
Esineiden päälle astuminen 67 0,8 28 1,0 39 0,7
Ajoneuvon ulosajo tai kaatuminen 455 5,3 173 5,9 282 5,0
Yhteentörmäys auton kanssa 811 9,5 347 11,8 464 8,3
Yhteentörmäys polkupyörän, mopon tms. kanssa 144 1,7 37 1,3 107 1,9
Yhteentörmäys kiskoilla kulkevan ajoneuvon kanssa 1 0,0 1 0,0
Väkivalta 17 0,2 6 0,2 11 0,2
Muut 425 5,0 150 5,1 275 4,9

Työmatkatapaturmista aiheutuneista vammoista suurin osa on lieviä, usein juuri kaatumisesta aiheutuneita vammoja. Yli neljässä tapauksessa kymmenestä uhrin vammat ovat olleet erilaisia jäsenten sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (taulukko 11). Vammat kohdistuvat useimmiten raajoihin (taulukko 12).

Taulukko 11. Palkansaajien työmatkatapaturmat tapaturmahetken vamman laadun mukaan 2009

Vamman laatu (ESAW)                     Yhteensä        Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 8 524 100 2 936 100 5 588 100
             
010 Haavat ja pinnalliset vammat 894 10,5 297 10,1 597 10,7
020 Luunmurtumat 1 771 20,8 611 20,8 1 160 20,8
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 3 597 42,2 1 287 43,8 2 310 41,3
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset 2 0,0 2 0,0
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat 1 885 22,1 605 20,6 1 280 22,9
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat 7 0,1 5 0,2 2 0,0
070 Myrkytykset ja tulehdukset 2 0,0 1 0,0 1 0,0
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset
110 Sokki 6 0,1 1 0,0 5 0,1
120 Useita vammoja 124 1,5 40 1,4 84 1,5
999 Määrittelemättömät 36 0,4 12 0,4 24 0,4
000 Tieto puuttuu 200 2,3 77 2,6 123 2,2

Taulukko 12. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2009

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)           Yhteensä        Miehet        Naiset       
  N % N % N %
Yhteensä 8 524 100 2 936 100 5 588 100
             
10 Pää 310 3,6 77 2,6 233 4,2
20 Niska 380 4,5 132 4,5 248 4,4
30 Selkä, selkäranka 670 7,9 249 8,5 421 7,5
40 Vartalo, sisäelimet 656 7,7 303 10,3 353 6,3
50 Yläraajat 2 473 29,0 876 29,8 1 597 28,6
60 Alaraajat 3 024 35,5 971 33,1 2 053 36,7
70 Koko keho tai useat ruumiinosat 887 10,4 274 9,3 613 11,0
99 Muut 18 0,2 7 0,2 11 0,2
00 Tieto puuttuu 106 1,2 47 1,6 59 1,1

Yrittäjien työtapaturmat

Seuraavassa tarkastellaan erikseen maatalousyrittäjille ja muille yrittäjille sattuneita työtapaturmia. Työtapaturmatilastossa yrittäjille (pl. maatalousyrittäjät) sattuneet työtapaturmat erotettiin ensimmäisen kerran palkansaajille sattuneista työtapaturmista vuonna 1995. Sitä ennen yrittäjien tapaturmat sisältyivät erittelemättöminä palkansaajien työtapaturmiin. Yrittäjien työtapaturmia koskevia lukuja tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon se, että yrittäjien tapaturmavakuutus on vapaaehtoinen ja kaikilla yrittäjillä ei ole tapaturmavakuutusta. Näin ollen yrittäjien työtapaturmien jakautuminen eri taustamuuttujien (ikä, ammatti, toimiala) mukaan kuvaa myös sitä, missä ammateissa ja millä aloilla yrittäjien vakuutuksia on tavallista enemmän.

Suomessa valtaosa maatalousyrittäjistä asuu tilallaan, ja sen vuoksi työpaikkatapaturmien ja työmatkatapaturmien erottaminen toisistaan ei ole mahdollista. Tässä julkaisussa kaikkia maatalousyrittäjille työssä sattuneita tapaturmia kutsutaan työtapaturmiksi. Maatalousyrittäjien työtapaturmatiedot perustuvat Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta (Mela) saatuihin tietoihin.

Päätoimisen ja työikäisen maatalousyrittäjän lisäksi vakuutettuna voi olla eläkeläinen, alle 18-vuotias yrittäjäperheenjäsen tai osa-aikaisesti maa-, metsä-, riista-, poro- tai kalataloutta harjoittava henkilö. Maatalousyrittäjien määrä on viime vuosina laskenut tasaisesti. Vuoden 2009 lopussa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa oli vakuutettuna 81 146 maatalousyrittäjää, mikä on noin 2 900 henkilöä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja yli 30 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 1999.

Maatalousyrittäjien työtapaturmat vähentyneet

Maatalousyrittäjien lukumäärässä tapahtuneet muutokset näkyvät myös työtapaturmien määrässä. Vuoden 2009 aikana sattuneista tapaturmista Mela maksoi maatalousyrittäjille korvauksia yhteensä (4 731) tapauksesta. Vähennystä edellisestä vuodesta on noin 400 tapauksen verran. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työtapaturmia sattui yhteensä 4 045, kun edellisvuonna vastaava luku oli 4 453 (-9,3 %). Maatalousyrittäjien työtapaturmien lukumäärä on alentunut koko viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajan, pois lukien vuoden 2005 (kuvio 10). Vuoden 2005 'tapaturmapiikki' voi osittain johtua vuoden 2005 alussa käyttöön otetusta sairaanhoidon täyskustannusvastuujärjestelmästä.

Kuvio 10. Maatalousyrittäjien vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat (pl. työkuolemat) vuosina 2000–2009

Kuvio 10. Maatalousyrittäjien vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat (pl. työkuolemat) vuosina 2000–2009

Maatalousyrittäjien työkuoleman riski pieneni hieman

Kaikista vuonna 2009 korvatuista työtapaturmista 4 tapausta johti työntekijän kuolemaan, kun edellisenä vuonna 7 maatalousyrittäjää menehtyi työtapaturman seurauksena. Tapaturmaisesti työssään kuoli 3 miestä ja yksi nainen. Kaikista vuosien 2000–2009 maatalousyrittäjien työkuolemista ainoastaan kaksi on sattunut naiselle. Kuviossa 11 on tarkasteltu maatalousyrittäjien tapaturmasuhteita sekä työkuolemien että vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden tapaturmien osalta ajanjaksolla 2000–2009. Kuvio osoittaa, että työkuoleman riski vaihtelee voimakkaasti eri vuosina. Vuonna 2009 kuoli 4,8 maatalousyrittäjää 100 000 vakuutettua kohden, kun vuonna 2008 vastaava suhdeluku oli 8,2. Vuonna 2007 vastaava suhdeluku oli 9,2 ja vuonna 2006 5,6. Vuosi 2000 on lähimenneisyyden synkin, jolloin työtapaturmissa menetti henkensä 12,9 maatalousyrittäjää 100 000 vakuututettua kohden.

Aikasarjatarkastelusta selviää, että maatalousyrittäjien kuoleman riski työpaikalla on alentunut reilun kymmenyksen (13 %) vuosina 1999–2009. Tämä käy ilmi verrattaessa kahta viisivuotisjaksoa toisiinsa. Vuosina 2000–2004 maatalousyrittäjille sattui yhteensä 44 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa, joka merkitsi keskimäärin 8,8 työkuolemaa 100 000 maatalousyrittäjää kohden vuodessa. Vuosina 2005–2009 työpaikkatapaturmissa kuoli 33 maatalousyrittäjää, joka on keskimäärin 7,6 työkuolemaa vuosittain 100 000 maatalousyrittäjää kohden.

Kuvio 11. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhteet vuosina 2000–2009

Kuvio 11. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhteet vuosina 2000–2009

Taulukossa 13 on verrattu maatalousyrittäjien kuolemaan johtaneiden työtapaturmien tapaturmasuhdetta palkansaajien riskialteimpiin toimialoihin vuonna 2009. Koska työkuolemissa menehtyneiden enemmistö on tavallisesti miehiä, on heidän tapaturmasuhdelukunsa esitetty erikseen. Luvuista käy ilmi, että työ oli vaarallisinta maatalousyrittäjämiehillä. Heistä 5,5 menetti henkensä 100 000 vakuutettua maatalousyrittäjää kohden vuonna 2009. Vuonna 2008 vastaava luku 12,4.

Vuonna 2009 riskialtein toimiala palkansaajilla oli kuljetus ja varastointi. Kyseisellä toimialalla työkuoleman riski oli 4,7 (miehillä 4,1) työkuolemaa 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden. Palkansaajien toiseksi vaarallisin toimiala oli rakentaminen. Kyseisellä toimialalla työkuoleman riski oli 4,5 (miehillä 5,0) työkuolemaa 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden.

Taulukko 13. Maatalousyrittäjien työkuolemat verrattuna palkansaajien työkuolemiin riskialtteilla toimialoilla 100 000 maanviljelijää tai palkansaajaa kohden vuosina 2008–2009

  Vuosi 2008   Vuosi 2009  
  Kaikki Miehet Kaikki Miehet
         
Maatalousyrittäjät 8,2 12,4 4,8 5,5
Palkansaajat 1,4 2,6 1,2 2,1
   Teollisuus 0,8 1,0 0,3 0,4
   Rakentaminen 3,4 3,7 4,5 5,0
   Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 3,8 5,2 4,7 4,1
1) Toimialoittaiset tiedot perustuvat uuteen toimialaluokitus TOL 2008:aan, joka otettiin Työtapaturmatilastossa käyttöön tilastovuonna 2008. Uudella toimialaluokituksella luokitellut tiedot eivät ole vertailukelpoisia edellisen toimialaluokitus TOL 2002:n tietojen kanssa (tilastovuoden 2007 ja sitä edeltävien vuosien tiedot)

Maatalousyrittäjillä lievien, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus on pysynyt viime vuosien aikana suunnilleen samalla tasolla ollen alle 15-20 prosenttia kaikista korvatuista tapaturmista (taulukko 1). Lähes joka kolmas työtapaturmista (31,4 %) oli puolestaan niin sanottuja vakavia vahinkoja eli ne aiheuttivat yli kuukauden mittaisen työkyvyttömyyden (liitetaulukko 5). Seuraavassa tarkastellaan tarkemmin niitä työtapaturmia, joista seurasi vähintään neljän päivän työstä poissaolo.

Maatalousyrittäjien työtapaturmariski kasvaa iän myötä

Vuonna 2009 maatalousyrittäjille sattui 4 897 työtapaturmaa sataatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden, mikä oli hieman vähemmän (-6,2 %) kuin vuonna 2008 (5 220). Maatalousyrittäjien tapaturmariski on kuitenkin edelleen selvästi suurempi kuin palkansaajilla ja on selvästi korkeampi miehillä kuin naisilla: miehille sattui 5 696 ja naisille 3 328 työtapaturmaa sataatuhattatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden (kuvio 12). Sukupuolten välinen ero selittyy osin sillä, että miehet tekevät perinteisesti maataloudessa sellaisia töitä, joissa sattuu paljon tapaturmia. Näitä ovat esimerkiksi rakennustyöt sekä koneiden ja laitteiden käyttöön ja huoltoon liittyvät tehtävät.

Kuvio 12. Maatalousyrittäjien työtapaturmat 100 000 vakuutettua kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2009

Kuvio 12. Maatalousyrittäjien työtapaturmat 100 000 vakuutettua kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2009

Maatalousyrittäjien tapaturmista yli kuusi kymmenestä (62,7 %) sattuu yli 45-vuotiaille. Vuonna 2009 suhteellisesti eniten työtapaturmia sattui yli 55-vuotiaille: 4 793 per 100 000 maatalousyrittäjää). Vastaava suhdeluku alle 25-vuotiailla vuonna 2009 oli 4 035. Vuonna 2008 alle 25-vuotiaiden tapaturmasuhde oli 3 694 ja vuonna 2007 taasen 6 045. Tapaturmariskin vuosittainen vaihtelu voi heillä olla melko suurta, sillä nuorimpaan ikäluokkaan kuuluvia vakuutettuja maatalousyrittäjiä ei ole kovin paljoa.

Karjanhoitotyössä sattuu eniten tapaturmia

Erilaisissa karjanhoitotehtävissä sattuneiden työtapaturmien osuus oli samansuuruinen kuin vuotta aiemmin, runsas neljä kymmenestä (43,0 %) kaikista työtapaturmista (taulukko 14). Erityisesti naiset joutuvat työtapaturman uhriksi karjaa hoitaessaan, sillä useampi kuin kolme neljästä (75,6 %) naisille sattuneesta työtapaturmasta sattui karjanhoitotyössä. Miehillä vastaava osuus oli tasan kolmasosa (33,3 %). Toiseksi eniten (24,7 %) tapaturmia sattui maatilatalouden muissa töissä, joita ovat muun muassa erilaisten koneiden ja laitteiden asennus- ja huoltotyöt. Noin joka kuudes työtapaturma (14,2 %) sattui maanviljelyyn liittyvissä tehtävissä. Käytettävissä olevan tilastoaineiston perusteella ei voida kuitenkaan tehdä suoranaisia johtopäätöksiä eri työalueilla tehtävän työn vaarallisuudesta, koska tällöin tulisi tietää eri työtehtäviin käytetyn työajan määrä. Työvaihetta kuvaavan muuttujan luokitus on kansallinen. Melan perinteisesti käyttämä luokitus on tarkempi kuin työtehtävää kuvaavan ESAW -muuttujan (vrt. taulukko 2).

Taulukko 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat työvaiheen ja sukupuolen mukaan 2009

  Yhteensä   Miehet   Naiset   
  N % N % N %
Yhteensä                 4 045 100 3 117 100 928 100
             
Maanviljelytyöt           575 14,2 502 16,1 73 7,9
Karjanhoitotyöt 1 739 43,0 1 037 33,3 702 75,6
Metsätyöt 383 9,5 346 11,1 37 4,0
Rakennustyöt 233 5,8 215 6,9 18 1,9
Maatilatalouden muut työt 999 24,7 914 29,3 85 9,2
Muut työt 116 2,8 103 3,2 13 1,4

Maatalousyrittäjät loukkaantuvat useimmiten iskeytymällä kiinteää pintaa vasten

Maatalousyrittäjien yleisin vahingoittumistapa oli iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten. Kolmessa kymmenestä (32 %) tapauksessa henkilö vahingoittui iskemällä itsensä lattiaan, maahan tai muuhun vastaavaan (kuvio 13). Naismaatalousyrittäjät joutuivat miehiä useammin eläimen töytäisemäksi tai potkaisemaksi, sillä joka neljäs (26 %) sattuneesta vahingosta oli eläimen aiheuttama. Joka kymmenes (11 %) työtapaturmassa loukkaantunut mies vahingoittui eläimen puremasta, potkusta tai vastaavasta.

Maatalousyrittäjäin eläkelaitos kerää vahingoittumistapaa, vamman aiheuttajaa, vamman laatua ja vahingoittunutta ruumiinosaa koskevat tiedot käyttäen ESAW -luokitusta.

Kuvio 13. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittumistavan (ESAW) ja sukupuolen mukaan 2009

Kuvio 13. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittumistavan (ESAW) ja sukupuolen mukaan 2009

Noin joka neljännessä (27,5 %) maatalousyrittäjälle sattuneessa työtapaturmassa välittömänä vamman aiheuttajana oli eläin, ihminen tai vamma oli aiheutunut kasveista (kuvio 14). Todennäköisesti valtaosassa näissä maatalousyrittäjien työtapaturmissa aiheuttajana on ollut nimenomaan eläin. Erilaiset rakennukset, rakenteet ja pinnat olivat aiheuttajina joka viidennessä (19,4 %) työtapaturmassa. Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi tai vesistöt olivat aiheuttaja 10 prosentissa työtapaturmista.

Kuvio 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2009

Kuvio 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2009

Vuonna 2009 työtapaturmissa loukkaantuneiden maatalousyrittäjien vammoista 38 prosenttia oli erilaisia sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Haavat ja pinnalliset vammat (32 %) muodostavat toisen suuren vammaryhmän. Luunmurtumia oli 17 prosenttia kaikista työtapaturmien uhriksi joutuneiden maatalousyrittäjien vammoista. Miesten ja naisten vammojen jakaumissa ei ollut merkittäviä eroja: miesten vammat olivat naisia useammin haavoja ja pintavammoja kun taas naisten vammat olivat vastaavasti useammin erilaisia nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (kuvio 15).

Kuvio 15. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman laadun ja sukupuolen mukaan 2009

Kuvio 15. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman laadun ja sukupuolen mukaan 2009

Noin seitsemän kymmenestä (71 %) maatalousyrittäjien kaikista työtapaturmista kohdistui raajoihin (kuvio 16). Naisilla tapaturmat vaurioittivat useammin jalkoja kuin miehillä. Useimmiten alaraajoista vaurioituivat polven seutu ja yläraajoista kämmen tai sormet.

Kuvio 16. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittuneen ruumiinosan ja sukupuolen mukaan 2009

Kuvio 16. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittuneen ruumiinosan ja sukupuolen mukaan 2009

Yrittäjät loukkaantuvat useimmiten teollisissa ammateissa ja talonrakennustöissä

Yrittäjille vuonna 2009 sattuneista työtapaturmista vakuutuslaitokset maksoivat korvausta kaikkiaan 5 694 työtapaturmasta. Määrään sisältyvät myös ne tapaturmat, joista maksettiin vain sairaskulujen korvausta. Näiden lyhyiden, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus oli noin 40 prosenttia kaikista yrittäjien tapaturmista. Vuotta aiemmin korvausta maksettiin 5 936 tapaturmasta. Tiedot koskevat muita yrittäjiä kuin maatalousyrittäjiä.

Yrittäjille sattui vuonna 2009 yhteensä 3 327 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työtapaturmaa. Tämä on 86 tapausta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Työtapaturmien sukupuolittainen jakauma on yrittäjillä samansuuntainen kuin palkansaajilla: valtaosa (85 %) yrittäjien työtapaturmista sattui miehille. Työtapaturman uhrien ikäjakaumasta ilmenee, että noin kuusi kymmenestä (61 %) yrittäjien työtapaturmista sattui 35–54 -vuotiaille (taulukko 15).

Taulukko 15. Yrittäjien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2009

Ikä Yhteensä      Miehet     Naiset  
  N % N % N %
Yhteensä  3 327 100 2 841 100 486 100
             
15–24 43 1,3 38 1,3 5 1,0
25–34 472 14,2 396 13,9 76 15,6
35–44 883 26,5 768 27,0 115 23,7
45–54 1 137 34,2 966 34,0 171 35,2
55–64 728 21,9 620 21,8 108 22,2
Muut 64 1,9 53 1,9 11 2,3

Yrittäjille, kuten palkansaajillekin, työtapaturmia sattui eniten teollisissa ammateissa ja talonrakennustöissä. Myös toimialoittain tarkasteltuna yrittäjien riskialat ovat pääosin samat kuin palkansaajien. Vaarallisimpia toimialoja ovat rakentaminen sekä kuljetus ja varastointi. Yrittäjille sattuneiden tapaturmien aiheutumista ja seurauksia kuvaavia muuttujia tarkastellaan tarkemmin liitetaulukoissa 6-10.


Lähde: Työtapaturmat 2009, Tilastokeskus

Lisätietoja: Arto Miettinen (09) 1734 2963, tyotapaturmat@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 30.11.2011

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työtapaturmat [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-5999. 2009, Palkansaajien työpaikkatapaturmat . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.2.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/ttap/2009/ttap_2009_2011-11-30_kat_001_fi.html