Julkaistu:7.6.2004
Paljonko on paljon - ja kenelle?
Tilastotiedon välittämiseen on kolme menetelmää: taulukko, tilastokuvio ja suorasanainen teksti. Aina aika ajoin nousee esiin kysymys näiden keskinäisistä ominaisuuksista ja roolien eroista. Varsinkin suoran tekstin luonteesta suhteessa taulukkoon ja kuvioon väitellään joskus kiivaastikin. Esitystapojen objektiivisuus ja subjektiivisuus on usein noussut esiin.
Teksti on käytännöllisesti katsoen aina tulkintaa, tai se ainakin sisältää tulkintaa, ja tulkinta puolestaan on useimmiten subjektiivista. Esimerkin lauseen "Työttömyys Suomessa laski jyrkästi vuodesta 1994 vuoteen 2001" joku toinen olisi voinut hyvin kirjoittaa "Työttömyys laski tuskallisen hitaasti..." - puhuen kuitenkin samoista luvuista. Tekstin, kirjoitetun tai puhutun, taustalla on yleensä laatijan persoona eli hänen tietonsa, toiveensa, pelkonsa, asemansa, suhteensa muihin ihmisiin jne. Kaikki tällaiset tekijät vaikuttavat siihen, miten hän tulkitsee lukuja ja millaisen lauseen muodostaa kuvaamaan niitä. Onpa mahdollista, että sama henkilö yhdessä tilanteessa puhuu jyrkästä ja toisessa tuskallisen hitaasta laskusta.
Varmaan kaikki olemme samaa mieltä, että ilmaisut kuten "liian paljon" tai "tuskallisen hitaasti" sisältävät eettisen tai poliittisen arvostelman. Harvemmin tulemme ehkä ajatelleeksi, että myös "paljon" ja "hitaasti" ovat vastaavia ilmaisuja, tosin heikkoasteisempia. Kun sanomme, että jokin on paljon, se sisältää vertailun johonkin vertailukelpoiseen faktaan tai sitten odotuksiimme, pelkoihimme, toiveisiimme, mahdollisuuksiimme tms. Mikään ei ole "paljon" yksinään ja irrallaan, vaan suhteessa johonkin.
Hyvin tehdyn tilastokuvionkin informaatio syntyy vertailusta - tosin vasta lukijan mielessä. Itse kuvallinen esitys on neutraali. Tosiasiassa kuvion tulkintaan sisältyy kahdenlaista vertailua. Ensinnäkin kuvioelementtejä (esimerkiksi pylväitä) vertaillaan asteikkoon, jotta selviäisi, kuinka suurta määrää ne esittävät. Varsinaisesti kuvion informaatio kuitenkin syntyy siitä, kun kuvioelementtejä vertaillaan keskenään. Sitä kautta esimerkiksi huomaamme, että vuoden 1994 tilannetta esittävä pylväs on pidempi kuin vuoden 2001 tilannetta esittävä pylväs. Samalla huomaamme myös, että jälkimmäinen pylväs on lähes puolet ensimmäisestä, mutta emme välttämättä tiedosta huomiotamme. Lisäksi huomaamme, että pylväät lyhenevät tasaisesti eli suoraviivaisesti. Se sitten, onko väheneminen jyrkkää vai ei, on puolestaan makuasia ja subjektiivisen arvion tulos.
Kiinnittäkääpä huomiota, kuinka taipuvaisia olemme käyttämään kuvakieltä: eihän työttömyys laske jyrkästi, vaan vähenee. Esimerkin lause "työttömyys laski jyrkästi" kuvaakin itse asiassa oheista kuviota, ei varsinaisesti kyseistä ilmiötä. Tällainen kuvista kirjoittaminen tai puhuminen on meille varsin luonnollista. Jokapäiväisessä kielenkäytössä tällaiset kuviin liittyvät ilmaisut ovat erittäin tavallisia. Tämän on selitetty johtuvat siitä, että olemme ylivoimaisesti parhaiten varustettu näköhavaintojen eli visuaalisen informaation käsittelyyn. Samaan asiaan perustuu myös tilastokuvioiden tehokkuus.
Tilastokuviotakin sanotaan joskus subjektiiviseksi esitykseksi. Sitä se onkin verrattuna taulukkoon, koska kuvion laadinnassa tekijä voi tehdä monenlaisia valintoja, jotka muokkaavat sitä mielikuvaa, jonka kuviosta saamme. Oheisessa kuviossa esimerkiksi määräasteikko olisi voinut olla 0-100 %, jolloin kuvio olisi korostanut työttömien määrää työvoimasta. Tällaisenaan se korostaa enemmän työttömyyden muutossuuntaa. Myös värien valinnalla on vaikutusta siihen, minkälaisen mielikuvan kuviosta saamme. Objektiivisuus-subjektiivisuus-asteikolla kuvio on siis taulukon ja tekstin välissä.
Jos tekstistä jättää kaikki adjektiivit ja adverbit pois, se voi olla objektiivista, mutta silloin se on pelkkien faktojen luettelemista, mikä on usein aika tylsää luettavaa; "Työttömyys Suomessa laski vuodesta..." Saman asian itse asiassa omaksuisi paljon nopeammin ja havainnollisemmin kuviosta, ja silloin jokainen lukija voisi mielessään liittää ilmiöön omat adjektiivinsa ja adverbinsa.
Vesa Kuusela
Päivitetty 7.6.2004
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi