Siksi rakastan edelläkävijöitä

Klas Eklund

Teksti on toimitettu käännös kronikasta "Därför älskar jag entreprenörer", joka julkaistiin Entreprenör-lehdessä helmikuussa 2006.
Därför älskar jag entreprenörer!

Talouspoliittisen keskustelun tulisi käsitellä enemmän kasvua. On kuitenkin tärkeää, että keskustelu ei jää liian kapea-alaiseksi. Sillä "kasvulla" tarkoitetaan aivan liian usein kasvavaa tuotantoa - more of the same.

Enemmän samaa -kasvuajattelussa on kuitenkin jotain kummallista. Emmehän halua lisää sitä mitä juuri nyt valmistetaan. Tosiasia on, että sen kaltainen kehitys olisi kamalaa.

Katsotaanpa asiaa tarkemmin. Viimeisen 100 vuoden aikana Ruotsin bruttokansantuote henkeä kohden on enemmän kuin viisinkertaistunut. Kasvu-mallilla more of the same se tarkoittaisi:

viisi kertaa niin paljon silliä ja perunaa
viisi kertaa niin paljon väkiviinaa ja ummehtunutta kotikaljaa
viisi kertaa niin monta hiililämmitteistä pientä asuntoa ilman hissiä, sähköä, jääkaappia tai pesukonetta
viisi kertaa niin paljon karheita villavaatteita
viisi kertaa niin paljon risiiniöljyä ja verijuotikkaita.

Mutta ei keskuslämmitystä, WC:tä, radiota, televisiota, matkapuhelimia tai Volvo XC:tä, ei pastaa, pizzaa, thai-ruokaa tai take-away sushia. Ei IKEAA tai nailonsukkia, ei tietokonepelejä, sähköpostia, Internetiä, lentoja tai seuramatkoja. Puhumattakaan losecista, prozacista tai viagrasta.

Pointti on ilmeinen: Hyvinvointia ei luoda mallilla more of the same. Hyvinvointi luodaan muutoksella - kasvulla ja muutoksella.

Tarvitaan innovaatioita, uusia tuotteita, uusia palveluita, uusia tuotantomenetelmiä ja uusia jakelukanavia, joiden myötä uudet tuotteet ja palvelut voidaan levittää yhä useamman ulottuville. Uuden tulee korvata vanha - joskus pudottaa vanha pelistä pois.

Juna syrjäyttää hevoskyydin, auto haastaa junan, lentokone haastaa auton. Kirjeen korvaa sähköposti. Kännykkä haastaa kiinteän puhelimen, ja verkkopuhelin haastaa kännykän. Savikiekon syrjäyttää vinyyli, jonka syrjäyttää CD. Ja nyt koko musiikkiteollisuutta ravistelee mp3-formaatti ja lataaminen verkosta...

Tämä - mitä itävaltalainen ekonomisti Joseph Schumpeter kutsui luovaksi tuhoksi - edistää kehitystä ja hyvinvointia.

More of the same -mallia ei kannata tavoitella. Siihen pystyy mikä tahansa suunnittelutalous lisäämällä vain enemmän työtunteja, terästä ja sementtiä. Mutta silloin myös lopputulos on harmaa ja ankea - enemmän suolasilliä ja perunaa.

Uudistumiseen ja modernisointiin vaaditaan joku, joka haastaa vanhan. Joku, joka ajattelee uudella tavalla. Joku joka rikkoo rajoja ja uskaltaa kyseenalaistaa, uskaltaa korvata vanhan uudella. Joku, joka kannattelee luovaa tuhoa.

Tämä rajojen murtaja on uranuurtaja, edelläkävijä, joka voi olla pienyrittäjä ja joskus keksijä. Mutta hän voi myös olla työntekijä suuryrityksessä, joka kehittää uusia menetelmiä suuressa organisaatiossa.

Edelläkävijä on ennen kaikkea se, joka vie kehitystä eteenpäin. Sitä eivät tee poliitikot, hallintovirkamiehet tai byrokraatit, eivät edes pääekonomistit...

Edelläkävijät ovat aikamme sankareita.

Kirjoittaja on Skandinaviska Enskilda Bankin pääekonomisti.

Päivitetty 8.12.2006

Jaa