6.12.2022 voimassa ollut dokumentaatio

Tilaston perustiedot

Yleiskuvaus

Kasvihuonekaasut-tilasto sisältää Suomen kasvihuonekaasujen päästö- ja poistumatiedot. Kasvihuonekaasuinventaarion tietoja käytetään kansallisten päästövähennystoimien ja Suomen kansainvälisten vähennysvelvoitteiden seurannassa. Pikaennakko-, ennakolliset ja lopulliset tiedot julkaistaan vuosittain.

Tilaston perusjoukko

Kasvihuonekaasut-tilasto kattaa Suomen rajojen sisäpuolella ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat.

Tilastoyksikkö

Tilastointi kattaa seitsemän varsinaista kasvihuonekaasua (lisäksi HFC- ja PFC-yhdisteiden ryhmiin kuuluu useampia kaasuja):
  • hiilidioksidi (CO2)
  • metaani (CH4)
  • dityppioksidi (N2O)
  • HFC-yhdisteet
  • PFC-yhdisteet
  • rikkiheksafluoridi (SF6)
  • typpitrifluoridi (NF3).
Lisäksi raportoidaan hiilimonoksidin (CO), typen oksidien (NOx), rikkidioksidin (SO2) ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (NMVOC) päästöt. 

Päästöt raportoidaan seuraavilta sektoreilta:
  • energia: polttoaineiden energiakäyttö sekä polttoaineiden tuotantoon, jakeluun ja kulutukseen liittyvät haihtuma- ja karkauspäästöt
  • teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö: teollisuusprosesseista vapautuvat, raaka-aineiden ja polttoaineiden raaka-ainekäytöstä aiheutuvat päästöt, F-kaasujen käytöstä aiheutuvat päästöt sekä päästöt dityppioksidin käytöstä teollisissa ja lääketieteellisissä sovelluksissa
  • maatalous: kotieläinten ruoansulatuksen CH4-päästöt, lannankäsittelyn CH4- ja N2O-päästöt, maaperän N2O-päästöt, kasvintähteiden pellolla polton N2O-päästöt sekä kalkituksen ja urealannoituksen CO2-päästöt
  • maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF): CO2-päästöt ja -poistumat maankäyttöluokista metsämaa, viljelysmaa, ruohikkoalueet, kosteikot, rakennetut alueet ja muu maa. Lisäksi raportoidaan mm. puutuotteiden, maastopalojen ja metsäkulotuksen päästöt sekä pellonraivauksen, metsälannoituksen, ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden N2O-päästöt ja ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden CH4-päästöt
  • jäte: kaatopaikkojen, kompostoinnin ja mädätyksen sekä jätevesien käsittelyn päästöt
  • lisäksi raportoidaan teollisuusprosesseissa ja energiasektorilla haihtumien NMVOC- ja CH4-päästöistä syntyvät epäsuorat CO2-päästöt

Mittayksikkö

Mittayksikkönä tilastossa käytetään CO2 ekvivalenttia (hiilidioksidiekvivalenttia). Kasvihuonekaasujen päästö- ja poistumalaskenta tehdään hiilidioksidina, metaanina, dityppioksidina ja F-kaasuina. Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) - kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-kertoimet on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m2) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen. (Taulukko 1).

IPCC:n viidennen arviointiraportin mukaisia GWP(100) -kertoimia käytetään vuoden 2021 tietojen raportoinnissa (inventaariolähetys 2023) lähtien EU-raportoinneissa EU:n energiaunionin hallintomalliasetuksen (2018/1999) mukaisesti. Pariisin sopimuksen mukaisessa inventaarioraportoinnissa niitä käytetään vuoden 2024 lähetyksestä lähtien.

Taulukko 1. IPCC:n arviointiraporttien (SAR ja AR4 ja AR5) mukaiset GWP-kertoimet
  SAR (1996)1) AR 4 (2007)2) AR 5 (2014)3)
CO2 1 1 1
CH4 21 25 28
N2O 310 298 265
SF6 23 900 22 800 23 500
NF3 - 17 200 16 100
HFC- ja PFC-yhdisteet4) 140-11 700 12-17 340 4-12 400
1) Inventaarion raportointiohjeiden mukaisesti käytössä vuoden 2014 inventaariolähetykseen asti
2) Inventaarion raportointiohjeiden mukaisesti käytössä vuoden 2015 inventaariolähetyksestä lähtien
3) Inventaarion raportointiohjeiden mukaisesti käytössä vuoden 2021 inventaariotietojen lähetyksistä lähtien
4) Inventaariossa pakollisena raportoitavat yhdisteet

Viiteajankohta

Viiteajankohta on vuosi. Vuositiedon ensimmäinen tilastojulkistus (pikaennakko) karkeammilla menetelmillä tuotettuna tehdään noin 5 kuukauden viipeellä. Ennakolliset tiedot julkistetaan noin 12 kuukauden viipeellä ja lopullisten tietojen tietokantajulkistus tehdään 15 kuukauden viipeellä.

Viitealue

Kansainvälisten sopimusten mukaisesti inventaarion alueellisena tarkastelutasona on koko maa.

Kattavuus

Kasvihuonekaasut-tilasto kattaa Suomen rajojen sisäpuolella ihmisen toiminnasta, tietyin poikkeuksin, syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat.

Ajallinen kattavuus

Tilaston aikasarjat alkavat vuodesta 1990, joka on YK:n ilmastosopimuksen mukainen perusvuosi. Aikasarja voi päivittyä laskentamenetelmien tai tarkentuneiden lähtötietojen johdosta taaksepäin aina vuoteen 1990 saakka, koska inventaariossa tehdään jatkuvasti parannuksia ottaen huomioon inventaarion kansainvälisten tarkastusten suositukset, päästölaskentamenetelmien tieteellisen perustan kehittyminen. Mahdolliset muutokset tehdään koko aikasarjalle sen yhteneväisyyden takaamiseksi. Etenkin LULUCF-sektorin osalta uusien tietojen hyödyntäminen laskennassa tarkentaa vuosittaisia poistumien ja päästöjen summaa (nettonielua) aikasarjassa taaksepäin, etenkin viimeisimpien vuosien osalta, koska tyypillisesti kaikki tarvittava tieto ei ole ollut saatavilla, kun kutakin vuotta koskeva tieto on julkaistu ensimmäisen kerran.

Jakelutiheys

Tilasto julkaistaan vuosittain.

Käsitteet

Avainluokka

Kansallisessa kasvihuonekaasuinventaariossa priorisoitava päästöluokka, koska sillä on huomattava vaikutus maan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöihin, päästöjen/poistumien määrään ja/tai kehitykseen.

Bioperäinen hiilidioksidi (CO2-bio)

Biomassasta peräisin ovat hiilidioksidipäästöt syntyvät biomassan poltosta. Myös biohajoaminen esim. kaatopaikoilla ja jätevedenkäsittelyssä aiheuttaa bioperäisiä CO2-päästöjä, mutta näitä ei arvioida erikseen. Biomassaksi lasketaan esimerkiksi puu, biokaasu, jätevesilietteet ja biohajoavat jätteet. Suomessa polton bioperäisistä CO2-päästöistä suurin osa syntyy metsäteollisuudessa mustalipeän poltosta sekä teollisuuden puutähteiden ja metsätähteiden käytöstä energiatuotannossa. Polton bioperäisiä CO2-päästöjä ei lueta mukaan kasvihuonekaasuinventaarion energiasektorin päästöihin koska ne sisältyvät maakäyttösektorin hiilivarastonmuutoksiin.

CRF-taulukot

Kansallisessa kasvihuonekaasujen inventaariossa käytetyt, ilmastosopimuksen osapuolikokouksen hyväksymät määrämuotoiset raportointitaulukot (Common Reporting Format).

Pariisin sopimuksen raportoinnissa tullaan käyttämään CRT (Common Reporting Tables)-taulukoita, jotka pohjautuvat pitkälti aikaisemmin käytössä olleisiin CRF-taulukoihin.

Dityppioksidi (N2O)

Dityppioksidi (ilokaasu) on otsonikatoa aiheuttava aine ja merkittävä kasvihuonekaasu. Sen kasvihuonekaasuilmiötä lisäävä vaikutus painoyksikköä kohden on noin 300-kertainen hiilidioksidiin verrattuna. Suurin dityppioksidipäästöjen aiheuttaja on maatalous.

Epäsuorat kasvihuonekaasut

Hiilimonoksidi (CO), typen oksidit (NOx) ja muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet kuin metaani (NMVOC) vaikuttuvat kasvihuonekaasuilmiöön mm. muodostamalla otsonia (O3) ja/tai hiilidioksidia (CO2) tai dityppioksidia (N2O) ilmakehässä. Ilmakehässä kyseisistä yhdeisteistä muodostuneita kasvihuonekaasuja kutsutaan kasvihuonekaasuinventariossa epäsuoriksi kasvihuonekaasuiksi. CO, NOx ja NMVOC -päästöjä rajoitetaan muiden kansainvälisten sopimusten, kuten kaukokulkeutumissopimuksen (CLRTAP = Convention on Long-Range Transboundary Air Pollutants) puitteissa, eivätkä esim. Pariisin sopimuksen vähennysvelvoitteet koske niitä. Niiden päästöt raportoidaan kuitenkin myös kasvihuonekaasujen inventaariossa ja haihtumapäästöistä sekä teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön NMVOC-päästöistä lasketut epäsuorat CO2-päästöt otetaan huomioon kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöissä.

F-kaasut

F-kaasut eli fluoratut kasvihuonekaasut on yhteinen nimitys HFC-yhdisteille (fluorihiilivedyille), PFC-yhdisteille (perfluorihiilivedyille), rikkiheksafluoridille (SF6) ja typpitrifluoridille (NF3). Ne ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja (GWP 12-22800), joiden päästöjä pyritään vähentämään kansainvälisin ilmastosopimuksin (mm. Ilmastosopimus, Pariisin sopimus). F-kaasupäästöt raportoidaan kasvihuonekaasuinventaariossa. Näiden kaasujen merkittävin päästölähde on kylmä- ja ilmastointilaitteet.

GWP-kertoimet

Eri kasvihuonekaasujen yhteismitallistamisessa käytetyt GWP (global warming potential,ominaislämmitysvaikutus) -kertoimet. Kasvihuonekaasuinventaariossa käytetään ilmastosopimuksen ja EU:n alaiseen raportointiin kulloinkin päätettyjä IPCC:n arviointiraporttien kertoimia. Inventaariovuodesta 2021 lähtien käytetään IPCC:n viidennen arviointiraportin (AR5) kertoimia.

Haihtuvat orgaaniset yhdisteet pl. metaani (NMVOC)

NMVOC on yleisnimitys helposti haihtuville orgaanisille yhdisteille, poislukien metaani. Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä vapautuu muun muassa palamisprosessissa sekä liuottimien käytöstä. Typen oksidit (NOx) ja NMVOC-yhdisteet reagoivat auringon säteilyn vaikutuksesta, jolloin syntyy otsonia.

Hiilidioksidi

Hiilidioksidi (CO2) on merkittävin ihmiskunnan tuottamista kasvihuonekaasuista. Valtaosa ihmiskunnan tuottamasta hiilidioksidista on peräisin fossiilisten polttoaineitten (mm. öljyn, kivihiilen ja maakaasun) käytöstä. Toinen merkittävä päästölähde on trooppisten metsien hävittäminen ja muut maankäytön muutokset.

Hiilidioksidiekvivalentti

Kasvihuonekaasupäästöjen yhteismitta, jonka avulla voidaan laskea yhteen eri kasvihuonekaasujen päästöjen vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen.

IPCC

IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) eli hallitustenvälinen ilmastopaneeli laatii tieteellisiä arviointiraportteja ilmastonmuutoksen etenemisestä, hillinnästä ja siihen sopeutumisesta kansallista ja kansainvälistä päätöksen tekoa varten.

IPCC:n työn tarkoituksena on tuottaa päätöksentekoon tarpeellista ja relevanttia tietoja, mutta ei ohjata päätöksentekoa. Lisäksi IPCC laati menetelmäohjeita kansallisten kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien arviointia varten.

Suomessa IPCC-työstä vastaa ympäristöministeriön asettama IPCC-työryhmä.

Ilmastosopimus

Ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus (UN Framework Convention on Climate Change, UNFCCC), joka allekirjoitettiin Rio de Janeirossa 1992.

Kansallinen inventaarioraportti

Kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tulokset sisältävä raportti, joka tulee toimittaa vuosittain YK:n ilmastosopimukselle, Kioton pöytäkirjalle ja EU:lle ja jatkossa myös Pariisin sopimukselle.

Inventaarioraportti sisältää tiedot muun muassa osapuolimaan kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien kehityksestä ja päästölähteistä, päästölaskennassa käytetyistä menetelmistä, oletuksista ja tietolähteistä, epävarmuustarkastelusta sekä laadunvarmistuksesta ja tarkastuksista.

Kansallinen kasvihuonekaasupäästöjen arviointijärjestelmä

Kansainväliset ilmastosopimukset (ml. Pariisin ilmastosopimus) ja EU edellyttävät, että kullakin maalla on järjestelmä kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien arvioimista ja raportoimista varten. Järjestelmää varten määritellään ja raportoidaan inventaarioon liittyvät vastuunjaot sekä lainsäädännölliset ja menettelylliset järjestelyt. Suomessa järjestelmää varten nimetty vastuuyksikkö on Tilastokeskus. Ympäristöministeriö on ilmastosopimuksen kansallinen vastuutaho.

Kasvihuonekaasu

Kasvihuonekaasuinventaariossa raportoitavat kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi CO2, metaani CH4, dityppioksidi N2O sekä fluoratut kasvihuonekaasut eli F-kaasut (HFC-yhdisteet (fluorihiilivedyt), PFC-yhdisteet (perfluorihiilivedyt), rikkiheksafluoridi SF6 ja typpitrifluoridi NF3). Muita merkittäviä kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry, otsoni sekä Montrealin pöytäkirjan alaiset nk. CFC- ja HCFC-yhdisteet. Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä haittaamalla auringon lämpösäteilyn pääsyä ilmakehästä takaisin avaruuteen.

Kasvihuonekaasuinventaario

Kasvihuonekaasujen päästöinventaario on kunkin valtion alueella syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien vuosittainen laskenta IPCC:n menetelmäohjeitten ja kansainvälisten ilmastosopimusten vaatimusten mukaisesti ja jonka tulokset kootaan määrämuotoisiin raportointitaulukoihin ja kansalliseen inventaarioraporttiin. Inventaario toimitetaan vuosittain EU:n komissiolle. Sen lisäksi se toimitetaan vuorovuosin joko itsenäisenä kokonaisuutena tai kahden vuoden välein laadittavan Pariisin sopimuksen kaksivuotisraportin yhteydessä YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle.

Kasvihuonekaasuinventaarion raportointisektori

Kasvihuonekaasuinventaariossa päästöt raportoidaan seuraavilta sektoreilta:

Energia:

polttoaineiden energiakäyttö sekä polttoaineiden tuotantoon, jakeluun ja kulutukseen liittyvät haihtuma- ja karkauspäästöt

Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö:

teollisuusprosesseista vapautuvat, raaka-aineiden ja polttoaineiden raaka-ainekäytöstä aiheutuvat päästöt, F-kaasujen käytöstä aiheutuvat päästöt sekä päästöt dityppioksidin käytöstä teollisissa ja lääketieteellisissä sovelluksissa

Maatalous:

kotieläinten ruoansulatuksen CH4-päästöt, lannankäsittelyn CH4- ja N2O-päästöt, maaperän N2O-päästöt, kasvintähteiden pellolla polton N2O-päästöt sekä kalkituksen ja urealannoituksen CO2-päästöt

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF):

CO2-päästöt ja -poistumat maankäyttöluokista metsämaa, viljelysmaa, ruohikkoalueet, kosteikot, rakennetut alueet ja muu maa. Lisäksi raportoidaan mm. puutuotteiden, maastopalojen ja metsäkulotuksen päästöt sekä pellonraivauksen, metsälannoituksen, ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden N2O-päästöt ja ojitettujen metsämaiden ja turvetuotantoalueiden CH4-päästöt

Jäte:

kaatopaikat, kompostointi ja jätevesien käsittely

lisäksi raportoidaan teollisuusprosesseissa ja energiasektorilla NMVOC- ja CH4-päästöistä syntyvät epäsuorat CO2-päästöt

Kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmä (EU)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen mukainen järjestelmä yhteisön kasvihuonekaasujen seurannasta ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanosta, joka velvoittaa jäsenmaat osallistumaan EU:n yhteiseen kasvihuonekaasujen inventaarioon ja muuhun ilmastopolitiikkaan ja sen yksityiskohtaisten toimien seurantaan ja arviointiin.

Kioton pöytäkirja

YK:n ilmastosopimuksen alainen Kioton pöytäkirja on ensimmäinen oikeudellisesti sitova sopimus, jonka avulla päästöjä on vähennetty kansainvälisesti.

Pöytäkirja velvoitti liitteessään mainittuja teollisuusmaita rajoittamaan tai vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään ko. liitteen maakohtaisten velvoitteiden mukaisesti (Kioton pöytäkirjan ensimmäinen velvoitekausi 2008–2012). Päästövähennysvelvoitteita päivitettiin toiselle velvoitekaudelle (2013–2020).

LULUCF

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektori kansallisessa kasvihuonekaasupäästöjen inventaariossa. Ko. sektorilla raportoidaan hiilivarastojen kuten puuston ja maaperän muutoksia ja metaani- ja dityppioksidipäästöjä esimerkiksi ojitetusta maaperästä, mutta dityppioksidipäästöt maatalousmailta raportoidaan maataloussektorilla.

Lähde

Prosessi tai toiminta, joka vapauttaa kasvihuonekaasun, aerosolin tai kasvihuonekaasun esiasteen ilmakehään.

Maankäyttöluokka

Maankäyttöluokka määräytyy maan pinnalla sen yläpuolella vallitsevan ensisijaisen (pääasiallinen käyttötapa) tai taloudellisesti merkittävimmän maankäyttömuodon perusteella. Maa-alueet luokitellaan niiden käytön ja toisaalta sen mukaan, mitä maan pinnalla joko luontaisesti tai ihmistoiminnan vaikutuksesta on. Tietty alue voi kuulua vain yhteen maankäyttöluokkaan. Alueen käytöllä tarkoitetaan sen tosiasiallista käyttämistä johonkin tarkoitukseen, ei esimerkiksi potentiaalista tai suunniteltua käyttöä.

Metaani (CH4)

Metaania syntyy orgaanisten ainesten - esimerkiksi lannan, jätevesilietteen tai biohajoavan jätteen - mätänemisen ja mädätyksen yhteydessä. Lisäksi sitä syntyy kotieläinten ruoansulatuksessa, joka on suurin metaanipäästöjen lähde Suomen kasvihuonekaasuinventaariossa. Edellä mainittujen ohella metaania syntyy epätäydellisessä palamisessa ja haihtuu maa- ja biokaasun käsittelyssä, siirrossa ja jakelussa.

Nielu

Prosessi, toiminta tai mekanismi, joka sitoo kasvihuonekaasuja ilmakehästä. Myös sellaista hiilen varastoa, johon kertyy enemmän hiiltä kuin siitä vapautuu ilmakehään tai siirtyy toiseen varastoon, voidaan kutsua nieluksi.

Hiilivaraston vuosittaista kertymää kutsutaan poistumaksi (hiilen poistuma ilmakehästä), jolle myös nielua käytetään synonyyminä, vaikka kyseessä onkin nieluvaraston vuosittainen kertymä.

Pariisin sopimus

Pariisin ilmastosopimus on kansainvälinen, oikeudellisesti sitova sopimus ilmastonmuutoksesta. Sen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. Sopimus solmittiin 12. joulukuuta 2015, ja se astui voimaan 4.11.2016. Sopimus täydentää vuonna 1992 solmittua YK:n ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta.

Sopimuksen mukaan edistymistä suhteessa tavoitteisiin tarkastellaan viiden vuoden välein. Ensimmäinen kokonaistarkastelu valmistuu vuonna 2023.

Pariisin sopimuksen tavoitteen saavuttamiseksi kaikilta sopimuksen osapuolilta odotetaan kunnianhimoisia ja ajan myötä kiristyviä toimia päästöjen vähentämiseksi, ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, ilmastorahoituksen lisäämiseksi, teknologian kehittämiseksi ja siirtämiseksi, toimintavalmiuksien vahvistamiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Pariisin sopimus ei sisällä määrällisiä päästövähennysvelvoitteita vaan osapuolet sitoutuvat sopimuksessa valmistelemaan, tiedottamaan, ylläpitämään sekä saavuttamaan peräkkäiset kansalliset päästötavoitteensa. Osapuolilla on velvollisuus valmistella kansallinen panos viiden vuoden välein, ja uusimman kansallisen tavoitteen tulee olla aina edellistä kunnianhimoisempi.


Poistuma (ilmakehästä)

Hiilinielu sitoo jotakin hiiltä sisältävää kemiallista yhdistettä, yleensä hiilidioksidia. Tärkeimmät hiilinielut ovat meret ja metsät. Levät ja kasvit sitovat fotosynteesissä ilman hiilidioksidia biomassaksi. Metsien puuston biomassan kasvu sitoo merkittävästi hiiltä. Karikkeeseen, kuolleeseen puuhun ja maaperään kertyy hiiltä, mutta sitä myös vapautuu hajoamisprosessissa. Lisäksi meriin liukenee hiiltä hiilidioksidina ja muissa epäorgaanisissa muodoissa.

Päästöintensiteetti

Valitun päästön kokonaismäärä suhteutettuna nimettyä suuretta kohti. Esim. hiilidioksidiekvivalenttitonnia per arvonlisäys.

Päästökerroin

Valitun päästön määrä suhteutettuna nimettyä suuretta kohti, usein tämä suure on jokin tuotantopanos esim. hiilidioksidiekvivalenttitonni per käytetty polttoaine.

Uudelleenlaskenta

Inventaariolaskennassa käytetty vakiomenettely menetelmä- ja lähtöaineistojen muutoksien yhteydessä yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi on laskea estimaatit uudelleen kaikille inventaariovuosille käyttämällä samaa menetelmää ja yhtenäisiä lähtötietoja.

Tarkkuus, luotettavuus ja oikea-aikaisuus

Tarkkuus ja luotettavuus yleisesti

Kasvihuonekaasut-tilasto kuvaa parhaan nykytietämyksen valossa päästöjä niillä rajauksilla ja määrittelyillä, joista YK:n ilmastosopimuksessa ja Pariisin sopimuksessa on sovittu. Ohjeita laadittaessa tavoitteena on ollut, että menetelmät ovat tieteellisesti perusteltuja ja objektiivisia.

Inventaarion (sekä tilastojulkistuksen) päästöarvioiden luotettavuutta arvioidaan laskentaohjeiden mukaisilla epävarmuustarkastelumenetelmillä. Epävarmuusanalyysien vuosittaiset tulokset raportoidaan kansallisessa inventaarioraportissa (National Inventory Report).

Oikea-aikaisuus

Suomen kasvihuonekaasujen päästötiedot raportoidaan vuosittain Euroopan komissiolle ja YK:n ilmastosopimukselle. Pariisin sopimuksen mukainen inventaarioraportointi alkaa vuonna 2024. Raportointisääntöjen mukaisesti uusimmat tilastoidut tiedot ovat kahden vuoden takaisia (n-2). Ennakollinen kansallinen kasvihuonekaasuinventaario toimitetaan Euroopan komissiolle 15.1. mennessä. Komissio vastaa Euroopan unionin inventaarion kokoamisesta. Jäsenmaan on mahdollista täydentää ja päivittää lähetystään 15.3. asti. EU:n yhteinen inventaario kootaan jäsenmaiden lähetyksistä ja toimitetaan YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle 15.4. mennessä. Samaan päivämäärään mennessä Suomi toimittaa oman lopullisen inventaarionsa ilmastosopimuksen sihteeristölle. Lisäksi yksinkertaistetuin menetelmin tuotettu pikaennakko päästöistä toimitetaan EU:n komissiolle 31.7. mennessä. Pikaennakon päästötiedot koskevat raportointia edeltävää vuotta (n-1).

Oikea-aikaisuus (ennakko) / TP1

Inventaarion yksinkertaistetuilla menetelmillä lasketut ennakolliset tiedot (pikaennakko) julkaistaan toukokuussa 5 kuukauden viiveellä. Ennakkotiedot julkaistaan joulukuussa 12 kk viiveellä. Viralliset tilastovuoden tiedot julkistetaan noin 15 kk viiveellä.

Täsmällisyys

Tietojen varsinainen toimituspäivä on sama kuin tavoitepäivä.

Täydellisyys

Kasvihuonekaasut-tilasto kattaa Suomen rajojen sisäpuolella ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat vuodesta 1990 lähtien.

Tietojen revisioituminen

Aikasarjan vertailukelpoisuus yli vuosien kuuluu inventaarion laadinnan perusperiaatteisiin. Jos laskentamenetelmät muuttuvat, aikaisemmat vuodet lasketaan uudelleen tai aikasarjan vertailukelpoisuus varmistetaan IPCC-ohjeiden mukaisilla menetelmillä. Revisioituminen kuvataan vuosittain yksityiskohtaisesti EU:lle ja YK:n ilmastosopimukselle toimitettavassa inventaarioraportissa.

Otantavirhe

Kasvihuonekaasut -tilastoa tehdessä ei käytetä otantaa Tilastokeskuksen laskemien tietojen osalta, mutta tilastoa varten tietoja toimittavat asiantuntijalaitokset käyttävät myös otantapohjaista lähtötietoa laskennassaan.

Muut virhelähteet (non-sampling errors)


 

Mittausvirhe


 

Katovirhe


 

Käsittelyvirhe

Tilastojulkistamisen mahdollisia virheitä ovat muun muassa julkistusten teksteissä, kuvioissa tai taulukoissa esitetyt virheelliset luvut tai väärien käsitteiden käyttö. Toisin kuin tietojen tarkentuminen, virhetilanteet ovat odottamattomia poikkeamia normaalista tilastotuotannosta.

Virheet korjataan ja niistä tiedotetaan käyttäjille mahdollisimman nopeasti. Tilastokeskus kertoo merkittävistä virheistä samassa laajuudessa ja samoja kanavia käyttäen kuin varsinaisten tietojen julkistamisessa.

Korjattuihin tilastojulkistuksiin lisätään merkintä korjauksesta sekä tieto korjauksen ajankohdasta. Mikäli mahdollista, myös alkuperäinen, virheellinen tieto jätetään näkyviin.

Tilastoissa esiintyvät kirjoitus- ja muut muotovirheet korjataan mahdollisimman nopeasti ja joustavasti, eikä niistä tehdä erillistä merkintää verkkosivuille.

Tilastotietokantoihin tehtävistä muutoksista uutisoidaan Muutoksia tietokannassa -sivulla. Tilastotietokannoissa ylläpidetään vain tuoreimpia tietoja.

Myös aikataulupoikkeamat lasketaan virhetilanteiksi. Mikäli tilastotiedon julkistaminen myöhästyy merkittävästi ilmoitetusta ajankohdasta, ilmoitetaan myöhästymisestä Tilastokeskuksen kotisivulla.

Inventaariolaskennan mahdolliset virheet kuvataan vuosittain yksityiskohtaisesti EU:lle ja YK:n ilmastosopimukselle toimitettavassa inventaarioraportissa.

Vertailukelpoisuus

Maantieteellinen vertailukelpoisuus

Suomen inventaarion kansainvälinen vertailtavuus varmistetaan käyttämällä YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokouksissa sovittuja IPCC-menetelmiä ja luokituksia sekä esitystapaa.

Raportoitavat tiedot kattavat kaikki tärkeimmät IPCC-ohjeissa mainitut päästölähteet, nielut ja kaasut Suomessa. Mahdolliset poikkeukset kattavuudessa mainitaan kunkin sektorin tietojen yhteydessä raportointitaulukoissa ja kansallisessa inventaarioraportissa.

Ajallinen vertailukelpoisuus

Inventaarion aikasarjat alkavat vuodesta 1990, joka on YK:n ilmastosopimuksen perusvuosi. Aikasarjan vertailukelpoisuus yli vuosien kuuluu inventaarion laadinnan perusperiaatteisiin. Jos laskentamenetelmät muuttuvat, aikaisemmat vuodet lasketaan uudelleen tai aikasarjan vertailukelpoisuus varmistetaan IPCC-ohjeiden mukaisilla menetelmillä.

Tilastojen välinen yhtenäisyys

Energiankäytön hiilidioksidipäästöt muodostavat merkittävimmän osan kasvihuonekaasuinventaarion päästöistä. Ne julkaistaan vuosittain myös Tilastokeskuksen energiatilastossa ja energiaennakossa.

Energiaennakossa julkaistavat kasvihuonekaasujen päästöarviot lasketaan karkeammilla menetelmillä kuin kasvihuonekaasuinventaarion vastaavat luvut. Sekä energiaennakon että energiatilaston kasvihuonekaasupäästöjen aikasarjan aiemmat vuodet saatetaan yhtenäisiksi inventaarion tietojen kanssa.

Inventaarion osana raportoidaan energian käyttö- ja tuotantotietoja, jotka muodostavat osan myös energiatilaston tiedoista. Lähtötiedoissa, luokituksissa ja yksityiskohtaisuudessa on eroavaisuuksia energiatilaston ja inventaarion välillä, mutta käynnissä on kehitystyö näiden osa-alueiden yhtenäistämiseksi.

Verrattaessa energiatilaston ja kasvihuonekaasuinventaarion tietoja toisiinsa on huomioitava seuraavat erot ja yhtäläisyydet:
  • Polttoaineiden kokonaiskäyttö ja siitä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt kuvaavat molemmissa samaa asiaa; tiedot pyritään saamaan mahdollisimman yhtenäisiksi
  • Polttoaineiden kokonaiskäyttö kasvihuonekaasuinventaariossa ei sisällä muita energialähteitä (esim. ydinvoima, vesivoima, jne.)
  • Energiatilaston hiilidioksidipäästömäärä ei sisällä muista lähteistä peräisin olevaa hiilidioksidia eikä muita kasvihuonekaasuja, kun taas kasvihuonekaasuinventaariossa raportoidaan myös energiasektorin kaikki kasvihuonekaasupäästöt
  • Energiatilaston kasvihuonekaasupäästöt yhteensä ilman nieluja on energiaennakkoon perustuva karkea arvio, mikä on tuotettu eri menetelmillä kuin kasvihuonekaasuinventaarion vastaavat tiedot
Verrattaessa tilaston kasvihuonekaasuinventaarion ja toimialoittaisia ilmapäästötietoja tietoja toisiinsa on huomioitava seuraavat erot ja yhtäläisyydet:
  • Ympäristötilinpitoasetuksen mukainen tilasto ilmapäästöistä toimialoittain sisältää myös Suomen kansalaisten päästöt maa-, vesi- ja ilmaliikenteestä ulkomailla sekä suomalaisista kalastusaluksista ulkomailla.
  • Toimialoittaisista ilmapäästöistä vähennetään ulkomaiden kansalaisten maa-, vesi- ja ilmaliikenteen päästöt Suomen alueella.
    Tämä kotipaikkaperiaate -lähestymistapa on erilainen kuin kasvihuonekaasuinventaariossa, joka sisältää ainoastaan Suomen alueella syntyvät päästöt riippumatta päästön aiheuttajan kansalaisuudesta (alueperiaate). Kasvihuonekaasuinventaariossa poikkeuksen muodostaa LULUCF-sektorin puutuotevarasto: Kotimaisesta puusta valmistettujen puutuotteiden hiilivaraston muutokset raportoidaan inventaariossa myös maasta vietyjen puutuotteiden osalta, kun laskennassa käytetään nk. tuotantoperusteista lähestymistapaa. Tämä lähestymistapa on käytössä Kioton pöytäkirjan alaisessa raportoinnissa ja EU-raportoinnissa, joten myös Suomen inventaario käyttää sitä.
  • Tilastossa käytettävä toimialaluokitus ja -jako poikkeavat kasvihuonekaasujen raportoinnissa käytettävästä sektorijaosta. Liikenteen määrittely vastaa kansantalouden tilinpidon menettelytapaa, jossa kotitalouksien liikenne on yksityistä kulutusta. Energiatilastoissa ja kasvihuonekaasujen inventaariossa liikenne -sektori sisältää kaiken liikkumisen.

Yhtenäisyys osavuosittaisten ja vuosittaisten tilastojen välillä

Kasvihuonekaasut -tilastosta ei julkaista osavuosittaisia tilastoja.

Sisäinen yhtenäisyys

Aikasarjan vertailukelpoisuus yli vuosien kuuluu inventaarion laadinnan perusperiaatteisiin. Jos laskentamenetelmät muuttuvat, aikaisemmat vuodet lasketaan uudelleen tai aikasarjan vertailukelpoisuus varmistetaan IPCC-ohjeiden mukaisilla menetelmillä.

Lähdeaineistot ja tiedonkeruut

Lähdeaineistot

Energia- ja teollisuudenprosessipäästölaskennan lähtötietoina käytetään hallinnollisia rekistereitä; ympäristöhallinnon tietojärjestelmää, Energiaviraston päästökauppa-aineistoa sekä Tilastokeskuksen keräämiä energiatilastojen tuottamiseen kerättyjä ja hallinnollisia aineistoja. F-kaasupäästölaskenta perustuu vuosittaiseen tiedonkeruuseen toiminnanharjoittajilta.
Luonnonvarakeskuksen ja Ruokaviraston tilastot ovat pääasialliset tietolähteet maataloussektorin päästölaskennassa. Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorin päästöjen ja poistumien laskennassa keskeiset tietolähteet ovat valtakunnan metsien inventoinnin aineistot sekä metsä- ja maataloustilastot. Jätteiden käsittelyn päästölaskenta tehdään hyödyntämällä hallinnollisia aineistoja sekä malleja.

Tiedonkeruumenetelmä

Hallinnolliset aineistot energia- ja teollisuusprosessilaskentaa varten tulevat Tilastokeskukseen linjasiirtoina sopimusten mukaisesti. F-kaasujen sekä maatalous-, jäte- ja LULUCF-sektoreiden päästö- ja poistumatiedot saadaan asiantuntijalaitoksista YK:n ilmastosopimuksen raportointityökalun (CRF Reporter) kautta.

Tiedonkeruun tiheys

Tilastossa käytettävät aineistot ovat vuosiaineistoja.

Menetelmät

Tiedon käsittely

Kasvihuonekaasuinventaarion päästö- ja poistumatiedot tuotetaan hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) päästöjen arviointia käsittelevien menetelmäohjeiden mukaisesti. Menetelmäohjeet ohjaavat myös laskennan laaduntarkistusta ja -varmistusta. Tiedon käsittelyssä korjataan puutteet ja virheet. Tiedon käsittelyn tavat vaihtelevat riippuen lähdeaineistosta (kts. kohta lähdeaineistot). Tiedon käsittelyä on kuvattu sektoreittain EU:lle ja YK:n ilmastosopimukselle toimitettavassa inventaarioraportissa.

Esimerkiksi tehtäessä energialaskentaa yksikköaineistotietoja verrataan useasta eri lähteestä kerättyihin tietoihin ja yhdenmukaistetaan energiatilaston tietojen kanssa. Puuttuvia tietoja imputoidaan käyttäen mm. edellisen vuoden tietoja, tuotantomääriä tai lämmitystarvelukuja.

Aineiston/datan validointi

Eri lähteistä saatuja tietoja verrataan toisiinsa ja edellisen vuoden tietoihin. Laaduntarkastusta ohjaa kansainväliset raportointiohjeet.

Menetelmädokumentointi

Kasvihuonekaasut-tilasto perustuu Tilastokeskuksen kansainvälisiin kasvihuonekaasujen inventaarioraportointeihin. Laskennassa käytetyt menetelmät on kuvattu YK:lle ja EU:lle toimitettavassa inventaarioraportissa.

Kasvihuonekaasuinventaarion vuosittainen raportointi tapahtuu YK:n ilmastosopimuksen ja vuodesta 2024 lähtien Pariisin sopimuksen ohjeiden mukaisilla määrämuotoisilla raportointitauluilla ja kansallisella inventaarioraportilla. Kasvihuonekaasuinventaarion laadintaa ohjaavat YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) ja Pariisin sopimuksen raportointiohjeet ja hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) päästöjen arviointia käsittelevät menetelmäohjeet. IPCC-ohjeet kattavat kaikki sektorit ja niiden laatimiseen ovat osallistuneet asiantuntijat eri puolilta maailmaa. IPCC-ohjeet antavat raportoiville maille mahdollisuuden valita kunkin maan resursseille ja tietotasolle parhaiten sopivat menetelmätasot eri päästöluokkien laskentaan.

Kioton pöytäkirjan mukaiset päästövähennysvelvoitteet päättyivät inventaariovuoteen 2020, mutta raportoinnin päättymiseen tarvitaan erillinen ilmastosopimuksen osapuolikokousten päätös. YK:lle toimitettaviin kasvihuonekaasujen inventaariolähetyksiin tuli liittää Kioton pöytäkirjan toimeenpanoon liittyviä lisätietoja pöytäkirjan artiklan 7.1 mukaisesti. Kyseiset lisätiedot sisältävät mm. pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisten maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja metsätalouteen liittyvien toimien päästö- ja poistumatiedot, kansallisen inventaariojärjestelmän ja kansallisen päästörekisterin kuvaukset sekä tietoa päästöyksiköiden siirroista Kioton pöytäkirjan osapuolten päästörekisterien välillä. 

EU:n energiaunionin hallintomalliasetus (2018/1999) ja siihen liittyvä täytäntöönpanosäädös (2020/2018) ja delegoitu säädös (2020/1044) asettavat omat vaatimuksensa jäsenmaiden kansallisille inventaarioille.
Ilmastosopimuksen raportointiohjeet inventaariolle: Inventaariolaskentaa ohjaava IPCC-ohjeistus: Kioton pöytäkirjan ohjeet raportoinnille: Pikaennakko

Tilastokeskus julkistaa toukokuussa pikaennakon edellisen vuoden päästö- ja poistumatiedoista (n-1) sektoreittain (energia, teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö, maatalous, jäte sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous). Pikaennakon päästö- ja poistumatietojen laskenta tehdään karkeammalla tasolla kuin varsinainen inventaariolaskenta.

Alueelliset päästötiedot

Tilastokeskuksen alueelliset päästölaskelmat on tehty niin sanotusta alueperusteisesta (tuotantoperusteisesta) näkökulmasta eli päästöt on allokoitu alueille, joissa ne syntyvät. Tiedot on laskettu yhdenmukaisin menetelmin kasvihuonekaasupäästöjen inventaarion kanssa allokoimalla päästöt alueille kuntakohtaisten aktiviteettitietojen perusteella. Tilastokeskuksen laskentatavassa päästöt allokoidaan tuotantokunnille kulutuspaikkakunnasta riippumatta. Päästöt on laskettu erikseen energiasektorin (ml. liikenteen), teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön, maatalouden, jätesektorin sekä epäsuorien CO2-päästöjen osalta. Laskelmissa ei ole mukana maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektoria (LULUCF). Ahvenanmaan kunnittaiset tiedot eivät ole liikenteen osalta kattavat, koska kunnittaisia tieliikenteen aktiviteettitietoja ei ole saatavilla. Päästöt sisältyvät kuitenkin inventaarion kokonaispäästömääriin.

Tilastokeskus julkistaa ainoastaan päästökauppasektorin ulkopuoliset tiedot kuntatasolla. Päästökauppasektorin vastaavia numeerisia tietoja ei julkisteta luottamuksellisuussyistä. Useassa kunnassa päästökauppalaitosten määrä jäisi niin vähäiseksi, että yksikkö- tai laitoskohtainen tieto olisi tunnistettavissa. Maakuntatasolla päästötiedot sisältävät sekä päästökauppasektorin päästöt että sen ulkopuoliset päästöt. 

Periaatteet ja linjaukset

Organisaatio

Tilastokeskus

Organisaatioyksikkö

Taloustilastot

Lainsäädäntö ja muut sopimukset

Tilastojen laadintaa ohjaa tilastolaki. Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi tietosuojalakia sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta.

Tilastokeskus soveltaa tilastoja laatiessaan EU:n tilastosäädöksiä, jotka ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.

Kasvihuonekaasut-tilasto perustuu Tilastokeskuksen kansainvälisiin kasvihuonekaasujen inventaarioraportointeihin. Valtioneuvosto teki 30.1.2003 ilmastopolitiikan viranomaistoimien järjestämistä koskevan periaatepäätöksen. Päätöksen mukaisesti Tilastokeskus toimii kasvihuonekaasuinventaarion kansallisena vastuuyksikkönä. Tilastokeskus ohjaa inventaariotyötä sekä kokoaa ja lähettää tiedot itsenäisesti YK:n ilmastosopimukselle, sen alaiselle Kioton pöytäkirjalle (vuoteen 2022 asti), Pariisin sopimukselle (vuodesta 2024 lähtien) sekä EU:n komissiolle. Tilastokeskuksen rooli kasvihuonekaasuinventaarion kansallisena vastuuyksikkönä on vahvistettu Ilmastolaissa.


Suomi on osapuolena vuonna 1992 solmitussa YK:n ilmastosopimuksessa, joka astui voimaan vuonna 1994. Lisäksi Suomi on osapuolena ilmastosopimusta täydentävässä Kioton pöytäkirjassa, joka astui voimaan helmikuussa 2005. Kioton pöytäkirjan mukaiset päästövähennysvelvoitteet päättyivät vuoteen 2020, mutta raportoinnin päättymiseen tarvitaan erillinen osapuolikokousten päätös. Pariisin sopimus solmittiin 2015, ja sen alainen inventaarioraportointi alkaa vuonna 2024. Sopimus täydentää vuonna 1992 solmittua puitesopimusta. YK:n ilmastosopimuksen, Kioton pöytäkirjan ja Pariisin sopimuksen päätöksillä on sovittu päästöjen raportoinnista. Päästöjen lisäksi raportointiin sisältyy kasvihuonekaasujen sitoutuminen ilmakehästä (poistumat/nielut).

Tilastotietojen tuottamiseen ja laskentaan varsinaisina asiantuntijalaitoksina osallistuvat TilastokeskusSuomen ympäristökeskusLuonnonvarakeskus sekä VTT OY. Keskeisiä muita osapuolia ovat ilmastopolitiikan valmisteluun osallistuvat vastuuministeriöt ympäristöministeriömaa- ja metsätalousministeriötyö- ja elinkeinoministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö. Kansallisen arviointijärjestelmän voimavarat asiantuntijalaitoksille ohjataan asianomaisten ministeriöiden tulosohjauksen kautta.

Tietojen tuottaminen perustuu Tilastokeskusta koskevien säädösten ohella Tilastokeskuksen ja asiantuntijalaitosten välisiin sopimuksiin päästölaskennan ja raportoinnin tuottamisesta sekä vastuullisten ministeriöiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tilastokeskus hankkii lisäksi ostopalveluina joitakin laskennan osia.

Lisätietoja: Tilastolainsäädäntö

Tietosuojaperiaatteet

Tilastotarkoituksiin kerätyn tiedon tietosuoja taataan tilastolain (280/2004), viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) annetun lain, EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 ja tietosuojalain (1050/2018) vaatimusten mukaisesti. Tietoaineistot on suojattu käsittelyn kaikissa vaiheissa tarvittavin fyysisin ja teknisin ratkaisuin. Tilastokeskus on laatinut yksityiskohtaiset määräykset ja ohjeet tietojen luottamukselliseen käsittelyyn. Henkilökunnalla on pääsy vain työtehtävien kannalta välttämättömiin tietoihin. Tiloihin, joissa yksikkötason aineistoa käsitellään, ei ulkopuolisilla ole pääsyä. Henkilökunnan jäsenet ovat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen palvelukseen tullessaan. Tietosuojan rikkomisesta seuraa rangaistus.

Lisätietoja: Tietosuoja | Tilastokeskus (stat.fi)

Sellaisten yritysten, joiden toimialalla ei ole Suomessa kuin harvoja yrityksiä (vähemmän kuin 3), kanssa on tehty sitoumuksia, joiden perusteella toimialan päästöt ja tuotantomäärät voidaan kuitenkin julkistaa ja raportoida EU:lle ja YK:lle.

Tietosuoja ja -turva tietoja käsiteltäessä

Tietoaineistot on suojattu käsittelyn kaikissa vaiheissa tarvittavin fyysisin ja teknisin ratkaisuin. Laskenta-aineiston yksikkökohtaiset tiedot ovat salassa pidettäviä.

Julkistamispolitiikka

Tilastokeskus julkistaa uutta tilastotietoa arkipäivisin kello 8:00 verkkopalvelussaan. Tilastojen julkaisuajankohdat kerrotaan ennakkoon verkkopalvelusta löytyvässä julkistamiskalenterissa. Tiedot ovat julkisia sen jälkeen, kun ne ovat päivittyneet verkkopalveluun.

Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet Tilastokeskuksessa

Kasvihuonekaasujen inventaarion yksinkertaistetuilla menetelmillä lasketut tiedot (pikaennakko) julkaistaan toukokuussa 5 kk viipeellä. Ennakkotiedot julkaistaan joulukuussa ja samat tiedot toimitetaan EU:n komissiolle luonnosraporttina tammikuun puoliväliin mennessä. Lopulliset tiedot julkaistaan tietokantajulkistuksena noin 15 kk:n viipeellä maaliskuussa, jolloin suoritetaan myös raportointi EU:lle. Samat tiedot toimitetaan YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle viimeistään 15.4.

Tietojen jakaminen

Kasvihuonekaasuinventaarion tiedot julkistetaan Tilastokeskuksen verkkosivuilla. YK:n ilmastosopimukselle ja EU:lle toimitetaan inventaarioraportti sekä määrämuotoiset raportointitaulut.

Saatavuus ja selkeys

Tilastotiedot julkaistaan tietokantataulukoina StatFin-tietokannassa. Tietokanta on tietojen ensisijainen julkaisupaikka, ja uudet tiedot päivitetään ensimmäisenä tietokantaan. Tilastotietojen julkistuksessa voidaan päivittää olemassa olevia tietokantataulukoita uusilla tiedoilla tai julkaista kokonaan uusia tietokantataulukoita.  

StatFin-tietokannassa julkaistavien tilastotietojen rinnalla verkkopalvelussa julkaistaan yleensä tiedote keskeisimmistä tiedoista. Jos julkistus sisältää useamman viiteajankohdan tietoja (esim. kuukausi- ja vuositietoja), julkistetaan verkkopalvelussa näiden tiedot yhteen kokoava katsaus. Sekä tiedotteeseen että katsaukseen listataan julkaisuhetkellä päivittyneet tietokantataulukot. Tilastotietoja voidaan julkaista joissain tapauksissa myös pelkkinä tietokantajulkistuksina StatFin-tietokannassa. Näiden niin kutsuttujen tietokantajulkistusten yhteydessä ei julkaista tiedotetta tai katsausta.

Tiedotteet ja tietokantataulukot julkaistaan kolmella kielellä, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tiedotteiden kieliversiot voivat olla suomenkielistä suppeampia. 

Julkistuksiin ja tietokantataulukoihin liittyvistä aikataulumuutoksista ja korjauksista viestitään muutostiedotteilla verkkopalvelussa.

Tilastosta tehdään vuodessa kaksi normaalia tiedotetta ja yksi tietokantajulkistus. Ensimmäinen julkistus 5 kk viitevuoden päättymisen jälkeen (pikaennakko), seuraava julkistus 12 kk viitevuoden päätyttyä ja tietokantajulkistus samasta viitevuodesta tehdään noin 15 kk viitevuoden päättymisestä. 

Yksikkötason aineistojen saatavuus

Tilaston laadinnassa käytetyt yksikköaineistot eivät ole saatavilla muille kuin tilaston laatijoille.

Tietojen revisioitumislinjaukset

Jo julkistettujen tilastotietojen tarkentuminen eli revisio on osa normaalia tilastotuotantoa ja merkitsee laadun parantumista. Periaatteena on, että tilastotiedot perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan aineistoon ja tietoon tilastoitavasta ilmiöstä. Toisaalta tarkentumisesta pyritään tiedottamaan mahdollisimman läpinäkyvästi ennakkoon. Ennakkoviestinnällä varmistetaan, että käyttäjät pystyvät varautumaan tietojen tarkentumiseen.

Tilastojulkistusten tietojen tarkentumisen taustalla on useimmiten aineiston täydentyminen. Tällöin uusi, revisioitu tilastoluku perustuu laajempaa tietopohjaan ja kuvaa ilmiötä entistä tarkemmin.

Tilaston tietojen tarkentuminen voi liittyä myös käytettävään laskentamenetelmään, kuten lukujen vuosittaiseen täsmäytykseen tai painorakenteen päivitykseen. Myös perusvuoden ja käytettyjen luokitusten muutoksesta aiheutuu tietojen tarkentumista.

Relevanssi

Tilastokeskus toimii kasvihuonekaasuinventaarion kansallisena vastuuyksikkönä. Tilastokeskus ohjaa inventaariotyötä sekä kokoaa ja lähettää tiedot itsenäisesti YK:n ilmastosopimukselle, Kioton pöytäkirjalle (vuoteen 2022 asti), Pariisin sopimukselle (vuodesta 2024 lähtien) sekä EU:n komissiolle. Tilastokeskuksen rooli kasvihuonekaasuinventaarion kansallisena vastuuyksikkönä on vahvistettu ilmastolaissa vuonna 2015.

Käyttäjien tarpeet

Tilasto on osa Suomen kansallista raportointia EU:lle, YK:n ilmastosopimukselle ja Kioton pöytäkirjalle (vuoteen 2022 asti), vuodesta 2024 lähtien myös Pariisin sopimukselle. Tietoja käyttävät ministeriöt, muu julkishallinto, tutkimuslaitokset ja ajatushautomotyyppiset organisaatiot (Syke, Sitra yms.), tiedotusvälineet, konsultit ja muut yritykset, kansalaisjärjestöt, etujärjestöt. Myös kansainväliset vastaavat tahot käyttävät tietoja.

Laadunhallinta

Laadunhallinnan avulla varmistetaan, että Suomen kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmän tuottamat inventaariot sekä niiden raportoinnit ja niistä tehtävät julkistukset, ovat korkealaatuisia ja täyttävät kasvihuonekaasujen seurannalle asetetut läpinäkyvyyden, johdonmukaisuuden, vertailtavuuden, kattavuuden, tarkkuuden ja oikea-aikaisuuden vaatimukset. Laadunhallintajärjestelmän periaatteet ja elementit ovat yhtenevät sekä kasvihuonekaasujen seurantaa koskevien kansainvälisten sopimusten ja ohjeistojen että standardin ISO 9001:2000 kanssa.

YK:n ilmastosopimuksen sihteeristön koordinoimat sekä EU:n tarkastajaryhmät tarkastavat inventaariotiedot ja -raportoinnit, säännöllisesti ja arvioivat inventaarion laatukriteerien täyttymistä. Tarkastukset voivat olla joko inventaarioaineiston kirjallisia tutkintoja (keskitetty tarkastus, kirjoituspöytätarkastus) vuosittaisen aikataulun mukaan tai paikan päällä tapahtuvia asiantuntijavierailuja (kohdemaassa tapahtuva tarkastus).

Inventaarion korkea laatu ja jatkuva parantaminen taataan tuottamalla vuosittainen inventaario järjestelmällisesti neljän päätyövaiheen - inventaariotoimien suunnittelun, laatimisen, arvioinnin ja parantamisvaiheen - kautta. Inventaarioprosessin eri vaiheissa tuotetaan selkeä dokumenttien kokonaisuus, johon inventaarion läpinäkyvyys perustuu. Dokumentaatio mahdollistaa inventaarion ulkopuolisen arvioinnin sekä tarvittaessa inventaarion toistamisen. Edellisvuoden kokemusten analysointi, tutkintapalautteen huomioiminen ja niiden pohjalta uuden inventaariokierroksen suunnittelu luovat perustan yhä parempien inventaarioiden tuottamiselle.

Laadun arviointi

Tilaston laadintaan osallistuvat asiantuntijat vastaavat inventaariolaskennan laadunohjauksen tarkistusten käytännön toteuttamisen suunnittelusta, suorittamisesta ja dokumentoinnista omilla, laskentaprotokollien mukaisilla laskenta-alueillaan. Inventaarioasiantuntijat suorittavat QA/QC-suunnitelman mukaiset laadunohjauksen toimet omilla inventaarion osa-alueillaan ja dokumentoivat toimien suorittamisen QA/QC-lomakkeeseen, inventaarioraporttiin sekä oman laskentansa sisäiseen dokumentaatioon asianmukaisella tavalla inventaariotyön kuluessa.

Laadunvarmistus

Laadunhallinta edellyttää toiminnan kokonaisvaltaista ohjausta. Tilastoalan oma laadunhallinnan kehikko on Euroopan tilastojen käytännesäännöstö (CoP). Myös Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa.

Lisätietoja: Laadunhallinta | Tilastokeskus (stat.fi)

Tilaston kullakin laskenta-alueella tunnistetaan laskenta-alueella järjestelmällisesti suoritettavat tai ainutkertaisten projektien puitteissa suoritetut QA-toimet, esim. kommenttien kerääminen tai asioiden varmistaminen ulkopuoliselta asiantuntijalta tai kirjallisuudesta, organisaation sisäisen tukiryhmän suorittama arviointi ja pohjoismainen yhteistyö. Laskenta-alueen laadunvarmistuksen toimet ja niiden tulokset kirjataan ylös (mitä, kuka, miten, koska suoritettu sekä tulokset ja johtopäätökset) laskennan sisäiseen dokumentaatioon ja kuvataan tarkoituksenmukaisella tarkkuudella inventaarioraportin (NIR) sektorikohtaisissa luvuissa ja QA/QC-lomakkeella.

Laatutavoitteiden saavuttamista ja QA/QC-suunnitelmaan listattujen toimien toteuttamista ja tuloksia tarkastellaan vuosittain joko inventaarion vastuuyksikön ja laskennan asiantuntijoiden välillä pidettävissä laskenta-alueittaisissa laatupalavereissa tai laatukoordinaattorin kirjoituspöytätyönä tekemässä tarkastuksessa (joulukuu-maaliskuu, ennen 15.3.-lähetystä EU:lle). Laskenta-alueet laatupalavereihin ja kirjoituspöytätarkastukseen valitaan syksyisin pääasiassa laskentaan tulleiden muutosten ja tutkintapalautteiden perusteella.

QA/QC-suunnitelman noudattamisen lisäksi laatupalavereissa ja kirjoituspöytätarkastuksessa tarkastellaan saatua tutkintapalautetta, inventaarioraportin kuvausten riittävyyttä ja rakenteen kehittämistarpeita, inventaarion kehittämistarpeita, -suunnitelmia ja -projekteja sekä käytännön laskentatyön sujumista (resurssit, aikataulut, menettelytapojen toimivuus, tuen tarve). Lisäksi käydään läpi edellisen vuoden (n - 1) pikaennakkopäästötietojen tuottamisen menetelmät ja aikataulut.

Sisäisten auditointien toteuttamisesta sovitaan erikseen laskenta-alueiden kanssa. Ne toteutetaan 0,5–2 päivän pituisina inventaarion vastuuyksikön edustajien vierailuina asiantuntijalaitoksiin tai kirjoituspöytätyönä. Inventaarion tarkastusten tutkintapalautteessa on suositeltu tehtäväksi inventaarion ulkopuolisten tahojen (third-party) suorittamia auditointeja. Auditoinnit suoritetaan ottamalla huomioon vuosittaisen inventaarion laatimiseen sekä kehittämiseen tarvittavat resurssit sekä saatu tutkintapalaute.

Käyttäjien käyttöoikeudet

Tiedot julkistetaan kaikille käyttäjille samanaikaisesti. Tilaston tietoja saa Tilastokeskuksessa käsitellä ja niistä saa antaa tietoja ennen julkistamista vain henkilö, joka osallistuu kyseisen tilaston laadintaan tai tarvitsee ko. tilaston tietoja omassa työssään ennen tietojen julkistamista.

Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet

Tilastokeskus on aineistojen tuottaja ja tekijänoikeuden haltija, ellei tuotteen, tiedon tai palvelun yhteydessä erikseen toisin ilmoiteta. Tilastotietojen käyttöehdot.

Tilastojulkistukset tehdään ennen kansainvälistä raportointia.

Tilaston asiantuntijat

Pia Forsell
kehittämispäällikkö
029 551 2937

Etsitkö aiemmin julkaistua dokumentaatiota?

Ennen 5.4.2022 julkaistu dokumentaatio löytyy tilaston arkistosivuilta.

Siirry arkistosivuille

Miksi tätä sisältöä ei näytetä?

Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.