Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Kaksi kotia 110 000 lapsella – joka kolmas asuu yhtä paljon molemmissa

9.5.2022
Twitterissä: @RiittaHanifi
Kuva: Rodeo

Lasten vuoroasuminen vanhempien eron jälkeen on yleistä, mutta toistaiseksi ilmiöstä on vain vähän tutkittua tietoa. Tilastokeskuksen kyselytutkimusten perusteella vuoroasuvia lapsia on kymmeniätuhansia ja he ovat verraten tyytyväisiä arkeensa.   

YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja perustuslaki luovat pohjan sille, että lapsen etu otetaan huomioon kaikessa lasta koskevassa lainsäädännössä ja päätöksenteossa. Sopimus edellyttää, että lapsen mahdollisuutta pitää yhteyttä kumpaankin vanhempaansa tulee tukea (SopS 60/1991, artikla 9).

Erotilanteissa vanhemmat joutuvat miettimään, miten lapsen huoltajuus ja asuminen järjestetään eron jälkeen. Lisäksi osa lasten vanhemmista ei ole koskaan asunutkaan yhdessä, mutta he jakavat lapsen huoltajuuden ja heillä voi olla vuoroasuvia lapsia.

Ainakin toistaiseksi lapsella voi olla vain yksi kotiosoite väestörekisterissä. Tästä ei aina pysty päättelemään, miten lapsen huoltajuus ja asuminen tosiasiassa on järjestetty.

Lasten asumisjärjestelyistä ja vuoroasumisesta ei ole vielä toistaiseksi saatavissa kattavaa tilastotietoa. THL tilastoi kuntien sosiaalitoimen vahvistamat lasten huolto-, asumis- ja tapaamisoikeussopimukset, mutta suuri osa on vanhempien keskenään sopimia epävirallisia järjestelyitä. (Ks. THL 2020.)

Eroperheiden lasten asumisjärjestelyistä on niukalti tietoa

Valtaosa vanhemmista sopii lapsen yhteishuollosta eron jälkeen, ja lapset jäävät usein asumaan tai ainakin kirjoille äidin luokse. Moni lapsi asuu kuitenkin ainakin toisinaan myös toisen vanhempansa luona.

Lasten vuoroasuminen virallistettiin lapsenhuoltolain muutoksessa vuonna 2019. Muutos astui voimaan 1.12.2019. Vuoroasuminen määritellään siten, että lapsi asuu vähintään 40 prosenttia kalenterivuodesta kummankin vanhempansa luona.

Vuoroasumisen voi kirjata väestötietojärjestelmään, mutta uudistuksesta huolimatta Suomessa lapsella voi olla vain yksi virallinen osoite (Lastenhuoltolaki 190/2019). Tämä vaikuttaa käytännössä lapsiin liittyviin tukiin ja palveluihin, koska ne määräytyvät sen mukaan, kumman vanhemman luona lapsi virallisesti asuu.

Nykyiset etuusjärjestelmät eivät vastaa uudenlaisten perhemuotojen synnyttämiin tarpeisiin. Niiden suunnittelu on myös ollut vaikeaa, koska huoltajuus- tai asumisjärjestelyistä on tarjolla vain niukasti tilasto- ja tutkimustietoa. Kelan tutkimuksen mukaan vuoroasuminen on yleisintä 3–12-vuotiailla lapsilla (Miettinen ym. 2020).

Vuoroasumisen yleisyydestä on saatavilla tietoa muutamasta viime vuosina tehdystä tutkimuksesta, jotka eivät kuitenkaan kata esimerkiksi kaikkia lasten ja nuorten ikäryhmiä. Näiden tutkimusten perusteella ei myöskään ole mahdollista selvittää sitä, millä tavoin lapsen asumisjärjestelyt tai vuoroasuminen on käytännössä toteutettu, tai minkälaisissa perheissä tai perhetilanteissa päädytään vuoroasumiseen tai muunlaiseen lapsen asumisjärjestelyyn.

Pohjoismaissa tietoa lasten vuoroasumisesta on saatavilla Ruotsissa ja Norjassa tehdyistä tutkimuksista. Niissä tehdyt tutkimukset antavat viitteitä siitä, että lasten vuoroasuminen on verraten yleistä. (Ks. Miettinen ym. 2020, 13.)

Ruotsalaistutkimuksen mukaan 35 prosenttia ja norjalaistutkimuksen mukaan joka neljäs erillään asuvien vanhempien lapsista asui vuorotellen kummankin vanhempansa kanssa. Vuoroasuminen oli yleisintä alakouluikäisillä ja tavallisempaa, mikäli vanhemmat olivat hyvätuloisia tai korkeammin koulutettuja. (Emt.)

Yläkoululaisten vuoroasumisesta tietoa kouluterveyskyselyistä

THL:n kouluterveyskyselyssä tiedusteltiin vuonna 2013 ensimmäistä kertaa kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilta nuorilta vuoroasumisesta. Vuoden 2019 kouluterveyskyselyssä tämän ikäryhmän lapsista 20 prosenttia kertoi asuvansa pääosin tai enimmäkseen vain yhden vanhemman kanssa ja 7 prosenttia ilmoitti asuvansa vuorotellen erillään asuvien vanhempiensa luona. (THL, Kouluterveyskysely 2019.)

Asumisjärjestelyä koskevassa kysymyksessä ei tarkemmin määritelty vuoroasumista, vaan nuoret saattoivat itse valita parhaiten omaa tilannettaan kuvaavan asumisvaihtoehdon.

Lapset siirtyvät kotien välillä – vanhemmat harvemmin

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä selvitettiin vuonna 2018 työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviä asioita. Samalla kysyttiin myös eroperheiden lasten asumisjärjestelyistä. Asiasta kysyttiin niiltä lasten vanhemmilta, joilla oli vähintään yksi alle 15-vuotias lapsi kotitaloudessaan. Vastaajilta kysyttiin, onko heillä kahden kodin lapsia ja jos oli, kuinka monta.

Jokaisesta kahdessa kodissa asuvasta lapsesta kysyttiin erikseen, kuka on lapsen huoltaja, kenen luona lapsi oli kirjoilla ja miten asuminen on jakautunut vanhempien välillä. Tulokset perustuvat väestötason estimaatteihin.

Kahdessa kodissa asuvia lapsia oli noin 110 000 ja suurin osa heistä oli kouluikäisiä. Äideistä, joilla oli huollettavia lapsia samassa kotitaloudessa ja/tai sen ulkopuolella, 14 prosentilla oli kahden kodin lapsia vuonna 2018.

Erillään asuvilla vanhemmilla oli tavallisesti lasten yhteishuoltajuus (92 %). Yhteishuollossa olevista lapsista äidin luona oli kirjoilla kolme neljästä lapsesta. Käytännössä kuitenkin suurin osa lapsista asui vuorotellen molempien vanhempien kanssa tai muuten tapasi toista vanhempaansa.

Vuoroasuviksi laskettiin ne kahden kodin lapset, jotka asuivat suurin piirtein yhtä paljon molempien vanhempiensa luona. Sen perusteella kahdessa kodissa asuvista lapsista yli kolmasosa (35 %) voitiin luokitella vuoroasuviksi.

Vastaajien ilmoituksen perusteella voidaan arvioida, että väestötasolla vuoroasuvia lapsia olisi vajaa 40 000. Sellaisia lapsia, jotka asuivat koko ajan samassa paikassa ja joiden vanhemmat vuorottelivat, oli hyvin vähän.

Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimus antaa tietoa kahden kodin lapsista

Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksen tiedonkeruu toteutettiin 10 vuotta täyttäneelle kotitalousväestölle vuonna 2017. Tutkimuksessa kysyttiin alle 18-vuotiailta heidän asumisestaan.

Mikäli lapsi asui vain toisen vanhemman kanssa, kysymys kuului: ”Jos olet alle 18-vuotias ja vastasit asuvasi nyt vain toisen vanhemman kanssa, asutko yleensä: 1. vain äidin kanssa; 2. vain isän kanssa; 3. suunnilleen yhtä paljon sekä äidin että isän kanssa; 4. toisen vanhemman kanssa vain lyhyitä aikoja”.

Seuraavassa käytetään käsitettä kahden kodin lapset niistä vastaajista, jotka ovat vastanneet myöntävästi kohtiin 3 ja 4. Tällä tavoin tarkasteltuna kaikista alle 18-vuotiaista noin kymmenellä prosentilla on kaksi kotia. (Suomen virallinen tilasto (SVT): Vapaa-ajan osallistuminen.)

Vapaa-aikatutkimuksessa selvitetään väestön vapaa-ajan harrastuksia ja yhteiskunnallista osallistumista, sosiaalisia suhteita ja eri elämänpiirien tärkeyttä. Tässä artikkelissa tarkastelemme kahden kodin lasten yhteydenpitoa sukulaisiin ja ystäviin, osallistumista johonkin kodin ulkopuoliseen harrastukseen sekä arjen kokemista raskaaksi tai mielenkiintoiseksi.

Lapset pitävät yhteyttä useaan sukulaiseen ja ystävään

Ystävyyssuhteet ovat tärkeä asia lasten ja nuorten elämässä. Ystäviltä saa sosiaalista tukea, mikä taas on yksi sosiaalisen pääoman ilmentäjä. Sosiaalinen tuki on resurssi, joka edistää hyvinvointia. Vastaavasti sosiaalisen tuen puuttuminen voi heikentää mahdollisuuksia saavuttaa itselle tärkeitä asioita. Sosiaaliset suhteet ovat myös tärkeitä jäsenyyden, hyväksynnän ja arvostuksen antajia. (Saari 2009, 90.)

Suomessa asuvilla lapsilla on paljon ystäviä. 37 prosenttia 10–17-vuotiaista piti säännöllisesti yhteyttä yli 10 ystävään, ja harvempi kuin joka kymmenes oli säännöllisesti yhteydessä ainoastaan yhdestä kahteen ystävään.

Tässä tarkastelluista kahden kodin lapsista 40 prosenttia piti säännöllisesti yhteyttä yli 10 ystävään, eikä heitä, joilla olisi vain hyvin vähän tai ei lainkaan ystäviä juuri tutkimusaineistosta löytynyt. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Niiden ystävien lukumäärä, joihin pitää yhteyttä, 10–17-vuotiaat, prosenttia
Kuvio 1. Niiden ystävien lukumäärä, joihin pitää yhteyttä, 10–17-vuotiaat, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus 2017

Yleisesti ottaen yhteydenpito sukulaisiin on vähentynyt 2000-luvun alusta (Hanifi 2019), mutta kahdessa kodissa asuvat lapset pitivät säännöllisesti yhteyttä useampaan sukulaiseen tai heihin verrattavaan kuin samanikäiset keskimäärin: 41 prosenttia piti yhteyttä 3–5 sukulaiseen, ja 6–10 sukulaiseen piti yhteyttä joka neljäs. Kaikista lapsista 36 prosenttia piti yhteyttä 3–5 sukulaiseen ja 6–10 sukulaiseen noin joka viides.

Ainoastaan 1–2 sukulaiseen piti yhteyttä 23 prosenttia kaikista ja 17 prosenttia kahdessa kodissa asuvista lapsista. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Niiden sukulaisten lukumäärä, joihin pitää yhteyttä, 10–17-vuotiaat, prosenttia
Kuvio 2. Niiden sukulaisten lukumäärä, joihin pitää yhteyttä, 10–17-vuotiaat, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus 2017

Näyttää siis siltä, että kahdessa kodissa asuminen ei ainakaan vähennä lasten ja nuorten mahdollisuuksia pitää säännöllisesti yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. Itse asiassa asuminen kahdessa kodissa saattaa antaa mahdollisuuksia laajentaa ystäväpiiriä tutustumalla uusiin ystäviin ja viettämällä aikaa heidän kanssaan. Myös vanhempien uudet kumppanit ja heidän kauttaan sukuun tulleet uudet ihmiset saattavat kasvattaa kahden kodin lasten sosiaalista verkostoa. 

Kahden kodin lapset pitävät arkeaan mielenkiintoisena, eivätkä liian raskaana

Vapaa-aika­tutkimuksessa vastaajia on pyydetty arvioimaan sitä, kuinka raskaana tai kevyenä he pitävät arkeaan, sekä toisaalta sitä, kuinka mielen­kiintoisena tai ikävystyttävänä he sen kokevat.

Ehdottomasti suurin osa kahdessa kodissa asuvista lapsista eli lähes 80 prosenttia piti arkeaan vähintään melko mielenkiintoisena, ja erittäin mielenkiintoisena arkeaan piti seitsemän prosenttia. Ikävystyttävänä arkeaan piti noin joka viides. Osuudet ovat suunnilleen samat kuin kaikilla samanikäisillä. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Arjen kokeminen ikävystyttävänä tai mielenkiintoisena, 10–17-vuotiaat, prosenttia
Kuvio 3. Arjen kokeminen ikävystyttävänä tai mielenkiintoisena, 10–17-vuotiaat, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus 2017

Arjen kokeminen raskaana on lisääntynyt 2000-luvun alusta. Erityisesti opiskelijoilla ja koululaisilla arjen kokeminen raskaaksi on enemmän kuin kaksinkertaistunut 15 vuodessa (ks. Pääkkönen 2020).

Suunnilleen kolme neljästä kahden kodin lapsesta piti arkeaan kuitenkin melko kevyenä. Toisaalta joka neljäs piti arkeaan melko raskaana. Kaikista 10–17-vuotiaista arkeaan piti melko raskaana joka kolmas ja melko kevyenä 60 prosenttia. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Arjen kokeminen raskaana tai kevyenä, 10–17-vuotiaat, prosenttia
Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus 2017

Kahdessa kodissa asuminen ei siis näytä aiheuttavan sellaista kuormitusta, joka näkyisi arjen kokemisena yleisesti ottaen ikävystyttävänä tai raskaana.

Tutkimuskirjallisuuden perusteella vuoroasuminen näyttää olevan tavallisempaa korkeammin koulutettujen ja suurempituloisten vanhempien perheissä (ks. Miettinen ym. 2020, 33). Kyse on todennäköisesti resursseista; varakkaammilla vanhemmilla on mahdollisuus kahteen riittävän tilavaan asuntoon, he voivat jäädä eron jälkeen asumaan samalle asuinalueelle tai järjestää lapsen liikkumisen kotien välillä sopivimmalla tavalla.

Saattaa siis olla, että vanhempien hyvät resurssit vaikuttavat lapsen arjen kokemiseen niin, että kahdessa kodissa asumisen aiheuttamasta kuormituksesta huolimatta arki ei kuitenkaan tunnu yleisesti ottaen raskaalta. Tämä on asia, joka selkeästi vaatisi lisätutkimuksia.

Kahden kodin lapset harrastavat hieman muita vähemmän

Harrastukset ovat tärkeä osa lasten ja nuorten elämää. Harrastuksissa on kyse mielekkäästä tekemisestä, kaverisuhteiden vaalimisesta, itsensä kehittämisestä, omista unelmista ja vahvuuksien löytämisestä sekä vuorovaikutuksesta valmentajan, opettajan tai ohjaajan kanssa. (Ks. Hanifi & Huomo 2020.)

Harrastaminen myös edistää lasten ja nuorten osallisuutta yhteiskunnassa (OKM 2019). Lasten ja nuorten harrastamista pidetäänkin tärkeänä lasten ja nuorten sosialisaation kenttänä (Haanpää 2019).

Kahdessa kodissa asuvista lapsista 66 prosenttia harrastaa jotain kodin ulkopuolella vähintään kerran viikossa. Eniten kodin ulkopuolisia harrastuksia on 10–14-vuotiailla; heistä 75 prosentilla on jokin kodin ulkopuolinen harrastus. Kaikista lapsista 73 prosentilla oli jokin kodin ulkopuolinen harrastus, ja kaikista 10–14-vuotiaista 80 prosentilla.

Ilmeisesti vanhempien ero ja kahdessa kodissa asuminen vaikeuttaa jonkin verran säännöllistä harrastamista, tosin ero kaikkiin lapsiin ei ole suuri. Harrastamista saattaa vaikeuttaa esimerkiksi vanhempien kotien sijainti kaukana toisistaan, jolloin harrastuksiin kulkeminen on haasteellista, tai taloudelliset edellytykset maksaa usein varsin kalliita harrastuksia.  

Kahden kodin lapset tulevat todennäköisesti hyötymään ns. harrastamisen Suomen mallista, jossa taataan jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus harrastaa ilmaiseksi heti koulupäivän jälkeen koululla tai koulun lähellä.

Harrastamisen Suomen malli on jo käytössä joissakin kunnissa ja se laajenee jatkuvasti. Tämä lisää tasa-arvoa erilaisista perhetaustoista tulevien lasten ja nuorten välillä.

Lisätutkimukselle tarvetta

Tilastotiedot yksinhuoltajaperheissä tai uusperheissä asuvien lasten määristä eivät kerro siitä, minkälaisia näiden lasten asumisjärjestelyt käytännössä ovat. Vuoroasumisesta ei ole tähän mennessä ollut saatavissa kattavaa tilastotietoa.

Lasten vuoroasuminen virallistettiin lapsenhuoltolain muutoksessa vuonna 2019. Ainakin toistaiseksi lapsella voi kuitenkin olla vain yksi kotiosoite väestörekisterissä.

Lapseen liittyvät tuet ja palvelut määräytyvät sen mukaan, kumman vanhemman luona lapsi on kirjoilla. Tämänhetkinen lapsiin kohdistuva palvelujärjestelmä ei enää vastaa muuttuneiden perhesuhteiden vaatimuksiin. 

Tilastokeskuksen työvoimatutkimukseen liitetyssä lisätutkimuksessa vuonna 2018 selvitettiin eroperheiden lasten asumisjärjestelyitä kysymällä niistä lasten vanhemmilta. Tämän tutkimuksen perusteella Suomessa noin 110 000 lasta asuu kahdessa kodissa. Vastaajien ilmoituksen perusteella voidaan arvioida, että väestötasolla yhtä paljon molemmissa kodeissaan vuoroasuvia lapsia olisi vajaa 40 000.

Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksessa selvitettiin kahden kodin lasten mahdollisuutta pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, harrastusmahdollisuuksia sekä sitä, millaisena he kokevat arkensa.

Kahdessa kodissa asuminen ei näytä vähentävän lasten ja nuorten mahdollisuuksia tavata ystäviään ja sukulaisiaan. Asuminen kahdessa kodissa ei myöskään näytä lisäävän kokemusta arjen raskaudesta. Sen sijaan harrastuksia kahden kodin lapsilla ja nuorilla on hieman muita vähemmän, mutta ero ei ole suuri. Harrastamiseen liittyvät mahdolliset rajoitteet kuitenkin vaativat lisätutkimusta.

Tilastokeskuksen otostutkimusaineistojen pienuuden takia ei ole mahdollista selvittää kahden kodin lasten ja nuorten tilannetta esimerkiksi iän, sukupuolen tai asuinalueen mukaan tarkastelemalla, jolloin eri väestöryhmien väliset mahdolliset erot jäävät piiloon. Mahdollisuus tarkempaan kahden kodin lasten ja nuorten väestöryhmittäiseen tarkasteluun tuottaisi tästä tärkeästä aiheesta kiinnostavaa lisätietoa.

Kirjoittajat työskentelevät Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa. Riitta Hanifi on tutkija ja tekee vapaa-aikatutkimusta. Tarja Nieminen on yliaktuaari ja tekee työvoimatutkimusta. Artikkeli on osa Lapset Suomessa -artikkelisarjaa, jossa Tilastokeskuksen asiantuntijat kartoittavat suomalaislasten elinoloissa tapahtuneita muutoksia 2010-luvulla.   

Vapaa-aikatutkimus 2017

Vapaa-aikatutkimus on kyselytutkimus, jossa selvitetään väestön vapaa-ajan harrastuksia ja yhteiskunnallista osallistumista sekä sosiaalisia suhteita. Tutkimukseen on poimittu satunnaisotannalla Suomessa asuvasta 10 vuotta täyttäneestä väestöstä 15 000 henkilöä.

Vapaa-aikatutkimus on tehty vuosina 1977, 1981, 1991 ja 2002 käyntihaastatteluna ja vuonna 2017 yhdistelmätiedonkeruuna: 15−74-vuotiaat vastasivat joko verkko- tai postikyselylomakkeella, 10−14-vuotiaille sekä yli 75-vuotiaille tehtiin käyntihaastattelu.

Vapaa-aikatutkimuksessa kysyttiin tietoja asumisesta haastatteluhetkellä. Mikäli alle 18-vuotias vastaaja asui vain toisen vanhemman kanssa, häneltä kysyttiin vuoroasumisesta ja yhteydenpidon useudesta.

Aikuiselta kysyttiin, onko hänellä alle 18-vuotiaita lapsia, jotka asuvat ainakin osan aikaa muualla sekä yhteydenpidon useutta muualla asuviin lapsiin.

Tutkimuksen avulla saatiin tietoa siitä, kuinka monta prosenttia 10−17-vuotiaista asuu kahdessa kodissa tai vuoroasumisjärjestelyissä. Aikuisväestöstä saatiin tieto, kuinka suurella osalla heistä on muualla asuvia lapsia.

Työvoimatutkimus 2018

Vuonna 2018 työvoimatutkimuksen yhteydessä toteutettiin lisätutkimus työn ja perheen yhteensovittamisesta. Otos muodostui työvoimatutkimukseen vastanneista 18–64-vuotiaista, jotka on valittu satunnaisotannalla. Haastattelut tehtiin puhelimitse ja haastateltuja oli yli 13 000.

Vastaajista noin 30 prosentilla oli vähintään yksi alle 15-vuotias lapsi. Heiltä kysyttiin kysymyksiä kahden kodin lapsista ja vuoroasumisesta. Jokaisesta lapsesta kysyttiin erikseen huoltajuuden jakamisesta, kenen luona lapsi on kirjoilla sekä miten asuminen ja tapaaminen on jaettu vanhempien välillä.

Tulokset perustuvat vastaajien antamiin tietoihin. Estimaatit on korotettu väestötasolle.

Lähteet:

Haanpää, Leena (2019). Harrastustakuu: yhdenvertaisuuden asialla. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Verkkojulkaisuja 14.

Hanifi, Riitta & Huomo, Miia (2020). Lapsilla on paljon luovia harrastuksia – Tytöt jo lopettaneet, kun pojat aloittavat soittamisen. Tieto&trendit-artikkeli.

Hanifi, Riitta (2019). Yhteydenpito ystäviin lisääntynyt, vanhempiin vähentynyt. Tieto&trendit-artikkeli.

