Kesämökit 2018

Kuopio mökkivaltaisin kunta 2018

Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 kaikkiaan 509 800 kesämökkiä. Mökkivaltaisin kunta oli Kuopio, jossa oli 10 800 mökkiä. Seuraavaksi eniten kesämökkejä oli Mikkelissä, Paraisilla, Lohjalla ja Savonlinnassa. Tilastokeskuksen tiedot kuvaavat kesämökkien määriä uusimman kuntaluokituksen mukaan.

Taulukko 1. Kunnat, joissa eniten kesämökkejä vuonna 2018

  Kuntajako 1.1.2019 Kesämökkien lukumäärä
1. Kuopio 10 805
2. Mikkeli 10 536
3. Parainen 8 820
4. Lohja 8 516
5. Savonlinna 8 455
6. Hämeenlinna 8 368
7. Kouvola 7 785
8. Salo 7 071
9. Kuusamo 6 902
10. Raasepori 6 636
11. Pori 5 227
12. Mäntyharju 4 898
13. Kemiönsaari 4 836
14. Naantali 4 710
15. Kangasala 4 579

Maakunnista eniten mökkejä vuonna 2018 oli Varsinais-Suomessa, noin 50 000 kesämökkiä. Myös Etelä-Savossa ja Pirkanmaalla mökkejä oli yli 47 000. Vähiten kesämökkejä oli Keski-Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla. Keski-Pohjanmaalla mökkejä oli 4 000 ja Ahvenanmaalla 6 500.

Kuvio 1. Kesämökkien määrä maakunnittain 2018

Kuvio 1. Kesämökkien määrä maakunnittain 2018

Kunnan mökkitiheyttä voidaan kuvata myös vertaamalla kesämökkien määrää vakinaisesti asuttujen asuntojen määrään. Tällöin mökkirikkaimpiin kuntiin nousevat väestömäärältään suhteellisen pienet paikkakunnat, joissa on paljon kesämökkejä. Kaikkiaan 64 kunnassa oli vuonna 2018 enemmän mökkejä kuin vakinaisesti asuttuja asuntoja. Tällaisia mökkimäärältään suuria kuntia olivat mm. Parainen, Mäntyharju, Kemiönsaari ja Pälkäne. Vakinaisten asukkaiden vähentyessä kesäasukkaiden määrä korostuu yhä useammassa kunnassa. Vuodesta 2000 mökkienemmistöisten kuntien määrä on noin kolmellakymmenellä, kun tilannetta verrataan käyttämällä samaa vuoden 2019 kuntajakoa.

Kuvio 2. Kunnat, joissa 2018 oli enemmän mökkejä kuin asuttuja asuntoja (mökkimäärältään suurimmat)

Kuvio 2. Kunnat, joissa 2018 oli enemmän mökkejä kuin asuttuja asuntoja (mökkimäärältään suurimmat)

Mökkikanta kasvoi eniten 1980–luvulla

Vuoden 2018 lopussa kesämökkejä oli 509 800. Edellisestä vuodesta mökkien määrä kasvoi 2 600 kesämökillä, joista osa on uudistuotantoa ja osa käyttötarkoituksen muutoksia asuinkäytöstä vapaa-ajan käyttöön tai päinvastoin.

Mökkien määrä on kasvanut nopeimmin 1980-luvulla. Vuonna 1990 mökkejä oli 368 000, mikä on 46 prosenttia enemmän kuin vuonna 1980. Vuodesta 1970 vuoteen 1980 lisäys oli 75 600 kesämökkiä eli 43 prosenttia.

Kuvio 3. Kesämökkien lukumäärä 1970 - 2018

Kuvio 3. Kesämökkien lukumäärä 1970 - 2018

Kesämökkirakentaminen on hidastunut jatkuvasti 1990-luvun alkuvuosien rakennustahtiin verrattuna. Kun 1990-luvun alussa valmistui vuosittain noin 8 000 uutta kesämökkiä, niin viime vuosina rakentamisvauhti on ollut noin puolet tästä. Kesämökkikanta kasvoi 1990-luvulla noin 20 prosentilla. Se on selvästi vähemmän kuin 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin kanta kasvoi yli 40 prosenttia vuosikymmenen aikana.

