5.7.2022 voimassa ollut dokumentaatio

Tilaston perustiedot

Yleiskuvaus

Väestörakennetilasto kuvaa Suomessa vuoden viimeisenä päivänä vakinaisesti asunutta väestöä. Vakinaiseen väestöön kuuluvat ne henkilöt, joilla on henkilötunnus ja vakinainen kotikunta Suomessa.

Tilaston perusjoukko

Suomessa viiteajankohtana vakinaisesti asuva väestö. Henkilöt, jotka omaavat henkilötunnuksen ja kotikunnan Suomessa.

Tilastoyksikkö

Tilastoyksikkönä on henkilö.

Mittayksikkö

Tilaston mittayksikkönä on henkilöiden lukumäärä.

Perusajankohta

-

Viiteajankohta

Tilaston viiteajankohta on vuoden viimeinen päivä (31.12.).

Viitealue

Tietoja on saatavilla Suomesta ja erilaisilla Suomen kuntajakoon perustuvilla aluejaoilla. Maksullisina palveluina on tuotettavissa kunnan osa-alueisiin tai postinumeroalueisiin perustuvia tilastoja. Myös koordinaattipohjaisia ruutuaineistoja on mahdollista tuottaa.

Kattavuus

Väestörakennetilaston aineisto on kokonaisaineisto. Siihen on poimittu Digi- ja väestötietoviraston Väestötietojärjestelmästä tiedot kaikista viiteajankohtana elossa olevista henkilötunnuksen omaavista henkilöistä. Yleisesti ottaen Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmää voidaan pitää henkilöiden suhteen erittäin kattavana. Tilastossa eivät ole mukana ne henkilöt, jotka asuvat Suomessa tilapäisesti tai joiden oleskelulupahakemusprosessi on kesken (esimerkiksi turvapaikanhakijat).

Ajallinen kattavuus

Väestötietoja on saatavilla vuodesta 1749 lähtien. Vuodesta 1865 lähtien on julkaistu seurakunnittaisia väestömääriä ja vuodesta 1920 kunnittaisia väestömääriä. Papiston kymmenvuotistauluista on saatavilla väestön ikä-, siviilisääty- ja kielitietoja seurakunnittain vuoteen 1940 asti. Kunnittain nämä tiedot ovat vuodesta 1950 kymmenvuosittain väestölaskentoihin perustuen. Vuosittain kunnittaisia väestön ikätietoja sekä siviilisääty- ja kielitietoja on saatavissa vuodesta 1970 alkaen.

Kunnittaisia väestötietoja on saatavilla vuosittain vuodesta 1972 lähtien StatFin-tilastotietokantapalvelusta. Väestötilastoja vuodesta 1750 lähtien on digitoitu pdf-muotoon Kansalliskirjaston Doria-palveluun:
Väestörakenne ja Väestönmuutokset -julkaisuja Doriassa
Väestölaskenta-julkaisuja Doriassa

Jakelutiheys

Väestörakennetilasto tuotetaan kerran vuodessa. Tilastojulkistuksia on kaksi tai kolme vuosittain.

Käsitteet

Ikä

Ikä tarkoittaa henkilön ikää kokonaisina vuosina vuoden viimeisenä päivänä. Tieto on saatu väestön keskusrekisteristä.

Ikää on käytetty myös apumuuttujana. Esim. työvoimaan voivat kuulua vain 15-74 -vuotiaat.

Imeväiskuolleisuus

Imeväiskuolleisuus lasketaan jakamalla alle vuoden ikäisinä kuolleiden lukumäärä samana tilastovuonna elävänä syntyneiden määrällä. Kun näin saatu luku kerrotaan
1 000:lla, saadaan luku ilmaistuna promilleina.

Kaupunki-maaseutu

7-luokkainen kaupunki-maaseutu-luokitus, jolla voidaan korvata
kuntarajoihin perustuva kaupungin ja maaseudun erottelu sekä maaseudun
kolmijako. Luokituksen on laatinut Suomen ympäristökeskus yhdessä
Oulun Yliopiston Maantieteen laitoksen kanssa.

Tarkastelun pohjana on paikkatietoaineisto, jossa maa on jaettu
250 x 250 metrin ruudukkoon ja jokainen ruutu on luokiteltu johonkin
seitsemästä kaupunki- ja maaseutualueluokasta. Perustuu vuoden 2018 tilanteeseen.

Kaupunkialueet:
Kaupunkiseutujen keskustaajamia ovat yli 15 000 asukkaan taajamat.
Näihin rajataan ydinkaupunkialue, joka jakautuu ulompaan ja sisempään
kaupunkialueeseen. Ydinkaupunkialueen ympärille rajataan kaupungin kehysalue.

1. Sisempi kaupunkialue
Kaupunkien tiivis yhtenäinen tehokkaasti rakennettu alue.

2. Ulompi kaupunkialue
Sisemmän kaupunkialueen reunasta yhtenäisesti jatkuvan
taajamarakenteen reunalle ulottuva kaupunkimaisen tehokkuuden alue.

3. Kaupungin kehysalue
Kaupunkiin välittömästi kytkeytyvä osa kaupungin ja maaseudun välivyöhykkeestä.

Maaseutualueet:
Maaseutualueet rajataan kaupunkien kehysalueiden ulkopuolelle.
Kaupungin ja maaseudun raja ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, joten
luokitus huomioi joustavasti näiden välivyöhykkeen, jota voidaan
tarkastella omana kokonaisuutena esimerkiksi yhdistämällä kaupunkien
kehysalue ja kaupunkien läheinen maaseutu.

4. Maaseudun paikalliskeskukset
Suurempien kaupunkialueiden ulkopuolella sijaitsevat taajamakeskukset,
pikkukaupungit ja isot kirkonkylät.

5. Kaupungin läheinen maaseutu
Maaseutumainen alue, joka on toiminnallisesti ja fyysisesti lähellä kaupunkialueita.

6. Ydinmaaseutu
Intensiivistä maankäyttöä ja/tai paikallistasolla elinkeinorakenteeltaan monipuolista
suhteellisen tiiviisti asuttua maaseutua.

7. Harvaan asuttu maaseutu
Harvaan asuttua aluetta, jossa toiminnoiltaan monipuolisia keskittymiä ei ole
tai ne ovat pieniä ja sijaitsevat etäällä toisistaan. Alueen maa-alueesta suurin
osa on metsää.

Linkki Suomen ympäristökeskuksen kaupunki-maaseutuluokituskäsikirjaan https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/315440/SYKEra_21_2020_Kaupunki_maaseutu_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Keskiväkiluku

Tietyn vuoden keskiväkiluku on kahden peräkkäisen vuoden väkilukujen keskiarvo. Kun tilastovuodelle lasketaan jotakin ilmiöta kuvaava suhdeluku, yleensä ko. ilmiön tapahtumien määrä suhteutetaan juuri tapahtumalle alttiina olevan väestön tai väestön osan keskiväkilukuun. Nämä väestöllisiä ilmiöitä kuvaavat luvut ilmoitetaan yleensä promilleina eli em. jakolaskun tulos kerrotaan tuhannella.

Kokonaismuutos

Kokonaismuutos on väestönlisäys lisättynä väkiluvun rekisterikorjauksilla. Väestönlisäys on syntyneiden enemmyyden ja kokonaisnettomuuton summa.

Osa-alue (kunnan)

Kunnan osa-alueet muodostuvat kunnan itsensä määrittelemistä toiminnallisista aluekokonaisuuksista, jotka ovat kunnan oman aluesuunnittelun ja -seurannan pohjana. Tilastokeskus hoitaa uusien osa-aluerajojen digitoinnin sekä raja- ja nimitiedostojen ylläpidon. Kunnilla on mahdollisuus tarkistaa osa-aluejakonsa kerran vuodessa.

Osa-aluejako on hierarkkinen kolmitasoinen luokitus, jossa on 1-numeroinen suuraluetaso, 2-numeroinen tilastoaluetaso ja 3-numeroinen pienaluetaso. Osa-alueet numeroidaan juoksevasti käyttäen näitä kolmea hierarkkista tasoa. Kuusinumeroinen osa-alukoodi on sidottu kolminumeroiseen kuntakoodiin, joten kokonaisuudessaan osa-aluekoodi on yhdeksän merkin mittainen.

Rekisteröity parisuhde

Kahden samaa sukupuolta olevan 18 vuotta täyttäneen henkilön rekisteröity parisuhde
(laki rekisteröidystä parisuhteesta 9.11.2001/950). Samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat voineet 1.3.2002 lähtien rekisteröidä parisuhteensa. Parisuhteen rekisteröi siviilivihkimisen toimittamiseen oikeutettu viranomainen. Rekisteröity parisuhde purkautuu, kun parisuhteen toinen osapuoli kuolee tai julistetaan kuolleeksi tai parisuhde puretaan tuomioistuimen päätöksellä.

Mahdollisuus rekisteröidä parisuhde Suomessa päättyi helmikuun viimeinen päivä 2017 (laki rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain muuttamisesta 250/2016). Maaliskuun alusta lähtien 2017 samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat voineet solmia avioliiton (156/2015). Rekisteröity parisuhde purkautuu, kun parisuhteen toinen osapuoli kuolee tai julistetaan kuolleeksi taikka parisuhde puretaan tuomioistuimen päätöksellä.

Avioliittolain muutoksen myötä Suomessa rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat muuttaa parisuhteensa avioliitoksi tekemällä sitä koskevan yhteisen ilmoituksen Digi- ja väestötietovirastolle. Rekisteröity parisuhde jatkuu avioliittona siitä päivästä, jona maistraatti on saanut ilmoituksen. Tilastossa ilmoituksella avioliitoiksi muuttuneita rekisteröityjä parisuhteita ei lasketa vuositilastoon solmituiksi avioliitoiksi.

Sukupuoli

Tieto sukupuolesta on saatu Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä.

Suomalaista syntyperää oleva

Ks. *<*a href="http://tilastokeskus.fi/meta/kas/suomalaistausta.html"*>* suomalaistaustainen.*<*/a*>*

Suomalaistaustainen

Suomalaistaustaisia ovat kaikki ne henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Suomessa ennen vuotta 1970 syntyneiden henkilöiden, joiden vanhemmista ei ole tietoa, on päätelty olevan suomalaistaustaisia, mikäli he puhuvat äidinkielenään kotimaista kieltä (suomi, ruotsi, saame). Kaikilla suomalaistaustaisilla henkilöillä taustamaa on Suomi.

Ulkomailta adoptoitujen lasten osalta ottovanhemmat rinnastetaan biologisiksi vanhemmiksi. Näin ollen katsotaan, että Suomessa syntyneiden henkilöiden ulkomailta adoptoima lapsi on suomalaistaustainen ja taustamaa on siten Suomi.

Ks. syntyperä-muuttujan määrittelystä tarkemmin: *<*a href="http://tilastokeskus.fi/meta/kas/syntypera_ja_ta.html"*>* syntyperä ja taustamaa.*<*/a*>*

Syntyperä ja taustamaa

Tilastokeskus on vuoden 2012 aikana ottanut käyttöön uuden syntyperä-luokituksen. Samantyyppinen luokitus on jo käytössä muissa Pohjoismaissa. Syntyperä ja taustamaa määräytyvät henkilön vanhempien syntymävaltiotiedon perusteella. Syntyperä-luokituksen avulla on helposti eriteltävissä ulkomailla ja Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt.

Väestörekisterikeskuksen Väestötietojärjestelmään ei ole viety ennen vuotta 1964 kuolleiden henkilöiden tietoja. Suomen väestössä on vajaat 900 000 Suomessa syntynyttä henkilöä, joiden kummankaan vanhempien syntymävaltiota ei tiedetä, koska näiden henkilöiden vanhemmat ovat kuolleet ennen Väestötietojärjestelmän perustamista. Suomessa ennen vuotta 1970 syntyneiden henkilöiden, joiden vanhemmista ei ole tietoa, on päätelty olevan suomalaistaustaisia, mikäli he puhuvat äidinkielenään kotimaista kieltä (suomi, ruotsi, saame). Suomalaistaustaisia ovat myös kaikki ne henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Kaikilla suomalaistaustaisilla henkilöillä taustamaa on Suomi.

Ulkomaalaistaustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisia ovat myös ulkomailla syntyneet henkilöt, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole tietoa Väestötietojärjestelmässä. Suomessa ennen vuotta 1970 syntyneiden ja äidinkieltään vieraskielisten henkilöiden on päätelty olevan ulkomaistaustaisia samoin kuin vuonna 1970 tai sen jälkeen Suomessa syntyneiden henkilöiden, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole Väestötietojärjestelmässä tietoa.

Mikäli henkilön molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, on taustamaa ensisijaisesti biologisen äidin syntymävaltio. Jos henkilöllä on vain tieto ulkomailla syntyneestä isästä, on taustamaa isän syntymävaltio. Jos kummankaan vanhemman syntymävaltiosta ei ole tietoa, on taustamaa ulkomailla syntyneiden henkilöiden osalta henkilön oma syntymävaltio. Suomessa syntyneiden henkilöiden, joiden vanhemmista ei ole tietoa, ja joiden on päätelty olevan ulkomaalaistaustaisia, taustamaa on tuntematon.

Ulkomailta adoptoitujen lasten osalta ottovanhemmat rinnastetaan biologisiksi vanhemmiksi. Näin ollen katsotaan, että Suomessa syntyneiden henkilöiden ulkomailta adoptoima lapsi on suomalaistaustainen ja taustamaa on siten Suomi.

Taajama

Taajama on rakennustihentymä, jossa on vähintään 200 asukasta. Rajauksen perustana on edellisen vuoden väestötieto. Taajamat määritellään ja rajataan yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa paikkatietomenetelmin, joissa käytetään Tilastokeskuksen 250m x 250m - ruutuaineiston rakennus- ja väestötietoja. Määrittelyssä tarkastellaan rakennuksia sisältävien ruutujen ja niiden naapuriruutujen väestömäärää sekä rakennusten määrää ja niiden kerrosalaa. Määrittelyssä syntyneistä yhtenäisistä rakennustihentymistä valitaan ne, joissa on vähinään 200 asukasta.

Taustamaa

Tilastokeskus on vuoden 2012 aikana ottanut käyttöön uuden syntyperä-luokituksen. Samantyyppinen luokitus on jo käytössä muissa Pohjoismaissa. Syntyperä ja taustamaa määräytyvät henkilön vanhempien syntymävaltiotiedon perusteella. Syntyperä-luokituksen avulla on helposti eriteltävissä ulkomailla ja Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt.

Digi- ja väestötietoviraston Väestötietojärjestelmään ei ole viety ennen vuotta 1964 kuolleiden henkilöiden tietoja. Suomen väestössä on vajaat 900 000 Suomessa syntynyttä henkilöä, joiden kummankaan vanhempien syntymävaltiota ei tiedetä, koska näiden henkilöiden vanhemmat ovat kuolleet ennen Väestötietojärjestelmän perustamista. Suomessa ennen vuotta 1970 syntyneiden henkilöiden, joiden vanhemmista ei ole tietoa, on päätelty olevan suomalaistaustaisia, mikäli he puhuvat äidinkielenään kotimaista kieltä (suomi, ruotsi, saame). Suomalaistaustaisia ovat myös kaikki ne henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Kaikilla suomalaistaustaisilla henkilöillä taustamaa on Suomi.

Ulkomaalaistaustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisia ovat myös ulkomailla syntyneet henkilöt, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole tietoa Väestötietojärjestelmässä. Suomessa ennen vuotta 1970 syntyneiden ja äidinkieltään vieraskielisten henkilöiden on päätelty olevan ulkomaistaustaisia samoin kuin vuonna 1970 tai sen jälkeen Suomessa syntyneiden henkilöiden, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole Väestötietojärjestelmässä tietoa.

Mikäli henkilön molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, on taustamaa ensisijaisesti biologisen äidin syntymävaltio. Jos henkilöllä on vain tieto ulkomailla syntyneestä isästä, on taustamaa isän syntymävaltio. Jos kummankaan vanhemman syntymävaltiosta ei ole tietoa, on taustamaa ulkomailla syntyneiden henkilöiden osalta henkilön oma syntymävaltio. Suomessa syntyneiden henkilöiden, joiden vanhemmista ei ole tietoa, ja joiden on päätelty olevan ulkomaalaistaustaisia, taustamaa on tuntematon.

Ulkomailta adoptoitujen lasten osalta ottovanhemmat rinnastetaan biologisiksi vanhemmiksi. Näin ollen katsotaan, että Suomessa syntyneiden henkilöiden ulkomailta adoptoima lapsi on suomalaistaustainen ja taustamaa on siten Suomi.

Ulkomaalaistaustainen

Ulkomaalaistaustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisia ovat myös ulkomailla syntyneet henkilöt, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole tietoa väestötietojärjestelmässä. Suomessa ennen vuotta 1970 syntyneiden ja äidinkieltään vieraskielisten henkilöiden on päätelty olevan ulkomaalaistaustaisia samoin kuin vuonna 1970 tai sen jälkeen Suomessa syntyneiden henkilöiden, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole väestötietojärjestelmässä tietoa. Vieraskielisiksi luetaan henkilöt, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame.

Ulkomaista syntyperää oleva

Ks. *<*a href="http://tilastokeskus.fi/meta/kas/ulkomaalaistaus.html"*>* ulkomaalaistaustainen.*<*/a*>*

Väestö

Maassa asuva väestö ajankohdalta 31.12. saadaan Väestörekisterikeskuksen ylläpitämästä väestötietojärjestelmästä. Vuoden 1993 aineistosta lähtien Tilastokeskuksella on ollut Väestörekisterikeskuksen kanssa sama "tilastohetki", vuodenvaihde keskiyöllä, minkä seurauksena väkiluku on ollut sama käsitteestä riippumatta.

Väestö

Väestöllä tarkoitetaan alueella (esim. koko maa, lääni, kunta) vakinaisesti asuvaa väestöä. Ne henkilöt, joilla väestötietojärjestelmän mukaan oli kotipaikka Suomessa vuodenvaihteessa 31.12., kuuluvat ko. vuoden väestöön kansalaisuudestaan riippumatta; samoin ne Suomen kansalaiset, jotka asuvat tilapäisesti ulkomailla.

Ulkomaalaisella on kotipaikka Suomessa, jos hänen oleskelunsa on tarkoitettu kestämään tai on kestänyt vähintään yhden vuoden. Turvapaikan hakija saa kotipaikan vasta, kun hänen hakemuksensa on hyväksytty.

Suomessa asuvat vieraan valtion lähetystöön, kaupalliseen edustustoon tai lähetetyn konsulin virastoon kuuluvat henkilöt sekä näiden perheenjäsenet ja henkilökohtainen palveluskunta eivät kuulu maassa asuvaan väestöön, elleivät ole Suomen kansalaisia. Sen sijaan Suomen ulkomailla olevien lähetystöjen ja kaupallisten edustustojen suomalainen henkilökunta sekä YK:n rauhanturvajoukoissa palvelevat luetaan maassa asuvaan väestöön.

Väkiluku

Tieto kunnassa vakinaisesti asuvasta väestöstä vuoden lopussa (31.12.) saadaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä. Väestöllä tarkoitetaan kunnassa vakinaisesti asuvaa väestöä. Ne henkilöt, joilla väestötietojärjestelmän mukaan oli kotipaikka Suomessa vuoden lopussa, kuuluvat väestöön kansalaisuudestaan riippumatta; samoin ne Suomen kansalaiset, jotka asuvat tilapäisesti ulkomailla.

Väkiluvun muutos

Väkiluvun muutos on väestönlisäys lisättynä väkiluvun rekisterikorjauksilla.

Luokitukset

Tarkkuus, luotettavuus ja oikea-aikaisuus

Tarkkuus ja luotettavuus yleisesti

Jotta henkilö saa henkilötunnuksen, on hänet kirjattava väestötietojärjestelmään. Pitkäaikainen vakituinen asuminen Suomessa ilman henkilötunnusta on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Laillinen työssäkäynti, pankkitilin avaaminen, asioiminen viranomaisten kanssa jne. edellyttävät henkilötunnusta.
Väestötietojärjestelmää on pidetty yllä henkikirjoituksen lakkauttamisen jälkeen vuodesta 1989 pelkästään väestönmuutosilmoituksin. Näiden oikeellisuudesta kertoo väestötietojärjestelmästä tehty osoitteiden luotettavuustutkimus.
Digi- ja väestötietovirasto on teettänyt Tilastokeskuksella otantatutkimuksia osoitetietojen oikeellisuudesta. Noin 10 000 hengeltä tiedustellaan, onko heidän osoitteensa väestötietojärjestelmässä oikea. Vuoden 2012 tutkimuksessa vastanneista 98,9 prosentilla tieto oli oikein. Tutkimuksen kato oli 16,9 prosenttia. Kadon osalta osoitteet pyrittiin tarkistamaan muista lähteistä. Katoon kuuluvista henkilöistä 92,3 prosentilla osoite pystyttiin toteamaan oikeaksi, 5,9 prosentilla vääräksi ja 1,8 prosentilla tietoa ei voitu tarkistaa. Jos oletetaan kaikkien kadossa olleiden tarkistamatta jääneiden tiedot vääriksi, olisi lopullinen oikeiden osoitteiden osuus 98,1 prosenttia.
Väestötietojärjestelmästä saadusta vuoden 2019 lopun väestöaineistosta on selvitysten jälkeen poistettu todennäköisesti ulkomaille muuttaneina 15 555 henkilöä. Henkilöt ovat pääosin ulkomaiden kansalaisia, joiden osoite on tuntematon ja jotka eivät ole vuosien 2017–2018 välisenä aikana saaneet palkkatuloa, pääomatuloa, yrittäjätuloa, työttömyystukea, eläketuloa, toimeentulotukea tai sairausvakuutuksen korvauksia.

Oikea-aikaisuus

Tiedot julkaistaan kolme kuukautta viiteajankohdan jälkeen.

Täsmällisyys

Tilasto on julkistettu tavoitepäivänä.

Vertailukelpoisuus

Maantieteellinen vertailukelpoisuus

Vuoteen 1998 asti vuodenvaihteen kunnittaiset väestötilastot tehtiin vuoden viimeisen päivän aluejaon mukaan. Vuodesta 1999 lähtien on käytetty seuraavan vuoden ensimmäisen päivän aluejakoa. Laskettaessa kunnan väestömäärän muutosta on muutos laskettu yhdistyneiden kuntien kohdalla huomioiden yhdistyvien kuntien aikaisemmat väkiluvut. Aluetietoja sisältävät aikasarjat on pyritty saamaan vertailukelpoisiksi käyttämällä voimassaolevaa aluejakoa koko aikasarjassa.




 

Ajallinen vertailukelpoisuus

Väestörakennetilastossa käytetään tilastovuoden ensimmäisen päivän aluejakoa. Lukumääriin perustuvia vertailua voidaan tehdä, kun alueliitosten vaikutus otetaan huomioon. Yleinen käytäntö on, että ajallisesti viimeisimmällä muutoksella päivitetään koko aikasarja.

Tilastojen välinen yhtenäisyys

Digi- ja väestötietovirasto ilmoittaa sivuillaan rekisteritilanteen mukaista väkilukua. Luku poikkeaa Tilastokeskuksen väkiluvusta, koska Tilastokeskus väkilukutilastoa laatiessaan odottaa viiteajankohtaan liittyviä ilmoituksia syntymistä, kuolemista ja muuttoista, jotta virallinen väkiluku vastaisi todellista tilannetta.

Sisäinen yhtenäisyys

Tilastokeskuksen muissa tilastoissa pohjatietona väestön osalta käytetään väestötilaston aineistoja. Näin ollen Tilastokeskuksen eri tilastot täsmäävät väestötietojen suhteen. Väestön määrästä tuotetaan myös ennakkotilastoa. Ennakkotilaston luvut poikkeavat lopullisesta tilastosta, koska ennakkotilastossa väestönmuutostapahtumien odotusaika on lyhyempi.

Lähdeaineistot ja tiedonkeruut

Lähdeaineistot

Suomen väestötilasto perustuu Digi- ja väestötietoviraston (DVV) (ent. Väestörekisterikeskuksen ja maistraattien) ylläpitämään väestötietojärjestelmään.

Tiedonkeruumenetelmä

Tilastokeskus saa väestötiedot Digi- ja väestötietoviraston (ent. Väestörekisterikeskus)  ylläpitämästä väestötietojärjestelmästä kerran vuodessa. Tiedonsiirto toteutetaan suojatussa ympäristössä sähköisesti. Tietojen saanti perustuu lakiin Tilastokeskuksen asemasta tilastoviranomaisena. 

Tiedonkeruun tiheys

Tilaston tiedot kerätään vuosittain.

Menetelmät

Tiedon käsittely

Väestörakennetilasto on kokonaisaineisto. 0-vuotiaiden lasten äidinkieli- ja uskontotietoksi imputoidaan lapsen biologisen äidin tieto, mikäli lapselle ei ole Väestötietojärjestelmään odotusajan puitteissa tallennettu tietoa.

Väestötietojärjestelmästä saadusta vuoden 2019 lopun väestöaineistosta on elonmerkkiselvitysten jälkeen poistettu todennäköisesti ulkomaille muuttaneina 15 555 henkilöä. Henkilöt ovat pääosin ulkomaiden kansalaisia, joiden osoite on tuntematon ja jotka eivät ole vuosien 2017–2018 välisenä aikana saaneet palkkatuloa, pääomatuloa, yrittäjätuloa, työttömyystukea, eläketuloa, toimeentulotukea tai sairausvakuutuksen korvauksia.

Aineiston/datan validointi

Lähdeaineistoon tehdään loogisuustarkistuksia muuttujien välillä. Erikseen määritellyillä virhetarkastuksilla tutkitaan tietojen oikeellisuus. Aineiston muuttujien arvoja verrataan käytettyihin virallisiin luokituksiin.

Periaatteet ja linjaukset

Organisaatio

Tilastokeskus

Organisaatioyksikkö

Väestö- ja elinolotilastot

Lainsäädäntö ja muut sopimukset

Tilastokeskuksen tehtävänä on laatia yhteiskuntaoloja koskevia tilastoja (Laki tilastokeskuksesta 24.1.1992/48). Tilasto laaditaan kotikuntalain (201/1994) mukaan määräytyneen kotikunnan ja siellä olevan vakinaisen asuinpaikan mukaan.
Väestötietojärjestelmään tallennettavat tiedot määrittelee laki väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista (21.8.2009/661). Ulkomaiden kansalaisten oleskeluoikeudet määritellään ulkomaalaislaissa (301/2004).
Tilastokeskus ja Digi- ja väestötietovirasto ovat laatineet aineistosopimuksen tietojen toimituksesta.

Tietosuojaperiaatteet

Tilastotarkoituksiin kerätyn tiedon tietosuoja taataan ehdottomasti tilastolain (280/2004), henkilötietolain (532/1999) ja lain viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) sekä EU:n tietosuoja-asetuksen (2016/679) vaatimusten mukaisesti.
Tietoaineistot on suojattu käsittelyn kaikissa vaiheissa tarvittavin fyysisin ja teknisin ratkaisuin. Tilastokeskus on laatinut yksityiskohtaiset määräykset ja ohjeet tietojen luottamukselliseen käsittelyyn. Henkilökunnalla on pääsy vain työtehtävien kannalta välttämättömiin tietoihin. Tiloihin, joissa yksikkötason aineistoa käsitellään, ei ulkopuolisilla ole pääsyä.
Henkilökunnan jäsenet ovat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen palvelukseen tullessaan. Tietosuojan tahallisesta rikkomisesta seuraa rangaistus.

Tietosuoja ja -turva tietoja käsiteltäessä

Väestötilastoissa yksilön tunnistetieto on pseudonymisoitu eli henkilön tietoja ei voida enää yhdistää tiettyyn henkilöön ilman lisätietoja.
Tietosuojakäytänteiden mukaisesti tiedon jakelussa alueittain noudatetaan karkeistussääntöjä, mikäli taulukossa on arkaluonteisiksi määriteltyjä muuttujia. Tällöin alle raja-arvon jääviä lukumääriä ei ilmoiteta tai niitä ei jaeta arkaluonteisen muuttujan luokkiin.
Tilastolain mukaan tutkimuskäyttöön luovutettava aineisto on muokattava muotoon, josta tilastoyksiköitä ei voida tunnistaa suoraan tai välillisesti. Välillisen tunnistamisen estämiseksi on tunnistamisen kannalta keskeisiä muuttujia muokattava tilanteeseen sopivilla tilastollisilla tietosuojamenetelmillä.
Otoksen luovuttaminen kokonaisaineiston sijaan toimii keskeisimpänä tietosuojamenetelmänä.
Tilastokeskuksessa on otannan lisäksi käytetty aineistoa rajoittavista menetelmistä mm. muuttujien luokittelun karkeistamista, muuttujien poistamista tai yksittäisen yksikön saamien muuttujan arvojen peittämistä.

Julkistamispolitiikka

Tilastokeskuksen julkistamiskalenterissa kerrotaan etukäteen kaikki vuoden aikana julkaistavat tilastotiedot ja julkaisut. tilastojulkistukset löytyvät kohdasta tilastokohtaiset julkaisut. Tilastotiedot julkistetaan internetissä klo 8, ellei toisin mainita. Kalenteria päivitetään arkipäivisin. Tilastokeskuksen seuraavan vuoden julkistamiskalenteri julkaistaan vuosittain joulukuussa.

Tietojen jakaminen

Tilastokeskuksen tehtävänä on laatia yhteiskuntaoloja koskevia tilastoja ja selvityksiä (Laki tilastokeskuksesta 24.1.1992/48). Näihin kuuluvat myös väestötilastot. Tilastokeskuksen kulloinkin voimassa oleva työjärjestys määrittää Väestö- ja elinolotilastot väestötilastojen tekijäksi.
Tilastot ovat julkistuksen jälkeen saatavilla StatFin-tilastotietokannasta. Lisäksi saatavilla on maksullisena palveluna tilastoja maksullisista tietokannoista sekä toimeksiantoina.


 

Saatavuus ja selkeys

Väestön perustiedot ovat saatavilla kunnittain tai kuntaa suuremmalla aluejaolla maksuttomasta StatFin-tilastotietokannasta.
Maksullisessa tilastotietokannassa on saatavilla eritellympää tietoa väestöstä mm. kunnan osa-alueittain. 

Laadun arviointi

Väestörakennetilasto on läpivalaistu.

Laadunvarmistus

Tilastokeskus noudattaa tilastoja laatiessaan Euroopan tilastojen käytännesääntöjä (Code of Practice, CoP) ja niihin pohjautuvaa laadunvarmistuskehikkoa (Quality Assurance Framework, QAF). Käytännesäännöt koskevat tilastoviranomaisten riippumattomuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä prosessien ja julkaistavan tiedonlaatua. Periaatteet ovat yhteensopivat YK:n tilastokomission hyväksymien virallisen tilaston periaatteiden kanssa ja täydentävät niitä. Myös Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa. Periaatteet ovat myös yhteensopivat Euroopan laatupalkintoperiaatteiden (EFQM) kanssa.

Asiasta kerrotaan enemmän Tilastokeskuksen laadunhallinnan sivulla.

Tilastokeskuksessa tehdään vuosittain tilastojen läpivalaisuja, joilla osaltaan varmistetaan tilastojen laatua.

Käyttäjien käyttöoikeudet

Pääperiaatteena on, että Tilastokeskuksen tilastojulkistukset ja tilastotietokantapäivitykset julkistetaan arkipäivisin kello 8.00 internetissä. Tiedot ovat julkisia sen jälkeen, kun ne ovat päivittyneet internetsivuille.

Tarkempi selostus mm. poikkeavista tavoista on löydettävissä "Tilastojen julkistamisperiaatteista Tilastokeskuksessa".

Tilaston asiantuntijat

Markus Rapo
yliaktuaari
029 551 3238

Miksi tätä sisältöä ei näytetä?

Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.