Tämä tilasto on lakkautettu.

Tilastosta ei enää tuoteta uusia tietoja.

1.3 Kansainvälinen patentointi

Haetut ja myönnetyt patentit

Vuodesta 2000 eurooppalaisten patenttihakemusten kokonaismäärä on kasvanut keskimäärin 5 prosenttia vuodessa. Kaikkiaan patenttihakemuksia jätettiin 135 000 vuonna 2006. Suomen liityttyä Euroopan patenttisopimukseen on suomalaisten hakemusten määrä kasvanut noin 1700 hakemukseen. Euroopan Unionin maat jättivät 45 prosenttia hakemuksista. Osuus on pysynyt suunnilleen samana koko 1990-luvun ajan. Yhdysvaltain osuus oli suurin, noin 26 prosenttia. Unionin maista korkein osuus oli Saksalla (18%). Muitten suurten EU-maiden Ranskan ja Alankomaiden osuudet olivat paljon alhaisempia, 5,9 ja 5,4 prosenttia. Suomen osuus hakemuksista oli 1,2 prosenttia, joka oli 11. korkein vuonna 2006.

Maan väkilukuun suhteutettuna Suomessa tehtiin kolmanneksi eniten eurooppalaisia patenttihakemuksia. Selvästi eniten niitä tehtiin Sveitsissä, noin 730 hakemusta miljoonaa asukasta kohden. EU-maissa yhteensä vastaava luku oli 130 hakemusta.

63 000 eurooppalaista patenttia vuonna 2006

Myönnettyjen eurooppalaisten patenttien määrä on kasvanut vuodesta 2000 keskimäärin viisitoista prosenttia vuodessa. Euroopan Unionin maiden osuus hakemuksista oli 48 %. Suurimmat maittaiset (keksijän mukaan) osuudet olivat Yhdysvalloilla ja Saksalla, 24 ja 23 prosenttia. Suomen osuus myönnetyistä eurooppapatenteista oli 1,4 prosenttia. Kaikkien patenttien osuutta korkeampi suomalaisten patenttien osuus oli ICT-alan patenteista (2,2%), alhaisempi se oli bioteknologian alan patenteista 0,7%). Yhdysvaltojen osuus oli korkein kaikista patenteista (23%) ja samaten ICT-alan (25%) ja bioteknologian alan patenteista (39%).

Ulkomaalaisille 77 000 patenttia Yhdysvalloissa

Vuonna 2006 Yhdysvalloissa myönnettiin kaikkiaan noin 158 000 patenttia. Ulkomaalaisille myönnettyjen osuus oli 49 prosenttia. EU-maiden yhteinen osuus oli 14 prosenttia, mikä oli huomattavasti vähemmän kuin Yhdysvaltojen (51%) ja Japanin osuudet (21 %). Ulkomaalaisille myönnettyjen patenttien osuus kasvoi kaksi prosenttiyksikköä vuodesta 2000.Suomen hieman yli yhden prosentin luokkaa oleva osuus Yhdysvalloissa myönnetyistä ulkomaisista patenteista on hieman kasvanut, 0,3 prosenttiyksikköä, vuodesta 2000-luvun alusta. Vuonna 2006 myönnetyt 853 patenttia on noin 250 patenttia enemmän kuin vuonna 2000. Noin kaksi kolmasosaa suomalaisille myönnetyistä patenteista oli ICT-alan patentteja (553 kpl). Bioteknologian alalta suomalaisille myönnettiin 16 patenttia. Korkeimmat osuudet ICT-alan ja bioteknologian ulkomaista patenteista oli Japanilla (51% ja 24%) ja Saksalla (8% ja 13%).

Patenttiperheet

Patenttiperheet määritellään Euroopan, Yhdysvaltain ja Japanin patenttivirastoissa myönnettyjen patenttien yhdisteiksi, joilla on vähintään yksi sama etuoikeusnumero. Toisin sanoen kyse on samalle keksinnölle kaikissa kolmessa patenttivirastossa myönnetty patentti.

OECD:n kehittämän patenttiperhekäsitteen ja laskentamenetelmän tarkoitus on parantaa erityisesti patentti-indikaattoreiden kansainvälistä vertailtavuutta. Keskeisiä tavoitteita ovat perinteisiin indikaattoreihin sisältyvän moninkertaisen laskennan vähentäminen, joka johtuu siitä, että samalle keksinnölle on haettu patentit useassa maassa, sekä kotimaisen patentoinnin vaikutuksen pienentäminen. Lisäksi patenttiperheet ovat käyttökelpoisempi indikaattori arvioitaessa patentoitujen keksintöjen merkittävyyttä. Keksintö on todennäköisesti merkittävämpi, jos sille haetaan patenttia kaikissa kolmessa keskeisimmässä patenttivirastossa.

Kaikkiaan 53 000 patenttiperhettä vuonna 2005

Patenttiperheiden määrä on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhtia 2000–luvun alusta. Kasvuvauhti on selvästi hidastunut 1990–luvumn loppuun verrattuna. Sama kasvun hidastuminen koskee myös maita, joilla patenttiperheiden lukumäärät ovat suurimpia, Yhdysvaltoja, Japania, Saksaa ja Ranskaa. Suomalaisia patenttiperheitä oli OECD:n arvion mukaan 264 kappaletta vuonna 2005, mikä on noin 160 patenttiperhettä vähemmän kuin 1990–luvun lopussa.

Suurin osuus patenttiperheistä oli Yhdysvalloilla (31%), osuus laski 3 prosenttiyksikköä vuodesta 1995. Euroopan maiden osuus patenttiperheistä laski 4 prosenttiyksikköä vuodesta 1995 vuoteen 2005. Japanin osuus vastaavasti kasvoi kahdella prosenttiyksiköllä 29:ään prosenttiin. Suomalaisten patenttiperheiden osuus laski yhdestä prosentista puoleen prosenttiin vastaavana aikana.

Maan väkilukuun suhteutettuna eniten patenttiperheitä oli vuonna 2005 Japanissa , noin 120 patenttiperhettä miljoonaa asukasta kohti. Suomalaisten patenttiperheiden lukumäärä 50 patenttiperhettä vuonna 2005. Määrä laski noin kymmenellä kappaleella vuodesta 1995. Euroopan unionin maissa patenttiperheitä oli 32 kappaletta miljoonaa asukasta kohti. Eniten patenttiperheiden määrä tällä indikaattorilla mitattuna kasvoi Koreassa, 7 patenttiperhettä vuonna 1995 ja 65 patenttiperhettä vuonna 2005, mikä oli kuudenneksi korkein.

Kansainvälinen yhteistyö patentoinnissa

Tässä luvussa tarkastellaan patentointiin liittyvää kansainvälistä yhteistyötä patenttien haltijoiden ja patenttien keksijöiden kautta. Yhteistyötä kuvataan Euroopan patenttiviraston (EPO) ja Yhdysvaltain patenttiviraston (the US Patent and Trademark Office, USPTO) myöntämillä patenteilla. Nyt esitetyt luvut ovat bruttolukuja, joten patenttien lukumäärät maittain ja yhteensä eivät täsmää edellisessä luvussa esitettyihin lukuihin.

Yhteistyötavat on jaettu kolmeen ryhmään:
– Ulkomailla tehtyjen keksintöjen kotimainen omistaminen, esim. suomalaisten (yritykset, yksityiset henkilöt) omistamat patentit, joihin liittyy vähintään yksi ulkomainen keksijä.
– Kotimaisten keksintöjen ulkomainen omistaminen, esim. Suomessa tehdyt keksinnöt (patentit), joissa on vähintään yksi ulkomainen haltija
– Patentit, joissa mukana vähintään yksi ulkomainen keksijä.

Selvästi korkein osuus ulkomaisten keksintöjen omistamisessa oli Luxemburgissa, 77 prosentilla EPO- patenteista ja yli 87 prosentilla USPTO-patenteista oli ulkomainen keksijä (kuvio 6.4.1.). Myönnettyjen patenttien lukumäärä oli kuitenkin alhainen, vain noin 60 patenttia vuodessa. Merkittävästi patentoivista maista korkein osuus oli Sveitsissä, jossa noin 47 prosentilla EPOssa ja noin 54 prosentilla Yhdysvalloissa myönnetyissä patenteissa oli ulkomainen keksijä. Alankomaissa osuudet olivat Sveitsin luokkaa, EPO-patenteissa osuus oli pienempi (40%) ja USA-patenteissa korkeampi (59%). Suomalaisille hakijoille Yhdysvalloissa myönnetyissä patenteissa noin 26 prosentissa oli ulkomainen keksijä, eurooppalaisissa patenteissa osuus oli alhaisempi (20 % ). Alhaisinta kansainvälistyminen eurooppalaisissa patenteissa oli Japanissa (4%) ja Italiassa (6%).

Myönnettyjen patenttien avulla tarkasteltuna korkein ulkomaisten omistajien osuus kotimaassa tehdyistä keksinnöistä oli jälleen Luxemburgissa, 54 prosenttia epo-patenteissa ja 76 prosenttia uspto-patenteissa. Seuraavaksi korkeimmat osuudet olivat Iso-Britanniassa ja Itävallassa, joiden epo-patenteissa 35 prosentissa ja Yhdysvaltojen patenteista 53 prosentissa oli ulkomainen hakija (tai yhteishakijana kotimaisen hakijan kanssa). Suomessa keksityissä patenteissa ulkomaisten hakijoiden osuus oli sekä Euroopan että Yhdysvaltojen myöntämissä patenteissa kymmenen prosentin luokkaa. Koko Euroopan Unionin tasolla osuudet olivat epo-patenteissa noin kymmenen prosenttia ja uspto-patenteissa hieman yli 20 prosenttia.

Kotimaisissa keksinnöissä mukana olevat ulkomaiset keksijät kuvaavat tieteellisen toiminnan ja yritysten tuotekehitystoiminnan kansainvälistymistä. Yleinen kehityssuunta on yhteispatentoinnin lisääntyminen. Korkein yhteiskeksintöjen osuus oli luxemburgilaisille hakijoille myönnetyissä patenteissa, 53 prosenttia epo-patenteissa ja 62 prosenttia uspto-patenteissa. Suurissa paljon patentoivissa maissa kuten Saksassa ja Yhdysvalloissa yhteiskeksintöjen osuus oli suhteellisen alhainen, epo-patenteissa noin kymmenen prosenttia. Suomalaisissa patenteissa yhteiskeksintöjen osuus oli sekä epo-patenteissa että uspto-patenteissa hieman yli 10 prosenttia.

Vuonna 2006 suomalaisten haltijoiden eurooppalaisissa patenteissa eniten keksijöitä oli Yhdysvalloista ja Ruotsista. Yhdysvalloissa myönnetyissä patenteissa eniten keksijöitä oli Yhdysvalloista, Saksasta Isosta-Britanniasta (4%). Suomessa tehtyjä keksintöjä omistivat eniten EPOssa myönnetyistä ruotsalaiset ja seuraavaksi eniten yhdysvaltalaiset patentin haltijat. Yhdysvalloissa myönnetyissä patenteissa, joissa oli mukana suomalainen keksijä, oli puolestaan eniten yhdysvaltalaisia ja ruotsalaisia patentin haltijoita. Yhteiskeksintöjä oli sekä eurooppalaisissa että Yhdysvalloissa myönnetyissä patenteissa eniten yhdysvaltalaisten ja saksalaisten keksijöiden kanssa.


Lähde: Patentointi 2006. Tilastokeskus

Lisätietoja: Markku Virtaharju (09) 1734 3290, tiede.teknologia@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Kaija Hovi


Päivitetty 25.10.2007

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Patentointi [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-2051. 2006, 1.3 Kansainvälinen patentointi . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.11.2020].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/pat/2006/pat_2006_2007-10-25_kat_003_fi.html