Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Julkaistu: 3.3.2005

Ruuan hinta jäsenyyden alkuaikojen tasolla

EU:n tuoma hintaetu on tallella

Onko ruuan hinta noussut vai laskenut? Ne, jotka arvioivat kehityksen kahvikupin hinnasta, näkevät rajun nousun, lihan ystävät puolestaan selvän laskun. Tässä kokonaisesitys tuotteittain.

Ilkka Lehtinen

Kotimaisten elintarvikkeiden tuotanto oli 1990-luvun alkupuolelle asti harvojen yritysten hallussa, ja rajat pysyivät kiinni ulkomaiselta kilpailulta. EU-jäsenyys mullisti tilanteen. Elintarvikkeiden hintamuuri siirtyi Suomen rajoilta EU-maiden ulkorajoille. Tämä merkitsi maatalouden tuottajahintojen laskua, verojen muutoksia ja tuontikilpailua muista EU-maista.

Toisessa vaiheessa kansainvälinen kilpailu lisääntyi myös elintarvikealalla, ja ulkomaisten vähittäiskauppojen ja elintarvikkeiden valmistajien kiinnostus Suomen markkinoita kohtaan lisääntyi. Euron käyttöönotto vuoden 2002 alussa toi kilpailuun lisää läpinäkyvyyttä myös ruuan hintoihin.

Veroja alennettiin ja nostettiin

EU-jäsenyyden myötä elintarvikkeiden tuonti muista jäsenmaista vapautui, ravinnon verotusta ja tulleja muutettiin ja maatalouden tuottajahinnat laskivat muiden EU-maiden tasolle. Tämä merkitsi ravinnon nimellishintojen lähes 10 prosentin laskua.

Tammikuun alussa 1995 ravinnon arvonlisäveroa alennettiin 22 prosentista 17 prosenttiin. Samaan aikaan liha- ja maitotuotteiden alkutuotevähennys poistui. Alkutuotevähennys oli merkinnyt negatiivista veroa, eli sillä oli tuettu liha- ja varsinkin maitotaloustuotteiden kuluttajahintoja. Alkutuotevähennyksen poisto ja samaan aikaan tullut 17 prosentin arvonlisävero nostivat näiden tuotteiden hintoja. Tämän vuoksi maidon hinta ei laskenut EU-jäsenyyden myötä kovinkaan paljon, vaikka maidon tuottajahinta laski yli 30 prosenttia.

Vuoden 1994 joulukuussa poistettiin rasvavero, joka laski voin, margariinin ja ruokaöljyn hintoja. Tammikuussa 1995 poistui sokerivero ja vuoden 2000 alussa makeisvero. Elintarvikkeiden hyödykeveroista on voimassa enää virvoitusjuomavero.

Suomi siirtyi liikevaihtoverosta arvonlisäveroon kesäkuussa 1994. Samalla useisiin ennestään verottomiin palveluihin tuli arvonlisävero. Tähän uudistukseen liittyi vuoden 1995 alusta voimaan tullut työpaikkaruokailun 22 prosentin arvonlisävero. Aiemmin työpaikkaruokailu oli verotonta. Tämä nosti ruokaloiden hintoja 10 prosenttia. Kaupasta ostettuna ravinnon arvonlisävero on 17 ja ravintolasta ostettuna 22 prosenttia.

Tuottajahinnat laskivat 40 prosenttia

Elintarviketeollisuuden maksamat maatalouden tuottajahinnat laskivat vuoden 1995 alussa keskimäärin 40 prosenttia. Eniten laskivat viljakasvien ja kananmunien hinnat, yli 50 prosenttia. Lihojen hinnat laskivat lähes 50 prosenttia ja maidon 30 prosenttia.

Taulukossa 1 on esitetty maatalouden tuottajahintojen nimellismuutokset 1994-2004 sekä vuoden 2004 reaalihinta, kun vuotta 1994 merkitään sadalla. Edellisten lisäksi eräiden elintarvikkeiden, mm. riisin ja banaanien, tullimaksut nousivat. Riisin ja banaanin kuluttajahinnat nousivat muutamassa vuodessa 50 prosenttia.

Taulukko 1. Maatalouden tuottajahintojen kehitys 1994-2004

  1994=100
  1994 1996 2004 2004*
Yhteensä 100,0 61,1 61,8 53,9
Kasvituotos 100,0 62,5 64,0 55,7
Viljakasvit 100,0 43,8 34,7 30,2
Teollisuuskasvit 100,0 89,6 86,5 75,4
- Rypsi 100,0 82,0 95,0 82,7
- Sokerijuurikas 100,0 97,2 89,2 77,7
Rehukasvit 100,0 46,7 36,5 31,8
Vihannekset ja puutarhatuotteet 100,0 87,5 100,0 87,1
- Vihannekset 100,0 90,7 105,6 92,0
- Kukat 100,0 81,7 90,7 79,0
Peruna 100,0 51,8 85,3 74,3
Hedelmät 100,0 84,0 116,3 101,3
Eläintuotos 100,0 65,1 59,2 51,6
Liha 100,0 52,6 48,2 42,0
Eläintuotteet 100,0 73,7 66,7 58,1
- Maito 100,0 68,9 73,0 63,6
- Munat 100,0 49,1 52,2 45,5
- Muut 100,0 139,4 82,1 71,5
* Reaalihintaindeksi 1994=100

Reaalihintojen muutos on laskettu siten, että ko. tuotteiden tai tuoteryhmien nimellishintojen muutoksesta on puhdistettu kuluttajahintaindeksin vastaavan ajan muutos. Reaalihintojen vertailuissa perusajankohtana ovat vuoden 1994 keskihinnat.

Ravinnon tuottajahintojen lasku alkoi jo vuonna 1992. Veronmuutosten ja tuottajahintojen laskun lisäksi hintoja alensi tuontikilpailun orastava uhka.

Elintarvikkeiden hinnat vuoden 1996 tasolla

Ravinnon hinta laski Suomessa vuodesta 1994 vuoteen 1996 reaalisesti 10,5 prosenttia. Ruuan hinta laski aina vuoteen 2000 asti, jolloin reaalista laskua oli tullut 14 prosenttia.

Elintarvikkeiden suhteelliset hinnat olivat vuonna 2004 keskimäärin samalla tasolla kuin vuonna 1996, eli hinnat eivät ole nousseet takaisin EU-aikaa edeltäneelle tasolle (taulukko 2).

Koko kuluttajahintaindeksin ja ravinnon hintakehitys 1994-2004, 1994=100

Taulukko 2. Ravinnon reaalihintaindeksi 1994=100 pääryhmittäin

  Paino-% 1996 2000 2004
Ravinto ja
alkoholittomat juomat
13,83 89,5 86,3 89,3
Ravinto 12,41 89,4 85,8 88,6
Leipä- ja viljatuotteet 2,38 88,1 86,7 89,0
Lihatuotteet 2,84 80,2 73,2 72,2
Kalatuotteet 0,50 91,9 96,1 98,0
Maito, juusto ja munat 2,26 93,1 88,5 96,5
Rasvat ja öljyt 0,37 77,2 77,6 78,9
Hedelmät 1,09 104,8 103,2 117,1
Vihannekset ja juurekset 1,22 91,5 89,6 96,2
Sokeri, hillot,
makeiset, jäätelö
1,37 93,5 90,3 90,1
Muu ravinto 0,38 94,9 91,1 92,6
Alkoholittomat juomat 1,42 99,4 100,1 96,0
Kahvilat ja ravintola        
- ruokailu 4,38 105,4 107,1 111,1
- alkoholittomat juomat 0,47 128,3 164,3 124,7

Leipä on Suomessa kallista

Leipätuotteiden hinnat laskivat EU-jäsenyyden alussa vain 6-7 prosenttia. Tämä johtuu jauhojen pienestä osuudesta lopputuotteen hinnassa. Sekahiivaleivän reaalihinta laski vuoteen 1997 asti. Nyt sekaleivän reaalihinta on korkeampi kuin ennen EU-jäsenyyttä.

Leipä on Suomessa kallista verrattuna Keski-Eurooppaan huolimatta siitä, että raaka-aineen ja työn hinta on samaa tasoa. Kymmenen vuoden aikana tapahtunut leipomoiden voimakas keskittyminen ja siitä saatu tuottavuushyöty ei ole näkynyt kuluttajan kukkarossa.

Vehnäjauhojen ja makaronin hinnat ovat laskeneet EU jäsenyyden alusta tähän päivään asti. Näiden tuotteiden reaalihinnat ovat laskeneet 50 prosenttia vuodesta 1994, ja lasku näyttää jatkuvan yhä. Koko ryhmän leipä ja viljatuotteet reaali-indeksi on edelleen vuoden 1996 tasolla, eli kokonaisuudessaan EU-jäsenyyden tuoma hintaetu on pysynyt muuttumattomana.

Vehnäjauhojen, riisin, makaronin ja hiivaleivän reaalihintakehitys, 1994=100

Liha, munat ja rasvat halventuneet selvästi

Lihatuotteiden reaalihinnat laskivat EU jäsenyyden ensimmäisenä vuotena 15 prosenttia. Reaalihintojen lasku on jatkunut tähän päivään asti. Hinnat olivat laskeneet 28 prosenttia vuodesta 1994 vuoteen 2004.

Kalatuotteiden hintoihin ei EU-jäsenyydellä ole juuri ollut vaikutusta. EU:n kalastuskiintiöt ovat vaikuttaneet jonkin verran kalan tarjontaan ja sitä kautta kuluttajahintoihin. Lähes kaikki kuluttajahintaindeksin hintaseurannassa olevat kalatuotteet ovat viljeltyjä tai teollisia tuotteita, joiden hintoihin vaikuttaa enemmän raaka-aineen maailmanmarkkinatilanne ja tullit.

Kalatuotteiden hinnat laskivat vuodesta 1994 vuoteen 1997 reaalisesti 9 prosenttia. Tämän jälkeen hinnat ovat nousseet lähes vuoden 1994 tasolle.

Maitotaloustuotteiden reaalihinnat laskivat vuosina 1994-2000 11,5 prosenttia. Tämän jälkeen hinnat ovat nousseet siten, että nyt ollaan 3,5 prosenttia alle vuoden 1994 tason. Tässä ryhmässä eniten laskivat kananmunien hinnat, joiden reaalihinta on edelleen 30 prosenttia alle 1994 tason.

Rasvojen ja öljyjen hinnat laskivat reaalisesti 25 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 1994. Tämän jälkeen reaalihinnat ovat laskeneet vielä 21 prosenttia.

Naudan ulkopaistin, porsaan ulkofileen, metvurstin ja lenkkimakkaran reaalihintakehitys, 1994=100

Kevytmaidon, kananmunien, voin ja kermajäätelön reaalihintakehitys, 1994=100

Hedelmiin jäivät ankaran talven hinnat

Hedelmien reaalihinnat eivät juuri laskeneet EU-jäsenyyden myötä. Päin vastoin esimerkiksi banaanin hinta nousi uusien tuontitullien ansiosta.

Hedelmien reaalihinnat nousivat vuoden 2002 alussa lähes 20 prosenttia. Hintojen nousua perusteltiin Etelä-Euroopan ankaralla talvella. Vuoden 2002 alkupuolen korkea hintataso jäi kuitenkin pysyväksi ja hedelmien reaalihinnat ovat tänään lähes 20 prosenttia korkeammat kuin vuonna 1994.

Vihannesten ja juuresten reaalihinnat laskivat vuosina 1994-2000 hieman yli 10 prosenttia. Tämän jälkeen reaalihinnat ovat nousseet ja ovat enää vajaa neljä prosenttia alle vuoden 1994 tason.

Tomaatin ja kurkun osalta hinnoille kävi vuonna 2002 samalla tavalla kuin hedelmille. Vuodesta 2001 reaalihinnat nousivat tomaateilla 17 ja kurkulla 29 prosenttia. Tämän jälkeen reaalihinnat ovat laskeneet hieman, mutta ovat edelleen selvästi vuoden 2001 yläpuolella. Yhtenä syynä saattaa olla kotimaisen vihannestarjonnan lisääntyminen myös talviaikana. Suomalaiset ovat valmiita maksamaan kotimaisista vihanneksista enemmän kuin tuontivihanneksista.

Vuoden 2002 alun hedelmien ja vihannesten hintojen nousua on vaikea selittää vain vuoden 2002 ankaralla talvella. Arvoitukseksi jää, mikä oli euron käyttöönoton vaikutus hintoihin vuoden 2002 alussa. Pienissä hinnoissa euron tuoma hintojen pyöristysmahdollisuus koko tuotantoketjussa, tuottaja-tukkukauppa-vähittäiskauppa, on houkuttelevaa.

Vihannesten ja juuresten, tomaatin ja kurkun reaalikehitys, 1994=100

Kahvipaketin hinta alas

Sokerin, hillojen, makeisten ja jäätelön reaalihinnat ovat laskeneet vuodesta 1994 noin 10 prosenttia. Laskua ovat avittaneet EU-jäsenyyden lisäksi sokeri- ja makeisveron poistuminen. Muun ravinnon, johon kuuluvat pääosin mausteet, reaalihinta on laskenut vuodesta 1994 noin 8 prosenttia.

Alkoholittomien juomien reaalihinta on laskenut EU kautena noin neljä prosenttia. Suurin syy tähän on ollut kahvin maailmanmarkkinahinnan lasku. Kahvipaketin hinta on laskenut lähes 40 prosenttia. Kasvisuutejuoman reaalihinta on noussut samana aikana 24 prosenttia. Appelsiinitäysmehun hinta on myös riippuvainen maailmanmarkkinahinnoista. Sen hinta on pysynyt melko vakaana koko ajan.

Kahvipaketin, kasvisuutejuoman ja appelsiinitäysmehun reaalihintakehitys, 1994=100

Kahvikupin hinta ylös

Kahviloiden ja ravintolaruokailun reaalihinnat ovat nousseet koko EU-jäsenyyden ajan. Osaltaan tähän on vaikuttanut työpaikkaruokailuun tullut 22 prosentin arvonlisävero, joka nosti niiden hintoja noin 10 prosenttia. Ravintolaruokailun reaalihinnat ovat nousseet 11 ja alkoholittomien juomien 25 prosenttia.

Suurin nousu on tapahtunut kahvikupin hinnalle, sen reaalihinta on noussut 30 prosenttia. Euron mukanaan tuoma hintojen pyöristys taitaa näkyä parhaiten kahvikupin ja virvoitusjuomien hinnoissa.

Ravintolahintojen reaalinousu on ollut yleistä kaikissa EU-maissa. Työvoimavaltaisuus ja tuottavuuden keskimääräistä hitaampi kasvu johtaa ravintolahintojen keskimääräistä inflaatiota nopeampaan nousuun. Ravintoloissa syötynä ruuassa on 22 prosentin arvonlisävero. Noutoannoksissa vero on 17 prosenttia. Vuoden 1995 verouudistuksen jälkeen noutoannokset olivat jonkin aikaa paikalla syötyä halvempia, mutta veroetu hävisi 1990 luvun lopulla. Viiden euron ravintolassa syöty hampurilainen pitäisi maksaa mukaan otettuna 4,8 euroa, jos verotuksen ero otettaisiin huomioon hinnoittelussa.

Kahvipaketti ja kahvilassa ostettu kahvikuppi ovat hyvä esimerkki siitä, miten maailmanmarkkinahinnat, kilpailu, palvelujen hinnat ja euron käyttöönoton hintapyöristys ovat vaikuttaneet tuotteiden reaalihintojen kehitykseen vuosina 1994-2004.

Työpaikkaruokailun, kahvikupin ja virvoitusjuomien ravintolahintojen reaalikehitys, 1994=100

Kahvipaketin ja kahvilassa ostetun kahvikupin reaalihintakehitys, 1994=100

Onko ruuan hintaa vielä varaa alentaa?

Hintakilpailun ensimmäisessä aallossa päästiin elintarvikkeiden tuottajahinnoissa EU-tasolle. Toisessa aallossa Suomeen rantautui kansainvälinen hintakilpailu kaupan vähittäismyyntiportaassa. Kolmas aalto tulee, ja siihen tulee yhtenä osana kuulumaan lisääntyvä kilpailu kaupassa ja elintarviketeollisuudessa. Leipomo-, meijeri- ja lihateollisuuden kilpailutilanteessa on vielä parantamisen varaa.

Leipomotuotteiden 30 prosentin korkeampaa hintatasoa Saksaan nähden on vaikea ymmärtää, sillä raaka-aineet, palkat ja muut kustannukset ovat Saksassa vähintään samalla tasolla kuin Suomessa. Verottomissakin hinnoissa on vielä lähes 20 prosentin ero. Maitotaloustuotteiden, varsinkin tuoretuotteiden osalta kilpailutilanne on Suomessa kuluttajan kannalta huono. Yhden yrityksen lähes monopolitilanne ei ole kilpailun kannalta hyvä. Vaikka lihateollisuus on keskittymässä, ovat lihatuotteiden hinnat koko ajan laskeneet ja hinnat Suomessa ovat nyt Saksan tasolla, verottomat hinnat jopa alhaisemmat.

Vaikka Valio, Atria ja HK-Ruokatalo voivat Suomessa saada liian määräävän markkina-aseman, ne ovat eurooppalaisessa kilpailutilanteessa pieniä yrityksiä. Ongelmaa ei ratkaista kasvattamalla niiden markkina-osuutta Suomessa, vaan kasvua pitää hakea muualta ja kilpailua tulisi Suomessa lisätä tuonnin kautta.

Suomi on edelleen kallis maa

EU-jäsenyyden tuomasta hintojen laskusta huolimatta elintarvikkeet maksavat Suomessa vielä selvästi enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Yhteismarkkinoiden piirteisiin kuuluu hintatason tasoittuminen ajan myötä. Verojen yhtenäistäminen ei kuulu virallisesti EU:n ohjelmaan, mutta käytännössä yhteismarkkinat luovat paineita myös verotuksen, myös arvonlisäveron, yhtenäistämiselle.

EU:n tilastoviraston Eurostatin tekemän hintavertailun mukaan Suomessa oli vuonna 2003 EU:n neljänneksi kallein ruoka Tanskan, Irlannin ja Ruotsin jälkeen. Suomessa ruuan hinta oli 22 prosenttia korkeammalla tasolla kuin koko EU:ssa ja 14 prosenttia korkeammalla kuin Saksassa. Vuoden 2003 jälkeen Suomen asema ei ole muuttunut olennaisesti ruuan hinnan suhteen (taulukko 3).

Taulukko 3. Ravinnon ja alkoholittomien juomien hintavertailu Suomen ja Saksan välillä, vuosina 1994 ja 2003, Saksa =100

  Paino-% Suomi
(Saksa = 100)
    1994 2003
Ravinto ja alkoholittomat juomat 13,83 120,3 115,3
Ravinto 12,41 119,8 114,0
Leipä- ja viljatuotteet 2,38 131,1 129,4
Lihatuotteet 2,84 117,5 101,7
Kalatuotteet 0,50 83,1 84,4
Maito, juusto ja munat 2,26 118,7 112,8
Rasvat ja öljyt 0,37 163,1 123,4
Hedelmät 1,09 106,7 105,5
Vihannekset ja juurekset 1,22   145,7
Sokeri, hillot, makeiset, jäätelö 1,37 136,8 118,5
Muu ravinto 0,38   115,6
Alkoholittomat juomat 1,42 125,2 126,9

Hintaero Saksaan veron jälkeen pieni

Jos esimerkiksi Suomessa 7,00 euroa ja Saksassa 6,14 euroa maksavalla juustolla olisi meillä Saksan 7 prosentin arvonlisävero, sen kilohinnaksi tulisikin 6,40. 14 prosentin hinnanero supistuu verojen tasauksen jälkeen 4,2 prosenttiin. Hinnanerosta selittyy veroerolla siis kaksi kolmasosaa.

Hintaero on kaventunut vuodesta 1994 lihan, maitotaloustuotteiden, rasvojen ja sokerituotteiden osalta ja kasvanut vihannesten ja juuresten osalta.

Taulukko 4. Eräiden elintarvikkeiden eurohinnat vuosina 1994 - 2004 ja vuosien 1994 - 2004 yleisen hintakehityksen mukaisesti indeksoitu hinta vuodelta 2004* (Taulukko Excel-muodossa)

Tämän lehden takakannessa on Euroopan kartta, jossa maat on väritetty ruuan hinnan mukaan. Mitä tummempi väri, sitä kalliimpi maa. Norjalaiset, islantilaiset ja sveitsiläiset maksavat noin 20 prosentin lisähintaa siitä, etteivät ne ole EU-jäseniä. Suomi kuuluu kakkosluokkaan Tanskan, Irlannin, Ruotsin ja Luxemburgin kanssa. Keskikastiin kuuluvat suurimmat Keski-Euroopan maat.

Etelä-Euroopan tai uusien jäsenmaiden ravinnon hintatasoa meidän tuskin kannata tavoitella.

Kirjoittaja on Tilastokeskuksen hinnat ja palkat -yksikön kehittämispäällikkö.

Tarkempia tietoja kuluttajahintojen kehityksestä löytyy Tilastokeskuksen internet-sivulta www.tilastokeskus.fi/hinnatjakustannukset


Päivitetty 3.3.2005