Kotitalouden bruttotulot saadaan, kun talouden tuotannontekijätuloihin (palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloihin) lisätään kotitalouden saamat tulonsiirrot, mutta ei vähennetä maksettuja tulonsiirtoja (mm. veroja ja sosiaaliturvamaksuja).
Ekvivalentti tulo on tulokäsite, jolla pyritään saamaan eri tyyppisten kotitalouksien tulot vertailukelpoisiksi ottamalla huomioon yhteiskulutushyödyt.
Ekvivalentti tulo = kotitalouden käytettävissä olevat tulot jaettuna talouden kulutusyksiköiden määrällä.
Tulonjakotilastossa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n ns. muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa
Oletuksena on, että kotitalouden sisällä tulot jakautuvat tasaisesti em. kulutustarpeen suhteessa kaikkien jäsenten kesken.
Fraktiilit ovat muuttujan jakauman kohtia, joiden alapuolelle jää tietty osa havainnoista. Esim. 1. desiilin alapuolelle jää 10 % jakauman havainnoista, 85. percentiilin alapuolelle 85 % tapauksista. Kvartiilit, kvintiilit ja mediaani ovat paljon käytettyjä fraktiileja.
Gini-kerroin kuvaa muuttujan (esimerkiksi tulonjaon tai varallisuuden jakautumisen) epätasaisuutta. Se on yleisesti käytetty eriarvoisuuden indikaattori, missä esimerkiksi tulojen hajonnan laajuutta kuvataan yhdellä lukuarvolla.
Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Tulonjakotilastossa Gini-kertoimet esitetään prosentteina (sadalla kerrottuna).
Aritmeettinen keskiarvotulo saadaan, kun lasketaan yhteen kaikkien tulonsaajien tulot ja jaetaan se havaintojen lukumäärällä. Keskiarvotulo on mediaanituloa herkempi äärihavainnoille.
Kulutusyksikköä kohti lasketuilla tuloilla ja kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Kulutusyksiköiden laskutapoja on useita erilaisia. Tulonjakotilastossa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n ns. muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa
Kulutustutkimuksessa on käytetty vuoteen 2004 asti aiemmin myös tulonjakotilastossa käytössä ollutta ns. alkuperäistä OECD-asteikkoa, joka muodostetaan seuraavasti:
Lapsiksi määriteltiin 0-17-vuotiaat.
Valitulla kulutusyksikköasteikolla on merkittävä vaikutus tulotasoihin ja eri väestöryhmien sijoittumiseen tulojakaumassa.
Kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot on vastaava käsite kuin kotitalouden käytettävissä olevat tulot, mutta siitä puuttuvat laskennalliset tuloerät (esim. omassa käytössä olevasta omistusasunnosta saatavat laskennalliset tulot). Käsite sisältää työsuhteeseen liittyvät luontoisedut.
Kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot = kotitalouden jäsenten yhteenlasketut palkkatulot + yrittäjätulot + omaisuustulot (pl. laskennalliset tuloerät) + saadut tulonsiirrot - maksetut tulonsiirrot.
Kun tulonsaajat asetetaan tulojen mukaan suuruusjärjestykseen, mediaanitulo on keskimmäisen tulonsaajan tulo. Keskimmäisen tulosaajan kummallekin puolelle jää yhtä monta tulonsaajaa. Mediaani ei ole yhtä herkkä poikkeaville äärihavainnoille kuin aritmeettinen keskiarvo.
Omaisuustuloja ovat rekistereistä saatavat vuokra-, korko- ja osinkotulot, omaisuuden veronalainen luovutusvoitto ja yksityiseen vakuutukseen perustuvat eläkkeet ja muut omaisuustulot verotuksesta. Osinkotuloihin sisältyy sekä verottomat että veronalaiset osinkotulot ja osuuspääoman korot. Lisäksi tulonjakotilastossa omaisuustuloihin sisältyvät (haastattelutietoihin perustuvat) lähdeveronalaiset korkotulot sekä verovapaat korkotulot ulkomailta, jotka eivät sisälly tulonjaon kokonaistilastossa käytettävään määritelmään.
Palkkatuloihin lasketaan mukaan kotitalouksille tai henkilöille vuoden aikana palkkana - joko rahana tai luontoisetuina - maksetut tulot. Palkkatuloista on vähennetty niiden hankkimiskustannukset, ei kuitenkaan matkakustannuksia. Tulonjakotilastossa käytetty palkkatulojen käsite sisältää säännöllisen työajan palkkatulojen lisäksi mm. ylityökorvaukset sekä sivutöistä saatavat tulot. Myös realisoidut työsuhdeoptiot sisältyvät tulonjakotilaston tulokäsitteessä palkkatuloihin. Palkkatulot saadaan verorekisteristä lukuun ottamatta osaa ulkomaan palkkatuloista, jotka saadaan haastattelusta.
Pienituloisiksi katsotaan henkilöt, joiden kotitalouden yhden vuoden yhteenlasketut käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti (ns. ekvivalentti tulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalentista mediaanitulosta. Tämän tulorajan alapuolelle jäävien osuutta kutsutaan pienituloisuusasteeksi. Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee vuosittain. Määritelmä perustuu Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suosituksiin. Suomessa ei ole virallista pienituloisten tai köyhyysrajan määritelmää.
Pitkittyneesti pienituloisiksi katsotaan henkilöt, jotka ovat kuuluneet pienituloisiin kotitalouksiin tilastovuoden lisäksi kahtena vuotena kolmen edellisvuoden aikana (ks. pienituloisuuden määritelmä). Määritelmä perustuu Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suosituksiin.
Tuotannontekijätuloja ovat kotitalouksien tuotantotoimintaan osallistumisesta palkkoina, yrittäjätuloina ja omaisuustuloina saamat rahamääräiset korvaukset.
Tulonjaon kokonaistilastossa viitehenkilöksi valitaan talouden jäsen, jonka bruttotulot ovat suurimmat. Tulot on määritetty rekisteritietojen avulla.
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Tulonjaon kokonaistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-3279. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.2.2012].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjkt/kas.html.
Tilastokeskus
Vaihde (09) 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |