Simon-Erik Ollus

Venäjän talouskatsaus

Nopea kasvun jatkuminen ei ole itsestäänselvyys

VENÄJÄSTÄ PUHUESSA unohdetaan usein se seikka, että vaikka Venäjällä on 144 miljoonaa asukasta, sen talous on vain suurin piirtein Hollannin talouden kokoinen ja noin 2,5 kertaa Suomen talouden kokoinen. Kehittyvänä markkinana Venäjä kasvaa nopeasti, mutta verrattuna muihin suuriin nopeasti kehittyviin talouksiin kuten Intiaan ja Kiinaan, Venäjän talous on pieni ja talouskasvu on tuore ilmiö.

Venäjän talous on kasvanut suotuisasti presidentti Vladimir Putinin valtakauden aikana. Bruttokansantuote on kasvanut voimakkaasti sitten vuoden 1998 kriisin ja vuonna 2004 Venäjän talous kasvoi ennakkotietojen mukaan 7,1 prosenttia. Nopea kasvu johtuu paljolti energian korkeasta maailmanmarkkinahinnasta ja energiantuotannon nopeasta kasvusta. Erityisesti öljyn vaikutus talouteen on huomattava. Erään arvion mukaan 3/4 bkt:n kasvusta vuoden 1999 jälkeen on johtunut juuri öljyn korkeasta hinnasta.

Talouden kasvua on edesauttanut myös ruplan devalvoituminen vuonna 1998. Venäjän ruplan reaaliarvo laski vuoden 1998 aikana noin puolella, ja se on edelleen talouskriisiä edeltänyttä tasoa heikompi. Heikentynyt rupla tyrehdytti kriisin aikoihin ulkomaalaisten kulutustuotteiden kysynnän miltei kokonaan, ja lisäsi kotimaisten tuotteiden kysyntää. Devalvoituminen kasvatti Venäjän teollisuuden hintakilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.

Vuoden 1998 kriisin jälkeen viennin arvo on kasvanut lähes 150 prosenttia. Viime vuonna Venäjä ylsi kaikkien aikojen suurimpaan kauppataseen ylijäämään: 88 miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Energiatuotteiden osuus viennistä oli noin 60 prosenttia, ja ne toivat huomattavan valuuttavirran maahan. Raakaöljyn osuus kokonaisviennistä on noin kolmannes. Pääsääntöisesti Venäjä vie luonnonvaroja ja vähän jalostettuja tuotteita ja tuo korkea- teknologiaa ja ennen kaikkea kulutustavaroita. Koneiden ja laitteiden osuus tuonnista oli noin kaksi viidesosaa ja elintarvikkeiden osuus yksi viidesosa.

Nopeasti kasvanut vienti on lisännyt vaihtotaseen ylijäämää ja kasvattanut keskuspankin valuuttareservejä. Vaihtotase oli ennätykselliset 60 miljardia dollaria ylijäämäinen vuonna 2004, mikä vastaa noin 10 prosenttia bkt:sta.

Venäjän talous kasvaa, mutta suurimmat yksittäiset kasvun taustalla olevat tekijät ovat ulkosyntyisiä. Edellisten tekijöiden lisäksi viime vuosina myös vahva yksityinen kulutus sekä vakaa finanssi- ja rahapolitiikka ovat edesauttaneet nopeaa talouskasvua.

Raakaöljyn hinta ja bkt kasvu neljännesvuosittain, 1996-2004

Lähde: Bloomberg, IFS ja Venäjän tilastovirasto

Venäjän vaihtotase ja sen osuus bkt:sta neljännesvuosittain, 1994-2004

Lähde: Venäjän keskuspankki ja IFS

Tavoitteena bkt:n kaksinkertaistaminen

Parin viime vuoden aikana presidentti Putin on usein puhunut tarpeesta ylläpitää nopeaa kasvua, jotta venäläisten elintaso nousisi. Putin on useaan otteeseen nimennyt tavoitteekseen ottaa kiinni EU:n pienituloisten maiden nykyinen elintaso poliittisesti ja sosiaalisesti kohtuulliseksi katsotulla aikavälillä. Presidentin tavoitteena on ollut bkt:n kaksinkertaistaminen kymmenen vuoden sisällä, mikä vaatisi keskimäärin hieman yli 7 prosentin vuosittaista talouskasvua.

Kysymys on kuitenkin se, miten realistinen tavoite on. Pystyykö Venäjä ylläpitämään pidemmän aikaa yli 7 prosentin talouskasvua? Useat Venäjän taloutta seuraavat tahot ovat ennakoineet talouskasvun hidastuvan erityisesti odotettavissa olevan öljyntuotannon kasvun hidastumisen johdosta. Useimmat tutkimuslaitokset ja investointipankit ennustivat bkt:n kasvun laskevan alle 7 prosenttiin jo vuonna 2004, mutta viime vuonna nopeasti nousut öljynhinta piti talouden kasvun kuitenkin hiukan tämän rajan yläpuolella.

Samat tahot ennustavat bkt:n kasvavan hieman yli 5 prosenttia vuosina 2005-2006. Venäjän talousministeriön pitkän aikavälin ennuste vuosille 2005-2015 ennakoi 4,5-6,5 prosentin vuosittaista kasvua. Huomioitavaa on, että kaikki ennusteet arvioivat huomattavasti presidentin asettamaa kasvutavoitetta maltillisempaa kasvua tuleville vuosille.

Venäjän talousministeriön pitkän aikavälin bkt:n kasvuennuste, 2005-2015

Lähde: Venäjän talousministeriö

Mikä on talouskasvu ilman öljyä?

Venäjän talouskasvu on kiistatta hyvin riippuvainen erityisesti öljystä. Venäjän öljyntuotanto on kasvanut yli 50 prosenttia sitten vuoden 1999, eli vuosittain lähes kymmenen prosentin vauhtia, mikä on huomattavasti nopeuttanut taloudellista kasvua. Venäjä on nykyään maailman toiseksi suurin raakaöljyn tuottaja heti Saudi-Arabian jälkeen.

Venäjän öljyntuotannon lisäykset on kuitenkin saavutettu pitkälti vanhojen neuvostoöljykenttien ja nykyisen tuotantokapasiteetin käytöllä. Tuotantokapasiteettia ei voida juurikaan enää lisätä ilman huomattavia uusia investointeja, minkä vuoksi aiempina vuosina nähty nopea tuotannon kasvu ei ole lähivuosina mahdollista. Venäjän talousministeriö ennustaa maltillista noin 2 prosentin vuosittaista öljyntuotannon kasvua lähivuosille.

Öljyntuotannon kasvun hidastuessa nouseekin ajankohtaiseksi, mikä on tuotannon kasvun hidastumisen vaikutus talouden kasvuun. Lisäksi on aiheellista pohtia, mitkä ovat Venäjän talouden kasvuedellytykset ilman korkeita öljytuloja.

Perinteisesti talouden kasvuedellytyksiä analysoidaan muun muassa investointiastetta tutkimalla. Venäjän säästämisaste on suuri (noin 30 %), mutta se lämmittää taloutta vain osin. Luottamuksen puute vaikuttaa edelleen investointien niukkuuteen, ja pääomaa virtaa ulkomaille. Muihin nopeasti kasvaviin talouksiin verrattuna Venäjän investointiaste on laskenut Neuvostoliiton ekspansiivisen kasvun viisivuotissuunnitelmien jälkeen, ja on koko 90-luvun ollut alle 20 prosenttia bkt:sta. Vuonna 2004 investointiaste oli noin 18 prosenttia, mikä tuottaisi useiden tutkimusten mukaan hyvin maltillisen kasvun, noin 2-3 prosenttia. On esitetty arvioita, että Venäjän investointiasteen tulisi olla ainakin 25-26 prosenttia, jotta talouskasvu pysyisi 6-7 prosentissa.

Lisäksi investointien rakenne on Venäjällä edelleen yksipuolinen. Energiantuottajat investoivat enemmän kun koko muu teollisuus yhteensä, vaikka viime aikoina myös energiasektorin investointiaste on laskenut alalla ilmenneiden epävarmuustekijöiden johdosta.

Investoinnit ovat Venäjällä edelleen kotimaavetoisia. Ulkomaisia sijoituksia on virrannut maahan maltillisesti, niiden kanta vastaa vain noin 6 prosenttia bkt:sta, kun taas esimerkiksi Kiinassa suorien ulkomaisten sijoitusten kanta on 34 prosenttia bkt:sta. Venäjän tilastoviraston mukaan suorien sijoitusten määrä Venäjälle kasvoi vuonna 2004 noin 40 prosenttia vuodessa, ja ne suuntautuivat teollisuuteen ja erityisesti energiateollisuuteen.

Venäjän talousministeriö ennustaa investointien kasvavan noin 10 prosentin vuosivauhtia vuosina 2005-2007 ja investointiasteen nousevan noin 22 prosenttiin vuonna 2007. Se on edelleen huomattavasti pienempi kuin Kiinan noin 40 prosentin investointiaste, mutta lähellä OECD-maiden 22 prosentin keskiarvoa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nykyisellä investointiasteella OECD-maat kasvavat keskimäärin vain 2-3 prosenttia vuodessa.

Venäjän ja joidenkin keskeisten maiden investiontien osuus bkt:sta,
neljän vuosineljänneksen liukuva summa

Lähde: IFS

Teollisuus tehotonta ja työvoimapainotteista

Kestävä nopea kasvu vaatisi, että myös muut teollisuuden alat kuin polttoaineteollisuus kasvaisivat nopeasti. Teollisuudessa kone- ja metalliteollisuus kasvaakin edelleen ripeästi (noin 12 % vuonna 2004), mutta muiden suurten teollisuusalojen kuten elintarvike- ja sähköteollisuuden (4 % ja 0,4 %) kasvuluvut eivät ole näin huimia. Lisäksi pitää huomioida odotettavissa oleva polttoaineteollisuuden kasvun hidastuminen.

Olemassa oleva suurteollisuus on hyvin yksipuolista. Venäjän liikevaihdoltaan 20 suurimman yrityksen joukossa on vain kolme ei-perinteisellä raskaan teollisuuden alalla toimivaa yritystä. Suurimmista yrityksistä 18 on toiminut jo Neuvostoliiton aikoina. Teollisuus on edelleen hyvin keskittynyt neuvostoaikojen raskaan teollisuuden aloihin ja raaka-ainetuotantoon.

Venäjän teollisuus on myös kansainvälisessä vertailussa edelleen hyvin tehoton, vaikka viime aikoina on nähty selvää kehitystä teollisuuden työvoimatehokkuudessa. Useimmiten osittain tai kokonaan ulkomaalaisomisteiset yritykset käyttävät työpanoksia tehokkaammin, kun taas suuret venäläiset yritykset käyttävät edelleen työvoimapainotteista teknologiaa. Monet kilpailukykyä kartoittavat tutkimukset ovatkin kiinnittäneet huomiota juuri työn tuottavuuden lisäämiseen ja uuden tuotantoteknologian käyttöönottoon.

Teollisuustuotannon rakenne aloittain, 2003

Lähde: Venäjän tilastovirasto

Kilpailukyky on heikko

Venäjän teollisuuden heikko kilpailukyky on viime aikoina ollut otsikoissa. Asiantuntijat ja poliitikot presidenttiä myöten ovat puhuneet tarpeesta monipuolistaa tuotantorakennetta. Myös yrittämisen tukemisesta ja julkisen hallinnon tehostamisesta on paljon keskusteltu.

Tällä hetkellä teollisuus on hyvin suuryritysvetoista. Pk-yritykset työllistävät hieman yli 12 prosenttia työvoimasta Venäjällä (luku kaksinkertaistuu kun mukaan lasketaan ns. itsensä työllistävät yksityisyrittäjät, jotka tilastoidaan erikseen). Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Ranskassa pk-sektorin osuus on hieman yli

55 prosenttia. Pk-yrittäminen vastaa vain noin 13 prosenttia Venäjän bkt:sta. Pienyrittämisen esteinä nähdään edelleen hallinnon harrastama säännöstely, verotus ja rahoituksen saanti. Rahoituksen saanti on hieman parantunut 2000-luvulla, mutta toimivien rahoitusmarkinoiden puute on edelleen ratkaiseva este yritysten kasvattamiselle.

Rahoitusmarkkinat ovat kehittyneet sitten vuoden 1998 kriisin. Kriisi horjutti koko markkinoiden uskottavuutta pitkäksi aikaa ja pysäytti siihenastisen kehityksen. Luottojen saaminen on vähitellen helpottunut, vaikka korot ovat edelleen korkeita ja laina-ajat lyhyitä. Yli 70 prosenttia ruplaluotoista ja 40 prosenttia valuuttaluotoista on edelleen korkeintaan vuoden pituisia. Lisäksi laina- ja talletuskoron keskiarvojen ero on edelleen korkea (noin 15 %) verrattuna EU:n uusien jäsenmaiden 5 prosentin korkomarginaaliin.

Korkoa pitää yllä myös nopea inflaatio. Venäjä on onnistunut taltuttamaan 1998 talouskriisin aikaan karannutta inflaatiota, mutta inflaatio on edelleen suhteellisen nopeaa ollen viime vuonna 11,7 prosenttia. Muun muassa Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat vaatineet keskuspankkia luopumaan ruplan nimelliskurssia suojelevasta politiikasta, jotta ruplan reaalinen vahvistuminen ei kiihdyttäisi inflaatiota. Keskuspankin johto on useaan otteeseen vakuuttanut pitävänsä kiinni nykyisestä politiikastaan. Nopea inflaatio kuitenkin lisää epävarmuutta rahamarkkinoilla, vaikeuttaa yritystoiminnan suunnittelua, hidastaa rakenneuudistuksia ja heikentää kuluttajien ostovoimaa.

Rahoitusmarkkinoiden suurimpana kompastuskivenä onkin Venäjällä vallitseva heikko luottamus pankkijärjestelmää kohtaan. Vain osa korkeasta säästämisasteesta ohjautuu tehokkaasti rahoitusmarkkinoille. Suosituin pankki on niin sanottu patjapankki. Hieman yli kolmannes venäläisistä ilmoittaa pitävänsä säästönsä kotona käteisenä. Tämän takia Venäjän koko pankkisektorin yhteenlasketut kokonaisvarat ovat noin 180 miljardia dollaria, mikä vastaa noin 40 prosenttia bkt:sta. Muissa kehittyvissä maissa kokonaisvarat ovat 30-80 prosenttia ja teollisuusmaissa jopa 100-300 prosenttia bkt:sta.

Rakenneuudistukset etenevät hitaasti

Suotuisa makrotalouden kehitys on antanut Venäjän nykyiselle hallinnolle poikkeuksellisen hyvät edellytykset toteuttaa rakenneuudistuksia verrattuna moneen muuhun siirtymätalouteen. Edellytyksistä huolimatta rakenneuudistukset ovat edenneet suhteellisen hitaasti. Hallinnon tehottomuus on edelleen suuri ongelma niin yrittäjille kun kansalaisille. Lisäksi korruptio on edelleen huomattava ongelma. Toisaalta aiemmista hallinnoista poiketen Venäjän nykyinen hallitus näytti vuodenvaihteen sosiaaliuudistusten läpiviemisen kautta omaavansa valmiuden toteuttaa myös laajempia ja kirveleviäkin uudistuksia. Sosiaaliuudistusten suunnittelu ja toteuttaminen kuitenkin ontuivat.

Hallinnon uudistamistarpeen lisäksi useat kansainväliset rahoituslaitokset ovat huomioineet tarpeen jatkaa strategisten teollisuuden alojen ja palveluiden vapauttamista kilpailulle. Venäjän WTO-prosessissa tiukimmat neuvottelut käydään energia-, pankki- ja vakuutusalalla, missä Venäjä haluaa rajoittaa ulkomaalaisten osallistumismahdollisuuksia sekä ylläpitää säännösteltyjä hintamekanismeja. Venäjä on vakuuttanut tahtovansa Maailman kauppajärjestön jäseneksi ja vapauttavansa osittain näitä säännösteltyjä sektoreita, mutta toistaiseksi vapauttamisessa on edetty hitaasti. Venäjällä riittää eri tahoilla suojeluhalua ja muun muassa kaasu- ja sähkösektorien uudistusten toteuttamista on jatkuvasti lykätty.

Mitä Venäjä tarvitsee?

Osittain Venäjän nykysuuntaus on oikea. Finanssipolitiikka on ollut koko 2000-luvun yllättävän tiukkaa ja budjetit ylijäämäisiä. Viime aikoina on kuitenkin paljon keskusteltu tiukan finanssipolitiikan löysentämisestä ja menojen lisäämisestä. Näin nopeutettaisiin talouskasvua ja katettaisiin sosiaaliuudistuksen yhteydessä syntyneitä menopaineita. Menojen lisääminen voisi kuitenkin kiihdyttää inflaatiota ja horjuttaa uskoa talouspolitiikkaan.

Säännöstellyt hinnat ja monopolit hidastavat markkinatalouden kehittymistä. Kilpailun lisääminen ja ulkomaalaisten toimijoiden päästäminen markkinoille on monen muun siirtymätalousmaan kohdalla osoittautunut keinoksi tehostaa omia tuotantoprosesseja, nostaa jalostusastetta ja parantaa kansallista kilpailukykyä. Suojautumisen sijaan Venäjä tarvitsisi reilua kilpailua.

Tuotantorakenteen monipuolistaminen olisi tarpeellista. Vilkkaasta kilpailukykykeskustelusta huolimatta, harjoitettu pitkän aikavälin politiikka ei kuitenkaan ole kyennyt vastaamaan tähän haasteeseen. Ilman tehokkaita rahoitusmarkkinoita ja kilpailupaineita ei ole edes edellytyksiä synnyttää uusia kilpailevia teollisuudenaloja.

Loppupeleissä juuri rakenneuudistusten jatkaminen, talouden avaaminen kilpailulle ja luottamuksen vahvistaminen ovat niitä tekijöitä joita Venäjä tarvitsee, jotta talouden pitkän aikavälin kasvu jatkuisi nopeana. Muuten nykyinen nopea kasvu hiipuu maltilliseksi.


Päivitetty 2.5.2005