Tämän tilaston uudet tiedot julkaistaan Asunnot ja asuinolot -tilaston sivuilla.
Ahtaasti asumisen normit ovat seuraavat:
Tilastoissa sovelletut normit ovat muuttuneet vuosikymmenittäin. Normeja 1 ja 2 käytettiin väestölaskennoissa vuosina 1970 ja 1975. Normin 3 mukaisia tietoja on tuotettu vuodesta 1980. Normi 4 oli ensimmäisen kerran mukana vuoden 1990 väestölaskennassa. Normia 4 on sovellettu myös asumistasoluokituksessa vuodesta 1989 lähtien. Sitä ennen on käytetty normia 3.
Vähintään kolmen asunnon talo, jossa on ainakin kaksi asuntoa päällekkäin.
Asuinolotilasto sisältää tietoja asuntokuntien sekä asuntoväestön asuinoloista. Tilasto tuotetaan pääosin väestörekisterikeskusken väestötietojärjestelmään. Asuntokuntien asumistiedot muodostetaan yhdistämällä väestötietojärjestelmän henkilötiedoilla muodostetut asuntokunnat huoneistotietoihin kotipaikkatunnuksen avulla.
Asuinolotietoja on tuotettu väestölaskennoissa vuosina 1950, 1960, 1970, 1975, 1980 sekä 1985, jonka jälkeen tietoja on tuotettu rekisteripohjaisina vuosittain. Vuoden 1998 tilaston hallintaperuste ei ole täysin vertailukelpoinen vuoden 1997 tietojen kanssa, koska hallintaperustetietoa on täydennetty arava- ja korkotukivuokra-asuntojen sekä asumisoikeusasuntotietojen osalta.
Asumisväljyys ja asunnon varustetaso kuvaavat yhdessä asuntokunnan asumistasoa.
Asumisväljyysluokitus:
(Keittiötä ei ole luettu mukaan huonelukuun vuodesta 1989 lähtien.)
Varustetaso:
Vuodesta 2005 alkaen on varustetasoa kuvattu vain kahdella luokalla:
Asumistiheys on asunnon koon ja siinä asuvien henkilöiden lukumäärän välinen suhdeluku. Asunnon koko ilmaistaan joko huonelukuna tai asunnon pinta-alana.
Asumisväljyysluokitus:
Keittiötä ei ole luettu mukaan huonelukuun vuodesta 1989 lähtien.
Asunnon pinta-ala lasketaan sitä rajoittavien seinien sisäpinnoista. Asunnon pinta-alaan lasketaan myös aputilojen (kodinhoitotilan, vaatehuoneen tms.), kylpy-, askartelu- ja takkahuoneen, huoneistokohtaisen saunan sekä pesu- ja pukuhuoneen pinta-ala sekä työtiloina käytetyt huoneet, jos niissä ei työskentele palkattuja työntekijöitä.
Asunnon pinta-alaan ei lasketa mukaan autotallia, kellaria, kalustamattomassa pohjakerroksessa olevaa saunatilaa, kylmää varastotilaa, parveketta, kuistia, vilpolaa, tuulikaappia eikä ullakon muita kuin asuintiloja.
Kesämökin pinta-alalla tarkoitetaan rakennuksen kerrosalaa.
Asunnottomiin luetaan ulkona, erilaisissa tilapäissuojissa ja yömajoissa olevat sekä laitoksissa asunnon puutteen vuoksi asuvat (esim. ensisuojat, hoito- ja huoltokodit, psykiatriset sairaalat, kehitysvammaisten laitokset). Myös vapautuvat vangit, joilla ei ole asuntoa tiedossa, luetaan asunnottomiksi. Lisäksi asunnottomiksi luetaan tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asustavat ja kiertelevät.
Asunnolla eli asuinhuoneistolla tarkoitetaan keittiöllä, keittokomerolla tai keittotilalla varustettua yhden asuinhuoneen tai useampia asuinhuoneita käsittävää, ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettua kokonaisuutta, jonka huoneistoala on vähintään 7 neliömetriä. Jokaisella asunnolla on oltava oma välitön sisäänkäyntinsä. Sisäänkäynniksi luetaan esim. omakotitaloissa erillinen ns. ulkoveranta (eteinen). Mikäli käynti asuinhuoneistokokonaisuuteen tapahtuu toiseen asuinhuoneistoon varsinaisesti kuuluvien tilojen läpi, ei edellistä pidetä erillisenä asuinhuoneistona, vaan nämä kokonaisuudet muodostavat yhden asuinhuoneiston.
Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Väestön keskusrekisterin mukaan vakinaisesti laitoksissa kirjoilla olevat, asunnottomat, ulkomailla ja tietymättömissä olevat henkilöt eivät väestölaskennassa muodosta asuntokuntia. Asuntolarakennuksiksi luokitelluissa rakennuksissa asuvat henkilöt, joiden asunto ei täytä asuinhuoneiston määritelmää, eivät muodosta asuntokuntia. Vuoden 1980 väestölaskennassa myös näistä henkilöistä muodostettiin asuntokuntia.
Asuntokuntakäsite otettiin käyttöön vuoden 1980 väestölaskennassa. Sitä aikaisemmissa laskennoissa käytettiin ruokakuntakäsitettä. Ruokakunnan katsottiin muodostuvan yhdessä asuvista perheenjäsenistä ja muista henkilöistä, joilla oli yhteinen ruokatalous. Alivuokralainen, jolla oli oma ruokatalous, muodosti oman ruokakuntansa. Vuodesta 1980 alivuokralainen kuuluu samaan asuntokuntaan muiden asunnossa asuvien kanssa.
Asuntokunnat jaetaan asuntokuntarakenteen mukaan kahteen luokkaan seuraavasti:
Perheasuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa on
Muita asuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa on
Asuntolalla (erityisrakenteisella asuntolalla) tarkoitetaan yhteisasumiseen tarkoitettua rakennusta, jossa asukkailla on yhteiset keittiö-, oleskelu- ja/ tai saniteettitilat. Tämän tyyppisessä asuntolassa ei yleensä ole varsinaisia asuinhuoneistoja.
Rakennusteknisesti ei erityisrakenteinen asuntola juuri poikkea majoitusrakennuksesta. Asuntola on tarkoitettu erityisryhmille, kuten vanhuksille tai vammaisille. Erityisryhmille rakennetut tavalliset asuinrakennukset, joiden tilaratkaisuissa ei ole mitään poikkeavaa (esim. yhteistiloja) eivät ole asuntolarakennuksia.
Käyttötarkoitukseltaan asuntolarakennukseksi luokitellussa rakennuksessa sijaitseva asunto katsotaan normaaliksi asunnoksi silloin, kun asunnossa on
Asuntola-asuntoja ei kuvata omana ryhmänään, vaan ne kuuluvat normaaliin asuntokantaan. Niitä asuntola-asuntoja, jotka eivät täytä edellä mainittuja ehtoja, ei ole tilastoitu asuntokantaan lainkaan.
Asuntoväestöön kuuluvat Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän mukaan vuoden lopussa varsinaisissa asunnoissa vakinaisesti asuvat henkilöt. Laitoksissa vakinaisesti kirjoilla olevat, asuntoloissa ja ulkomailla asuvat sekä asunnottomat henkilöt eivät kuulu asuntoväestöön. Ne asuntolarakennuksiksi luokitelluissa rakennuksissa asuvat henkilöt, joiden asunto ei täytä asunnon määritelmää, eivät kuulu asuntoväestöön.
Perheiden perusväestö poikkeaa asuntoväestöstä siten, että siihen lasketaan kuuluvaksi myös asuntoloissa asuvat.
Elinvaiheluokituksella erotellaan asuntokuntien elämänvaiheet, jotka yleensä eroavat tuloiltaan ja kulutukseltaan. Elinvaiheluokitus muodostetaan asuntokuntatyypin, viitehenkilön iän ja lasten iän perusteella.
Asuntokunnan elinvaihetta kuvataan viitehenkilön iällä siinä tapauksessa, että asuntokunnassa ei ole perhettä (yhden henkilön taloudet, perheettömät vähintään kahden henkilön taloudet). Samalla tavoin menetellään myös lapsettomien avio- ja avoparien kohdalla. Lapsiperheiden elinvaihetta sen sijaan kuvataan asuntokuntaan kuuluvien lasten iän avulla. Vuodesta 1993 lähtien avopari ja lapsia -perheet ja aviopari ja lapsia -perheet on luokiteltu erikseen.
Asunnot ryhmitellään hallintaperusteen mukaan seuraavasti:
Omistusasunto:
Vuokra-asunto:
Asumisoikeusasunto
Muu hallintaperuste:
Hallintaperuste tuntematon
Asuntokantatilastossa hallintaperuste on määritelty pääasiassa vain vakinaisesti asutuille asunnoille.
Huone on ikkunallinen tila, jonka lattiapinta-ala on vähintään 7 neliömetriä ja keskikorkeus vähintään 2 metriä. Eteistä, vilpolaa, makuualkovia tai muuta vastaavaa ei katsota huoneeksi. Huonelukuun ei yleensä sisälly keittiötä.
Ikä tarkoittaa henkilön ikää kokonaisina vuosina vuoden viimeisenä päivänä. Tieto on saatu väestön keskusrekisteristä.
Ikää on käytetty myös apumuuttujana. Esim. työvoimaan voivat kuulua vain 15-74 -vuotiaat.
Keittiö on huone, joka on sisustettu ruoanlaittoa varten. Alle 7 neliömetrin suuruinen ruoanlaittoa varten sisustettu tila katsotaan keittokomeroksi tai keittotilaksi.
Rakennuksen kerroslukuun lasketaan mukaan kaikki ne pääasiallisesti maanpinnan yläpuolella olevat kerrokset, joissa on asuin- tai työhuoneita tai rakennuksen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja. Jos rakennuksen kerrosten lukumäärä vaihtelee rakennuksen eri osissa, kerrosluvulla tarkoitetaan yleensä rakennuksen suurinta kerroslukua.
Vuoden 1980 jälkeen valmistuneessa rakennuksessa kerrosluku ilmoitetaan kokonaisuuden huomioon ottavana keskiarvolukuna, jos tietyn kerroksen kerrosalan osuus rakennuksen pääasiallisten kerrosten alasta on hyvin pieni. Esimerkiksi jos suuri teollisuushalli on muuten yksikerroksinen, mutta kerrosalaltaan pienet toimistotilat ovat kolmessa kerroksessa, kerrosluvuksi ilmoitetaan yksi.
Kulutusyksikköä kohti lasketuilla tuloilla ja kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Kulutusyksiköiden laskutapoja on useita erilaisia. Tulonjakotilastossa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n ns. muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa
Valitulla kulutusyksikköasteikolla on merkittävä vaikutus tulotasoihin ja eri väestöryhmien sijoittumiseen tulojakaumassa.
Asuntokunnan muodostaman kulutusyksikön suuruus ilmoitetaan asuntokunnan jäsenten painoarvojen summana. Kansainvälisten suositusten mukaisesti asuntokunnan kunkin jäsenen arvo kulutusyksikkönä määräytyy seuraavasti:
Mikäli asuntokunnassa on vain alle 18-vuotiaita, näistä ensimmäisen painoarvo on 1,0 ja seuraavien 0,5.
Lapseksi perhetilastossa katsotaan vanhempiensa kanssa asuvat
Lapsiksi ei luokitella kasvattilapsia eikä pelkän huoltosuhteen perusteella.
Vuoden 1990 jälkeen lapsen määrittely on muuttunut siten, että lapseksi luokitellaan vanhempiensa kanssa asuva henkilö siviilisäädystä riippumatta, ellei hänellä itsellään ole asuntokunnassa puolisoa tai lapsia. Vuonna 1990 lapsen asemaan luokiteltiin vain naimattomat henkilöt. Eli tuolloin vanhempiensa luona asuva leski tai eronnut luokiteltiin perheeseen kuulumattomaksi, vuodesta 1992 lähtien hän kuuluu perheeseen.
Lämmitysaineella tai lämmönlähteellä tarkoitetaan rakennuksen lämmityksessä pääasiallisesti käytettyä polttoainetta tai lämmönlähdettä. Tieto lämmitysaineesta on myös asunnoilla. Rakennusten ja asuntojen lämmitysainetieto saadaan Väestörekisterikeskuksen ylläpitämästä väestötietojärjestelmästä, jonne sen ilmoittaa kunnan rakennusvalvonta. Tieto lämmitystavan muutoksesta välittyy väestötietojärjestelmään yleensä vain, kun rakennukselle on tehty rakennuslupaa vaativia muutostöitä.
Luokitus on seuraava:
Lämmitystavalla tarkoitetaan rakennuksen lämmittämisessä pääasiallisesti käytettyä lämmitystapaa. Lämmitystapa-tieto on myös asunnoilla. Tieto lämmitystavasta on saatu väestötietojärjestelmästä, jonne sen ilmoittaa kunnan rakennusvalvonta rakennushankeilmoituksilla. Tieto lämmitystavan muutoksesta välittyy väestötietojärjestelmään vain, kun rakennukselle on tehty rakennuslupaa vaativia muutostöitä.
Luokitus on seuraava:
Vesikeskuslämmityksessä rakennusta lämmitetään kiertävällä vedellä, ilmakeskuslämmityksessä kiertävällä ilmalla. Suorassa sähkölämmityksessä rakennusta lämmitetään suoraan sähköverkkoon kytketyn lämpöpatterin tms. avulla.
Uuni- tai kamiinalämmityksessä lämmitys tapahtuu puilla tai muulla polttoaineella lämpöä varastoivan muurin (uunin) avulla. Uunilämmitykseen luetaan myös muurin sisään asennetut sähköllä toimivat lämpövaraajat, erilliset kiinteät öljylämmittimet sekä lämpöä varastoivat takat (ei kevytrakenteiset). Saunan lämmitykseen käytettäviä kiukaita ei lueta lämmityslaitteiksi.
Rakennuksella tarkoitetaan erillistä, sijaintipaikalleen kiinteästi rakennettua tai pystytettyä, omalla sisäänkäynnillä varustettua rakennelmaa, joka sisältää eri toimintoihin tarkoitettua katettua ja yleensä ulkoseinien tai muista rakennelmista (rakennuksista) erottavien seinien rajoittamaa tilaa.
Kallioluolat tai muut maanalaiset tilat, joiden pääasiallisena sisäpintana on kallioseinä tai vastaava ja/tai jotka eivät sisällä varsinaisten talorakennusten sisärakenteisiin verrattavia rakenteita, esimerkiksi maanalaiset öljysäiliöt, eivät ole rakennuksia.
Rakennuksiksi ei lueta myöskään kevytrakenteisia katoksia, kioskeja yms., jotka eivät sisällä umpinaisin seinin erotettuja tiloja, eikä siirrettävissä olevia matkailuvaunuja, laivoja yms.
Tilastokeskuksen rakennuskantatilastoon eivät kuulu
Rakennuskantatiedot on saatu Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä.
Rakennusvuodella tarkoitetaan vuotta, jona rakennus valmistui käyttökuntoon. Jos rakennusvuosi on aikaisempi kuin 1980, on rakennusvuodeksi voitu ilmoittaa peruskorjausvuosi.
Asunnot ryhmitellään talotyypin mukaan seuraavasti:
Tiedot perustuvat verohallituksen verotietokannan valtionveronalaisia tuloja koskeviin tietoihin. Valtionveronalaisiksi tuloiksi on katsottu tulot, joiden suuruus on vähintään 2 euroa.
Keskituloilla tarkoitetaan tuloja laskettuna tulonsaajaa kohti. Mediaanitulot antavat yleensä paremman kuvan tietyn ryhmän tulotasosta. Mediaanitulot ilmoittavat sen tulomäärän, joka jakaa tulonsaajat kahteen yhtä suureen joukkoon. Puolella tulonsaajista on mediaanituloja pienemmät ja puolella vastaavasti suuremmat tulot.
Nettotuloilla tarkoitetaan tuloja, jotka saadaan vähentämällä valtionveronalaisista tuloista verot (tulovero, varallisuusvero, veronkorotus, kunnallisvero, kirkollisvero, kansaneläkevakuutusmaksu, sairausvakuutusmaksu ja metsänhoitomaksut).
Valtionveronalaiset tulot jaetaan tulolähteen mukaan seuraaviin ryhmiin:
1) palkkatulot:
ennakonkannonalaiset palkkatulot, merityötulo, työnantajan maksamat kustannusten korvaukset, rakennusalan lomapalkka, reserviläispalkka, Suomessa verotettu ulkomaan tulo, hankintatyön arvo metsätaloudessa, hankintatyön arvo yhtymästä sekä lunastukset, palvelurahat yms. ennakonkannon alaiset tulot
2) yrittäjätulot:
maatilatalouden ansio- ja pääomatulot, elinkeinotoiminnan ansio- ja pääomatulot sekä tulot yhtymästä
3) muut valtionveronalaiset tulot:
muut ansiotulot, eläketulot, työttömyysturvaetuudet sekä muut sosiaaliturvaetuudet.
Henkilön ansiotulot muodostuvat yrittäjä- ja palkkatuloista. Valtionveronalaisia tuloja eivät ole mm. julkisyhteisöiltä saadut stipendit ja apurahat, ulkomailta saadut palkkatulot, jos työskentely ulkomailla on kestänyt vähintään puoli vuotta, osa julkiselta sektorilta saaduista sosiaaliturvaetuuksista sekä verovapaat korkotulot.
Selvitys eri tulotyypeistä sisältyy Tilastokeskuksen vuosittain ilmestyvään julkaisuun Tulo- ja varallisuustilasto.
Vanhusasuntokunta on asuntokunta, jossa on vähintään yksi 65 vuotta täyttänyt henkilö.
Tiedot asuntojen ja rakennusten varusteista ovat peräisin Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistotiedoista.
Asunnon varusteet:
Tietoja asunnon varusteista on käytetty asunnon varustetason määrittelyssä.
Rakennuksen varusteet:
Vuodesta 2005 alkaen on asunnon varustetasoa kuvattu kahdella luokalla:
Aikaisempina vuosina asunnon varustetaso on luokiteltu kolmeen luokkaan:
Asuntokunnille ja perheille on määritelty viitehenkilö. Viitehenkilöllä tarkoitetaan asuntokunnan suurituloisinta henkilöä. Tulotietoina on käytetty tilastointivuoden valtionveronalaisia tuloja. Mikäli suurituloisin on alle 25-vuotias lapsen asemassa oleva, häntä ei määritellä asuntokunnan viitehenkilöksi. Tällöin viitehenkilön määrittelyssä käytetään tulotietojen lisäksi ikätietoja. Mikäli asuntokunnassa ei kenelläkään ole valtionveronalaisia tuloja, viitehenkilö määritellään ikätietojen perusteella.
Viitehenkilön tietoja käytetään esim. silloin, kun halutaan määritellä koko väestölle sosioekonominen asema tai toimiala.
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Asuntokunnat ja asuinolot [verkkojulkaisu].
Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.10.2013].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/asuolo/kas.html
Tilastokeskus
Vaihde 09 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |