Sukupolvien väliset palkkaerot ovat vähäisiä

  1. Kolme erilaista sukupolvea
  2. Lama-ajan sukupolvi on niukasti parhaiten palkattu
  3. Vaatimuksena yhä korkeampi koulutus
  4. Nuorten palkkataso on heikentynyt
  5. Uudelta sukupolvelta vaaditaan korkeampi koulutus mutta tarjolla on pienempi palkka

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Nuorten palkkataso on heikentynyt

Millainen palkkataso eri sukupolvilla on ollut samassa elämänvaiheessa? Keskityn tarkastelemaan pelkästään nuoria käytettävissä olevien aineistojen aikarajoitteiden vuoksi. Tarkastelussa käytetyt aineistot ovat kuntasektorin palkansaajien osalta vuosilta 1975–2010 ja kaikkien palkansaajien osalta vuosilta 1995– 2010.

Aluksi tarkastellaan kuntasektorin palkansaajia, koska kuntasektorilta on saatavissa pisimmät aika-sarjat palkansaajien ansioista. Palkka-aineiston avulla voidaan tutkia kaikkia tarkasteltavia sukupolvia työmarkkinoille saavuttaessa (25–30-vuotiaat).

Tuorein palkka-aineisto on vuodelta 2010, joten 90-luvun kasvattien kohdalla käytetty rajaus koskee tosiasiassa vuonna 1980–85 syntyneitä. Tästä huolimatta on suhteellisen turvallista vetää se johtopäätös, että nuorten palkkauksessa ei ole kuntasektorilla tapahtunut sukupolvien välillä suuria muutoksia eli työtään aloittelevat palkansaajat ovat saavuttaneet sukupolvesta riippumatta suunnilleen yhtä suuren suhteellisen palkkatason.

Edellinen tarkastelu koskee siis vain kuntasektorin palkansaajia. Nuoria koskevaa tarkastelua voidaan kuitenkin laajentaa kahden nuorimman sukupolven kohdalla koskemaan kaikkia palkansaajia, kun tarkastellaan 20–25-vuotiaita sukupolvensa edustajia.

Kaikkia palkansaajia tarkasteltaessa näkyy ero nuorten palkkauksessa kahden sukupolven välillä. Lama-ajan sukupolven nuoret näyttävät saaneen hieman parempaa palkkaa suhteessa muihin palkansaajiin kuin 90-luvun kasvatit. Lama-ajan sukupolven edustajien ollessa 20–25-vuotiaita heidän keskipalkkansa oli noin 78 prosenttia muiden palkansaajien keskiansioista. Vuonna 2010, kun 90-luvun kasvattien sukupolvi oli samassa tilanteessa, vastaava suhdeluku oli 73 prosenttia.

Yksityiseltä sektorilta puuttuu tässä vertailussa riittävän pitkät aikasarjat empiiristen havaintojen tekemiseen nuorten palkkatasosta. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin esittää, että nuorten palkkatason alentuminen 90-luvun kasvateilla verrattuna edeltävään sukupolveen on pääosin lähtöisin yksityiseltä sektorilta. Euromääräisesti tämä tarkoittaa lähes 150 euron eroa kuukausitasolla. Jos siis nuorten palkkaus olisi ollut vuonna 2010 samalla tasolla kuin edellisellä sukupolvella, olisi nuori palkansaaja saanut keskimäärin 150 euroa enemmän palkkaa kuukaudessa.

Tarkennetaan vielä tarkastelua siten, että otetaan huomioon nuorten palkansaajien koulutusaste ja vertaillaan kahden eri sukupolven nuoria, joilla oli keskiasteen koulutus.

Sukupolvien välinen ero nuorten palkkauksessa pienenee hieman, kun otetaan huomioon vain keskiasteen koulutuksen suorittaneet. Eroa jää vielä kolme prosenttiyksikköä. Rahamääräisesti tämä olisi nykypäivänä noin 80 euroa.

Taulukko 7. 25–30-vuotiaiden palkan suhde muihin palkansaajiin kuntasektorilla sukupolvittain. Prosenttia.

Suuret
ikäluokat
Lama-ajan
sukupolvi
90-luvun
kasvatit
91 89 90

Lähde: Tilastokeskus, Kuntasektorin palkat 1975–2010.

Taulukko 8. 20–25-vuotiaiden palkan suhde muihin palkansaajiin sukupolvittain. Prosenttia.

Lama-ajan sukupolvi 90-luvun kasvatit
78 73

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2001 ja 2010.

Taulukko 9. 20–25-vuotiaiden keskiasteen koulutuksen suorittaneiden palkan suhde muihin palkansaajiin sukupolvittain. Prosenttia.

Lama-ajan sukupolvi 90-luvun kasvatit
78 73

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2001 ja 2010.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 12.3.2012

Jaa