ESA95 = Euroopan tilinpitojärjestelmä 1995, EU:n uudistettu, taloustilastojen laadintaa ohjaava käsikirja.
Varsinaisten luottokorttiluottojen (pidennetyt luottokorttiluotot) sekä maksuaikalainojen maksamatta oleva pääoma neljänneksen lopussa.
Luottolaitoksen tililuottosaamiset luottokorttisopimuksen solmineelta asiakkaalta.
Luottokorttien maksuaikaluotto:
Luottokorttien maksuaikaluotto määritellään lainaksi, joka myönnetään 0 prosentin korolla yhden laskutuskauden aikana kortilla suoritetun/suoritettujen maksutapahtuman/maksutapahtumien ja tältä laskutuskaudelta kertyvien velkasaldojen erääntymisen väliseksi ajaksi. Luottokorttien maksuaikaluotto voi olla joko viivästetyn veloitustoiminnon sisältävällä kortilla (debit-kortti) tai luottokortilla (joka antaa sekä maksuaikaluottoa että korollista luottoa eli pidennettyä luottokorttiluottoa).
Pidennetty luottokorttiluotto:
Pidennetty luottokorttiluotto määritellään lainaksi, joka myönnetään sen jälkeen kun aikaisemman laskutuskauden tai -kausien eräpäivät ovat ylittyneet eli korttitililtä tehtäviä veloituksia ei ole suoritettu silloin, kun se oli ensimmäistä kertaa mahdollista. Pidennetystä luotosta veloitetaan yleensä korkoa, joka on suurempi kuin 0 prosenttia. Korko voi olla myös porrastettu.
Nettoluotonantoa/-ottoa kuvataan rahoitustilinpidossa käsitteellä rahoitustaloustoimet, netto. Se on rahoitusvarojen nettohankinnan ja velkojen nettohankinnan erotus. Jos rahoitusvaroja kertyy vuoden aikana enemmän kuin lisävelkaa, sektori on nettomääräisesti luotonantaja.
Rahoitustaloustoimet ovat institutionaalisten yksiköiden välisiä tai niiden ja ulkomaiden välisiä rahoitussaamisiin ja -velkoihin kohdistuvia taloustoimia.
Ne kuvaavat, mikä sektori rahoittaa, mitä sektoria rahoitetaan, minkä rahoitusvaateen muodossa ja kuinka paljon.
Rahoitustaloustoimet luokitellaan seitsemään eri pääluokkaan ja niiden alaluokkiin. Luokittelu vastaa rahoitustaseiden luokittelua.
Rahoitustaloustoimet, netto on rahoitusvarojen nettohankinnan ja velkojen nettohankinnan erotus. Jos sektorille kertyy rahoitusvaroja vuoden aikana enemmän kuin lisävelkaa, sektori on nettomääräinen luotonantaja. Käsite vastaa kansantalouden tilinpidon käsitettä nettoluotonanto/-otto.
Rahoitustaseissa kuvataan kansantalouden sektoreittaisia saamis-velka-suhteita. Taseista ilmenee, mille sektorille ollaan velkaa, miltä sektorilta on saamisia ja kuinka paljon. Yhden sektorin velka on toisen sektorin saaminen.
Rahoitustaseet luokitellaan seitsemään eri pääluokkaan ja niiden alaluokkiin. Luokittelu vastaa rahoitustaloustoimien luokittelua.
Rahoitustileillä kuvataan kaikkien kansantalouden sektoreiden sekä ulkomaiden saamiset ja velat rahoitustaseina sekä ne taseiden muutokset, jotka johtuvat rahoitustaloustoimista. Rahoitustilit antavat siten kattavan kuvan koko kansantalouden rahoitustaseista ja -virroista.
Rahoitustilinpidossa kuvataan kansantalouden sektoreiden rahoitusvaroja ja velkoja sekä niiden määriin vaikuttavia rahoitustaloustoimia. Rahoitustilinpito koostuu kahdesta osasta: vuoden lopun rahoitustaseesta ja vuoden aikaisista, rahoitusvaroihin ja velkoihin kohdistuvista rahoitustaloustoimista. Rahoitustilinpito on osa kansantalouden tilinpitojärjestelmää.
Rahoitustilinpito on muista rahoitustilastoista johdettu tilasto. Tilaston laadinnassa hyödynnetään paitsi rahoitustilastoja, myös muita sektoreittaisia tase- ja virtatietoja sisältäviä tilastoja ja tietoja.
Rahoitusvaadeluokituksessa luokitellaan kaikki sellaiset rahoitusinstrumentit, jotka ovat kuvauksen kohteena rahoitustilinpidossa.
Pääkriteereinä ovat rahoitusinstrumenttien likviditeetti ja niitä koskevat lait. Saamis-velkasuhteen tulee olla ehdoton; ehdollinen saaminen on mukana vain jos sille voidaan määritellä markkinahinta tai jos se voidaan kuitata vastasaamisella.
Rahoitusvarat ovat taloudellisia varoja, jotka koostuvat maksuvälineistä, rahoitussaamisista sekä sellaisista taloudellisista varoista, jotka ovat luonteeltaan saamisten kaltaisia.
Rahoitussaamiset oikeuttavat niiden omistajat eli velkojat saamaan maksun tai sarjan maksuja ilman erityisiä muita toimenpiteitä muilta institutionaalisilta yksiköiltä eli velallisilta, jotka ovat hankkineet saamisten vastineena olevat velat.
Rahoitusvarat jaetaan seitsemään alaluokkaan: Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (AF1), Käteisraha ja talletukset (AF2), Muut arvopaperit kuin osakkeet (AF3), Lainat (AF4), Osakkeet ja osuudet (AF5), Vakuutustekninen vastuuvelka (AF6) ja Muut saamiset ja velat (AF7).
Rahoitusvarojen nettohankinta kuvaa nettomääräisesti periodin aikana hankittujen rahoitusvarojen määrää.
Rahoitusvelat ovat taloudellisia velkoja, jotka luokitellaan samalla tavalla kuin rahoitusvarat. Velat ovat varojen vastinkirjauksia eli jonkun saaminen on jonkun toisen velka.
Saamistodistuksia ovat kaikki jälkimarkkinakelpoiset velkainstrumentit, kuten valtion velkasitoumukset, kuntatodistukset, pankkien sijoitustodistukset, yritystodistukset, omaisuudenhoitoyhtiöiden velkasitoumukset, rahamarkkinavelkakirjat, muut rahamarkkinavaateet ja kaikki pääomamarkkinavaateet (pl. osakkeet) mm.joukko- velkakirjoista; viitelainat (benchmark-lainat), debentuurit, optiolainat, vaihtovelkakirjalainat, muut joukkovelkakirjalainat, ikuiset lainat sekä muut pääomamarkkinavaateet (pl. osakkeet).
Rahoitusvarat ja -virrat voidaan esittää sulautettuina, jolloin eliminoidaan sekä alasektorin sisäiset (esim. kuntien velat toisille kunnille) että summasektorien sisäiset erät (edellisen lisäksi myös kuntien velat valtiolle, työeläkelaitoksille ja muille sosiaaliturvarahastoille julkisyhteisöjen summasektorissa). Sulautetut tiedot kuvaavat ao. sektorien asemaa suhteessa muihin ja ainoastaan muihin sektoreihin.
Rahoitusvaroja ja -virtoja voidaan kuvata sulauttamattomina, jolloin taloustoimet kirjataan täysimääräisesti myös sektorien ja alasektorien sisäiset taloustoimet mukaan lukien.
Sulauttamattomia rahoitustaseita laadittaessa yhden institutionaalisen yksikön muodostaman sektorin sisäiset erät on kuitenkin rahoitustaseissa sulautettu pois (esim. valtion talouden sisäinen lainanotto). Sisäiset erät eivät vaikuta sektorin nettovarallisuuteen tai nettoluotonantoon.
Tilastollinen ero kuvaa rahoitustilinpidon ja kansantalouden reaalitilinpidon nettoluotonantojen erotusta. Vaikka määritelmällisesti nettoluotonanto on yhtä suuri reaali- ja rahoituspuolella, tilastolähteiden poikkeavuudesta johtuen ne yleensä eroavat toisistaan, eikä niitä Suomen tilinpitojärjestelmässä pakoteta yhtä suuriksi.
Luokka sisältää sekä valmiusluottolimiitit että varsinaiset tili-/sekkiluotot
Huom! Eivät velkakirjamuotoisia.
Valmiusluottolimiitti on lainanantajan ja -ottajan välinen sopimus, jonka perusteella lainanottaja voi saada lainaa tietyn ennalta määrätyn ajanjakson aikana sovittuun limiittiin saakka ja maksaa lainat takaisin haluamanaan ajankohtana ennen määriteltyä päivämäärää. Valmiusluottolimiitit täyttävät kaikki seuraavat neljä kriteeriä:
1. Lainanottaja voi käyttää tai nostaa varoja tiettyyn ennalta hyväksyttyyn luottolimiittiin
saakka ilmoittamatta siitä etukäteen lainanantajalle.
2. Saatavilla olevan lainan määrä voi suurentua tai pienentyä sitä mukaa kuin varoja lainataan
ja maksetaan takaisin.
3. Lainaa voidaan käyttää yhä uudestaan.
4. Velvoitetta varojen säännöllisestä takaisinmaksusta ei ole.
Erässä raportoidaan määrä, jonka lainanottaja on saanut ja jota ei ole vielä maksettu takaisin. Velan kokonaismäärä ilmoitetaan kokonaan riippumatta siitä, alittaako vai ylittääkö se lainanantajan ja -ottajan välillä etukäteen sovitun lainan määrän ja/tai lainan enimmäisajan.
Valmiusluottolimiiteiksi luokitellaan myös osamaksusopimussaamiset, laskusaamisten rahoitus (factoring) ja ostolaskujen rahoitus (confirming), silloin kun maksuvalmiusluottolimiitin neljä ehtoa täyttyvät kokonaan tai lähes kokonaan. Jos tiedonantajan sopimus asiakkaan kanssa on kuitenkin velkakirjamuotoinen, raportoidaan se vaateessa ”Muut lainat”.
Tililuottoihin/sekkiluottoihin luetaan kaikkien luotollisten tilien velkasaldot neljänneksen lopussa. Velan määränä
ilmoitetaan velan kokonaismäärä riippumatta siitä, ylittääkö se lainanantajan ja -ottajan välillä etukäteen sovitun luottolimiitin ja/tai lainan enimmäisajan, jos ylitystä ei ole kirjattu tiedonantajan järjestelmissä muihin saamisiin.
Velkojen nettohankinta kuvaa nettomääräisesti periodin aikana otettujen velkojen määrää.
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Rahoitustilinpito [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-4886. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 8.10.2013].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/rtp/kas.html
Tilastokeskus
Vaihde 09 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |