Käsitteet ja määritelmät

Ahtaasti asuminen

Ahtaasti asumisen normit ovat seuraavat:

  • normi 1: enemmän kuin kaksi henkilöä huonetta kohti, kun keittiö lasketaan huonelukuun
  • normi 2: enemmän kuin kaksi henkilöä huonetta kohti, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun
  • normi 3: enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti, kun keittiö lasketaan huonelukuun
  • normi 4: enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun.

Tilastoissa sovelletut normit ovat muuttuneet vuosikymmenittäin. Normeja 1 ja 2 käytettiin väestölaskennoissa vuosina 1970 ja 1975. Normin 3 mukaisia tietoja on tuotettu vuodesta 1980. Normi 4 oli ensimmäisen kerran mukana vuoden 1990 väestölaskennassa. Normia 4 on sovellettu myös asumistasoluokituksessa vuodesta 1989 lähtien. Sitä ennen on käytetty normia 3.

Asuinkerrostalo

Vähintään kolmen asunnon talo, jossa on ainakin kaksi asuntoa päällekkäin.

Asumistaso

Asumisväljyys ja asunnon varustetaso kuvaavat yhdessä asuntokunnan asumistasoa.

Asumisväljyysluokitus:

  • tilavasti asuva: 1-5 henkilön asuntokunta, jonka käytössä on vähintään kolme asuinhuonetta enemmän kuin asuntokunnan henkilömäärä (keittiötä ei lueta huonelukuun)
  • ahtaasti asuva: enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti (keittiötä ei lueta huonelukuun)
  • normaali: asuntokunnat, jotka eivät kuulu em. luokkiin.

(Keittiötä ei ole luettu mukaan huonelukuun vuodesta 1989 lähtien.)

Varustetaso:

  • hyvin varustettu asunto: asunnossa on vesijohto, viemäri, lämminvesi, WC, peseytymistilat (joko suihku, kylpyhuone tai huoneistokohtainen sauna) ja keskus- tai sähkölämmitys
  • puutteellisesti varustettu asunto: asunnosta puuttuvat vain peseytymistilat ja/ tai keskus- tai sähkölämmitys)
  • erittäin puutteellisesti varustettu asunto: asunnosta puuttuu jokin seuraavista varusteista: vesijohto, viemäri, lämminvesi tai WC.

Vuodesta 2005 alkaen on varustetasoa kuvattu vain kahdella luokalla:

  • hyvin varustettu asunto
  • varustetaso muu tai tuntematon.

Asumistiheys

Asumistiheys on asunnon koon ja siinä asuvien henkilöiden lukumäärän välinen suhdeluku. Asunnon koko ilmaistaan joko huonelukuna tai asunnon pinta-alana.

Asumisväljyys

Asumisväljyysluokitus:

  • tilavasti asuva: 1-5 henkilön asuntokunta, jonka käytössä on vähintään kolme
asuinhuonetta enemmän kuin asuntokunnan henkilömäärä (keittiötä ei lueta huonelukuun)
  • ahtaasti asuva: enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti (keittiötä ei lueta huonelukuun)
  • normaali: asuntokunnat, jotka eivät kuulu em. luokkiin.

Keittiötä ei ole luettu mukaan huonelukuun vuodesta 1989 lähtien.

Asunnon käytössäolotilanne

Asunnot luokitellaan käytössäolotilanteen mukaan vakinaisesti asuttuihin, tilapäisesti asuttuihin ja ei-asuinkäytössäoleviin asuntoihin:

  • Asunto katsotaan vakinaisesti asutuksi, jos siinä asuu Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän mukaan yksikin asunnon henkilöistä vakituisesti.
  • Asunto katsotaan tilapäisesti asutuksi, jos siinä asuu väestötietojärjestelmän mukaan tilapäisiä asukkaita, mutta ei yhtään vakituista asukasta.
  • Asunto ei ole asuinkäytössä, jos asunnossa ei väestötietojärjestelmän mukaan asu yhtään henkilöä vakituisesti tai tilapäisesti.

Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistotiedot sisältävät asuntoja, jotka todellisuudessa eivät ole asuinkäytössä tai ovat rekisterivirheitä. Tällaisia asuntoja ei ole mukana asuntokantatilastoissa niissä tapauksissa, joissa ne on voitu päätellä virheiksi tai poistumaan kuuluviksi muiden tietojen perusteella.

Asunnon pinta-ala

Asunnon pinta-ala lasketaan sitä rajoittavien seinien sisäpinnoista. Asunnon pinta-alaan lasketaan myös aputilojen (kodinhoitotilan, vaatehuoneen tms.), kylpy-, askartelu- ja takkahuoneen, huoneistokohtaisen saunan sekä pesu- ja pukuhuoneen pinta-ala sekä työtiloina käytetyt huoneet, jos niissä ei työskentele palkattuja työntekijöitä.

Asunnon pinta-alaan ei lasketa mukaan autotallia, kellaria, kalustamattomassa pohjakerroksessa olevaa saunatilaa, kylmää varastotilaa, parveketta, kuistia, vilpolaa, tuulikaappia eikä ullakon muita kuin asuintiloja.

Kesämökin pinta-alalla tarkoitetaan rakennuksen kerrosalaa.

Asunto

Asunnolla eli asuinhuoneistolla tarkoitetaan keittiöllä, keittokomerolla tai keittotilalla varustettua yhden asuinhuoneen tai useampia asuinhuoneita käsittävää, ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettua kokonaisuutta, jonka huoneistoala on vähintään 7 neliömetriä. Jokaisella asunnolla on oltava oma välitön sisäänkäyntinsä. Sisäänkäynniksi luetaan esim. omakotitaloissa erillinen ns. ulkoveranta (eteinen). Mikäli käynti asuinhuoneistokokonaisuuteen tapahtuu toiseen asuinhuoneistoon varsinaisesti kuuluvien tilojen läpi, ei edellistä pidetä erillisenä asuinhuoneistona, vaan nämä kokonaisuudet muodostavat yhden asuinhuoneiston.

Asuntojen keskikoko

Asuntojen keskikoko saadaan jakamalla asuinhuoneistojen yhteenlaskettu pinta-ala niiden lukumäärällä.

Asuntokunta

Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Väestön keskusrekisterin mukaan vakinaisesti laitoksissa kirjoilla olevat, asunnottomat, ulkomailla ja tietymättömissä olevat henkilöt eivät väestölaskennassa muodosta asuntokuntia. Asuntolarakennuksiksi luokitelluissa rakennuksissa asuvat henkilöt, joiden asunto ei täytä asuinhuoneiston määritelmää, eivät muodosta asuntokuntia. Vuoden 1980 väestölaskennassa myös näistä henkilöistä muodostettiin asuntokuntia.

Asuntokuntakäsite otettiin käyttöön vuoden 1980 väestölaskennassa. Sitä aikaisemmissa laskennoissa käytettiin ruokakuntakäsitettä. Ruokakunnan katsottiin muodostuvan yhdessä asuvista perheenjäsenistä ja muista henkilöistä, joilla oli yhteinen ruokatalous. Alivuokralainen, jolla oli oma ruokatalous, muodosti oman ruokakuntansa. Vuodesta 1980 alivuokralainen kuuluu samaan asuntokuntaan muiden asunnossa asuvien kanssa.

Asuntokuntarakenne

Asuntokunnat jaetaan asuntokuntarakenteen mukaan kahteen luokkaan seuraavasti:

Perheasuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa on

  • 1 perhe, ei muita henkilöitä
  • 1 perhe ja muita henkilöitä
  • vähintään 2 perhettä, ei muita henkilöitä
  • vähintään 2 perhettä ja mahdollisesti muita henkilöitä.

Muita asuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa on

  • 1 henkilö
  • 2 henkilöä, molemmat samaa sukupuolta
  • 2 henkilöä, mies ja nainen
  • vähintään 3 henkilöä, kaikki samaa sukupuolta
  • vähintään 3 henkilöä, miehiä ja naisia.

Asuntola

Asuntolalla (erityisrakenteisella asuntolalla) tarkoitetaan yhteisasumiseen tarkoitettua rakennusta, jossa asukkailla on yhteiset keittiö-, oleskelu- ja/ tai saniteettitilat. Tämän tyyppisessä asuntolassa ei yleensä ole varsinaisia asuinhuoneistoja.

Rakennusteknisesti ei erityisrakenteinen asuntola juuri poikkea majoitusrakennuksesta. Asuntola on tarkoitettu erityisryhmille, kuten vanhuksille tai vammaisille. Erityisryhmille rakennetut tavalliset asuinrakennukset, joiden tilaratkaisuissa ei ole mitään poikkeavaa (esim. yhteistiloja) eivät ole asuntolarakennuksia.

Käyttötarkoitukseltaan asuntolarakennukseksi luokitellussa rakennuksessa sijaitseva asunto katsotaan normaaliksi asunnoksi silloin, kun asunnossa on

  • huoneluku keittiö mukaanlukien suurempi kuin yksi
  • vähintään keittiö tai keittokomero
  • WC
  • suihku, amme tai huoneistokohtainen sauna.

Asuntola-asuntoja ei kuvata omana ryhmänään, vaan ne kuuluvat normaaliin asuntokantaan. Niitä asuntola-asuntoja, jotka eivät täytä edellä mainittuja ehtoja, ei ole tilastoitu asuntokantaan lainkaan.

Asuntoväestö

Asuntoväestöön kuuluvat Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän mukaan vuoden lopussa varsinaisissa asunnoissa vakinaisesti asuvat henkilöt. Laitoksissa vakinaisesti kirjoilla olevat, asuntoloissa ja ulkomailla asuvat sekä asunnottomat henkilöt eivät kuulu asuntoväestöön. Ne asuntolarakennuksiksi luokitelluissa rakennuksissa asuvat henkilöt, joiden asunto ei täytä asunnon määritelmää, eivät kuulu asuntoväestöön.

Perheiden perusväestö poikkeaa asuntoväestöstä siten, että siihen lasketaan kuuluvaksi myös asuntoloissa asuvat.

Elinvaihe

Elinvaiheluokituksella erotellaan asuntokuntien elämänvaiheet, jotka yleensä eroavat tuloiltaan ja kulutukseltaan. Elinvaiheluokitus muodostetaan asuntokuntatyypin, viitehenkilön iän ja lasten iän perusteella.

Asuntokunnan elinvaihetta kuvataan viitehenkilön iällä siinä tapauksessa, että asuntokunnassa ei ole perhettä (yhden henkilön taloudet, perheettömät vähintään kahden henkilön taloudet). Samalla tavoin menetellään myös lapsettomien avio- ja avoparien kohdalla. Lapsiperheiden elinvaihetta sen sijaan kuvataan asuntokuntaan kuuluvien lasten iän avulla. Vuodesta 1993 lähtien avopari ja lapsia -perheet ja aviopari ja lapsia -perheet on luokiteltu erikseen.

Hallintaperuste

Asunnot ryhmitellään hallintaperusteen mukaan seuraavasti:

Omistusasunto:

  • asunnon haltija omistaa talon
  • asunnon haltija omistaa asunto-osakkeet

Vuokra-asunto:

  • aravavuokra-asunto
  • korkotukivuokra-asunto
  • muu vuokra-asunto

Asumisoikeusasunto

Muu hallintaperuste:

  • esim. syytinki, sukulaisuus

Hallintaperuste tuntematon

Asuntokantatilastossa hallintaperuste on määritelty pääasiassa vain vakinaisesti asutuille asunnoille.

Huone ja huoneluku

Huone on ikkunallinen tila, jonka lattiapinta-ala on vähintään 7 neliömetriä ja keskikorkeus vähintään 2 metriä. Eteistä, vilpolaa, makuualkovia tai muuta vastaavaa ei katsota huoneeksi. Huonelukuun ei yleensä sisälly keittiötä.

Ikä

Ikä tarkoittaa henkilön ikää kokonaisina vuosina vuoden viimeisenä päivänä. Tieto on saatu väestön keskusrekisteristä.

Ikää on käytetty myös apumuuttujana. Esim. työvoimaan voivat kuulua vain 15-74 -vuotiaat.

Keittiö

Keittiö on huone, joka on sisustettu ruoanlaittoa varten. Alle 7 neliömetrin suuruinen ruoanlaittoa varten sisustettu tila katsotaan keittokomeroksi tai keittotilaksi.

Kerrosluku

Rakennuksen kerroslukuun lasketaan mukaan kaikki ne pääasiallisesti maanpinnan yläpuolella olevat kerrokset, joissa on asuin- tai työhuoneita tai rakennuksen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja. Jos rakennuksen kerrosten lukumäärä vaihtelee rakennuksen eri osissa, kerrosluvulla tarkoitetaan yleensä rakennuksen suurinta kerroslukua.

Vuoden 1980 jälkeen valmistuneessa rakennuksessa kerrosluku ilmoitetaan kokonaisuuden huomioon ottavana keskiarvolukuna, jos tietyn kerroksen kerrosalan osuus rakennuksen pääasiallisten kerrosten alasta on hyvin pieni. Esimerkiksi jos suuri teollisuushalli on muuten yksikerroksinen, mutta kerrosalaltaan pienet toimistotilat ovat kolmessa kerroksessa, kerrosluvuksi ilmoitetaan yksi.

Kulutusyksikkö

Kulutusyksikköä kohti lasketuilla tuloilla ja kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Kulutusyksiköiden laskutapoja on useita erilaisia. Tulonjakotilastossa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n ns. muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa

  • kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1
  • muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5
  • lapset saavat painon 0,3 (0–13-vuotiaat).

Valitulla kulutusyksikköasteikolla on merkittävä vaikutus tulotasoihin ja eri väestöryhmien sijoittumiseen tulojakaumassa.

Kulutusyksikkö (OECD)

Asuntokunnan muodostaman kulutusyksikön suuruus ilmoitetaan asuntokunnan jäsenten painoarvojen summana. Kansainvälisten suositusten mukaisesti asuntokunnan kunkin jäsenen arvo kulutusyksikkönä määräytyy seuraavasti:

  • ensimmäinen aikuinen (18 v. täyttänyt) = 1,0
  • jokainen seuraava 18 vuotta täyttänyt = 0,7
  • jokainen alle 18-vuotias = 0,5.

Mikäli asuntokunnassa on vain alle 18-vuotiaita, näistä ensimmäisen painoarvo on 1,0 ja seuraavien 0,5.

Lapsi

Lapseksi perhetilastossa katsotaan vanhempiensa kanssa asuvat

  • biologiset lapset
  • ottolapset
  • toisen puolison biologiset lapset ja ottolapset.

Lapsiksi ei luokitella kasvattilapsia eikä pelkän huoltosuhteen perusteella.

Vuoden 1990 jälkeen lapsen määrittely on muuttunut siten, että lapseksi luokitellaan vanhempiensa kanssa asuva henkilö siviilisäädystä riippumatta, ellei hänellä itsellään ole asuntokunnassa puolisoa tai lapsia. Vuonna 1990 lapsen asemaan luokiteltiin vain naimattomat henkilöt. Eli tuolloin vanhempiensa luona asuva leski tai eronnut luokiteltiin perheeseen kuulumattomaksi, vuodesta 1992 lähtien hän kuuluu perheeseen.

Lämmitysaine/ lämmönlähde

Lämmitysaineella tai lämmönlähteellä tarkoitetaan rakennuksen lämmityksessä pääasiallisesti käytettyä polttoainetta tai lämmönlähdettä. Tieto lämmitysaineesta on myös asunnoilla. Rakennusten ja asuntojen lämmitysainetieto saadaan Väestörekisterikeskuksen ylläpitämästä väestötietojärjestelmästä, jonne sen ilmoittaa kunnan rakennusvalvonta. Tieto lämmitystavan muutoksesta välittyy väestötietojärjestelmään yleensä vain, kun rakennukselle on tehty rakennuslupaa vaativia muutostöitä.

Luokitus on seuraava:

  • kauko- tai aluelämpö
  • öljy
  • kaasu
  • kivihiili
  • sähkö
  • puu
  • turve
  • maalämpö
  • muu, tuntematon.

Lämmitystapa

Lämmitystavalla tarkoitetaan rakennuksen lämmittämisessä pääasiallisesti käytettyä lämmitystapaa. Lämmitystapa-tieto on myös asunnoilla. Tieto lämmitystavasta on saatu väestötietojärjestelmästä, jonne sen ilmoittaa kunnan rakennusvalvonta rakennushankeilmoituksilla. Tieto lämmitystavan muutoksesta välittyy väestötietojärjestelmään vain, kun rakennukselle on tehty rakennuslupaa vaativia muutostöitä.

Luokitus on seuraava:

  • vesikeskuslämmitys
  • ilmakeskuslämmitys
  • suora sähkölämmitys
  • uuni- tai kamiinalämmitys
  • ei kiinteää lämmityslaitetta
  • tuntematon.

Vesikeskuslämmityksessä rakennusta lämmitetään kiertävällä vedellä, ilmakeskuslämmityksessä kiertävällä ilmalla. Suorassa sähkölämmityksessä rakennusta lämmitetään suoraan sähköverkkoon kytketyn lämpöpatterin tms. avulla.

Uuni- tai kamiinalämmityksessä lämmitys tapahtuu puilla tai muulla polttoaineella lämpöä varastoivan muurin (uunin) avulla. Uunilämmitykseen luetaan myös muurin sisään asennetut sähköllä toimivat lämpövaraajat, erilliset kiinteät öljylämmittimet sekä lämpöä varastoivat takat (ei kevytrakenteiset). Saunan lämmitykseen käytettäviä kiukaita ei lueta lämmityslaitteiksi.

Osa-alue (kunnan)

Kunnan osa-alueet muodostuvat kunnan itsensä määrittelemistä toiminnallisista aluekokonaisuuksista, jotka ovat kunnan oman aluesuunnittelun ja -seurannan pohjana. Tilastokeskus hoitaa uusien osa-aluerajojen digitoinnin sekä raja- ja nimitiedostojen ylläpidon. Kunnilla on mahdollisuus tarkistaa osa-aluejakonsa kerran vuodessa.

Osa-aluejako on hierarkkinen kolmitasoinen luokitus, jossa on 1-numeroinen suuraluetaso, 2-numeroinen tilastoaluetaso ja 3-numeroinen pienaluetaso. Osa-alueet numeroidaan juoksevasti käyttäen näitä kolmea hierarkkista tasoa. Kuusinumeroinen osa-alukoodi on sidottu kolminumeroiseen kuntakoodiin, joten kokonaisuudessaan osa-aluekoodi on yhdeksän merkin mittainen.

Rakennus

Rakennuksella tarkoitetaan erillistä, sijaintipaikalleen kiinteästi rakennettua tai pystytettyä, omalla sisäänkäynnillä varustettua rakennelmaa, joka sisältää eri toimintoihin tarkoitettua katettua ja yleensä ulkoseinien tai muista rakennelmista (rakennuksista) erottavien seinien rajoittamaa tilaa.

Kallioluolat tai muut maanalaiset tilat, joiden pääasiallisena sisäpintana on kallioseinä tai vastaava ja/tai jotka eivät sisällä varsinaisten talorakennusten sisärakenteisiin verrattavia rakenteita, esimerkiksi maanalaiset öljysäiliöt, eivät ole rakennuksia.

Rakennuksiksi ei lueta myöskään kevytrakenteisia katoksia, kioskeja yms., jotka eivät sisällä umpinaisin seinin erotettuja tiloja, eikä siirrettävissä olevia matkailuvaunuja, laivoja yms.

Tilastokeskuksen rakennuskantatilastoon eivät kuulu

  • kesämökit
  • nestevarastorakennukset
  • yksinomaan maataloustuotannossa käytettävät rakennukset
  • asuinrakennusten saunarakennukset
  • asuinrakennusten talousrakennukset
  • kokonaisuudessaan ulkovaltojen lähetystöjen hallinnassa olevat rakennukset
  • puolustusvoimien rakennukset
  • väestösuojat
paitsi silloin, kun em. rakennukset ovat asuttuja tai niissä on toimitiloja.

Rakennuskantatiedot on saatu Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä.

Rakennusaine

Rakennusaineella tarkoitetaan sitä ainetta, josta rakennuksen kantavat pystyrakenteet on pääosin tehty. Luokitus on seuraava:

  • betoni, kevytbetoni
  • tiili
  • teräs
  • puu
  • muu, tuntematon.

Rakennusvuosi

Rakennusvuodella tarkoitetaan vuotta, jona rakennus valmistui käyttökuntoon. Jos rakennusvuosi on aikaisempi kuin 1980, on rakennusvuodeksi voitu ilmoittaa peruskorjausvuosi.

Taajama

Taajama on rakennustihentymä, jossa on vähintään 200 asukasta. Rajauksen perustana on edellisen vuoden väestötieto. Taajamat määritellään ja rajataan yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa paikkatietomenetelmin, joissa käytetään Tilastokeskuksen 250m x 250m - ruutuaineiston rakennus- ja väestötietoja. Määrittelyssä tarkastellaan rakennuksia sisältävien ruutujen ja niiden naapuriruutujen väestömäärää sekä rakennusten määrää ja niiden kerrosalaa. Määrittelyssä syntyneistä yhtenäisistä rakennustihentymistä valitaan ne, joissa on vähinään 200 asukasta.

Talotyyppi

Asunnot ryhmitellään talotyypin mukaan seuraavasti:

  • erilliset pientalot: 1-2 asunnon asuintalot, paritalot sekä pientaloihin verrattavat erilliset asuinrakennukset (esim. vakinaisesti asutut vapaa-ajan asunnot)
  • rivi- ja ketjutalot: asuinrakennukset, joissa on vähintään kolme yhteen kytkettyä pientaloa
  • asuinkerrostalot: vähintään kolmen asunnon talot, joissa ainakin kaksi asuntoa sijaitsee päällekkäin ja jotka eivät kuulu edellisiin luokkiin
  • muu rakennus: myös rakennukset, joiden talotyyppi on tuntematon.

Valtionveronalaiset tulot

Tiedot perustuvat verohallituksen verotietokannan valtionveronalaisia tuloja koskeviin tietoihin. Valtionveronalaisiksi tuloiksi on katsottu tulot, joiden suuruus on vähintään 2 euroa.

Keskituloilla tarkoitetaan tuloja laskettuna tulonsaajaa kohti. Mediaanitulot antavat yleensä paremman kuvan tietyn ryhmän tulotasosta. Mediaanitulot ilmoittavat sen tulomäärän, joka jakaa tulonsaajat kahteen yhtä suureen joukkoon. Puolella tulonsaajista on mediaanituloja pienemmät ja puolella vastaavasti suuremmat tulot.

Nettotuloilla tarkoitetaan tuloja, jotka saadaan vähentämällä valtionveronalaisista tuloista verot (tulovero, varallisuusvero, veronkorotus, kunnallisvero, kirkollisvero, kansaneläkevakuutusmaksu, sairausvakuutusmaksu ja metsänhoitomaksut).

Valtionveronalaiset tulot jaetaan tulolähteen mukaan seuraaviin ryhmiin:

1) palkkatulot:

ennakonkannonalaiset palkkatulot, merityötulo, työnantajan maksamat kustannusten korvaukset, rakennusalan lomapalkka, reserviläispalkka, Suomessa verotettu ulkomaan tulo, hankintatyön arvo metsätaloudessa, hankintatyön arvo yhtymästä sekä lunastukset, palvelurahat yms. ennakonkannon alaiset tulot

2) yrittäjätulot:

maatilatalouden ansio- ja pääomatulot, elinkeinotoiminnan ansio- ja pääomatulot sekä tulot yhtymästä

3) muut valtionveronalaiset tulot:

muut ansiotulot, eläketulot, työttömyysturvaetuudet sekä muut sosiaaliturvaetuudet.

Henkilön ansiotulot muodostuvat yrittäjä- ja palkkatuloista. Valtionveronalaisia tuloja eivät ole mm. julkisyhteisöiltä saadut stipendit ja apurahat, ulkomailta saadut palkkatulot, jos työskentely ulkomailla on kestänyt vähintään puoli vuotta, osa julkiselta sektorilta saaduista sosiaaliturvaetuuksista sekä verovapaat korkotulot.

Selvitys eri tulotyypeistä sisältyy Tilastokeskuksen vuosittain ilmestyvään julkaisuun Tulo- ja varallisuustilasto.

Varusteet

Tiedot asuntojen ja rakennusten varusteista ovat peräisin Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistotiedoista.

Asunnon varusteet:

  • viemäri
  • vesijohto
  • WC
  • lämminvesi
  • peseytymistilat (asunnossa on joko suihku, kylpyhuone tai sauna)
  • huoneistokohtainen sauna
  • keskus- tai sähkölämmitys.

Tietoja asunnon varusteista on käytetty asunnon varustetason määrittelyssä.

Rakennuksen varusteet:

  • sähkö
  • viemäri
  • vesijohto
  • lämminvesi
  • hissi
  • talosauna
  • uima-allas
  • koneellinen ilmastointi
  • väestösuoja.

Varustetaso

Vuodesta 2005 alkaen on asunnon varustetasoa kuvattu kahdella luokalla:

  • hyvin varustettu asunto: asunnossa on vesijohto, viemäri, lämminvesi, WC,
peseytymistilat (joko suihku/ kylpyhuone tai huoneistokohtainen sauna) ja keskus- tai

sähkölämmitys
  • varustetaso muu tai tuntematon.

Aikaisempina vuosina asunnon varustetaso on luokiteltu kolmeen luokkaan:

  • hyvin varustettu asunto: asunnossa on vesijohto, viemäri, lämminvesi, WC, peseytymistilat (joko suihku/ kylpyhuone tai huoneistokohtainen sauna) ja keskus- tai sähkölämmitys
  • puutteellisesti varustettu asunto: asunnosta puuttuu vain peseytymistilat ja/tai keskuslämmitys (tai sähkölämmitys)
  • erittäin puutteellisesti varustettu asunto: asunnosta puuttuu jokin seuraavista varusteista: vesijohto, viemäri, lämminvesi tai WC.

Verkostoliittymä

Rakennuksen verkostoliittymät ovat

  • viemäri
  • vesijohto
  • sähkö
  • maakaasu.

Viitehenkilö

Asuntokunnille ja perheille on määritelty viitehenkilö. Viitehenkilöllä tarkoitetaan asuntokunnan suurituloisinta henkilöä. Tulotietoina on käytetty tilastointivuoden valtionveronalaisia tuloja. Mikäli suurituloisin on alle 25-vuotias lapsen asemassa oleva, häntä ei määritellä asuntokunnan viitehenkilöksi. Tällöin viitehenkilön määrittelyssä käytetään tulotietojen lisäksi ikätietoja. Mikäli asuntokunnassa ei kenelläkään ole valtionveronalaisia tuloja, viitehenkilö määritellään ikätietojen perusteella.

Viitehenkilön tietoja käytetään esim. silloin, kun halutaan määritellä koko väestölle sosioekonominen asema tai toimiala.

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-6745. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.10.2013].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/asas/kas.html

Linkkipolku

Olet sivulla: Etusivu > Tilastot > Asuminen > Asunnot ja asuinolot > Käsitteet ja määritelmät

Navigointi

Tilastot

Asuminen

Asunnot ja asuinolot

Muualla palvelussa

Linkki rss-syötteeseen

På svenska In English Tulostusversio
Hakemisto| Sivukartta| Palaute| Yhteystiedot
Förstasidan| Home
Etusivu Tilastot Tietoa tilastoista Tiedonkeruut Tuotteet ja palvelut Ajankohtaista Tilastokeskus

Haku

Tilastokeskus
Tilastokeskus PalloVaihde 09 17 341 PalloYhteystiedot PalloTekijänoikeudet ja käyttöehdot PalloPalaute