Kuolemansyytilaston laatuseloste

1. Kuolemansyytilaston relevanssi

Kuolemansyytilastossa tuotetaan vuosittain tiedot Suomessa vakinaisesti asuvien henkilöiden kuolemansyistä. Tilasto tehdään kuolintodistusten perusteella ja lisäksi tietoja täydennetään ja tarkistetaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän tiedoilla. Kuolintodistukset arkistoidaan Tilastokeskukseen. Kuolemansyytilasto ja kuolintodistusarkisto ovat olleet olemassa vuodesta 1936 lähtien.

Kuolemansyytietoja käytetään mm. terveystutkimuksissa, terveyttä edistävien toimenpiteiden kohdentamisessa ja terveyden seurannassa sekä erilaisissa lääketieteellisissä tutkimuksissa. Yhdistämällä tietoja muihin aineistoihin voidaan tutkia mm. kuolleisuuseroja eri väestöryhmien välillä.

Kuolemansyyn selvittäminen ja siihen liittyvät menettelyt perustuvat Kuolemansyyn selvittämisestä annettuun lakiin (459/1973) ja asetukseen (1973/948).

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Kuolemansyytilastoaineisto on kokonaisaineisto, jossa ovat mukana kalenterivuoden aikana Suomessa tai ulkomailla kuolleet, jotka asuivat kuolinhetkellä vakinaisesti Suomessa.

Lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen. Jos kuolemansyyn selvittäminen edellyttää ruumiinavausta, oikeuslääkäri laatii kuolintodistuksen avauksesta saatujen tietojen valmistuttua. Kuolintodistuksen kirjoittanut lääkäri toimittaa todistuksen sille lääninhallitukselle, jonka toimialueella vainajalla on ollut kotipaikka. Lääninhallitukset lähettävät kuolintodistukset edelleen Tilastokeskukseen. Tilastokeskuksessa kuolintodistustietoja verrataan väestötietojärjestelmän tietoihin kuolleista ja puuttuvista kuolintodistuksista lähetetään luetteloita lääninhallituksille valvontatyötä varten. Väestötietojärjestelmästä liitetään lisäksi demografisia tietoja kuolemansyyaineistoon.

Kuolleena syntyneitä ei lueta ko. vuoden kuolleisiin, vaan heidät tilastoidaan erikseen. Kuolleena syntyneitä koskevan tilaston peittävyyttä täydennetään Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskuksessa (STAKES) ylläpidettävän syntymärekisterin tiedoilla.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Kuolemansyytilaston aineistossa on kuolemansyytietoja ja muita kuolleen taustatietoja sekä alle 28 vuorokauden ikäisinä kuolleilla tietoja äidistä. Kuolemansyytilaston tiedot on lueteltu kuolemansyytilaston kotisivuilla kohdassa Tietoluettelot.

Lääkäri merkitsee kuolintodistukseen kuolemansyyn sekä koodina että diagnoositekstinä. Kuolemansyyt kooditetaan Tilastokeskuksessa diagnoositekstien perusteella. Jos kuolintodistuksen tiedot ovat puutteelliset, ristiriitaiset tai vaikeasti luokiteltavat, käytetään apuna kuolintodistuksen tapahtumatietoja, asiantuntijalääkäriä tai kysytään lisätietoja kuolintodistuksen kirjoittajalta. Alkoholi- ja lääkemyrkytyksissä käytetään lisätietona oikeuskemian rekisterin tutkimustuloksia.

Oheisena on taulukko erikoiskäsiteltyjen kuolintodistusten määrästä tyypeittäin vuodelta 2006.

Erikoiskäsiteltyjen kuolintodistusten määrä tyypeittäin vuonna 2006

Erikoiskäsittely	Yhteensä	Osuus kuolleista ( %)
Peruskuolemansyy pääteltiin tapahtumatiedoista	1263	2,6
Kuolintodistuksen kirjoittajalta pyydettiin lisätietoja	281	0,6
- niistä: lisätietoja ei saatu	34
Asiantuntijalääkärin käsittelyssä	1555	3,2
Oikeuskemian rekisteristä saatiin lisätietoja moniainemyrkytyksiin	294	0,6
Erikoiskäsiteltyjä yhteensä	3 393	7,1

Kuolemansyytilaston peittävyys on käytännössä noin 100 prosenttia, koska kuolintieto tarkistetaan myös väestötietojärjestelmästä.

Kuolleita, joista ei saada kuolemansyytietoa, on vuosittain runsaat 100. Näistä osa on ulkomailla kuolleita, joista oli saatu vain ilmoitus kuolemasta ja osa Suomessa kuolleita, joista ei saatu kuolintodistusta tilaston laatimisajankohtaan mennessä.

Kuolemansyytiedot kooditetaan tällä hetkellä ICD10-luokituksen mukaisena (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, Volume 1-3, WHO Geneva, 1992 ja uusi painos vuonna 2004). Joissakin poikkeustapauksissa käytetään kotimaisia tarkentavia koodeja ja joissakin tapauksissa ei päästä luotettavasti ko. luokituksen tarkimmalle luokitustasolle. Tilastoinnissa sovelletaan ko. luokituksen sääntöjä ja EU:n suosituksia. Kuolintodistuslomake on sosiaali- ja terveysministeriön vahvistama.

Tilastossa käytetty kuolemansyyluokitus on muuttunut useita kertoja. Eri vuosina käytetyt kuolemansyyluokitukset sekä olemassa olevat vertailukelpoiset lyhennetyt luokitukset on kuvattu kuolemansyytilaston kotisivuilla kohdassa Luokitukset.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Kuolemansyytiedot tuotetaan vuosittain ja ne valmistuvat seuraavan vuoden marraskuussa. Tiedot ovat lopullisia tietoja ja kuvaavat edellisen kalenterivuoden aikana kuolleita, jotka asuvat vakinaisesti Suomessa.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Kuolemansyytilastosta tehdään vuosittain julkaisu ja tietoja julkaistaan Tilastokeskuksen StatFin- tilastotietokannassa Terveys -aihealueella. Tietoja on koko maasta, maakunnittain ja sairaanhoitopiireittäin. Kuolemansyytilastot on tehty peruskuolemansyyn mukaan.

Kaikki kuolemansyyaineistossa olevat tiedot ovat vuodesta 1969 lähtien saatavissa tietokannasta aikasarjana. Aikasarjatietokannassa olevat muuttujat on kuvattu kotisivuilla kohdassa Tietoluettelot. Niistä voidaan tehdä Tilastokeskuksessa räätälöityjä tilastoja ja tutkimusaineistoja asiakkaiden tarpeisiin. Tutkimusaineistoihin ja kunnittain tuotettaviin tilastoihin tarvitaan käyttölupa. Käyttölupahakemus löytyy Tilastokeskuksen kotisivuilta. Kuolemansyytietoja voidaan yhdistää myös muihin aineistoihin, mm. väestölaskentojen ja työssäkäyntitilaston pitkittäisaineistoihin.

Tilastokeskus ylläpitää Suomen kuolintodistusarkistoa. Arkistossa ovat suomalaisten kuolintodistukset vuodesta 1936 lähtien. Kuolintodistuskopioita ja yksikkötason kuolemansyytietoja luovutetaan arkistosta kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa (459/1973) säädettyihin tarkoituksiin. Näitä ovat lähinnä

vainajan lähiomaiselle, eläkelaitokselle sekä viranomaiskäyttöön
tieteellisiin tutkimuksiin ja tilastollisiin selvityksiin.

Ohjeet kuolintodistusten pyytämisestä sekä käyttölupamenettelyistä löytyvät Tilastokeskuksen Kuolintodistusarkiston kotisivuilta.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Kuolemansyytietoja on olemassa vuodesta 1936 lähtien, vuodet 1936-1968 vain kopioina paperijulkaisuista. Kuolemansyyluokitus on muuttunut useaan kertaan: perusaineiston luokittelussa käytetyt kuolemansyyluokitukset sekä olemassa olevat vertailukelpoiset lyhennetyt luokitukset on kuvattu kuolemansyytilaston kotisivuilla kohdassa Luokitukset.

Pisin vertailukelpoinen aikasarjaluokitus (54-luokkainen) on vuodesta 1969 lähtien. Tilastoja luokituksilla on Tilastokeskuksen StatFin- tilastotietokannassa Terveys -aihealueella.

Muita kuolleisuutta tai kuolemansyitä kuvaavia tilastoja Tilastokeskuksessa ovat väestönmuutostilasto, tieliikenneonnettomuustilasto ja työtapaturmatilasto.

Väestönmuutostilastossa tilastoidaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä saatua kuolleiden määrää mm. sukupuolen ja iän mukaan sekä alueittain. Kuolleiden määrä poikkeaa vuosittain joillakin kymmenillä tapauksilla kuolemansyytilaston kuolleiden määrästä. Ero johtuu mm. siitä, että väestönmuutosaineistoon eivät kuulu ne kuolleet, jotka on rekisteröity kuolleeksi ko. tilaston laadinta-ajan jälkeen (seuraavan vuoden tammikuun jälkeen). Väestönmuutostilasto voi toisaalta sisältää viiden edellisen vuoden kuolleita, joista kuolintieto on tullut väestönmuutostilaston laadinta-aikana (seuraavan vuoden tammikuussa).

Tieliikenneonnettomuustilasto tilastoi tieliikenteessä kuolleiden määrää. Tiedot saadaan poliisin tietojärjestelmästä. Tietojen kattavuutta tarkistetaan kuolemansyytilaston tietojen avulla. Luvut poikkeavat vuosittain joillakin kymmenillä tapauksilla kuolemansyytilaston luvuista. Poikkeaminen johtuu seuraavista tilastointiperusteiden eroista:

Tieliikenneonnettomuustilastoon sisältyvät kaikki Suomen maaperällä liikenteessä kuolleet, kuolemansyytilastoon otetaan vain vakinaisesti Suomessa asuvan väestön kuolemat, jotka sattuivat joko kotimaassa tai ulkomailla.
Kuolemansyytilastoon kuollut tilastoidaan kuolinpäivän mukaan, tieliikenneonnettomuustilaston ajankohta on onnettomuuspäivä ja sitä seuraava enintään 30 vrk:n jakso.
Kuolemansyytilastossa liikenteessä tehdyt itsemurhat on luettu itsemurhiin, tieliikennetilastossa ne on luettu liikenneonnettomuuksiin.

Työtapaturmatilasto tehdään vakuutustoiminnan tietojen perusteella ja tilastoon tulevat mukaan kaikki ne työssä sattuneet vahingot, joista vakuutuslaitokset ovat maksaneet korvauksia. Kuolemansyytilastossa taas tieto työtapaturmasta saadaan kuolintodistuksesta lääkärin määrittelemänä. Työtapaturmissa kuolleiden määrä poikkeaa hyvin vähän kuolemansyytilaston luvuista.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Kuolemansyytilasto on Suomessa ainoa kattava tilasto kuolemansyistä. Tilastokeskuksen väestömuutostilasto on kattava tilasto kuolleiden määristä.

Kuolemansyytilastoa käytettäessä on otettava huomioon, että kuolleisuus ja kuolemansyiden yleisyys on voimakkaasti riippuvainen iästä. Tästä syystä tilastossa käytetään ikävakiointia vertailtaessa eri ajankohtien ja alueiden välisiä kuolleisuuseroja. Kuolemansyytilastossa ikävakioitu kuolleisuusluku lasketaan useimmiten 100 000 henkilöä kohden. Ikävakiointia on kuvattu tarkemmin mm. Tilastokeskuksen verkkokoulussa Johdatus väestötieteen perusteisiin -kurssissa.

8. Dokumentointi

Tietoa tuoreimmasta kuolemasyytilastosta, käytetyistä käsitteistä, määritelmistä ja luokituksista löytyy kuolemansyytilaston internet-kotisivulta sekä vuosittain ilmestyvästä Kuolemansyyt -julkaisusta.

Päivitetty 7.11.2008

Julkaisun sisällysluettelo (Kuolemansyyt 2007)

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-5051. 2007, Kuolemansyytilaston laatuseloste . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 26.5.2012].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ksyyt/2007/ksyyt_2007_2008-11-07_laa_001.html.