Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Julkaistu: 5.9.2005

Demografia demokratian perustana

Väestötieteen salat on perehdyttänyt lukijat viimeisen neljän ja puolen vuoden aikana väestötieteen perusasioihin. Väestönmuutostapahtumat ovat lähellä jokaista ihmistä - siksi ne tuntuvatkin niin tutuilta. Näiden tuttujen asioiden ymmärtämistä varten väestötieteessä on kehitetty joukko menetelmiä, joilla kuvataan niin syntyvyyttä, kuolevuutta, muuttoliikettä, avioituvuutta kuin eronneisuuttakin. Näitä arkipäiväisiä asioita on Väestötieteen salat -palstalla pyritty valaisemaan.

Tämän kirjoitussarjan viimeisessä osassa tarkastellaan ikärakenteen muuttumista, jonka seurauksista tulevina vuosina puhutaan yhä enemmän.

Demografia on myös valtaa

Kun väkiluvultaan suuret maat ja väkiluvultaan pienet maat yrittävät päättää yhteisistä asioista, niin yhteisymmärrykseen ei aina päästä. Tällöin yritetään saavuttaa konsensus - kaikkien maiden hyväksymä päätös. Tuolloinkin väkiluvultaan suurten maiden näkemykset saattavat korostua.

EU yrittää tällä hetkellä saada aikaan päätöksiä, joita tekemässä on kirjava joukko maita. Jäsenmaiden väkiluvut vaihtelevat muutamasta sadasta tuhannesta 80 miljoonaan asukkaaseen. Uusien jäsenmaiden tultua mukaan unioniin vuonna 2004, ovat maat myös taloudelliselta kehitykseltään hyvin erilaisessa vaiheessa.

Lisäksi ihmisten arvomaailmat ovat eri EU-maissa ovat hyvin erilaisia. Edellytykset yksimielisille päätöksille ovat huonot ja demokratian enemmistösääntö eli väkiluku päätösten pohjana on lujilla.

Väestö ja globalisaatio

Väestönkehitys on kolmen tekijän syntyvyyden, kuolevuuden ja muuttoliikkeen kehityksen tulos. Voimakas väestönkasvu estää myös taloudellista kehitystä - tämä on nähty jo pitkään maailman eri osissa. Kuilu nopean väestönkasvun kehitysmaiden ja hitaan väestönkasvun teollistuneiden maiden välillä vain syvenee vuosi vuodelta.

Kehitysmaiden väestöstä reilu kolmannes on lapsia, kun taas alhainen hedelmällisyys on pudottanut teollistuneiden maiden lasten osuuden koko väestöstä reilusti alle 20 prosenttiin. Kehitysmaissa työvoimaa riittää, ja se pitää palkkatason alhaisena vielä pitkään. Sen sijaan teollistuneiden maiden työikäinen väestö supistuu. Näin ihmetermi globalisaatio siirtää työtä teollistuneista maista halpoihin kehitysmaihin - ei kuitenkaan Afrikkaan! Globalisaation perusta löytyykin väestöjen demografisesta kehityksestä.

Monet teollistuneet maat ovat ennen kokemattoman haasteen edessä sopeutuessaan tulevaan ikärakenteessa tapahtuvaan muutokseen. Toisaalta voidaan sanoa, että kehitysmailla on edessään myös ennen kokematon haaste - jatkuva korkea hedelmällisyys tuo yhä enemmän ihmisiä elätettäväksi. Osa kansasta köyhtyy, kun taas osa pääsee nauttimaan halvan työvoiman kysynnästä.

Kuten teollistuneissa maissa niin myös kehitysmaissa vanhusten määrä kasvaa - väestö ikääntyy. Tämä luo tietysti paineita tulevalle eläkepolitiikalle ja muille lisääntyvän vanhusväestön palvelujen lisäämiselle.

Ikärakenne ratkaisee!

Eräs keskeisimmistä haasteista tulevaisuudessa on väestön ikääntyminen. Teollistuneissa maissa pitkään jatkunut alhainen hedelmällisyys pienentää työssä olevaa ikäluokkaa, kun taas vanhusten määrä vuosi vuodelta kasvaa.

Kuten aikaisemmissa tämän sarjan osissa on kerrottu, ikääntymistä voidaan kuvata monella tavalla. Oheisissa kuvioissa on otettu kaksi esimerkkiä väestörakenteen muutoksesta EU-maissa. Toinen kuvaa työhön siirtyvän ikäluokan muutosta ja toinen varsinaisesti ikääntymistä. Kuvioissa on tarkasteltu ikärakenteen muutosta vuoteen 2030 mennessä eli tavallaan yhden sukupolven aikana.

20-34-vuotiaathan ovat työelämään tuleva ikäryhmä ja suurin osa vuonna 2030 tässä iässä olevista on jo syntynyt. He ovat myös osa tulevien eläkkeiden ja muiden yhteiskunnan tarjoamien palvelujen maksajia.

Toinen tarkasteltava ikäryhmä ovat yli 60-vuotiaat. He ovat tulevaisuudessa yhteiskunnallisten palvelujen "saamapuolella" - saavat muun muassa eläkettä tekemästään työstä. Tämä eläke rahoitetaan eri maissa eri tavalla.

20-34-vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden määrän muutos (%) EU-maissa vuosina 2004-2030 (Väestöskenaario 2004, Eurostat)

Työikäisten joukko supistuu - ikääntyvien lisääntyy

Tuossa kuviossa näyttää kiteytyvän koko EU:n tulevaisuus. 20-34-vuotiaden määrä supistuu EU:ssa vuoteen 2030 mennessä lähes viidenneksellä. Tämä enteilee työvoimapulaa. Tuo supistuminen on voimakkainta väkiluvultaan suurissa uusissa EU-maissa. Kaikissa entisissä sosialistimaissa 20-34-vuotiaiden määrät laskevat yli kolmanneksen. Tähän kehitykseen on vaikuttanut tietysti menneiden vuosien kehitys: alhainen hedelmällisyys ja maastamuutto.

Myös vanhoissa EU-maissa 20-34-vuotiaiden määrän lasku on suurinta juuri siellä missä hedelmällisyys on ollut pitkään alhaista eli Italiassa, Portugalissa, Kreikassa ja Espanjassa.

Samaan aikaan kun työikäinen väestö supistuu, niin yli 60-vuotiaiden määrä jatkaa kasvuaan. Väkiluvultaan suurista maista Irlannin pitkään jatkunut korkea hedelmällisyys takaa sen, että yli 60-vuotiaiden määrä kasvaa siellä vuoteen 2030 mennessä eniten eli kaksinkertaistuu. Suomessa yli 60-vuotiaiden määrä kasvaa 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Sen sijaan Baltian maissa ikääntyminen ei ole niin voimakasta kuin muissa EU-maissa. Esimerkiksi Latviassa yli 60-vuotiaiden määrän kasvu jää 9 prosenttiin ja Virossa 13 prosenttiin.

Supistuva työikäinen väestö ja vanhusten määrän kasvu tulee vaikuttamaan ratkaisevasti niihin päätöksiin, joita EU:ssa tulevaisuudessa tehdään. Korostuuko demokraattisissa päätöksissä suurten maiden demografia?

Mauri Nieminen


Päivitetty 6.9.2005