Muutama tuhat vapaa-ajan asuinrakennusta vuosittain

2000–luvulla vapaa-ajan asuinrakennusten uudistuotanto on ollut pääsääntöisesti yli 4 000 rakennusta vuodessa. Vapaa-ajan asuinrakennuksia rakennetaan kuitenkin entistä vähemmän. Vuoden 2018 rakennuskannassa on uusia, vuonna 2018 rakennettuja vapaa-ajan asuinrakennuksia muutama tuhat. Edellisenä vuonna uudisrakennusten määrä oli 2 000.

Kuvio 4. Maakunnat, joissa lukumääräisesti eniten uusia, vuosina 2015–2018 rakennettuja vapaa-ajan asuinrakennuksia

Kuvio 4. Maakunnat, joissa lukumääräisesti eniten uusia, vuosina 2015–2018 rakennettuja vapaa-ajan asuinrakennuksia

Mökkirakentaminen vilkkainta Lapissa, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Savossa

Viime vuosina uudisrakentaminen on ollut vilkkainta juuri Lapissa, Etelä-Savossa ja Varsinais-Suomen maakunnassa, jonne 2000–luvulla on rakennettu keskimäärin noin 400 vapaa-ajan asuinrakennusta vuosittain.

Vuodesta 1990 kesämökkikanta on kasvanut eniten Etelä-Savon maakunnassa, jossa mökkejä oli noin 14 800 enemmän kuin vuonna 1990. Pienin muutos kesämökkikannassa on tapahtunut Keski-Pohjanmaalla, jossa mökkien määrä on lisääntynyt vuodesta 1990 vain 1 600:lla mökillä ja Ahvenanmaalla mökkimäärä on lisääntynyt noin kahdella tuhannella.

Tihein kesäasutus Kustavissa ja Kaskisissa

Tihein mökkiasutus oli Kustavissa ja Kaskisissa, joissa oli keskimäärin 15–19 kesämökkiä maaneliökilometrillä. Kahdeksassa kunnassa oli kesämökkejä enemmän kuin 10 neliökilometriä kohti, kun tarkastellaan mökkimääriä suhteessa kunnan maapinta-alaan. Koko maassa oli keskimäärin 1,7 kesämökkiä neliökilometrillä. Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä, Kanta-Hämeessä ja Ahvenanmaalla kesämökkejä oli yli neljä neliökilometriä kohti. Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Kainuussa ja Lapissa oli keskimäärin alle yksi kesämökki neliökilometrillä. Kunnista vähiten mökkejä pinta-alaan suhteutettuna oli Kauniaisissa, Savukoskella, Enontekiöllä ja Utsjoella.

Kesämökkien keskikoko 49 neliötä

Uudet kesämökit ovat pinta-alaltaan entistä suurempia. 2010–luvulla rakennettujen vapaa-ajan asuinrakennusten keskimääräinen pinta-ala oli 71 neliötä ja mediaani 65 neliötä. Vuosina 2000–2009 rakennettujen kesämökkien keskimääräinen pinta-ala oli 65 neliötä ja mediaani 57 neliötä. Kaikkien kesämökkien keskikoko vuonna 2018 oli 49 neliötä. Keskikokoon lasketaan vapaa-ajan asuinrakennusten tai loma-asumiseen käytettävien rakennusten tiedossa olevat neliöt (noin 12 000 mökin pinta-ala on tuntematon). Suuret mökit ja vapaa-ajan asuinrakennukset kasvattavat keskikokoa jonkin verran, sillä mökkien neliöistä laskettu mediaani on kaikkien mökkien osalta 41 neliötä. Kesämökeistä siis puolet on pinta-alaltaan edelleen 41 neliöisiä tai sitä pienempiä. Suurten, vähintään 60 neliöisten, mökkien osuus kaikista vapaa-ajan asuinrakennuksista vuonna 2018 oli 26 prosenttia. Vuonna 1970 näiden suurten mökkien osuus mökkikannasta oli 15 prosenttia.

Taulukko 2. Kesämökit pinta-alan mukaan 2018

Pinta-alaluokka, m2 Mökkien määrä                %
Mökkejä yhteensä 509 785 100,0
-19 45 477 8,9
20-39 183 111 35,9
40-59 138 952 27,3
60-79 66 828 13,1
80-99 32 111 6,3
100- 31 607 6,2
Tuntematon 11 697 2,3
Keskipinta-ala 49 .
Mediaani 41 .

Yli 800 000 suomalaista kuului kesämökin omistavaan asuntokuntaan

Kesämökeistä 432 300 oli yksityisten henkilöiden omistuksessa. Noin 77 500 mökkiä oli joko perikuntien, yritysten, yhteisöjen tai ulkomaalaisten omistamia. Kesämökin omistaviin asuntokuntiin kuului yhteensä lähes 816 000 henkilöä. Monessa kunnassa kesäasukkaat kaksinkertaistavat kunnan väkimäärän kesäisin.

Kesämökki sijaitsee yleensä lähellä asuinpaikkaa. Asuinmaakuntansa alueelta mökin omisti 64 prosenttia kaikista mökin omistajista. Ahvenanmaan ja Lapin mökinomistajista yli 90 prosenttia omisti mökin asuinmaakunnassaan. Sen sijaan uusmaalaisten omistajien mökit sijaitsivat pääosin muualla kuin asuinmaakunnassa. Vain 28 prosenttia uusmaalaisten omistamista mökeistä sijaitsi Uudellamaalla. Kolmasosa kaikista mökinomistajista omisti kesämökin kotikunnassaan.

Kesämökin omistajien keski-ikä 63 vuotta

Uusien, vuonna 2018 valmistuneiden kesämökkien omistajien keski-ikä oli 55 vuotta, kun taas kaikkien mökinomistajien keski-ikä vuonna 2018 oli 63 vuotta. Alle 40-vuotiaita omistajia oli noin 24 000 eli vain 6 prosenttia kaikista mökinomistajista.

Kaikista kesämökeistä yli neljälläkymmenellä prosentilla oli omistajana kahden aikuisen henkilön asuntokunta ja 12 prosentilla mökeistä oli omistajatalouksissa alle 18-vuotiaita lapsia. Yksinasuva henkilö oli omistajana 16 prosentilla mökeistä ja 15 prosenttia kaikista mökeistä omisti perikunta, yritys, yhteisö tai omistaja oli tuntematon. Kesämökin omistajajoukosta lähes 60 % asui joko omakoti- tai paritalossa.

Mökkimatkan mediaani 39 kilometriä

Keskimääräinen matka kodin ja kesämökin välillä oli 92 kilometriä ja mediaani oli 38 kilometriä. Näin ollen puolet mökkimatkoista oli korkeintaan 39 kilometriä. Uudellamaalla asuvien mökinomistajien mökkimatkan mediaani oli 131 kilometriä ja keskiarvo 167 kilometriä. Uusmaalaisten mökinomistajien mökkimatkan mediaani oli yli kolminkertainen verrattuna koko maan mediaaniin ja keskiarvo lähes kaksinkertainen verrattuna koko maan keskiarvoon. Muualla kuin Uudellamaalla asuvien mökkimatkan mediaani oli 26 kilometriä ja keskiarvo 64 kilometriä.

Mökkimatka on laskettu yksityishenkilöiden omistuksessa oleville mökeille. Mökkimatkalla tarkoitetaan lineaarista etäisyyttä kesämökin omistajan vakinaisen asunnon ja kesämökin välillä. Vuonna 2018 etäisyys voitiin laskea noin 83 prosentille koko kesämökkikannasta.


Lähde: Rakennukset ja kesämökit, Tilastokeskus

Lisätietoja: Otto Kannisto 029 551 3044, Marja Hermiö 029 551 3211, info@stat.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 21.5.2019

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Rakennukset ja kesämökit [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-677X. 2018, Kesämökit 2018 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.9.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/rakke/2018/rakke_2018_2019-05-21_kat_001_fi.html