Miettinen, Anneli & Hakovirta, Mia & Saarikallio-Torp, Miia & Haapanen, Mari & Kurki, Paula & Kalliomaa-Puha, Laura & Sihvonen, Ella & Heinonen, Hanna-Mari & Kivistö, Netta (2020). Lasten vuoroasuminen ja sosiaaliturva. Vuoroasumisen nykytila ja merkitys etuus- ja palvelujärjestelmän kannalta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:51. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019). Harrastamisen strategia. Harrastamisen strategia-työryhmä. Puheenjohtaja Esko Ranta & sihteerit Tarja Anttonen & Minttu Korsberg & Herttaliisa Tuure. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:7. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Pääkkönen, Hannu (2020). Arjen raskaus koskettaa nyt aiempaa enemmän myös miehiä. Tieto&trendit-artikkeli.

Saari, Juho (2009). Yksinäisten yhteiskunta. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 2.5.2022].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tyti/index.html

Suomen virallinen tilasto (SVT): Vapaa-ajan osallistuminen [verkkojulkaisu].
Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 10.1.2022].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vpa/index.html

THL (2019). Kouluterveyskysely. Kouluterveyskyselyn tuloksia, Perhe ja elinolot. Saatavana: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tutkimustuloksia/perhe-ja-elinolot  [Viitattu: 12.11.2021].

THL (2020). Lapsen elatus ja hoito sekä vanhemmuuden selvittäminen 2020.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
22.4.2022
Ossi Kohvakka

Suomessa velkaisimpia ovat kolmenelikymppiset pariskunnat, joilla on lapsia. Kahden vanhemman lapsiperheen velka on useimmiten asuntovelkaa, mutta puolella velallisista perheistä on asuntovelan ohella myös muita velkoja. Yhden vanhemman lapsiperheiden velkaantumisaste on verraten korkea, vaikka asuntovelka on heillä harvinaisempaa kuin kahden vanhemman asuntokunnilla.

Artikkeli
14.4.2022
Tara Junes

Lapsiperheet ovat varakkaampia kuin kotitaloudet keskimäärin. Erityisesti tähän vaikuttaa perheille yleinen omistusasuminen ja asuntovarallisuus. Likvidiä varallisuutta kuten talletuksia ja osakkeita lapsiperheillä on kuitenkin vähemmän kuin lapsettomilla pariskunnilla, mikä merkitsee esimerkiksi heikompaa varautumista yllättäviin menoihin ja kriisitilanteisiin.

Artikkeli
24.3.2022
Tuomas Parikka

Lapsiperheiden ja ilman lapsia asuvien pariskuntien kulutusmenojen rakenne on yllättävän samankaltainen ja painottuu asumiseen, energiaan, liikkumiseen ja elintarvikkeisiin. Kulutuksen luonne kuitenkin vaihtelee perheen taloudellisen tilanteen ja olosuhteiden mukaan: välttämättömyydet korostuvat pienituloisilla ja liikkumavara muun kulutuksen suhteen jää pieneksi. Kaikkia lapsiperheitä yhdistää uuden viestintätekniikan verraten nopea omaksuminen.

Artikkeli
11.3.2022
Mika Ronkainen, Arja Tiihonen

Pientaloasuminen on lapsi­asuntokuntien suosituin asumismuoto, joka yleistyy lasten iän karttuessa, kun perheen asumisvalinnat vakiintuvat. Kerrostalo­asuminen on kuitenkin yleistynyt etenkin kouluikäisten lasten asuntokunnilla. Samalla lapsi­asuntokuntien ahtaasti asuminen on yleistynyt kerrostaloissa.

Artikkeli
31.1.2022
Anu Rämö, Elina Vuorio

Muista Pohjoismaista ei löydy juuri yhtään aluetta, jossa asuntojen hinnat olisivat 2010-luvulla tai viimeisten kuuden vuoden aikana selkeästi laskeneet. Suomessa poikkeusaikakaan ei ole muuttanut pitkän aikavälin kehityskulkua: suuressa osassa maata hinnat putoavat tai polkevat paikallaan. Erojen taustalla vaikuttavat eittämättä erilaiset alueelliseen elinvoimaan liittyvät tekijät.

tk-icons