2 Työllisyys ja työttömyys vuonna 2012

2.1 Työllisyyden kasvu hidastui vuonna 2012

Työllisten määrä lisääntyi hieman edellisvuodesta

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisyysaste nousi hieman vuonna 2012. 15–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 69,0 prosenttia, mikä oli 0,4 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 2011. Miesten työllisyysaste oli 69,8 prosenttia ja naisten 68,1 prosenttia. Miesten työllisyysaste säilyi ennallaan, naisten työllisyysaste puolestaan kasvoi 0,7 prosenttiyksikköä vuodesta 2011. (Kuvio 1.)

Työllisyysasteeseen vaikuttavat myös väestön muutokset. 15–64-vuotias väestö, josta virallinen työllisyysaste lasketaan, väheni toista vuotta peräkkäin. Vuonna 2012 tämän ikäryhmän koko oli keskimäärin 3 524 000 henkeä. Ikäryhmä pieneni yhteensä 30 000 hengellä vuosina 2011 ja 2012. Sen sijaan työikäisen väestön määrä (15–74-vuotiaat) kasvoi edelleen, sillä 65–74-vuotiaiden määrä lisääntyi 30 000 hengellä vuonna 2012.

Kuvio 1. Työllisyysasteet sukupuolen mukaan vuosina 1990–2012, 15–64-vuotiaat, %

Kuvio 1. Työllisyysasteet sukupuolen mukaan vuosina 1990–2012, 15–64-vuotiaat, %

Työllisiä oli 2 483 000 vuonna 2012, mikä oli 10 000 enemmän kuin vuonna 2011. Työllisten määrä oli kuitenkin edelleen pienempi kuin vuonna 2008 (kuvio 2). Vuoden 2011 vuosineljänneksiin verrattuna työllisyys kasvoi vuoden 2012 kolmella ensimmäisellä vuosineljänneksellä, mutta kääntyi laskuun neljännellä vuosineljänneksellä.

Kuvio 2. Työllisten määrä sukupuolen mukaan vuosina 1990–2012, 15–74-vuotiaat

Kuvio 2. Työllisten määrä sukupuolen mukaan vuosina 1990–2012, 15–74-vuotiaat

Palkansaajia oli 2 146 000 henkeä vuonna 2012, suunnilleen saman verran kuin edellisvuonna. Yrittäjien määrä puolestaan kasvoi hieman vuodesta 2011. Vuonna 2012 yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä oli yhteensä 337 000. Tästä yrittäjäperheenjäsenten osuus oli 12 000. Kaikkien yrittäjien osuus työllisistä oli keskimäärin 13,6 prosenttia.

Naisten työllisyystilanne koheni edelleen

Naisten työllisyys nousi edelleen vuodesta 2011. Työllisten naisten määrä kasvoi 10 000:lla vuonna 2012. Miesten työllisyys säilyi puolestaan lähes ennallaan vuoteen 2011 verrattuna. Kuviossa 3 on esitetty aikasarja työllisten määrän muutoksista sukupuolen mukaan.

Kuvio 3. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta sukupuolen mukaan vuosina 1992–2012, 15–74-vuotiaat

Kuvio 3. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta sukupuolen mukaan vuosina 1992–2012, 15–74-vuotiaat

Nuorimman ja vanhimman ikäryhmän työllisyys parani

Muutokset eri ikäryhmien työllisyydessä ovat olleet varsin pieniä (kuvio 4). Työllisten lukumäärä kasvoi eniten 15–24-vuotiaiden ryhmässä, 10 000 hengellä. Ikäryhmän työllisyysaste nousi 1,5 prosenttiyksikköä. Myös 65–74-vuotiaiden ikäryhmän työllisyys on kasvanut tasaisesti, vaikkakin ryhmän työllisyys on edelleen vähäistä nuorempiin ikäryhmiin verrattuna. 65–74-vuotiaiden työllisten määrä oli 52 000 vuonna 2012, mikä oli 7 000 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämän ikäryhmän väestön määrä on samalla kasvanut 30 000 hengellä. 65–74-vuotiaista työllisistä 57,2 prosenttia oli yrittäjiä.

Kuvio 4. Työllisyysasteet iän mukaan vuosina 1990–2012, %

Kuvio 4. Työllisyysasteet iän mukaan vuosina 1990–2012, %

Työllisyys parani terveys- ja sosiaalipalveluissa edelleen

Kuviossa 5 on esitetty työllisten määrän muutos edeltävästä vuodesta toimialoittain vuosina 2011 ja 2012. Terveys- ja sosiaalipalveluissa (Q) työllisten määrä kasvoi edelleen 13 000 hengellä vuonna 2012. Myös liike-elämän palveluissa (M, N) työllisten määrä lisääntyi 9 000 hengellä.

Kuvio 5. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta toimialoittain vuosina 2011–2012, 15–74-vuotiaat

Kuvio 5. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta toimialoittain vuosina 2011–2012, 15–74-vuotiaat

Toimialaluokat (TOL 2008)

A, B      01–09      Maatalous, metsätalous, kalatalous; kaivostoiminta
C-E 10–39 Teollisuus; sähkö-, lämpö-, vesi- ja jätehuolto yms.
F 41–43 Rakentaminen
G 45–47 Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus
H 49–53 Kuljetus ja varastointi
I 55–56 Majoitus- ja ravitsemistoiminta
J 58–63 Informaatio ja viestintä
K, L 64–68 Rahoitus- ja vakuutustoiminta; kiinteistöala
M, N 69–82 Liike-elämän palvelut
O 84 Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus
P 85 Koulutus
Q 86–88 Terveys- ja sosiaalipalvelut
R–U 90–99 Muu palvelutoiminta

Työllisyyden nousu kohdistui lähinnä yksityiselle sektorille, jossa työskenteli 12 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2011. Julkisella sektorilla työllisten määrä säilyi lähes samana; valtio työllisti 7 000 henkeä vähemmän ja kuntasektori puolestaan 6 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2011.

Tehtyjen työtuntien määrä pysyi lähes ennallaan

Koko kansantaloudessa tehtiin vuonna 2012 yhteensä 4,0 miljardia työtuntia. Työllisten tekemien työtuntien määrä säilyi lähes samana vuoteen 2011 verrattuna. Myös työtuntien määrä työllistä kohti pysyi miltei ennallaan edellisvuodesta. Vuonna 2011 työlliset tekivät keskimäärin 1 631 työtuntia vuodessa, kun vastaava luku vuonna 2012 oli 1 627 tuntia vuodessa.

Alityöllisten määrä väheni aavistuksen vuoteen 2011 verrattuna. Vuonna 2012 alityöllisiä oli 110 000 henkeä. Alityöllisiä ovat henkilöt, jotka vasten tahtoaan tekevät esimerkiksi osa-aikatyötä tai lyhennettyä työviikkoa.

2.2 Työttömyydessä ei juuri muutosta vuonna 2012

Työttömyydessä ei juuri tapahtunut muutosta vuosien 2011 ja 2012 välillä. Työttömänä oli vuonna 2012 keskimäärin 207 000 henkeä. Työttömistä miehiä oli 115 000 ja naisia 92 000. Työttömien miesten ja naisten lukumäärät säilyivät lähes edellisvuoden tasolla. Työttömien määrä väheni kahdella ensimmäisellä vuosineljänneksellä, mutta kasvoi kolmannella ja neljännellä vuosineljänneksellä verrattuna vuoteen 2011.

Työttömyysaste oli vuonna 2012 keskimäärin 7,7 prosenttia, kun se vuonna 2011 oli 7,8 prosenttia. Miesten työttömyysaste oli 8,3 ja naisten 7,1 prosenttia.

Vuonna 2012 oli työttömien lisäksi 113 000 työvoiman ulkopuolella olevaa piilotyöttömäksi kutsuttua henkilöä, jotka olisivat halunneet ja voineet ottaa vastaan työtä, mutta eivät olleet sitä aktiivisesti etsineet. Piilotyöttömien määrä nousi 10 000 hengellä vuoteen 2011 verrattuna. Eniten piilotyöttömiä oli 15–24-vuotiaiden (35 000) ja 55–64-vuotiaiden ikäryhmissä (27 000). Työttömiä ja piilotyöttömiä oli yhteensä 320 000 henkeä vuonna 2012 (kuvio 6).

Kuvio 6. Työttömät ja piilotyöttömät vuosina 1998–2012, 15–74-vuotiaat

Kuvio 6. Työttömät ja piilotyöttömät vuosina 1998–2012, 15–74-vuotiaat

Vuonna 2012 nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste eli työttömien osuus työvoimasta oli 19,0 prosenttia. Osuus oli 1,1 prosenttiyksikköä pienempi kuin edellisenä vuonna. Muissa ikäryhmissä työttömyysasteet säilyivät lähes ennallaan (kuvio 7). 15–24-vuotiaiden ikäryhmästä oli työttömänä 63 000 henkeä, noin kolmannes kaikista työttömistä.

Tarkasteltaessa työttömien osuutta koko ikäluokasta oli 15–24-vuotiaiden ikäluokasta työttömänä noin 10 prosenttia vuonna 2012 (kuvio 8). Työttömien osuudet koko ikäluokasta säilyivät vuonna 2012 lähes samalla tasolla kuin vuonna 2011.

Kuvio 7. Työttömyysasteet iän mukaan vuosina 1990–2012, %

Kuvio 7. Työttömyysasteet iän mukaan vuosina 1990–2012, %

Kuvio 8. Työllisten, työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien osuudet ikäluokasta vuonna 2012, %

Kuvio 8. Työllisten, työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien osuudet ikäluokasta vuonna 2012, %

Lomautettuina oli keskimäärin 12 000 henkeä vuonna 2012, saman verran kuin edellisvuonna. Myös lomautettujen määrät säilyivät miltei samoina vuoden 2011 vuosineljänneksiin verrattuna. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Lomautetut vuosina 2010–2012 vuosineljänneksittäin

  Vuosi
  2010        2011        2012        
Vuosineljännes Henkeä Henkeä Henkeä
I 35 000 18 000 17 000
II 19 000 11 000 10 000
III 15 000 9 000 9 000
IV 14 000 11 000 11 000
Vuosikeskiarvo 21 000 12 000 12 000

Vuonna 2012 lomautetuista määrittyi työttömiksi 25 prosenttia, työllisiksi 32 prosenttia ja työvoiman ulkopuolella oleviksi 43 prosenttia.

2.3 Työvoimaan kuuluvien osuus edellisvuoden tasolla

Työikäisen väestön määrä kasvoi Suomessa 16 000 hengellä vuodesta 2011 vuoteen 2012. Vuonna 2012 Suomen väestöstä työikäisiä 15–74-vuotiaita oli 4 075 000 henkeä. Eniten kasvoi 65–74-vuotiaiden ikäryhmä, jonka määrä lisääntyi edellisvuodesta edelleen 30 000 hengellä. Suurimman ikäryhmän työikäisistä muodostivat puolestaan 55–64-vuotiaat (kuvio 9).

Työvoimaan kuuluvien osuus säilyi miltei ennallaan. Työvoimaan kuuluvien määrä kasvoi 8 000 hengellä vuonna 2012. Työvoimaosuus nousi vuosien 2011 ja 2012 välillä eniten 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä, 1,4 prosenttiyksikköä.

Työvoiman ulkopuolella oli 1 385 000 henkeä vuonna 2012. Määrä kasvoi 8 000 hengellä edellisvuodesta.

Kuvio 9. Työikäinen väestö ja työvoima iän mukaan vuonna 2012

Kuvio 9. Työikäinen väestö ja työvoima iän mukaan vuonna 2012

2.4 Vastentahtoisesti määräaikaisten palkansaajien määrä kasvoi vuonna 2012

Määräaikaisuus yleisempää naisilla kuin miehillä

Suomessa oli vuonna 2012 keskimäärin 2 146 000 palkansaajaa, mikä oli likipitäen saman verran kuin vuotta aiemmin. Palkansaajista määräaikaisia oli 336 000, joista naisia 202 000 ja miehiä 134 000 (kuvio 10).

Kuvio 10. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2000–2012, 15–74-vuotiaat

Kuvio 10. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2000–2012, 15–74-vuotiaat

Vuonna 2012 palkansaajien kaikista työsuhteista 84 prosenttia oli jatkuvia ja 16 prosenttia määräaikaisia. Osuudet olivat samoja kuin edellisenä vuonna. Naispalkansaajista oli määräaikaisia 18 prosenttia ja miespalkansaajista 13 prosenttia. Viime vuosina määräaikaisten naispalkansaajien osuus on laskenut hitaasti. Miehillä määräaikaisten palkansaajien osuus oli vuonna 2012 edelleen korkeampi kuin vuosina 2008 ja 2009. (Kuvio 11.)

Kuvio 11. Määräaikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 1998–2012, 15–74-vuotiaat, %

Kuvio 11. Määräaikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 1998–2012, 15–74-vuotiaat, %

Kaksi kolmesta määräaikaisesta palkansaajasta haluaisi pysyvää työtä

Määräaikainen työ voi olla palkansaajalle joko toivottu tai vastentahtoinen työsuhteen muoto. Vuonna 2012 noin 25 prosenttia määräaikaisista palkansaajista ei halunnut pysyvää työtä. Heistä suurin osa oli 15–24-vuotiaita. Kesätyöntekijät ovat tyypillinen vapaaehtoisesti määräaikaista työtä tekevä ryhmä.

Tavallisempaa kuitenkin on, että määräaikaisessa työsuhteessa työskennellään siksi, että pysyvää työtä ei ole löytynyt. Vuonna 2012 määräaikaisista noin 66 prosentille vakituisen työn puute oli syy määräaikaisuuteen. Vastentahtoisesti määräaikaisessa työsuhteessa olevien osuus määräaikaisista palkansaajista nousi jonkin verran vuodesta 2011 vuoteen 2012.

Vuonna 2012 työmarkkinoilla oli 221 000 määräaikaista palkansaajaa, jotka eivät olleet löytäneet vakituista työpaikkaa, vaikka olisivat sellaisen halunneet. Heistä 137 000 oli naisia ja 83 000 miehiä. Vuotta aiemmin vastentahtoisesti määräaikaisina oli 208 000 palkansaajaa. Vastentahtoinen määräaikaisuus yleistyy iän myötä.

Uusista työsuhteista noin puolet määräaikaisia

Niiden palkansaajien määrä, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden, väheni hieman vuoteen 2011 verrattuna. Vuonna 2012 näitä palkansaajia oli 435 000 eli 11 000 vähemmän kuin vuonna 2011. (Kuvio 12.)

Kuvio 12. Palkansaajat, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden vuosina 2000–2012, 15–74-vuotiaat

Kuvio 12. Palkansaajat, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden vuosina 2000–2012, 15–74-vuotiaat

Alle vuoden kestäneistä työsuhteista 53 prosenttia oli määräaikaisia. Naisten ja miesten välillä on ollut selkeä ero sen suhteen, onko uusi työsuhde määräaikainen vai jatkuva. Vuonna 2012 naisten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 59 prosenttia ja miesten 46 prosenttia.

Vuokratyötä teki yksi prosentti palkansaajista

Vuokratyöllä tarkoitetaan työsuhdetta, jossa palkansaaja työskentelee työvoimaa välittävän tai vuokraavan yrityksen kautta. Tietoa vuokratyötä tekevistä on kerätty työvoimatutkimuksessa vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2012 vuokratyötä teki keskimäärin 27 000 henkeä eli lähes saman verran kuin vuonna 2011. Vuokratyöntekijöissä oli yhtä paljon miehiä kuin naisia.

Vuokratyöntekijöiden osuus palkansaajista oli vain prosentin verran vuonna 2012. Vuokratyön tekeminen on siten varsin marginaalinen työnteon muoto Suomen työmarkkinoilla. Yleisintä vuokratyön tekeminen on nuorilla: 15–24-vuotiaista palkansaajista noin 5 prosenttia teki vuokratyötä.

Vuokratyö jakaantuu monille toimialoille. Yleisintä vuokratyö oli tukku- ja vähittäiskaupassa, majoitus- ja ravitsemustoiminnassa sekä teollisuudessa. Kaikilla näillä toimialoilla vuokratyöntekijöitä oli muutama tuhat.

2.5 Osa-aikatyöntekijöiden määrän kasvu hidastui

Osa-aikaisia palkansaajia eniten naisvaltaisilla toimialoilla

Työvoimatutkimuksen mukaan osa-aikaisia työllisiä oli 374 000 henkeä vuonna 2012. Noin 15 prosenttia kaikista työllisistä teki osa-aikatyötä. Heistä 311 000 oli palkansaajia. Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisuus perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Seuraavassa käsitellään vain osa-aikaisia palkansaajia.

Vuonna 2012 osa-aikaisten palkansaajien määrä kasvoi hieman (+4 000) vuodesta 2011. Pidemmän ajan trendi osa-aikaisuudessa on ollut kasvava vuodesta 1997. Osa-aikainen työ on yleisempää naisilla kuin miehillä. Vuonna 2012 naispalkansaajista osa-aikaisia oli 216 000 eli 20 prosenttia ja miespalkansaajista 95 000 eli 9 prosenttia. Edellisvuodesta määrä kasvoi naispalkansaajissa, mutta ei miespalkansaajissa. (Kuviot 13 ja 14.)

Lähes kolme neljäsosaa osa-aikaisista palkansaajista työskenteli yksityisellä sektorilla. Osa-aikatyötä tekevien määrä oli suurin naisvaltaisilla tukku- ja vähittäiskaupan sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen toimialoilla. Osa-aikatyötä tekevien osuus alan kaikista palkansaajista oli suurin, 38 prosenttia, vähittäiskaupassa (pl. moottoriajoneuvojen kauppa).

Kuvio 13. Osa-aikaiset palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2000–2012, 15–74-vuotiaat

Kuvio 13. Osa-aikaiset palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2000–2012, 15–74-vuotiaat

Kuvio 14. Osa-aikaisten palkansaajien osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2000–2012, 15–74-vuotiaat, %

Kuvio 14. Osa-aikaisten palkansaajien osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2000–2012, 15–74-vuotiaat, %

Opiskelu edelleen yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen

Monille osa-aikatyötä tekeville osa-aikaisuus sopii hyvin elämäntilanteeseen. Sen sijaan osa-aikaisuutta voi pitää alityöllisyyden yhtenä muotona silloin, kun palkansaaja ei ole onnistunut saamaan kokoaikaista työtä, vaikka olisi halunnut.

Vuonna 2012 opiskelu oli edelleen palkansaajien yleisin syy työskennellä osa-aikaisesti. Tämän syyn ilmoitti noin 30 prosenttia osa-aikaisista. Osa-aikatyön tekeminen on yleistä 15–24-vuotiailla palkansaajilla, joista 39 prosenttia työskenteli osa-aikaisesti vuonna 2012.

Muita elämäntilanteeseen liittyviä syitä osa-aikatyöhön olivat lasten tai omaisen hoito ja terveydelliset syyt. Lasten tai omaisen hoidon osa-aikaisuuden syyksi ilmoittaneista lähes kaikki olivat naisia. Neljäsosalla osa-aikaisista palkansaajista osa-aikaisuuden syy oli se, ettei kokoaikaista työtä ollut saatavilla. Vuonna 2012 vastentahtoisesti osa-aikaista työtä tekeviä palkansaajia oli 79 000, joista 57 000 oli naisia ja 22 000 miehiä.

55–64-vuotiaista palkansaajista oli osa-aikaisia 64 000 henkeä, mikä oli 17 prosenttia tämän ikäryhmän palkansaajista.

2.6 Työajat vuonna 2012

Työaikojen muutos on hidasta

Tilastoissa työaikakäsitteitä ovat säännöllinen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika.

Säännöllinen viikkotyöaika on työntekijän tavanomainen tai keskimääräinen viikkotyöaika päätyössä. Palkansaajilla säännölliseen työaikaan luetaan mukaan säännöllinen palkallinen tai palkaton ylityö. Säännöllisen viikkotyöajan keskiarvoon vaikuttaa työaikamuoto, esimerkiksi onko kyseessä koko- vai osa-aikatyö.

Tehty viikkotyöaika on työllisen tutkimusviikolla tekemien työtuntien määrä. Tehty viikkotyöaika kysytään erikseen pää- ja sivutyöstä. Siihen luetaan mukaan myös palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Toisaalta lomat, arkivapaat ja poissaolot muista syistä (esim. sairaus) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa.

Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, joka saadaan jakamalla kaikkien työllisten vuoden aikana tekemien työtuntien määrä työllisten vuosikeskiarvolla. Näin saadaan keskimääräinen vuosityöaika työllistä kohti. Vuosityöaika työllisille palkansaajille lasketaan vastaavalla tavalla.

Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajien rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan. Työajat muuttuvat melko hitaasti.

Yleisin viikkotyöaika on 35−40 tuntia

Suurimalla osalla palkansaajista (72 prosentilla) säännöllinen työaika oli 35−40 tuntia viikossa vuonna 2012. Eri palkansaajaryhmien välillä erot olivat pienehköjä. Yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä runsas neljännes teki säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa. (Kuvio 15.)

Kuvio 15. Säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2012, %

Kuvio 15. Säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2012, %

Lyhyt, alle 35-tuntinen työviikko oli noin 18 prosentilla palkansaajista. Noin joka viidennen alemman toimihenkilön työaika oli lyhyt. Ylemmillä toimihenkilöillä lyhyt viikko oli harvinaisempi. Lyhyttä työaikaa säännöllisesti tekevillä tyypillisin viikkotyöaika oli 30−34 tuntia. Joka neljäs yrittäjä ja yrittäjäperheenjäsen teki lyhyttä työviikkoa. (Kuvio 16.)

Kuvio 16. Säännöllisesti lyhyttä 1−34-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2012, %

Kuvio 16. Säännöllisesti lyhyttä 1−34-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2012, %

Palkansaajista kymmenisen prosenttia teki yli 40-tuntista työviikkoa. Ylemmät toimihenkilöt tekivät palkansaajista useimmin pitkää säännöllistä työaikaa. Heistä pitkä viikkotyöaika oli noin 18 prosentilla. Pitkä säännöllinen viikkotyöaika oli yleisin yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä, joista 46 prosenttia teki yli 40-tuntista säännöllistä työaikaa. (Kuvio 17.)

Kuvio 17. Säännöllisesti pitkää yli 40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2012, %

Kuvio 17. Säännöllisesti pitkää yli 40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2012, %

Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisten

Vuonna 2012 palkansaajien keskimääräinen säännöllinen työaika päätyössä oli 36,3 tuntia ja tehty viikkotyöaika päätyössä 35,2 tuntia viikossa. Pisintä viikkotyöaikaa tekivät yrittäjät (mukaan lukien yrittäjäperheenjäsenet), joiden keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika vuonna 2012 oli 42,1 tuntia viikossa ja tehty viikkotyöaika 41,5 tuntia viikossa. Tehtyä viikkotyöaikaa lyhentävät lomat sekä muut poissaolot ja pidentävät ylityössä tehty työaika.

Jos tarkastellaan palkansaajien keskimääräistä säännöllistä viikkotyöaikaa päätyössä, niin miesten säännöllinen ja tehty viikkotyöaika kokoaikatyössä olivat vuonna 2012 pidempiä kuin naisten (taulukko 2).

Taulukko 2. Palkansaajien päätyön säännöllisen ja tehdyn viikkotyöajan keskiarvo koko- ja osa-aikatyössä vuonna 2012

  Säännöllinen työaika, tuntia/viikko Tehty työaika, tuntia/viikko
Kokoaikatyö Osa-aikatyö Kokoaikatyö Osa-aikatyö
Sukupuolet yhteensä 39,0 20,2 37,6 20,5
Miehet 39,9 18,9 38,7 19,7
Naiset 38,0 20,7 36,4 20,8

Johtajien säännöllinen viikkotyöaika kokoaikatyössä oli keskimäärin noin 43,3 tuntia (kuvio 18). Pitkää, yli neljäkymmentätuntista työviikkoa tekivät lisäksi vain prosessi- ja kuljetustyöntekijät. Lyhyintä työviikkoa tekivät toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät sekä palvelu- ja myyntityöntekijät.

Kuvio 18. Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien säännöllisen viikkotyöajan keskiarvo päätyössä ammatin mukaan vuonna 2012

Kuvio 18. Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien säännöllisen viikkotyöajan keskiarvo päätyössä ammatin mukaan vuonna 2012

Tehty vuosityöaika pysytteli likimain ennallaan vuonna 2012

Yksityisellä sektorilla ja valtiolla palkansaajien tehdyt vuosityöajat (ks. käsitteen selitys edellä) ovat viime vuosina olleet keskenään lähes samansuuruisia. Kuntasektorilla tehty vuosityöaika on selvästi pienempi kuin muilla sektoreilla, ja vuonna 2012 se aleni aavistuksen vuosityöajan pysyessä yksityisellä sektorilla ja valtiolla ennallaan. (Kuvio 19.)

Kuvio 19. Palkansaajien tehty vuosityöaika työnantajasektorin mukaan vuosina 2005–2012

Kuvio 19. Palkansaajien tehty vuosityöaika työnantajasektorin mukaan vuosina 2005–2012

Vuonna 2012 naispalkansaajien tehty vuosityöaika oli 226 tuntia lyhyempi kuin miesten. Naiset ovat useammin esimerkiksi osa-aikatyössä kuin miehet. Kaksi kolmasosaa osa-aikaisista palkansaajista on naisia. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä.


Lähde: Työvoimatutkimus 2012. Tilastokeskus

Lisätietoja: Joanna Viinikka 09 1734 3796, Pertti Taskinen 09 1734 2690, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 5.11.2013

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-7830. Aikasarjatiedot 2003-2012 2012, 2 Työllisyys ja työttömyys vuonna 2012 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.8.2016].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tyti/2012/14/tyti_2012_14_2013-11-05_kat_002_fi.html

Jaa