Palkansaajien työpaikkatapaturmat

Työkuoleman riski kääntyi jälleen laskuun

Palkansaajien kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui vuonna 2013 yhteensä 16. Työkuolemien määrä verrattuna edellisvuoteen puolittui, sillä vuonna 2012 työpaikkatapaturmissa menehtyi 32 palkansaajaa. On huomattava, että työliikenteessä sattuneita tapaturmia ei korvauskäsittelyssä aina pystytä erottamaan työmatkatapaturmista. Tästä syystä osa työliikenteessä sattuneista tapaturmista tulee kirjatuksi työmatkatapaturmaksi. Liikenteessä sattuneet työpaikkatapaturmat ovat vähentyneet tasaisesti 1990-luvun alusta (Liitetaulukko 1).

Työkuoleman riski kääntyi jälleen laskuun. Vuonna 2013 keskimäärin 0,8 palkansaajaa sadastatuhannesta sai surmansa työpaikkatapaturmissa (kuvio 1). Vastaava luku oli 1,5 vuonna 2012. Tämä tarkoittaa riskin lähes puolittumista edellisen vuoden työkuolemariskiin nähden. Sukupuolten välinen ero työtapaturmakuolleisuudessa oli edelleen selvä: 16:sta kuolemaan johtaneesta työpaikkatapaturmasta sattui 15 miehille ja 1 naisille. Työkuolemat keskittyvät tietyille toimialoille: kolme neljästä työkuolemasta sattui joko teollisuuden (toimiala C), rakentamisen (F), tukku- ja vähittäiskaupan (G) tai kuljetuksen ja varastoinnin (H) toimialoilla (liitetaulukko 2). Työkuolemat riski on perinteisesti ollut erityisen suuri rakentamisen toimialalla. Vuonna 2013 riskialtein toimiala oli juuri rakentamisen toimiala, jolla sattui 3,0 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta toimialalla toiminutta palkansaajaa kohden. Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien riski kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla oli 2,5. Teollisuuden toimialalla menehtyi keskimäärin 1,2 palkansaajaa sataatuhatta kohden (ks. taulukko 13).

Toimialoittaiset tiedot perustuvat toimialaluokitus TOL 2008:aan, joka otettiin Työtapaturmatilastossa käyttöön tilastovuonna 2008. Nykyisellä toimialaluokituksella luokitellut tiedot eivät ole vertailukelpoisia edellisen toimialaluokitus TOL 2002:n tietojen kanssa (tilastovuoden 2007 ja sitä edeltävien vuosien tiedot).

Kuvio 1. Palkansaajien työpaikkakuolemat 100 000 palkansaajaa kohden 1992–2013

Kuvio 1. Palkansaajien työpaikkakuolemat 100 000 palkansaajaa kohden 1992–2013

Palkansaajien työpaikkatapaturmien määrä väheni hieman

Palkansaajille sattuneiden työpaikkatapaturmien määrä oli vuonna 2013 hieman edellistä vuotta pienempi. Vuonna 2013 palkansaajille sattui 40 473 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työpaikkatapaturmaa. Tämä oli noin 3 000 tapaturmaa vähemmän kuin vuonna 2012 (-7,1 %). Maatalousyrittäjien työpaikkatapaturmat vähentyivät edellisestä vuodesta noin 180:llä, mutta muille yrittäjille sattuneiden työpaikkatapaturmien lukumäärä lisääntyi lähes sadalla (kuvio 2). On kuitenkin huomioitava, että vakuutus työtapaturman varalta on yrittäjälle vapaaehtoinen, joten työpaikkatapaturmien määrään vaikuttaa vakuuttamisen suosio yrittäjien keskuudessa. Arviolta noin 40 prosentilla yrittäjistä on työtapaturmavakuutus.

Kuvio 2. Työpaikkatapaturmien lukumäärän muutos ammattiaseman mukaan vuosina 2000–2013

Kuvio 2. Työpaikkatapaturmien lukumäärän muutos ammattiaseman mukaan vuosina 2000–2013

Suomalaisten palkansaajien työpaikkatapaturman riski on alentunut 1990-luvun lopusta alkaen (kuvio 3). Tämä käy ilmi, kun suhteutetaan palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden. Vuosien 1998–2004 välillä työtapaturmasuhde aleni noin 14 prosenttia. Vuonna 2013 sataatuhatta palkansaajaa kohden sattui 1 887 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työtapaturmaa, kun vastaava suhde edellisenä vuonna oli 2 013, joten työtapaturmariski laski selvästi edellisvuoden tasosta (-6,3 %). Tapaturmasuhdetta käytetään eri toimialoilla tai ammattiryhmissä vallitsevien tapaturmariskien vaihtelun mittaamiseen.

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden 1997–2013

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden 1997–2013

Työtapaturmat ovat edelleen miesten ongelma: seitsemän kymmenestä (66,9 %) työpaikalla sattuneesta työtapaturmasta sattuu miehelle. Miesten työtapaturmariski on siten perinteisesti ollut selvästi korkeampi kuin naisilla. Tapaturmasuhteella mitattu miesten riski joutua työtapaturman uhriksi työpaikalla on lähes 2,5-kertainen naisiin verrattuna. Keskeisin syy tähän on se, että miehet työskentelevät naisia useammin toimialoilla ja työtehtävissä, joissa työtapaturmariski on keskimääräistä korkeampi.

Taulukko 1. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2013

   Ikä    Yhteensä  Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 40 473 100 27 058 100 13 415 100
15–24 5 346 13,2 3 627 13,4 1 719 12,8
25–34 9 213 22,8 6 717 24,8 2 496 18,6
35–44 8 412 20,8 5 754 21,3 2 658 19,8
45–54 10 243 25,3 6 628 24,5 3 615 26,9
55–64 6 925 17,1 4 114 15,2 2 811 21,0
Muut 334 0,8 218 0,8 116 0,9

Miesten työtapaturmariski on suurin nuorimmassa ikäryhmässä (15–24-vuotiaat). Nuorille miehille sattui 2 967 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2013 (kuvio 4). Tämä merkitsi sitä, että 15–24-vuotiaittenmiesten ikäryhmässä tapaturmariski oli huomattavasti suurempi (14,5 %) kuin miespalkansaajilla keskimäärin. Toisin kuin miehillä, naisten tapaturmariski on korkein vanhimmassa, 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Ikäryhmien väliset erot ovat naisilla kuitenkin varsin pieniä. Tapaturmasuhteen kautta valottuva kuva sukupuolen mukaisesta työtapaturmatilanteesta onkin pysytellyt lähes ennallaan vuodesta toiseen.

Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2013

Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2013

Posti- ja kuriiritoiminta vaarallisinta

Vuonna 2013 työtapaturmataajuudella mitattuna korkean työtapaturmariskin toimialoja olivat posti- ja kuriiritoiminta (36,2), rakentaminen (28,4) ja sahatavaran sekä puutuotteiden valmistus (25,4). Kuviossa 5 on esitetty toimialat, joissa työtapaturmataajuus oli keskimääräistä (12,0) korkeampi. Taajuudet on laskettu vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista ilman työkuolemia. Kuntasektorilla työskentelevät on luokiteltu omaan luokkaan, koska työtapaturma-aineistossa heiltä puuttuu tieto toimialasta. Kunta-alan palkansaajille sattui 9,5 työpaikkatapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohden vuonna 2013, kun vuotta aiemmin heidän työtapaturmataajuutensa oli 9,7.

Kuvio 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden toimialan mukaan 2013, tapaturmataajuus yli keskiarvon

Kuvio 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden toimialan mukaan 2013, tapaturmataajuus yli keskiarvon

Tapaturmataajuudella mitattu työtapaturmariski on pienentynyt lähes tasaisesti 1990-luvun lopulta. Edellisenä vuonna 2012 tapaturmataajuus toimialoilla yhteensä oli 12,8.

Tapaturmataajuus on työtapaturmasuhdetta (työtapaturmat per 100 000 palkansaajaa) tarkempi riskimittari, sillä tapaturmien määrä suhteutetaan aikaan (tehtyihin työtunteihin), jolloin palkansaajat ovat olleet alttiina työtapaturmalle. Työssäoloaika eli tapaturmalle alttiina olemisen aika voi tällöin eri henkilöillä vaihdella. Palkansaajien lukumäärä- ja työtuntitiedot saadaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavat ESAW -muuttujat

Vuonna 2003 Suomessa otettiin käyttöön uusittu työtapaturmailmoituslomake, jolla kerättiin ensimmäisen kerran Euroopan työtapaturmatilaston (ESAW) mukaisia työtapaturman sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavia tietoja. Vuoden 2013 Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa näitä tietoja julkaistaan nyt yhdettätoista kertaa. Verrattuna edellisvuoden tilastoon muuttujien jakaumat ovat samansuuntaisia ja vaikuttavat siten varsin luotettavilta. Eurostatin hanke on kunnianhimoinen ja kerättävä tieto paikoin seikkaperäistä, joten tässä esitetyistä tiedoista saadaan kattava kuva työtapaturman sattumisen aikana vallinneista olosuhteista, syistä ja seurauksista.

Jäsenmaat ovat voineet käyttää harkintavaltaa tietojen keruun laajuudessa. Suomessa työtapaturmatiedot kerätään keskeisistä ESAW -muuttujista, joista osassa niitä tiedonkeruussa on rajoituttu pääluokkatasolle. Tiedot esitetään työtapaturman sattumisprosessin mukaisesti niin, että ensin kuvataan vallinneita olosuhteita, sitten tapahtumien kulkua ja viimeiseksi tapaturmasta aiheutuneita seurauksia. Osassa muuttujia luokkia on yhdistetty esitystavallisista seikoista johtuen. Tekstiosassa esitetään pääosin sukupuolen mukaisia jakaumia ja liitetaulukko-osassa muiden taustamuuttujien kuten toimialan ja ammatin mukaisia jakaumia. Tämän lisäksi esitetään tietoja vain kansalliseen luokitukseen perustuen. Esimerkiksi työtapaturman välitöntä aiheuttajaa kuvaavan muuttujan tiedot ovat tällaisia (ks. taulukko 6). ESAW -tilastoon perustuvia tietoja koskevissa taulukoissa ja kuvioissa on mainittu niiden olevan yhteiseurooppalaisen työtapaturmatilastoluokituksen mukaisia.

Useimmat tapaturmista sattuivat henkilön liikkuessa

Aluksi esitetään tietoja työtapaturmaa edeltävistä yleisistä olosuhteista. Ensimmäinen ESAW -muuttuja kuvaa missä työtehtävässä palkansaaja työskenteli työpaikkatapaturman sattuessa. Työtehtävä ei kuitenkaan tarkoita henkilön ammattia, koska henkilön työtehtävät voivat samassa ammatissa vaihdella eri hetkinä. Lähes kolmasosa (30,1 %) miesten työtapaturmista sattui tuotantoon, jalostukseen, käsittelyyn tai varastointiin liittyvissä työtehtävissä. Naisten työtapaturmista yli puolet (58,1 %) sattui julkisiin tai yksityisiin palveluihin liittyvissä tehtävissä (taulukko 2).

Taulukko 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työtehtävän mukaan 2013

Työtehtävä (ESAW)      Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 40 473 100 27 058 100 13 415 100
10 Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi 9 908 24,5 8 171 30,1 1 737 12,9
20 Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen 4 436 11,0 4 332 16,1 102 0,8
30 Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito 1 459 3,7 847 3,1 611 4,5
40 Julkiset ja yksityiset palvelut 10 040 24,9 2 235 8,2 7 805 58,1
50 Tukitoiminnot 8 093 20,0 6 570 24,1 1 523 11,3
60 Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet 5 050 12,4 3 889 14,4 1 161 8,6
99 Muut työpaikalla suoritetut tehtävät 707 1,7 436 1,6 271 2,0
00 Tieto puuttuu 780 1,9 578 2,1 202 1,5

Työsuoritus kuvaa henkilön täsmällistä fyysistä toimintaa juuri ennen vahingoittumishetkeä, kun työtehtävä-muuttujalla kuvataan edellä työn yleistä luonnetta tapaturman sattuessa. Työsuorituksella kuvattava fyysinen toiminta voi olla tarkoituksellista tai vapaaehtoista, mutta sen ei tarvitse välttämättä olla pitkäkestoista. Lähes neljä kymmenestä tapaturmasta sattui henkilön liikkuessa (taulukko 3). Naisten (46,1 %) työtapaturmista suurempi osa sattui liikkumisen yhteydessä kuin miehillä (34,2 %). Lähes joka viides (17,4 %) tapaturma sattui siirrettäessä taakkaa käsivoimin. Samoin lähes viidesosa (17,6 %) tapaturmista sattui erilaisia esineitä käsitellessä. Miehille sattui suhteellisesti naisiin verrattuna lähes kolminkertainen määrä työtapaturmia käsikäyttöisillä työkaluilla työskentelyn yhteydessä.

Taulukko 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työsuorituksen mukaan 2013

Työsuoritus (ESAW)                Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 40 473 100 27 058 100 13 415 100
10 Koneen käyttäminen 1 791 4,4 1 513 5,6 278 2,1
20 Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen 4 616 11,4 3 955 14,6 661 4,9
30 Kulkuneuvon tai siirtolavan ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen 1 025 2,5 799 3,0 226 1,7
40 Esineiden käsitteleminen 7 104 17,6 5 065 18,7 2 039 15,2
50 Taakan siirtäminen käsivoimin 7 042 17,4 4 514 16,7 2 528 18,8
60 Henkilön liikkuminen 15 422 38,1 9 244 34,2 6 178 46,1
70 Paikallaan olo työpisteessä 1 184 2,9 664 2,5 520 3,9
99 Muut luettelemattomat työsuoritukset 1 563 3,9 814 3,0 749 5,6
00 Tieto puuttuu 726 1,8 490 1,8 236 1,8

Tapaturman syy useimmiten kaatuminen, liukastuminen tai putoaminen

Seuraavassa tarkastellaan itse työtapaturmaan johtaneiden tapahtumien kulkua. Naisilla runsas kolmasosa (35,7 %) ja miehillä lähes kolmannes (31,0 %) työtapaturmista oli seurausta kaatumisesta, hyppäämisestä, liukastumisesta tai putoamisesta (taulukko 4). Osuudet ovat lähes samat kuin vuotta aiemmin. Tämä käy ilmi ”poikkeama” -muuttujasta, jolla kuvataan työsuorituksen aikana sattunutta, työtapaturmaan johtanutta epätavallista tapahtumaa. Jos varsinaista tapaturmaa edeltää useampia poikkeavia tapahtumia, niistä kirjataan se, joka sattui viimeiseksi. Toiseksi yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma miehillä oli terävään esineeseen astuminen tai itsensä kolhiminen (16,8 %) ja naisilla henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen (21,2 %).

Taulukko 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmaan johtaneen poikkeaman mukaan 2013

Poikkeama (ESAW)                Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 40 473 100 27 058 100 13 415 100
10 Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo 107 0,3 88 0,3 19 0,1
20 Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen 928 2,3 632 2,3 296 2,2
30 Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen 4 231 10,5 3 137 11,6 1 094 8,2
40 Laitteen, työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen 4 291 10,6 3 329 12,3 962 7,2
50 Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen 13 175 32,6 8 386 31,0 4 789 35,7
60 Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itseensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen 6 122 15,1 4 544 16,8 1 578 11,8
70 Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen 7 243 17,9 4 401 16,3 2 842 21,2
80 Väkivalta, järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo 1 217 3,0 458 1,7 759 5,7
99 Muut 2 021 5,0 1 325 4,9 696 5,2
00 Tieto puuttuu 1 138 2,8 758 2,8 380 2,8

Noin kolme kymmenestä (30,1 %) työtapaturman uhriksi joutuneesta vahingoittui iskeytymällä kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (taulukko 5). Tähän viittaavat myös tapaturmaan johtanutta poikkeavaa tilannetta ilmaisevan muuttujan tiedot, jossa kaatuminen, putoaminen tai vastaava oli yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma. Näiden kahden muuttujan tiedot miehistä ja naisista vastaavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes identtisesti toisiaan. Noin joka viides (22,4 %) vahingoittui äkillisen fyysisen tai psyykkisen kuormittumisen seurauksena. Vahingoittumistapa ilmaisee tapaa, jolla vahingoittunut ruumiinosa joutui kosketuksiin vamman aiheuttajan kanssa. Useiden vahingoittumistapojen ollessa kyseessä kirjataan vakavimman vamman aiheuttanut.

Taulukko 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittumistavan mukaan 2013

Vahingoittumistapa (ESAW)           Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 40 473 100 27 058 100 13 415 100
10 Sähkö, lämpötila, vaaralliset aineet 1 165 2,9 725 2,7 440 3,3
20 Hapen saannin estyminen 8 0,0 7 0,0 1 0,0
30 Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten 12 192 30,1 7 745 28,6 4 447 33,1
40 Liikkuvan aiheuttajan osuma tai siihen törmääminen 3 858 9,5 2 868 10,6 990 7,4
50 Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen 5 949 14,7 4 693 17,3 1 256 9,4
60 Puristuminen, ruhjoutuminen 4 115 10,2 3 024 11,2 1 091 8,1
70 Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen 9 083 22,4 5 709 21,1 3 374 25,2
80 Eläimen tai ihmisen purema, potku jne. 1 106 2,7 386 1,4 720 5,4
99 Muut luettelemattomat vahingoittumistavat 2 376 5,9 1 496 5,5 880 6,6
00 Tieto puuttuu 621 1,5 405 1,5 216 1,6

Kolmasosassa palkansaajien työpaikkatapaturmia vahingoittumistapaan liittyvä vamman välitön aiheuttaja oli erilaiset telineet, tasot ja pinnat: miehillä 33,4 % ja naisilla 37,0 %. Erilaiset aineet, tarvikkeet ja varusteet vammauttivat työtapaturman uhriksi joutuneita lähes neljäsosassa tapauksista (taulukko 6).

Tieto vamman aiheuttajasta kuvaa fyysistä tekijää, jonka kanssa vammautunut ruumiinosa on joutunut kosketuksiin. Useiden aiheuttajien ollessa kyseessä tapaturmailmoituslomakkeen täyttäjää on pyydetty ilmoittamaan vakavimpaan vammaan johtaneen aiheuttajan.

Taulukko 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2013

Välitön aiheuttaja (TVL) 1) Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 40 473 100 27 058 100 13 415 100
1100–1399 Telineet, tasot ja pinnat 13 997 34,6 9 038 33,4 4 959 37,0
2100–2799 Työkalut, koneet ja laitteistot 6 491 16,1 5 331 19,7 1 160 8,7
2801–2899 Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet 1 937 4,8 1 232 4,6 705 5,2
3100, 3200 Kulkuvälineet 1 110 2,8 883 3,2 227 1,7
4100–4400 Aineet, tarvikkeet ja varusteet 9 053 22,4 6 691 24,6 2 362 17,6
5100 Ihmiset, eläimet, kasvit 3 171 7,8 917 3,4 2 254 16,8
5200 Irtojätteet 198 0,5 144 0,5 54 0,4
5300 Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, vesistöt 294 0,7 185 0,7 109 0,8
9999 Muu aiheuttaja 3 031 7,5 1 886 7,0 1 145 8,5
0000 Tieto puuttuu 1 191 2,9 751 2,8 440 3,3
1) Muuttujan luokitus on kansallinen (TVL = Tapaturmavakuutuslaitosten liitto).

Palkansaajien työtapaturma-aineistossa on käytössä kansallinen luokitus vamman aiheuttajaa kuvaavassa muuttujassa. Luokitus on aiempaa huomattavasti yksityiskohtaisempi. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensinnäkin työtapaturman sattuminen on yleensä monen eri tekijän summa eikä yksittäistä aiheuttajaa aina voida osoittaa yksiselitteisesti. Muuttujan tiedot osoittavat kuitenkin sen, millaisella välineellä tai työkalulla uhri työskenteli, tai millaisessa työympäristössä uhri oli tapaturman sattuessa. Toiseksi, puutteellinen opastus tai työntekijän kokemattomuus ovat usein merkittäviä osallisia tapaturman syntyyn. Näiden tekijöiden tilastointi on hankalaa ja usein mahdotonta.

Neljässä työtapaturmassa kymmenestä (44,5 %) vamma oli jäsenen sijoiltaan meno, nyrjähdys tai venähdys (taulukko 7). Seuraavaksi yleisimpiä olivat haavat ja pinnalliset vammat (25,8 %) sekä erilaiset tärähdykset ja sisäiset vammat (14,4 %). Työtapaturmista aiheutui miehille useammin kuin naisille haavoja ja erilaisia pinnallisia vammoja, naisille taas jäsenen sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Tämä on sopusoinnussa edellä esitettyjen tulosten kanssa, joista ilmeni, että miehet loukkaavat itsensä työtapaturmissa naisia useammin teräviin esineisiin ja naiset loukkaantuvat vastaavasti miehiä useammin kaatumisen tai liukastumisen seurauksena.

Taulukko 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman laadun mukaan 2013

Vamman laatu (ESAW)                   Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 40 473 100 27 058 100 13 415 100
010 Haavat ja pinnalliset vammat 10 442 25,8 7 712 28,5 2 730 20,4
020 Luunmurtumat 3 885 9,6 2 682 9,9 1 203 9,0
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 18 000 44,5 11 417 42,2 6 583 49,1
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset 147 0,4 129 0,5 18 0,1
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat 5 808 14,4 3 798 14,0 2 010 15,0
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat 888 2,2 510 1,9 378 2,8
070 Myrkytykset ja tulehdukset 102 0,3 65 0,2 37 0,3
080 Hukkuminen ja tukehtuminen 1 0,0 1 0,0 1) 1)
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset 21 0,1 16 0,1 5 0,0
100 Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset 17 0,0 12 0,1 5 0,0
110 Sokki 64 0,2 32 0,1 32 0,2
120 Useita vammoja 323 0,8 202 0,7 121 0,9
999 Määrittelemättömät 268 0,7 179 0,7 89 0,7
000 Tieto puuttuu 507 1,3 303 1,1 204 1,5
1) Ei tapauksia.

Useampi kuin neljä kymmenestä (43,6 %) kaikista työpaikkatapaturmista kohdistuu yläraajoihin (taulukko 8). Vajaa 30 prosenttia (29,9 %) tapaturmista vahingoittaa alaraajoja, joihin lasketaan kuuluviksi lonkat, reidet, polvet, sääret ja nilkat.

Taulukko 8. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2013

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)           Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 40 473 100 27 058 100 13 415 100
10 Pää 1 503 3,7 1 109 4,1 394 2,9
20 Niska 505 1,2 299 1,1 206 1,5
30 Selkä, selkäranka 5 536 13,7 3 421 12,6 2 115 15,8
40 Vartalo, sisäelimet 1 896 4,7 1 411 5,2 485 3,6
50 Yläraajat 17 635 43,6 12 228 45,2 5 407 40,3
60 Alaraajat 12 108 29,9 7 884 29,1 4 224 31,5
70 Koko keho tai useat ruumiinosat 1 118 2,8 603 2,2 515 3,8
99 Muut 89 0,2 51 0,2 38 0,3
00 Tieto puuttuu 83 0,2 52 0,2 31 0,2

Poissaolon kesto keskimäärin yksitoista päivää

Työtapaturmien vakavuutta voidaan arvioida tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden keston perusteella. Poissaolon kestoa kuvaavat luvut ennen vuotta 2002 eivät ole täysin vertailukelpoiset vuosien 2002–2013 lukujen kanssa, koska aiemmin aineistosta ei ole voitu erottaa tapaturmaeläkkeeseen johtaneita tapauksia. Tapaturmaeläkkeeseen johtaneet tapaukset ovat aina vakavia, mutta osassa tapauksia kirjautunut poissaolopäivien määrä on voinut olla vähäinen ennen eläkepäätöstä. Nyt eläketapaukset on rajattu työkyvyttömyyden kestoa koskevan tarkastelun ulkopuolelle.

Työpaikkatapaturmasta aiheutuneen poissaolon keskimääräinen pituus oli 11 päivää (10,8) vuonna 2013. Miesten työkyvyttömyyden keskimääräinen kesto oli 12,1 päivää ja naisten 8,6 päivää. Keskimääräinen tapaturmasta aiheutuneen poissaolon pituus kasvaa iän myötä sekä miehillä että naisilla (kuvio 6). Mukana laskuissa ovat myös alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat.

Kuvio 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2013

Kuvio 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2013

Kolme kymmenestä (30,0 %) kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneista tapaturmista johti 4–6 päivän työkyvyttömyyteen. Vakavia yli 30 päivän tapaturmia – mukaan lukien tapaturmaeläketapaukset – oli 18,7 prosenttia kaikista työpaikkatapaturmista (taulukko 9).

Taulukko 9. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työkyvyttömyysajan mukaan 2013

Työkyvyttömyysaika           Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 43 576 100 29 517 100 14 059 100
4–6 päivää 13 064 30,0 8 483 28,7 4 581 32,6
7–14 päivää 15 080 34,6 10 221 34,6 4 859 34,6
15–30 päivää 7 292 16,7 5 011 17,0 2 281 16,2
31–90 päivää 5 644 13,0 3 944 13,4 1 700 12,1
91–182 päivää 1 494 3,4 1 082 3,7 412 2,9
183–365 päivää 832 1,9 627 2,1 205 1,5
Tapaturmaeläke 170 0,4 149 0,5 21 0,1

Työmatkatapaturman riski kasvoi selvästi

Vuonna 2013 palkansaajille sattui työmatkalla yhteensä 21 662 sellaista tapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia. Tilastoissa työmatkatapaturmat erotetaan työpaikkatapaturmista ja työnteon yhteydessä sattuneista liikennetapaturmista. Työmatkatapaturmalla tarkoitetaan asunnon ja työpaikan välisellä matkalla sattunutta tapaturmaa. Jonkin verran työmatkatapaturmia kirjataan vahinkoilmoitusten puutteellisten tietojen johdosta työpaikkatapaturmiksi ja päinvastoin.

Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työmatkatapaturmien määrä laski hieman edellisestä vuodesta 2012 (-4,5 %). Työmatkatapaturmissa kuolleiden määrä laski lähes viidenneksen (-18,8 %). Matkalla kotoa töihin tai töistä kotiin kuoli 13 palkansaajaa vuonna 2013. Vuonna 2012 vastaava luku oli 16. Vuonna 2011 vastaava luku oli 21 ja vuonna 2010 työmatkakuolemia oli 18. Näin ollen työmatkakuolemien määrä vaihtelee suuresti vuosittain. Työmatkatapaturmien lukumäärän kehittymistä pidemmällä aikavälillä on tarkasteltu tarkemmin liitetaulukossa 4.

Työmatkatapaturmat poikkeavat työpaikkatapaturmista siinä, että niitä sattuu naisille enemmän kuin miehille: alle kahdessa kolmasosassa (65,7 %) kaikista työmatkatapaturmista uhrina oli nainen. Sen sijaan kuolemaan johtaneita työmatkatapaturmia sattui selvästi useammin miehille (9) kuin naisille (4).

Työmatkatapaturmien tapaturmasuhde pieneni hieman edellisvuodesta (-4,9 %). Vuonna 2013 sattui 425 työmatkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Vuonna 2012 vastaava luku oli 447. Naisille sattui 545 (581 vuonna 2012) ja miehille 299 (306 vuonna 2012) työmatkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Samoin kuin työmatkakuolemien määrä, vaihtelee työmatkatapaturmien tapaturmasuhde selvästi vuosittain.

Miesten ja naisten välinen ero säilyy myös tarkasteltaessa tapaturmasuhteita eri ikäryhmissä (kuvio 7). Työmatkatapaturman riski kasvaa sekä miehillä että naisilla iän mukaan, mutta naisten riski on silti miehiä korkeampi kaikissa ikäryhmissä. 55–64-vuotiaiden naisten riski loukkaantua työmatkalla on lähes 3-kertainen verrattuna nuorimpaan ikäryhmään. Miesten ja naisten välinen suhteellinen ero on myös suurimmillaan vanhimmassa ikäryhmässä.

Kuvio 7. Palkansaajien työmatkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2013

Kuvio 7. Palkansaajien työmatkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2013

Suurin osa työmatkatapaturmista sattuu liikuttaessa jalan tai polkupyörällä: yli kuusi kymmenestä (62 %) työmatkalla loukkaantuneesta oli liikkeellä jalkaisin ja lähes viidennes (22 %) ajoi polkupyörällä vahingoittumishetkellä. Miesten ja naisten välisten työmatkatapaturmien erot liikkumistavan mukaan eivät ole kovin suuria: naiset loukkaantuvat hieman miehiä useammin jalan liikkuessa, kun taas miehet loukkaantuvat polkupyöräonnettomuuksissa naisia useammin (kuvio 8). Tilastossa ei ole mahdollista ottaa huomioon naisten ja miesten välisiä eroja esimerkiksi polkupyörän tai auton käytön yleisyydessä työmatkalla.

Kuvio 8. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2013

Kuvio 8. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2013

Liikkumistavat huomioon ottaen on luonnollista, että yleisin tapaturmatyyppi on kaatuminen, liukastuminen tai kompastuminen. Neljä viidestä (78,6 %) vuonna 2013 työmatkalla sattuneesta tapaturmasta oli seurausta kaatumisesta tai liukastumisesta. Toiseksi yleisin (9,5 %) tapaturmatyyppi on ’yhteentörmäys auton kanssa’ (taulukko 10).

Taulukko 10. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmatyypin mukaan 2013

Tapaturmatyyppi                Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 9 100 100 3 124 100 5 976 100
Kaatuminen, liukastuminen ja kompastuminen      7 149 78,6 2 372 75,9 4 777 79,9
Esineiden päälle astuminen 51 0,6 15 0,5 36 0,6
Ajoneuvon ulosajo tai kaatuminen 489 5,4 201 6,4 288 4,8
Yhteentörmäys auton kanssa 862 9,5 354 11,3 508 8,5
Yhteentörmäys polkupyörän, mopon tms. kanssa 150 1,6 48 1,5 102 1,7
Yhteentörmäys kiskoilla kulkevan ajoneuvon kanssa 2 0,0 2 0,1 . .
Väkivalta 23 0,3 6 0,2 17 0,3
Muut 374 4,1 126 4,0 248 4,1

Työmatkatapaturmista aiheutuneista vammoista suurin osa on lieviä, usein juuri kaatumisesta aiheutuneita vammoja. Yli neljässä tapauksessa kymmenestä (44,8 %) uhrin vammat ovat olleet erilaisia jäsenten sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (taulukko 11). Vammat kohdistuvat useimmiten raajoihin (taulukko 12).

Taulukko 11. Palkansaajien työmatkatapaturmat tapaturmahetken vamman laadun mukaan 2013

Vamman laatu (ESAW)                     Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 9 100 100 3 124 100 5 976 100
010 Haavat ja pinnalliset vammat 1 086 11,9 351 11,2 735 12,3
020 Luunmurtumat 1 806 19,8 648 20,7 1 158 19,4
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 4 075 44,8 1 423 45,6 2 652 44,4
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset 5 0,1 2 0,1 3 0,1
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat 1 711 18,8 539 17,3 1 172 19,6
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat 5 0,1 4 0,1 1 0,0
070 Myrkytykset ja tulehdukset 1 0,0 . . 1 0,0
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset 1 0,0 . . 1 0,0
110 Sokki 9 0,1 4 0,1 5 0,1
120 Useita vammoja 186 2,0 63 2,0 123 2,1
999 Määrittelemättömät 44 0,5 16 0,5 28 0,5
000 Tieto puuttuu 171 1,9 74 2,4 97 1,6

Taulukko 12. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2013

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)           Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 9 100 100 3 124 100 5 976 100
10 Pää 330 3,6 92 2,9 238 4,0
20 Niska 455 5,0 149 4,8 306 5,1
30 Selkä, selkäranka 741 8,1 292 9,3 449 7,5
40 Vartalo, sisäelimet 612 6,7 278 8,9 334 5,6
50 Yläraajat 2 769 30,4 1 002 32,1 1 767 29,6
60 Alaraajat 3 243 35,6 1 030 33,0 2 213 37,0
70 Koko keho tai useat ruumiinosat 884 9,7 257 8,2 627 10,5
99 Muut 18 0,2 7 0,2 11 0,2
00 Tieto puuttuu 48 0,5 17 0,5 31 0,5

Yrittäjien työtapaturmat

Seuraavassa tarkastellaan erikseen maatalousyrittäjille ja muille yrittäjille sattuneita työtapaturmia. Työtapaturmatilastossa yrittäjille (pl, maatalousyrittäjät) sattuneet työtapaturmat erotettiin ensimmäisen kerran palkansaajille sattuneista työtapaturmista vuonna 1995. Sitä ennen yrittäjien tapaturmat sisältyivät erittelemättöminä palkansaajien työtapaturmiin. Yrittäjien työtapaturmia koskevia lukuja tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon se, että yrittäjien tapaturmavakuutus on vapaaehtoinen ja kaikilla yrittäjillä ei ole tapaturmavakuutusta. Näin ollen yrittäjien työtapaturmien jakautuminen eri taustamuuttujien (ikä, ammatti, toimiala) mukaan kuvaa myös sitä, missä ammateissa ja millä aloilla yrittäjien vakuutuksia on tavallista enemmän.

Suomessa valtaosa maatalousyrittäjistä asuu tilallaan, ja sen vuoksi työpaikkatapaturmien ja työmatkatapaturmien erottaminen toisistaan ei ole mahdollista. Tässä julkaisussa kaikkia maatalousyrittäjille työssä sattuneita tapaturmia kutsutaan työtapaturmiksi. Maatalousyrittäjien työtapaturmatiedot perustuvat Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta (Mela) saatuihin tietoihin.

Päätoimisen ja työikäisen maatalousyrittäjän lisäksi vakuutettuna voi olla eläkeläinen, alle 18-vuotias yrittäjäperheenjäsen tai osa-aikaisesti maa-, metsä-, riista-, poro- tai kalataloutta harjoittava henkilö. Maatalousyrittäjien määrä on viime vuosina laskenut tasaisesti. Vuoden 2013 lopussa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa oli vakuutettuna 70 488 maatalousyrittäjää, mikä on noin 2 800 henkilöä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja lähes 41 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 1999.

Maatalousyrittäjien työtapaturmat vähentyneet

Maatalousyrittäjien lukumäärässä tapahtuneet muutokset näkyvät myös työtapaturmien määrässä. Vuoden 2013 aikana sattuneista tapaturmista Mela maksoi maatalousyrittäjille korvauksia yhteensä 4 317 tapauksesta. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työtapaturmia sattui yhteensä 3 518, kun edellisvuonna vastaava luku oli 3 698 (-4,9 %). Maatalousyrittäjien työtapaturmien lukumäärä on alentunut lähes koko viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajan, pois lukien vuoden 2005 (kuvio 9). Vuoden 2005 'tapaturmapiikki' voi osittain johtua vuoden 2005 alussa käyttöön otetusta sairaanhoidon täyskustannusvastuujärjestelmästä.

Kuvio 9. Maatalousyrittäjien vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat (pl. työkuolemat) vuosina 2000–2013

Kuvio 9. Maatalousyrittäjien vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat (pl. työkuolemat) vuosina 2000–2013

Maatalousyrittäjien työkuoleman riski pieneni selvästi

Kaikista vuonna 2013 korvatuista työtapaturmista 4 tapausta johti työntekijän kuolemaan, kun edellisenä vuonna 7 maatalousyrittäjää menehtyi työtapaturman seurauksena. Tapaturmaisesti työssään kuolleista kaikki oli miehiä. Kaikista vuosien 2000–2013 maatalousyrittäjien työkuolemista ainoastaan kolme on sattunut naiselle. Kuviossa 10 on tarkasteltu maatalousyrittäjien tapaturmasuhteita sekä työkuolemien että vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden tapaturmien osalta ajanjaksolla 2000–2013. Kuvio osoittaa, että työkuoleman riski vaihtelee voimakkaasti eri vuosina. Vuonna 2013 kuoli 5,6 maatalousyrittäjää 100 000 vakuutettua kohden, kun vuonna 2012 vastaava suhdeluku oli 9,4. Vuonna 2011 vastaava suhdeluku oli 5,2 ja vuonna 2010 suhdeluku oli 7,5. Vuosi 2000 on lähimenneisyyden synkin, jolloin työtapaturmissa menetti henkensä 12,9 maatalousyrittäjää 100 000 vakuutettua kohden.

Aikasarjatarkastelusta selviää, että maatalousyrittäjien suhteellinen kuoleman riski työpaikalla on alentunut yli viidenneksen (21,4 %) vuosina 2004–2013. Tämä käy ilmi verrattaessa kahta viisivuotisjaksoa toisiinsa. Vuosina 2004–2008 maatalousyrittäjille sattui yhteensä 37 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa, joka merkitsi keskimäärin 8,3 työkuolemaa 100 000 maatalousyrittäjää kohden vuodessa. Vuosina 2009–2013 työpaikkatapaturmissa kuoli 25 maatalousyrittäjää, joka on keskimäärin 6,5 työkuolemaa vuosittain 100 000 maatalousyrittäjää kohden.

Kuvio 10. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhteet vuosina 2000–2013

Kuvio 10. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhteet vuosina 2000–2013
Kuviossa 10 on käytetty vakuutettujen maatalousyrittäjien keskiväkilukuja vuosilta 2000–2013.

Taulukossa 13 on verrattu maatalousyrittäjien kuolemaan johtaneiden työtapaturmien tapaturmasuhdetta palkansaajien riskialttiisiin toimialoihin vuonna 2013. Koska työkuolemissa menehtyneiden enemmistö on tavallisesti miehiä, on heidän tapaturmasuhdelukunsa esitetty erikseen. Luvuista käy ilmi, että työ oli vaarallisinta maatalousyrittäjämiehillä. Heistä 8,3 menetti henkensä 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden vuonna 2013. Vuonna 2012 vastaava luku oli 14,0.

Vuonna 2013 riskialtein toimiala palkansaajilla oli rakentaminen. Kyseisellä toimialalla työkuoleman riski oli 3,0 (miehillä 3,3) työkuolemaa 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden. Vuonna 2012 vastaavat luvut olivat 5,3 ja 5,8. Tuolloinkin riskialtein toimiala oli rakentaminen.

Taulukko 13. Maatalousyrittäjien työkuolemat verrattuna palkansaajien työkuolemiin riskialtteilla toimialoilla 100 000 maanviljelijää tai palkansaajaa kohden vuosina 2012–2013

  2012 2013
Kaikki Miehet Kaikki Miehet
Maatalousyrittäjät 9,4 14,0 5,6 8,3
Palkansaajat 1,5 2,8 0,8 1,4
   Teollisuus 1,5 2,0 1,2 1,2
   Rakentaminen 5,3 5,8 3,0 3,3
   Kuljetus ja varastointi 5,0 5,4 2,5 3,2
1) Toimialoittaiset tiedot perustuvat uuteen toimialaluokitus TOL 2008:aan, joka otettiin Työtapaturmatilastossa käyttöön tilastovuonna 2008. Uudella toimialaluokituksella luokitellut tiedot eivät ole vertailukelpoisia edellisen toimialaluokitus TOL 2002:n tietojen kanssa (tilastovuoden 2007 ja sitä edeltävien vuosien tiedot)

Maatalousyrittäjillä lievien, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus on pysynyt viime vuosien aikana suunnilleen samalla tasolla, ollen hieman alle viidenneksen kaikista korvatuista tapaturmista (julkaisun sivun 1 taulukko). Lähes joka kolmas työtapaturmista (32,9 %) oli puolestaan niin sanottuja vakavia vahinkoja eli ne aiheuttivat yli kuukauden mittaisen työkyvyttömyyden (liitetaulukko 5). Seuraavassa tarkastellaan tarkemmin niitä työtapaturmia, joista seurasi vähintään neljän päivän työstä poissaolo.

Maatalousyrittäjien työtapaturmariski kasvaa iän myötä

Vuonna 2013 maatalousyrittäjille sattui 4 994 työtapaturmaa sataatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden, mikä oli hieman vähemmän (-0,3 %) kuin vuonna 2012 (5 008). Maatalousyrittäjien tapaturmariski on selvästi suurempi kuin palkansaajilla ja on selvästi korkeampi miehillä kuin naisilla: miehille sattui 5 586 ja naisille 3 756 työtapaturmaa sataatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden (kuvio 11). Sukupuolten välinen ero selittyy osin sillä, että miehet tekevät perinteisesti maataloudessa sellaisia töitä, joissa sattuu paljon tapaturmia. Näitä ovat esimerkiksi rakennustyöt sekä koneiden ja laitteiden käyttöön ja huoltoon liittyvät tehtävät.

Kuvio 11. Maatalousyrittäjien työtapaturmat 100 000 vakuutettua kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2013

Kuvio 11. Maatalousyrittäjien työtapaturmat 100 000 vakuutettua kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2013

Karjanhoitotyössä sattuu eniten tapaturmia

Erilaisissa karjanhoitotehtävissä sattuneiden työtapaturmien osuus oli saman suuruinen kuin vuotta aiemmin, runsas neljä kymmenestä (43,0 %) kaikista työtapaturmista (taulukko 14). Erityisesti naiset joutuvat työtapaturman uhriksi karjaa hoitaessaan, sillä kolme neljästä (74,9 %) naisille sattuneesta työtapaturmasta sattui karjanhoitotyössä. Miehillä vastaava osuus oli noin kolmasosa (32,7 %). Toiseksi eniten (24,5 %) tapaturmia sattui maatilatalouden muissa töissä, joita ovat muun muassa erilaisten koneiden ja laitteiden asennus- ja huoltotyöt. Noin joka kuudes työtapaturma (14,4 %) sattui maanviljelyyn liittyvissä tehtävissä. Käytettävissä olevan tilastoaineiston perusteella ei voida kuitenkaan tehdä suoranaisia johtopäätöksiä eri työalueilla tehtävän työn vaarallisuudesta, koska tällöin tulisi tietää eri työtehtäviin käytetyn työajan määrä. Työvaihetta kuvaavan muuttujan luokitus on kansallinen. Melan perinteisesti käyttämä luokitus on tarkempi kuin työtehtävää kuvaavan ESAW -muuttujan (vrt. taulukko 2).

Taulukko 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat työvaiheen ja sukupuolen mukaan 2013

  Yhteensä    Miehet    Naiset   
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä                 3 518 100 2 662 100 856 100
Maanviljelytyöt           506 14,4 428 16,1 78 9,1
Karjanhoitotyöt 1 512 43,0 871 32,7 641 74,9
Metsätyöt 351 10,0 333 12,5 18 2,1
Rakennustyöt 146 4,2 126 4,7 20 2,3
Maatilatalouden muut työt 862 24,5 777 29,2 85 9,9
Muut työt 141 3,9 127 4,8 14 1,6

Maatalousyrittäjät loukkaantuvat useimmiten iskeytymällä kiinteää pintaa vasten

Maatalousyrittäjien yleisin vahingoittumistapa oli iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten. Kolmessa tapauksessa kymmenestä (33 %) henkilö vahingoittui iskemällä itsensä lattiaan, maahan tai muuhun vastaavaan (kuvio 12). Naismaatalousyrittäjät joutuivat miehiä useammin eläimen töytäisemäksi tai potkaisemaksi, sillä joka viides (19 %) sattuneesta vahingosta oli eläimen aiheuttama. Joka kymmenes (9 %) työtapaturmassa loukkaantunut mies vahingoittui eläimen puremasta, potkusta tai vastaavasta.

Maatalousyrittäjäin eläkelaitos kerää vahingoittumistapaa, vamman aiheuttajaa, vamman laatua ja vahingoittunutta ruumiinosaa koskevat tiedot käyttäen ESAW -luokitusta.

Kuvio 12. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittumistavan (ESAW) ja sukupuolen mukaan 2013

Kuvio 12. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittumistavan (ESAW) ja sukupuolen mukaan 2013

Useammassa kuin joka neljännessä (26,3 %) maatalousyrittäjälle sattuneessa työtapaturmassa välittömänä vamman aiheuttajana oli eläin, ihminen tai vamma oli aiheutunut kasveista (kuvio 13). Todennäköisesti valtaosassa näissä maatalousyrittäjien työtapaturmissa aiheuttajana on ollut nimenomaan eläin. Erilaiset rakennukset, rakenteet ja pinnat olivat aiheuttajina joka viidennessä (21,6 %) työtapaturmassa. Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi tai vesistöt olivat kolmanneksi yleisin tapaturman välitön aiheuttaja (9,1 %).

Kuvio 13. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2013

Kuvio 13. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2013

Vuonna 2013 työtapaturmissa loukkaantuneiden maatalousyrittäjien vammoista 35 prosenttia oli erilaisia sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Haavat ja pinnalliset vammat (30 %) muodostavat toisen suuren vammaryhmän. Luunmurtumia oli 18 prosenttia kaikista työtapaturmien uhriksi joutuneiden maatalousyrittäjien vammoista. Miesten ja naisten vammojen jakaumissa ei ollut merkittäviä eroja: miesten vammat olivat naisia useammin haavoja ja pintavammoja kun taas naisten vammat olivat vastaavasti useammin erilaisia nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (kuvio 14).

Kuvio 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman laadun ja sukupuolen mukaan 2013

Kuvio 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman laadun ja sukupuolen mukaan 2013

Noin seitsemän kymmenestä (73 %) maatalousyrittäjien kaikista työtapaturmista kohdistui raajoihin (kuvio 15). Naisilla tapaturmat vaurioittivat useammin jalkoja kuin miehillä. Useimmiten alaraajoista vaurioituivat polven seutu ja yläraajoista kämmen tai sormet.

Kuvio 15. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittuneen ruumiinosan ja sukupuolen mukaan 2013

Kuvio 15. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittuneen ruumiinosan ja sukupuolen mukaan 2013

Yrittäjät loukkaantuvat useimmiten rakentamisen sekä kuljetuksen ja varastoinnin toimialoilla

Yrittäjille vuonna 2013 sattuneista työtapaturmista vakuutuslaitokset maksoivat korvausta kaikkiaan 6 441 työtapaturmasta. Määrään sisältyvät myös ne tapaturmat, joista maksettiin vain sairaskulujen korvausta. Näiden lyhyiden, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus oli noin 47 prosenttia kaikista yrittäjien tapaturmista. Vuotta aiemmin korvausta maksettiin 6 100 tapaturmasta. Tiedot koskevat muita yrittäjiä kuin maatalousyrittäjiä.

Yrittäjille sattui vuonna 2013 yhteensä 3 441 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työtapaturmaa. Edellisenä vuonna yrittäjille sattui 3 698 työtapaturmaa. Työtapaturmien sukupuolittainen jakauma on yrittäjillä samansuuntainen kuin palkansaajilla: yli neljä viidestä (85 %) yrittäjien työtapaturmista sattui miehille. Työtapaturman uhrien ikäjakaumasta ilmenee, että lähes kaksi kolmesta (63,0 %) yrittäjien työtapaturmista sattui 45–64 -vuotiaille (taulukko 15).

Taulukko 15. Yrittäjien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2013

Ikä Yhteensä    Miehet   Naiset
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä  3 441 100 2 910 100 531 100
15–24 55 1,6 50 1,7 5 0,9
25–34 461 13,4 379 13,0 82 15,4
35–44 759 22,1 647 22,2 112 21,1
45–54 1 216 35,3 1 033 35,5 183 34,5
55–64 814 23,7 688 23,6 126 23,7
Muut 136 4,0 113 3,9 23 4,3

Toimialoittain tarkasteltuna yrittäjien riskialat ovat pääosin samat kuin palkansaajien. Vaarallisimpia toimialoja ovat rakentaminen sekä kuljetus ja varastointi. Yrittäjille sattuneiden tapaturmien aiheutumista ja seurauksia kuvaavia muuttujia tarkastellaan tarkemmin liitetaulukoissa 6-9.


Lähde: Työtapaturmat 2013, Tilastokeskus

Lisätietoja: Arto Miettinen 029 551 2963, Outi Stenbäck 029 551 2517, tyotapaturmat@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 27.11.2015

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työtapaturmat [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-5999. 2013, Palkansaajien työpaikkatapaturmat . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.1.2022].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ttap/2013/ttap_2013_2015-11-27_kat_001_fi.html