Asuinrakennuksilla tarkoitetaan tässä tilastossa Tilastokeskuksen rakennusluokituksen pääluokkia Asuinrakennukset (A) ja Vapaa-ajanrakennukset (B), jotka on ryhmitelty seuraavasti:
Asuinrakennusten lämmitysenergian kulutus muodostuu polttoaineiden, sähkön ja kaukolämmön kulutuksesta ja lämpöpumppuenergiasta. Lämmitysenergiaan sisältyvät päälämmitysjärjestelmän energia ja sitä täydentävien muiden lämmitysmuotojen energiat, mukaan lukien käyttöveden lämmitys, saunat ja ilmanvaihtoon ja lämmön jakoon liittyvät laitteet. Täydentäviä lämmitysmuotoja kutsutaan tilastossa lisälämmitykseksi. Myös osa kerros- ja rivitaloyhtiöiden ns. kiinteistösähköstä on kohdennettu lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmille. Kulutus kattaa asumiseen ostetut ja muulla tavalla hankitut energialähteet (esim. omaan käyttöön tuotettu polttopuu) ja polttoaineiden käyttöön liittyvät häviöt (esim. kattilahäviöt).
Asuinrakennusten pinta-ala saadaan kerrosalana rakennuskannasta. Kerrosala on rakennusten kerrosten yhteenlaskettu pinta-ala. Kerrosalaan lasketaan kunkin kerroksen pinta-ala aina ulkoseinien ulkopintaan asti.
Asuinrakennusten tilavuus on saatavissa rekisteristä vuoden 1980 alun jälkeen valmistuneiden rakennusten osalta. Tätä ennen rakennetuille rakennuksille on imputoitu puuttuva tilavuustieto rakennuskannan tiedossa olevien kerrosala- ja tilavuustietojen avulla rakennuksen käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan.
Asumisella viitataan tässä tilastossa asumisen energiankulutukseen. Asuminen kattaa asuinkäytössä olevat asuinrakennukset saunoineen ja pihapiireineen. Pihapiirien osalta tarkastelussa on mukana vain sähkölaitteet eli pihavalaistus ja autojen lämmityspistorasiat.
Asumisen energiankulutus sisältää asuinrakennusten ja käyttöveden lämmitykseen tarvittavan energian kulutuksen sekä kotitalouslaitteiden sähkön käytön. Myös maakaasun käyttö ruoan valmistuksessa ja saunoissa käytettävä puu ja sähkö luetaan mukaan asumisen energiankulutukseen. Kotitalouksissa käytettyjen liikennevälineiden (mm. yksityisautot) energian kulutus ei sisälly asumisen energiankulutukseen vaan liikenteen energiankulutukseen.
Asuinrakennusten energialähteitä ovat polttoaineet, sähkö, kaukolämpö ja ympäristöstä talteen otettu lämpöpumppuenergia. Sähkö pitää sisällään vain verkkosähkön; itse tuotettu sähkö mm. aurinko- ja tuulivoiman muodossa on toistaiseksi tämän tarkastelun ulkopuolella.
Hyötyenergia on se osa asuinrakennukseen hankitusta energiasta, joka saadaan hyödyksi lämmityksessä. Osa hankitusta energiasta menee hukkaan, koska polttoaineissa on muunto- ja siirtohäviöitä. Hyötyenergia on laskettu vähentämällä asuinrakennusten lämmitykseen käytetystä energiamäärästä lämmitysjärjestelmien häviöt. Kauko- ja sähkölämmitys ovat hyötyenergiaa sellaisenaan. Lämpöpumppujen hyötyenergia on laskettu tuotetun lämmön ja kulutetun sähkön summana. Muilla energialähteillä on käytetty seuraavia oletushyötysuhteita:
Oletushyötysuhteet perustuvat Tampereen teknillisen yliopiston ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen yhteistyönä laatimaan REM-malliin (Rakennuskannan energiankulutuksen laskentamalli).
Kotitalouslaitteiden energiankulutus sisältää sähkölaitteisiin, valaistukseen ja ruoan valmistukseen käytetyn energian.
Käyttöveden lämmityksen energiankulutus sisältää veden lämmitykseen käytetyn energian. Suomessa suuressa osassa asuinrakennuksista on vesikiertoinen keskuslämmitys, jolloin veden lämmitys on toteutettu pääasiallisella energialähteellä. Merkittäviä kuivia lämmitysjärjestelmiä ovat mm. suora sähkölämmitys, uunilämmitys ja ilmakiertoinen keskuslämmitys. Näissä järjestelmissä vesi yleensä lämmitetään erillisellä sähkökäyttöisellä varaajalla.
Eri paikkakuntien vuosittaista lämmitystarvetta kuvaavat lämmitystarveluvut on laskettu 17 °C sisälämpötilalle olettaen, että lämmitys lopetetaan keväällä ulkoilman lämpötilan noustua yli 10 °C ja aloitetaan sen laskettua syksyllä alle 12 °C. Lämmitystarvelukuja tuottaa Ilmatieteen laitos. Tämän tilaston laadinnassa on käytetty Jyväskylän lämmitystarvelukua kuvaamaan koko Suomen keskimääräistä lämmitystarvetta.
Lämpöpumppuenergialla tarkoitetaan lämpöpumpuilla ympäristöstä (maasta, ilmasta tai vedestä) talteenotettua energiaa, jota käytetään rakennusten lämmitykseen. Jäähdytyskäytössä olevien lämpöpumppujen kuluttama sähkö on tässä tarkastelussa laskettu lämmityksen sähkönkulutukseen, samoin kuin lämmityskäytössä olevien lämpöpumppujen kuluttama sähkö.
Maalämpö sisältää porakaivosta ja keruuputkistosta talteen otetun lämmön. Myös vesistöstä talteen otettu lämpö lasketaan tässä tarkastelussa mukaan maalämpöön. Maalämpöpumppujen kuluttamaa sähköä ei lueta osaksi maalämpöä vaan se sisältyy lämmityksen sähkönkulutukseen.
Ominaiskulutuskerroin kuvaa tässä tilastossa eri energialähteiden kulutusta rakennuskuutiometriä kohden (kWh/m3).
Asuinrakennusten energialähteinä käytettäviä polttoaineita ovat tässä tarkastelussa puu, turve, hiili, kevyt polttoöljy, raskas polttoöljy ja maakaasu.
Ruoan valmistuksen energiankulutuksen laskennassa on huomioitu liedet, uunit, mikroaaltouunit ja kahvin- ja vedenkeittimet. Ruoan valmistuksessa käytetään energialähteenä pääosin sähköä, jonkin verran kaupunki- ja nestekaasua, puuta ja puuhiiltä. Nestekaasun, puun ja puuhiilen käyttö on arvioitu marginaaliseksi, eikä niitä oteta huomioon tässä tilastossa.
Sähkölaitteiden energiankulutus sisältää asuntojen ja kiinteistöjen sähkölaitteiden käyttämän energian. Sähkölaitteita ovat mm. kylmälaitteet, pesukoneet ja kuivauslaitteet, televisiot ja tietokoneet lisälaitteineen, kylmäkellareiden jäähdytyslaitteet, hissit ja autonlämmitys. Sähkökiukaat ja lämmönjakoon ja ilmanvaihtoon liittyvät laitteet luetaan osaksi lämmityksen sähkönkulutusta.
Asuinrakennusta pidetään tässä tarkastelussa tyhjänä, jos rakennuksessa ei ole rekisteritietojen mukaan yhtään vakinaisesti asuttua asuntoa.
Valaistuksen energiankulutus sisältää asuinrakennusten ja pihapiirien valaistukseen käytetyn energian. Myös kerros- ja rivitaloyhtiöiden ns. kiinteistösähköstä osa käytetään yhteisten tilojen valaistukseen. Valaistuksen energialähteistä on tässä tarkastelussa otettu huomioon sähkö; muiden energialähteiden osuus oletetaan marginaaliseksi.
Yksikköominaiskulutus kuvaa jonkin laiteryhmän keskimääräistä vuosikulutusta. Kun se kerrotaan laitteiden määrällä, saadaan laiteryhmän kokonaisvuosikulutus.
Tilasto:
Asumisen energiankulutus [verkkojulkaisu].
ISSN=2323-3273. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.5.2013].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/asen/kas.html
Tilastokeskus
Vaihde 09 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |