Käsitteet ja määritelmät

Gini-kerroin

Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Tulonjakotilastossa Gini-kertoimet esitetään prosentteina (sadalla kerrottuna). Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.

Kotitalous

Kotitalouden muodostavat kaikki ne henkilöt, jotka asuvat ja ruokailevat yhdessä tai jotka muuten käyttävät yhdessä tulojaan. Kotitalouden käsitettä käytetään ainoastaan haastattelututkimuksissa.

Kotitalousväestön ulkopuolelle jäävät pysyvästi ulkomailla asuvat ja laitosväestö (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuvat).

Vastaava rekisteripohjainen tieto on asuntokunta. Asuntokunta muodostuu henkilöistä, jotka asuvat vakituisesti samassa asunnossa tai osoitteessa. Samaan asuntokuntaan voi kuulua useampia kotitalouksia. Asuntokunta käsitettä käytetään rekisteripohjaisissa tilastoissa kotitalouden käsitteen sijasta.

Käytettävissä olevat rahatulot

Kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot sisältävät rahamääräiset tuloerät ja työsuhteeseen liittyvät luontoisedut. Rahatuloihin eivät sisälly laskennalliset tuloerät, joista tärkein on laskennallinen asuntotulo.

Käytettävissä olevien rahatulojen muodostumista voidaan kuvata seuraavasti:

+ palkkatulot

+ yrittäjätulot

+ omaisuustulot (ilman asuntotuloa)

--------------------------------------------

= tuotannontekijätulot

+ saadut tulonsiirrot (ilman asuntotuloa)

--------------------------------------------

= bruttorahatulot

– maksetut tulonsiirrot

--------------------------------------------

= käytettävissä olevat rahatulot

Kun bruttorahatuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot, jäljelle jäävä tulo on kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo.

Tulonjakotilaston pääasiallinen tulokäsite on kansainvälisten suositusten mukainen kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot, jolloin myöskään myyntivoitot ja niistä maksetut verot eivät kuulu tulokäsitteen piiriin. Niitä käsitellään kansainvälisten suositusten mukaisesti tulokäsitteen ulkopuolisena lisätietona (memorandum item).

Tulonjaon kokonaistilaston käytettävissä olevien rahatulojen käsite poikkeaa tulonjakotilaston käytettävissä olevista rahatuloista. Käsitteellisenä erona tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite sisältää veronalaiset luovutusvoitot. Käytännöllisistä syistä tulonjaon kokonaistilasto ei sisällä valtaosaa korkotuloista eikä kotitalouksien välisiä saatuja ja maksettuja tulonsiirtoja (mm. elatusmaksuja). Myöskään kiinteistöveroa ei ole vähennetty tulonjaon kokonaistilastossa.

Viitehenkilö

Tulonjakotilastossa ja kotitalouksien varallisuustutkimuksessa kotitalouden viitehenkilöksi valitaan se kotitalouden jäsen, jonka henkilökohtaiset tulot ovat suurimmat. Henkilökohtaiset tulot on määritelty rekisteri- ja haastattelutietojen avulla.

Vaikka tulot ovat viitehenkilön määräävä kriteeri, tietyissä tapauksissa koko kotitalouden toiminta otetaan huomioon (mm. yrittäjätaloudet). Poikkeus on myös eläkeläisvanhempien ja näiden lasten (myös täysi-ikäisten) vertailu, jolloin vanhemmista suurituloisempi merkitään viitehenkilöksi, jos vanhempien yhteenlasketut tulot ylittävät selvästi lapsen tulot.

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kotitalouksien varallisuus [verkkojulkaisu].
ISSN=2242-3214. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.8.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vtutk/kas.html