Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Lapset lukevat aiempaa vähemmän kirjoja – netissä ja somessa lukutaito määrittyy uudelleen

17.3.2022
Twitterissä: @RiittaHanifi
Kuva: Rodeo

Kirjojen lukeminen ja pitkien tekstien kirjoittaminen on vähentynyt lapsilla ja nuorilla 2000-luvulla. Toisaalta verkkomedian ja somekanavien käyttö kysyy uudenlaista monilukutaitoa ja tiivistä, epämuodollista ilmaisutapaa. Kodin, koulun ja kirjaston merkitys lasten lukuharrastuksen tukemisessa on edelleen suuri.

Suomalaiset lapset ja nuoret ovat ahkeria lukijoita, ja heidän lukutaitonsa on kansainvälisesti vertailtuna hyvä (OECD 2018). Toisaalta on myös esitetty huolta lukemisen vähenemisestä ja lukemisharrastuksen ja lukutaidon eriytymisestä (ks. esim. HS 2022a ja HS 2022b).

Hyvää lukutaitoa pidetään edelleen kansalaistaitona, ja sen voi saavuttaa ainoastaan lukemalla. Mahdollisuus monipuoliseen lukemisharrastukseen tulisikin nähdä kansalaisoikeutena.

Koko väestön kattavia lukemistutkimuksia on tehty Suomessa kohtalaisen harvoin. Tilastokeskuksen Vapaa-aikatutkimus on noin kerran kymmenessä vuodessa toteutettava survey-tutkimus, jonka yhtenä teemana on lukeminen. Tutkimus kattaa Suomessa asuvat, ns. kotitalousväestöön kuuluvat yli 10-vuotiaat henkilöt.

Myös muissa tutkimuksissa ja hankkeissa on kartoitettu lasten ja nuorten lukemista: Lasten ja nuorten säätiö toteutti vuonna 2019–2020 kyselyn nuorten asenteista lukemista kohtaan. Kyselyyn vastasi 1 581 yläkouluikäistä nuorta.

Suomen Kulttuurirahasto ja Kopiosto aloittivat vuonna 2017 alakouluille suunnatun, kirjallisuuskasvatusta ja lukemaan innostamista kehittävän Lukuklaani-hankkeen. Keväällä 2019 hanke laajeni yläkouluihin, ja sitä on toteuttamassa Kulttuurirahaston lisäksi Lastenkirjainstituutti. Lukuklaani-hankkeen tavoitteena on tukea lasten ja nuorten lukutaidon ja -harrastuksen paranemista ja lukemista edistävien ympäristöjen luomista. (Lukuklaani-tutkimusraportti).

Tarkastelen artikkelissani, mitä suomalaiset lapset ja nuoret lukevat ja miten lukeminen on ajan kuluessa muuttunut. Artikkeli perustuu Tilastokeskuksen Vapaa-aikatutkimuksen tuloksiin pohjautuvan tutkimuskirjan Mitä kuuluu vapaa-aikaan? lukemisen muutoksia käsittelevään artikkeliini (Hanifi 2021).

Vapaa-aikatutkimuksen viimeisin tiedonkeruu toteutettiin vuonna 2017. Lukemista koskevat väestötason tiedot eivät kuitenkaan muutu nopeasti, joten tulokset ovat edelleen valideja.

Kirjapaketissa lanua, fantasiaa, scifiä, jännitystä

Käytännöllisesti kaikki lapset lukevat ainakin jonkin verran kirjallisuutta: 10–14-vuotiaista yli yhdeksän kymmenestä oli lukenut jonkin kirjan puolen vuoden aikana. Tytöt ovat poikia ahkerampia lukijoita, ja näin on ollut jo vuosikymmenestä toiseen. Erityisesti 15–19-vuotiailla pojilla lukeminen on vuosikymmenien kuluessa vähentynyt. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. On lukenut jonkin kirjan kuuden kuukauden aikana 1981–2017, prosenttia
Kuvio 1. On lukenut jonkin kirjan kuuden kuukauden aikana 1981–2017, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimukset

Lapset ja nuoret lukevat erityisesti lasten ja nuorten kirjoja (ns. lanu-kirjallisuutta), scifi- ja fantasiakirjallisuutta sekä jännitys- ja salapoliisiromaaneita. Tietokirjoista suosittuja ovat urheiluun ja liikuntaan liittyvät kirjat sekä ehkä vähän yllättäen ruokaan ja ruoanlaittoon liittyvät kirjat. Nuoret ja nuoret aikuiset lukevat runsaasti opiskeluun liittyviä kirjoja myös vapaa-aikanaan. (Taulukko 1.)

TAULUKKO 1. KUUDEN KUUKAUDEN AIKANA LUETUT KIRJAT TYYPEITTÄIN 2017, PROSENTTIA

Lukenut

Tytöt
10–14-v.
Pojat
10–14-v.
Tytöt
15–19-v.
Pojat
15–19-v.
Naiset
20–24-v.
Miehet
20–24-v.
  % % % % % %
Muistelmia tai elämäkertoja 23 21 21 17 18 14
Fantasia- tai scifikirjoja 62 49 34 22 25 17
Jännitys- tai salapoliisi-
romaaneja
41 36 29 22 19 11
Sota-aiheisia kirjoja 7 11 13 23 7 13
Rakkaus-
romaaneja
15 1 28 7 23 4
Muita romaaneja 33 15 41 26 40 17
Lasten ja nuorten kirjoja 71 56 35 13 25 7
Novelli-, runo- tai aforismikokoelmia 14 8 27 10 16 8
Yhteiskunnallisia tai mielipidekirjoja 6 5 8 9 12 15
Uskonnollisia tai hartauskirjoja 8 9 12 6 6 6
Urheiluun tai liikuntaan liittyviä kirjoja 20 38 10 15 14 11
Terveyteen tai elämäntaitoon liittyviä kirjoja 11 13 19 11 24 8
Ruokaan, ruoanlaittoon tai ravintoon liittyviä kirjoja 43 24 29 11 31 16
Opiskeluun liittyviä kirjoja 25 19 39 30 44 43
Muita kirjoja 23 20 23 16 27 17
             
N (painot) 216 225 210 223 235 246

Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus 2017

Tytöt lukevat lähes kaikkia kirjallisuustyyppejä enemmän kuin pojat. Ainoat kirjallisuudenlajit, joita pojat lukevat enemmän kuin tytöt, ovat sota-aiheiset kirjat, yhteiskunnalliset ja mielipidekirjat sekä urheiluun ja liikuntaan liittyvät kirjat.

Aktiivilukijoiden määrä on vähentynyt selvästi

Vaikka kirjojen lukeminen on edelleen yleistä, luettujen kirjojen määrä on huomattavasti vähentynyt 1980-luvulta nykyhetkeen. Yleisintä aktiivilukeminen on 10–14-vuotiailla, joista 23 prosenttia oli aktiivilukijoita eli oli lukenut vähintään 10 kirjaa puolen vuoden aikana. Vielä 1980-luvun alussa tämän ikäisistä 61 prosenttia oli kuulunut aktiivilukijoihin. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Vähintään 10 kirjaa kuuden kuukauden aikana lukeneet aktiivilukijat, prosenttia
Kuvio 2. Vähintään 10 kirjaa kuuden kuukauden aikana lukeneet aktiivilukijat, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimukset

Vähiten aktiivilukijoita oli 15–24-vuotiaiden nuorten miesten joukossa. Heistä vain neljä prosenttia oli lukenut vähintään 10 kirjaa viimeisen puolen vuoden aikana vuonna 2017. 2000-luvun alussa joka kymmenes ja 1980-luvun alussa 40 prosenttia nuorista miehistä kuului aktiivilukijoihin.

15–24-vuotiaista nuorista naisista kahdeksan prosenttia kuului aktiivilukijoihin eli oli lukenut vähintään 10 kirjaa puolen vuoden aikana vuonna 2017. Vuonna 2002 noin joka kolmas ja 1980-luvun alussa yli puolet nuorista naisista kuului aktiivilukijoihin. Myös nuorissa naisissa on siis selvästi aiempaa vähemmän aktiivilukijoita.

Roolimallit vaikuttavat lasten lukemiseen

Vain joka neljäs Lasten ja nuorten säätiön kyselyyn vastannut yläkouluikäinen nuori piti lukemista ”siistinä” eli tavoiteltavana. Tätä tulosta tukee myös vuoden 2018 Pisa-tutkimus, jonka tulosten mukaan kaksi kolmasosaa pojista lukee vain, jos on pakko (OECD 2018).

Lasten ja nuorten säätiön kyselyn tulosten mukaan nuorten roolimalleilla on suuri merkitys nuorten lukemiselle: vain joka kymmenes nuori kertoi ihailemansa ja seuraamansa henkilön lukevan paljon. Noin puolet kyselyyn osallistuneista nuorista kuitenkin uskoi lukemisen olevan hyödyllistä, ja 60 prosenttia uskoi saattavansa lukea enemmän, mikäli löytäisi itseä kiinnostavaa luettavaa. (Lasten ja nuorten säätiö 2020.)

Lukeva elämäntapa siirtyy vanhemmilta lapsille

Lasten ja nuorten lukutaitotutkimusten tulosten perusteella on selvää, että heikosti lukevia poikia on suurempi osuus kuin heikosti lukevia tyttöjä. Tyttöjen ja poikien välinen kielellisten taitojen ero on säilynyt Suomessa samansuuruisena läpi 2000-luvun. (Leino ym. 2019.)

Yhtenä syynä epäillään olevan lapsuusajan sosialisaatio ja siihen liittyvät sukupuoliroolit: tyttöjä kannustetaan lukemaan enemmän kuin poikia (Tepper 2000). Tukevatko Vapaa-aikatutkimuksen tulokset tätä väitettä?

Vapaa-aikatutkimuksessa on kysytty vanhempien harrastuksia. Äidin ja isän harrastukset kysyttiin erikseen. Aktiivilukijoiden lapsuudenkodeissa vanhemmat harrastivat lukemista eniten. Äidin muistettiin harrastaneen lukemista enemmän kuin isän. Näyttää siis siltä, että lukeva elämäntapa siirtyy vanhemmilta lapsille, erityisesti äideiltä tyttärille. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Äidin ja isän lukemisharrastus 2017, 10–24-vuotiaat, prosenttia
Kuvio 3. Äidin ja isän lukemisharrastus 2017, 10–24-vuotiaat, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus 2017

Lukemisen tukeminen koulumaailmassa vaatii kehittämistä

Lukuvalmiudet ja asenteet kirjallisuutta kohtaan syntyvät varhaislapsuudessa. Lukemisen malleja ja kirjallisia virikkeitä jo varhain saaneet lapset kiinnostuvat kirjoista ja saavuttavat lukutaidon usein nopeammin kuin muut. Tämä näkyy koulua aloittavan lapsen lähtötaidoissa. Yksittäisistä harrastuksista lukemisella on suurin, lähes yhtä ikävuotta vastaava vaikutus lapsen kielellisiin taitoihin. (Lukukeskus 2020.)

Lapset, joilla on esiopetusvuoden päättyessä hyvät lukuvalmiudet, ovat muita lapsia taitavampia ja innokkaampia lukijoita myös ensimmäisen kouluvuoden päättyessä. Luetun ymmärtäminen on helpompaa lapselle, jolle on luettu paljon, jolloin myös lukuinto syttyy ja säilyy helpommin.

Peruskoulussa tehdään paljon työtä lasten lukutaidon ja lukuharrastuksen kehittämiseksi, ja koulun rooli onkin asiassa keskeinen. Opettajilla on oppilaan lukuharrastuneisuuteen jopa yhtä voimakas vaikutus kuin kavereilla ja vanhemmilla, erityisesti niille oppilaille, joilta puuttuu perheen tuki lukemiselle.

Lukuklaani-hankkeen alakouluja koskeneen selvityksen mukaan jopa lähes neljännes opettajista ei ole viimeisen lukukauden aikana antanut oppilaille kokonaista kirjaa luettavaksi. Opettajien useimmin raportoimat syyt lukemattomuuteen ovat oppilaiden luku- ja oppimistaidon puutteet sekä asenteet. Myös opettajan oman lukuharrastuksen kehittämistä tulisi tukea, sillä opettajan lukuharrastuksella on suuri vaikutus siihen, kuinka usein kirjallisuutta hyödynnetään eri oppiaineiden opetuksessa. (Lukuklaani-tutkimus 2017–2019.)

Kirjallisuuden saatavuus ja ajankohtaisten lasten- ja nuortenkirjojen näkyvyys luokkahuoneissa on tärkeä tekijä koulujen lukuharrastukseen kannustamisessa. Koulujen mahdollisuuksissa kirjojen ja kirjastopalveluiden hyödyntämiseen on kuitenkin suuria eroja. Koulukirjastojen kehittäminen sekä kunnallisesta kirjastoverkostosta huolehtiminen mahdollistavat niin koulujen kuin kotien tasa-arvoisen kirjallisuuskasvatuksen. (Lukuklaani-tutkimus 2017–2019.)

Kun puhutaan lukutaidosta, ei kyse ole pelkästään lapsista ja nuorista. Aikuisista useammalla kuin joka kymmenellä on heikko lukutaito (PIAAC 2012). Erityisesti koulutustaso ja ikä selittävät aikuisten lukutaitoa: heikosti lukevia on suhteellisesti enemmän vanhemmissa ja matalammin koulutetuissa ryhmissä.

Heikosti lukevien aikuisten muiden perustaitojen taso voi vaihdella paljon. Heikko lukutaito ei välttämättä tarkoita esimerkiksi työelämän ulkopuolella oloa, ja heikommin lukevilla saattaa olla vahvoja lukutaidon puutteita korvaavia osa-alueita. Aikuisten lukutaidon tunnistaminen ja tukeminen on tärkeää myös lasten lukutaidon kehittämisen kannalta. (Lukukeskus 2020.)

Kirjastokäynnit ovat vähentyneet lapsilla ja nuorilla

Kirjastossa käyminen on vähentynyt sekä tytöillä että pojilla, tosin tytöillä kirjastossa käyminen on aina ollut aktiivisempaa. Erityisen voimakkaasti kävijäosuus on vähentynyt 15–19-vuotiailla pojilla, 30 prosenttiyksikköä. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Käynyt kirjastossa kuuden kuukauden aikana 1981–2017, prosenttia
Kuvio 4. Käynyt kirjastossa kuuden kuukauden aikana 1981–2017, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, vapaa-aikatutkimukset

Kirjastossa käymisen vähenemisen yhtenä syynä pidetään internetin käytön lisääntymistä. Kirjastojen verkkosivuilta löytyy kirjojen saatavuuteen liittyvää tietoa, ja lainojen uusiminen verkossa vähentää kirjastossa käyntejä. Käyntimäärä yleisten kirjastojen internetsivuilla kasvoi vuoden 2018 runsaasta 38 miljoonasta vuoteen 2019 yli 47 miljoonaan (Tilastokeskus, Kulttuuritilaston taulukkopalvelu).

Nuoret lukevat kirjoja verkossa ja sähköisesti

10–24-vuotiaista 29 prosenttia oli lukenut kirjoja verkossa tai sähköisesti. Eniten e-kirjoja lukivat nuoret. Sukupuolten välillä ei ollut suurta eroa; 15–19-vuotiaista noin joka neljäs ja 20–24-vuotiaista noin joka kolmas oli lukenut kirjoja verkossa tai sähköisesti. (Kuvio 5.)

Kuvio 5. Lukee kirjoja verkossa tai sähköisesti 2017, prosenttia
Kuvio 5. Lukee kirjoja verkossa tai sähköisesti 2017, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus 2017

Lukutaito määrittyy uudelleen

Perinteinen akateeminen käsitys yksinäisestä lukijasta on suosinut painettua sanaa ja (korkea)kirjallisuuden lukemista. Lukutaidon perusta on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut vuorovaikutuksessa sähköisen median kanssa.

Vieraskielisten, useimmiten englanninkielisten televisio-ohjelmien käännöstekstien lukeminen on jo pitkään osaltaan kehittänyt lasten ja nuorten lukutaitoa. Ensimmäisen PISA-tutkimuksen (2000) tulosten mukaan televisio-ohjelmia tekstittävissä maissa 15-vuotiaiden lukutaito oli parempi kuin OECD:n keskiarvo, ja dubbaavissa maissa taas heikompi (OECD 2001). 

Median digitalisaation ja sosiaalisen median kehittymisen myötä mediatarjonta on lisääntynyt tuntuvasti viimeisen 10 vuoden aikana. Somen käyttö liittyy ennen kaikkea ikään: Vapaa-aikatutkimuksen mukaan 10–24-vuotiaista käytännössä katsoen kaikki käyttivät ainakin jotain sosiaalisen median palvelua tai pikaviestintä.

15–24-vuotiaista nuorista yhdeksän kymmenestä seuraa sosiaalista mediaa useita kertoja päivässä tai jatkuvasti. Lasten ja nuorten suosimat ilmaisukanavat ja sosiaalisen median palvelut muuttuvat jatkuvasti ja ne vaihtelevat myös ikäryhmittäin. (Vrt. Kohvakka & Saarenmaa 2019; Saarenmaa 2021; Pitkänen & Saarenmaa 2021.)

Internetin myötä tarvitaan uudenlaisia taitoja, jotta voidaan etsiä ja löytää tarvittavaa informaatiota, ja muodostaa laajasta ja hajanaisesta informaatiotulvasta mielekkäitä ja käyttökelpoisia kokonaisuuksia. Sosiaaliset taidot ja kulttuuriset kompetenssit eli uudet medialukutaidot siirtävät näkökulman perinteisestä, yksilöllisiin taitoihin perustuvasta lukutaidosta yhteisesti tuotettuihin sisältöihin.

Uusien medialukutaitojen voidaan ymmärtää tarjoavan ajattelemisen ja tekemisen tapoja, jotka ohjaavat perinteiset lukemisen taidot uusiin lukemisen käytäntöihin. Esimerkiksi koululaiset hyödyntävät uusia medialukutaitoja myös keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja toinen toisiltaan oppien, vaikka koulun virallinen käytäntö olisikin ollut opettajalta oppilaalle suuntautuva opetus. (Herkman & Vainikka 2012, 60–62.)

Lukutaitoa voidaan määritellä monella tavalla: sosiokulttuurinen lukutaitokäsitys ymmärtää lukemisen erilaisten tekstikäytäntöjen hallinnaksi, jolloin tärkeää on lukutaidon soveltaminen jossain tietyssä käyttötilanteessa. Lukutaito voi olla kirjojen lukemisen lisäksi myös blogien lukemista tai kirjoittamista, vlogien seuraamista ja kuvaamista, grafiikan tai animaatioiden tekemistä. Lukemiseen voi sisältyä paitsi tekstejä, myös kuvia, liikettä tai musiikkia. (Kupiainen ja Sintonen 2009, 46.)

Uudessa verkkoympäristössä korostuu viestinnällinen toiminta, jossa ihmiset ovat koko ajan yhä enemmän toistensa kanssa vuorovaikutuksessa. Siirtyminen sosiokulttuuriseen lukutaitokäsitykseen kertoo yhteisöllisestä muutoksesta: lukemisen kohteet ovat yhä enemmän sosiaaliseen viestintään liittyviä tekstejä.

Onko lukeminen kriisissä?

Vapaa-aikatutkimuksen tulosten perusteella lukeminen ei näytä olevan kriisissä. Kirjojen lukeminen on yksi yleisimmistä harrastuksista, ja lukeminen on lisääntynyt 2000-luvun alusta. 10–14-vuotiaat lukevat kirjoja eniten, joten myöskään tulevaisuudessa ei lukemisen vähenemisestä näy merkkejä. Lukeminen perinteisesti ymmärrettynä yksilöllisenä taitona ei myöskään näyttäisi olevan kriisissä, sillä nuoret menestyvät edelleen varsin hyvin kansainvälisissä vertailuissa, kuten PISA-tutkimuksessa.

Mikäli lukeminen määritellään laajasti, lukeminen itse asiassa lisääntyy sitä mukaa kuin uusia viestintäteknologioita otetaan käyttöön. Tekstejä luetaan yhä useammin mobiililaitteiden avulla. Tällöin lukemiseen tulee uusia ulottuvuuksia, kun luetut tekstit koostuvat yhä useammin erilaisista esittämisen tavoista, kuten kuvista ja videoista, sekä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Lukeminen sosiokulttuurisena toimintona ei siis ole kriisissä.

Lukemisen kriittisen ja analyyttisen puolen kehittymisestä on kuitenkin mahdollista tuntea huolta: kriittinen ja analyyttinen lukeminen vaatii laajaa yleissivistystä, jonka hankkiminen väistämättä edellyttää pitkien tekstien lukemista. Pitkien tekstien lukeminen jää paitsioon silloin kun lukeminen muuttuu viestinnälliseksi pikalukemiseksi. Seurauksena saattaa olla ongelmia kielen syntaktisessa hahmottamisessa ja laajempien kokonaisuuksien ymmärtämisessä. (Herkman & Vainikka 2012, 144.)

Joitakin viitteitä tästä saattaa olla löydettävissä siitä Vapaa-aikatutkimuksen tuloksesta, että kirjoittamisen harrastaminen on vähentynyt. Kaunokirjallisia tekstejä, kuten runoja tai novelleja kirjoitti yhdeksän prosenttia 10–24-vuotiaista, kun 2000-luvun alussa kaunokirjallisia tekstejä kirjoitti useampi kuin joka viides.

Suosituin kirjoittamisen muoto on päiväkirjan kirjoittaminen. Sekin on kuitenkin vähentynyt niin, että päiväkirjaa pitää tällä hetkellä 14 prosenttia 10–24-vuotiaista, kun vielä 2000-luvun alussa päiväkirjaa kirjoitti tästä ikäryhmästä 37 prosenttia.

Mikäli mietitään, onko kirjoittamisen harrastaminen siirtynyt verkkoon, pitkien tekstien osalta tämä ei näytä pitävän paikkaansa: blogeja kirjoitti 10–24-vuotiaista vain kolme prosenttia. Pikaviestintään verkkoa sen sijaan käytetään runsaasti. 2017 nuoret suosivat erityisesti kuvanjakopalvelu Instagramia: kolme neljästä alle 25-vuotiaasta käytti Instagramia. Sähköinen viestintä on siis lyhyessä ajassa muuttanut kirjoittamisen kulttuuria syvällisellä tavalla.

Kun pelätään lukemisen kuolemaa, pelätään itse asiassa totuttujen, perinteisten lukemisen tapojen kuolemaa. Identiteettejä kuitenkin rakennetaan kertomuksia kertomalla, ja kertomuksia varmasti kerrotaan, vaikka kertomisen tapa vuosikymmenien saatossa vaihtelisikin.

Digitaalisessa maailmassa monenlainen lukeminen näyttääkin lisääntyvän ja saavan erilaisia muotoja. Vaikka verkkoviestintä on monin tavoin muuttanut lukemisen tapoja, empiiriset tutkimukset eivät tue pelkoa perinteisen lukemisen kuolemasta. Lukemiskulttuurien monipuolistumisesta huolimatta myös perinteinen kirjan lukeminen on edelleen lasten ja nuorten parissa suosittua ja arvostettua. Lukemista tutkittaessa lukemista on syytä lähestyä teoslähtöisyyden sijaan sisältölähtöisesti.

Kirjoittaja on tutkija ja työskentelee Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa Ajankäyttö, koulutus ja kulttuuri -tilastoryhmässä. Artikkeli on osa Lapset Suomessa -artikkelisarjaa, jossa Tilastokeskuksen asiantuntijat kartoittavat suomalaislasten elinoloissa tapahtuneita muutoksia 2010-luvulla.

Lähteet:

Hanifi, Riitta (2021). Lukeminen muutoksessa. Teoksessa Riitta Hanifi & Juha Haaramo & Kaisa Saarenmaa (toim.). Mitä kuuluu vapaa-aikaan? Tutkimus, tieto ja tulkinnat. Helsinki: Tilastokeskus.

Helsingin Sanomat (2022a). Oikein pitkä tie. Silvia Hosseinin kirjailijapuheenvuoro 2.1.2022.

Helsingin Sanomat (2022b). Onko totta, että Suomessa ei taistella kunnolla lukutaidon puolesta? Artikkeli 19.1.2022.

Herkman, Juha & Vainikka, Liisa (2012). Lukemisen tavat. Lukeminen sosiaalisen median aikakaudella. Tampere: Tampere University Press.

Kohvakka, Rauli & Saarenmaa, Kaisa (2019). WhatsApp suosituin – some on suomalaisten arkea iän mukaan vaihdellen. Tieto&trendit-artikkeli.

Kupiainen, Reijo & Sintonen, Sara (2009). Medialukutaidot. Osallistuva mediakasvatus. Helsinki: Palmenia.

Lasten ja nuorten säätiö. Nuorten lukutottumiskysely.

Leino, Kaisa & Ahonen, Arto K. & Hienonen, Ninja & Hiltunen, Jenna & Lintuvuori, Meri & Lähteinen, Suvi & Lämsä, Joni & Nissinen, Kari & Nissinen, Virva & Puhakka, Eija & Pulkkinen, Jonna & Rautopuro, Juhani & Siren, Marjo & Vainikainen, Mari-Pauliina & Vettenranta, Jouni (2019). PISA 2018 ensituloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:40.

Lukukeskus. 10 faktaa lukemisesta.

Lukuklaani-tutkimus. Ala- ja yläkoululaisten alkukartoitusten koosteet, analyysi ja tiedottaminen. Tutkimusraportti 2017–2019.

OECD (2018). Reading Performance (PISA). [viitattu: 7.3.2022]

OECD (2001). Knowledge and Skills for Life. First results from PISA 2000. [viitattu: 7.3.2022]

Pitkänen, Ella & Saarenmaa, Kaisa (2021). Mobiiliteknologia mullisti lasten arjen – nettiin ei mennä, vaan siellä ollaan. Tieto&trendit-artikkeli.

Saarenmaa, Kaisa (2021). Zoomerit muuttuvassa mediamaisemassa. Teoksessa Riitta Hanifi & Juha Haaramo & Kaisa Saarenmaa (toim.). Mitä kuuluu vapaa-aikaan? Tutkimus, tieto ja tulkinnat. Helsinki: Tilastokeskus.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Vapaa-ajan osallistuminen [verkkojulkaisu].
Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.3.2022].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vpa/2017/03/index.html

Tepper, S. J. (2000). Fiction Reading in America: Explaining the Gender Gap. Poetics 27, 255–275.

Tilastokeskus, Kulttuuritilaston taulukkopalvelu. [viitattu: 7.3.2022]

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
22.4.2022
Ossi Kohvakka

Suomessa velkaisimpia ovat kolmenelikymppiset pariskunnat, joilla on lapsia. Kahden vanhemman lapsiperheen velka on useimmiten asuntovelkaa, mutta puolella velallisista perheistä on asuntovelan ohella myös muita velkoja. Yhden vanhemman lapsiperheiden velkaantumisaste on verraten korkea, vaikka asuntovelka on heillä harvinaisempaa kuin kahden vanhemman asuntokunnilla.

Artikkeli
14.4.2022
Tara Junes

Lapsiperheet ovat varakkaampia kuin kotitaloudet keskimäärin. Erityisesti tähän vaikuttaa perheille yleinen omistusasuminen ja asuntovarallisuus. Likvidiä varallisuutta kuten talletuksia ja osakkeita lapsiperheillä on kuitenkin vähemmän kuin lapsettomilla pariskunnilla, mikä merkitsee esimerkiksi heikompaa varautumista yllättäviin menoihin ja kriisitilanteisiin.

Artikkeli
24.3.2022
Tuomas Parikka

Lapsiperheiden ja ilman lapsia asuvien pariskuntien kulutusmenojen rakenne on yllättävän samankaltainen ja painottuu asumiseen, energiaan, liikkumiseen ja elintarvikkeisiin. Kulutuksen luonne kuitenkin vaihtelee perheen taloudellisen tilanteen ja olosuhteiden mukaan: välttämättömyydet korostuvat pienituloisilla ja liikkumavara muun kulutuksen suhteen jää pieneksi. Kaikkia lapsiperheitä yhdistää uuden viestintätekniikan verraten nopea omaksuminen.

Artikkeli
11.3.2022
Mika Ronkainen, Arja Tiihonen

Pientaloasuminen on lapsi­asuntokuntien suosituin asumismuoto, joka yleistyy lasten iän karttuessa, kun perheen asumisvalinnat vakiintuvat. Kerrostalo­asuminen on kuitenkin yleistynyt etenkin kouluikäisten lasten asuntokunnilla. Samalla lapsi­asuntokuntien ahtaasti asuminen on yleistynyt kerrostaloissa.

Artikkeli
17.12.2021
Ella Pitkänen, Kaisa Saarenmaa

Digitaalisen teknologian harppoen edennyt kehitys on vaikuttanut olennaisesti suomalaislasten ja -nuorten elämään. Älylaitteet, pikaviestimet ja moninaiset sosiaalisen median palvelut tavoittavat päivittäin likipitäen kaikki nuoret. Erityisesti suosiotaan on kasvattanut digitaalinen pelaaminen. Samalla osa lapsista ja nuorista on kuitenkin altistunut mediayhteiskunnan ikäville lieveilmiöille.

tk-icons