Pääkaupunkiseudun palkat ovat toista maata

  1. Puolet maakuntien palkkaeroista johtuu tehtävärakenteen eroista
  2. Ulkomainen työvoima vaikuttaa rakennusalan ja eräiden rutiinitehtävien palkkatasoon pääkaupunkiseudulla
  3. Pääkaupunkiseudun palkkatason eriytymistä tulisi tarkastella myös tasa-arvon kannalta

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Seppo Kouvonen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Hinnat ja palkat -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2012.

Pääkaupunkiseudun erityisasema Suomen ainoana metropolina ilmenee muun muassa yksityisen sektorin asiantuntija-ammattien korkeina palkkoina. Sen sijaan vähän koulutusta vaativissa rutiinitehtävissä pääkaupunkiseudun palkat ovat maan keskitasoa, koska näissä tehtävissä ulkomainen työvoima pitää yllä palkkakilpailua.

Suomalainen palkansaaja ansaitsi keskimäärin 17,93 euroa tunnissa vuonna 2010. Palkkojen alueelliset erot olivat kuitenkin suuret, ja vain Uudenmaan palkansaajat ylsivät maan keskipalkan tasolle. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Maakuntien keskimääräinen tuntiansio sekä eri maakuntien ja Uudenmaan tuntiansioiden suhde vuosina 2006 ja 2010.

  2006 2010 2006 2010 Muutos 2006–2010
  Euroa/tunti Euroa/tunti Uusimaa=100 Uusimaa=100 %-yksikköä
Uusimaa 17,28 20,33 100,0 100,0 0
Itä-Uusimaa 15,28 17,88 88,4 87,9 –0,5
Varsinais-Suomi 14,66 17,30 84,8 85,1 0,3
Satakunta 14,24 16,88 82,4 83,0 0,6
Kanta-Häme 14,30 16,75 82,8 82,4 –0,4
Pirkanmaa 15,20 17,37 88,0 85,4 –2,5
Päijät-Häme 14,55 16,71 84,2 82,2 –2,0
Kymenlaakso 14,93 16,97 86,4 83,5 –2,9
Etelä-Karjala 14,75 16,83 85,4 82,8 –2,6
Etelä-Savo 13,92 15,99 80,6 78,7 –1,9
Pohjois-Savo 14,62 16,74 84,6 82,3 –2,3
Pohjois-Karjala 13,86 16,28 80,2 80,1 –0,1
Keski-Suomi 14,44 17,42 83,6 85,7 2,1
Etelä-Pohjanmaa 13,78 15,94 79,7 78,4 –1,3
Pohjanmaa 14,78 17,15 85,5 84,4 –1,2
Keski-Pohjanmaa 14,13 16,84 81,8 82,8 1,1
Pohjois-Pohjanmaa 14,89 17,39 86,2 85,5 –0,6
Kainuu 14,10 16,65 81,6 81,9 0,3
Lappi 14,64 16,55 84,7 81,4 –3,3
Ahvenanmaa 15,32 17,72 88,7 87,2 –1,5

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto.

Uudellamaalla keskimääräinen tuntiansio oli runsaat 10 prosenttia suurempi kuin sitä lähimpänä olevissa Itä-Uudenmaan ja Ahvenanmaan maakunnissa ja noin 15 prosenttia suurempi kuin muissa eteläisen Suomen maakunnissa. Etelä-Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla työtuntia kohti laskettu ansio oli pienin: noin 80 prosenttia Uudenmaan ansiosta.

Työmarkkinoiden rakenteessa tapahtui vuosina 2006–2010 merkittäviä muutoksia lähinnä euroalueen talouskriisin ja perinteisten teollisten työpaikkojen määrän vähenemisen johdosta. Muutosten seurauksena mm. Lapin, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Pohjois-Savon ja Pirkanmaan suhteellinen ansiotaso heikkeni selvästi vuosina 2006–2010.

Vuonna 2010 Uudenmaan tuntiansio oli maan keskiarvoon verrattuna runsaan prosenttiyksikön verran suurempi kuin neljä vuotta aikaisemmin. Myös Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa keskiansiot nousivat keskimääräistä enemmän.

Puolet maakuntien palkkaeroista johtuu tehtävärakenteen eroista

Uudenmaan maakuntaan ovat keskittyneet niin suurimpien yritysten ja järjestöjen johtoelimet, kauppaketjujen jakelukeskukset kuin valtion keskusvirastotkin. Sen vuoksi noin 40 prosenttia koko maan erityisasiantuntija- ja asiantuntijatehtävistä (ammattiluokituksen pääluokat 2 ja 3) on Uudellamaalla. Uudellamaalla toimivista palkansaajista lähes puolet toimii erityisasiantuntija- ja asiantuntijatehtävissä.

Niin kutsuttu ammattivakioitu tuntiansio oli vuonna 2010 pienin työttömyyden vaivaamissa maakunnissa Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa (taulukko 2).

Taulukko 2. Eri maakuntien ja Uudenmaan palkkojen suhde ammattirakenne vakioituna vuosina 2006 ja 2010.

  Nimellispalkkojen suhde Palkkojen suhde ammattirakenne vakioituna*
  2006 2010 2006 2010
Uusimaa 100,0 100,0 100,0 100,0
Itä-Uusimaa 88,4 87,9 96,4 96,1
Varsinais-Suomi 84,8 85,1 92,1 91,7
Satakunta 82,4 83,0 91,2 93,2
Kanta-Häme 82,8 82,4 90,5 90,3
Pirkanmaa 88,0 85,4 92,8 91,5
Päijät-Häme 84,2 82,2 92,4 91,2
Kymenlaakso 86,4 83,5 92,4 93,0
Etelä-Karjala 85,4 82,8 92,0 90,5
Etelä-Savo 80,6 78,7 88,9 89,9
Pohjois-Savo 84,6 82,3 91,1 90,4
Pohjois-Karjala 80,2 80,1 89,0 87,7
Keski-Suomi 83,6 85,7 90,8 91,5
Etelä-Pohjanmaa 79,7 78,4 89,5 88,7
Pohjanmaa 85,5 84,4 91,5 91,1
Keski-Pohjanmaa 81,8 82,8 89,8 90,5
Pohjois-Pohjanmaa 86,2 85,5 91,4 92,0
Kainuu 81,6 81,9 89,7 87,6
Lappi 84,7 81,4 91,9 90,6
Ahvenanmaa 88,7 87,2 99,9 98,8
* Eri maakuntien ja Uudenmaan ammattien palkkasuhteen geometrinen keskiarvo.

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto.

Puolet maakuntien nimellispalkkojen eroista johtui tehtävärakenteesta vuonna 2010. Samasta tehtävästä maksettu tuntipalkka oli lähes kaikissa maakunnissa noin kymmenen prosenttia pienempi kuin Uudellamaalla (oheinen kuvio).

Kuvio. Samasta tehtävästä maakunnissa maksettu palkka verrattuna Uudenmaan palkkoihin vuonna 2010. Uusimaa=100.

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto.

Uudenmaan maakunnat (Uusimaa ja Itä-Uusimaa) poikkeavat siis sekä ammattirakenteen että palkkatason osalta kaikista muista. Ahvenanmaan Uuttamaata alhaisempi palkkataso johtuu lähinnä ammattirakenteesta; samasta tehtävästä Ahvenanmaalla ansaitsee lähes saman kuin Uudellamaalla. Ammattirakenne selittää Uudenmaan ja esimerkiksi Satakunnan ja Kymenlaakson välisestä palkkaerosta selvästi yli puolet.

Asiantuntija-ammattien palkkataso ilmentää pääkaupunkiseudun erityisyyttä

Pääkaupunkiseudun muuta maata korkeammat ansiot johtuvat suureksi osaksi siitä, että metropolialueella hyväpalkkaisten asiantuntijatehtävien osuus on noin 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin maassa keskimäärin. Pääkaupunkiseudulla asiantuntijoita ja erityisasiantuntijoita on 50 prosenttia ja koko maassa keskimäärin 40 prosenttia palkansaajista.

Taulukossa 3 on verrattu pääkaupunkiseudun ja muun Suomen keskiansioita 56 ammatissa. Vertailuun on valittu sellaisia suuria ammattiryhmiä, joissa tehtävien erilaisuus ei todennäköisesti kovin paljon vaikuta palkkasuhteisiin.

Taulukko 3. Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen keskimääräinen tuntipalkka eräissä ammateissa vuonna 2010 sekä pääkaupunkiseudun suhteellisen palkkatason muutos vuosina 2006–2010.

Ammatin pääluokka Ammatti Pääkaupunkiseudun palkkaus verrattuna muuhun Suomeen Pääkaupunkiseudun suhteellisen palkkatason muutos 2006–2010
%-yksikköä
Pk-seutu
=100
Selvästi korkeampi Jonkin verran korkeampi Samaa tasoa Matalampi
  (> 10 %) (9,9–2,5 %) (2,49–2,49 %) (< 2,5 %)
1 Talous- ja hallintojohtajat 138 1       0,40
1 Myynti- ja markkinointijohtajat 125 1       5,00
2 Tietotekniikan suunnittelijat ja ohjelmoijat 117 1       –2,80
2 Talonrakennusalan erityisasiantuntijat 105   1     –5,50
2 Elektroniikan erityisasiantuntijat 107   1     1,10
2 Konetekniikan erityisasiantuntijat 111 1       0,30
2 Osastonhoitajat 108   1     0,60
2 Luokanopettajat 95       1 –4,40
2 Lastentarhanopettajat 103   1     0,90
2 Tilintarkastajat 124 1       1,20
2 Sosiaalityöntekijät 107   1     0,50
3 Rakennusalan asiantuntijat 107   1     –7,40
3 Elektroniikan asiantuntijat 113 1       3,70
3 Konetekniikan asiantuntijat 112 1       1,30
3 Tietotekniikan tukihenkilöt 114 1       –3,90
3 Fysioterapeutit 104   1     –1,80
3 Farmaseutit 101     1   1,80
3 Sairaanhoitajat 111 1       –0,40
3 Terveydenhoitajat 109   1     0,50
3 Ostajat 111 1       0,10
3 Johdon sihteerit, osastosihteerit 114 1       –2,10
3 Kirjanpitäjät 120 1       4,00
4 Sihteerit 111 1       –2,40
4 Palkanlaskijat 114 1       –3,70
4 Vakuutusalan konttoritoimihenkilöt 109   1     0,60
4 Varastonhoitajat ym. 111 1       2,30
4 Posti- ja pankkitoimihenkilöt 114 1       1,90
4 Vastaanoton ja neuvonnan hoitajat 103   1     –0,70
5 Kokit, keittäjät, kylmäköt 103   1     –0,80
5 Tarjoilutyöntekijät 104   1     1,60
5 Lastenhoitajat, päiväkotiapulaiset 105   1     2,90
5 Perhepäivähoitajat 109   1     2,50
5 Perus- ja lähihoitajat 103   1     2,20
5 Kodinhoitajat, kotiavustajat 98       1 –0,10
5 Henkilökohtaiset avustajat 102     1   –3,20
5 Poliisit 103   1     –2,40
5 Valvojat, vartijat 108   1     9,70
5 Myyjät, myymäläkassanhoitajat 107   1     0,90
5 Erikoismyyjät 108   1     3,40
7 Rakennustyöntekijät 108   1     2,80
7 Kirvesmiehet 107   1     –8,10
7 Eristäjät 108   1     0,30
7 Putkiasentajat 103   1     –6,10
7 Koneistajat ym. 106   1     0,10
7 Koneasentajat, korjaajat 97       1 –1,80
7 Sähkölaitteiden asentajat, korjaajat 106   1     7,20
8 Kemianteollisuuden prosessinhoitajat 86       1 –3,60
8 Konepaja- ja metallituotteiden kokoonpanijat 107   1     2,20
8 Linja-autonkuljettajat 116 1       1,60
8 Kuorma-autonkuljettajat 108   1     3,80
8 Maanrakennus- ym. koneiden kuljettajat 116 1       7,40
9 Sairaala- ja hoitoapulaiset 102     1   0,50
9 Siivoojat 101     1   –0,40
9 Keittiöapulaiset 100     1   –7,20
9 Kiinteistönhuoltomiehet 105   1     1,10
9 Pakkaajat, lajittelijat 105   1     11,50

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto.

Pääkaupunkiseudun ansiotaso ylittää maan yleisen ansiotason 10–20 prosentilla tyypillisissä yksityisen sektorin asiantuntijatehtävissä sekä toimisto- ja asiakaspalvelutyössä (ammattien pääluokat 2, 3 ja 4). Sen sijaan tavallisesti julkiselle sektorille sijoittuvissa asiantuntija- ja toimistotehtävissä pääkaupunkiseudun ja muun maan keskipalkkojen ero on tätä pienempi. Luokanopettajan tuntiansio on pääkaupunkiseudulla noin viisi prosenttia maan yleistä palkkatasoa matalampi, mikä johtuu pääasiassa siitä, että haja-asutusalueiden pienissä kouluissa on enemmän erilaisia palkanlisiä kuin suurissa kouluissa.

Pääluokka 5 (palvelu-, myynti- ja hoito­työntekijät) sisältää tyypillisesti suuria julkisen alan ammattiryhmiä (poliisi, lähihoitaja), ja näissä ryhmissä pääkaupunkiseudun ansiot eivät merkittävästi poikkea maan yleisestä ansiotasosta. Pääluokan yksityisen alan ammateissa (esim. myyjät, erikoismyyjät, vartijat) pääkaupunkiseudun palkkaus ylittää yleisen palkkatason noin kymmenellä prosentilla.

Ammattiluokituksen pääluokissa 7 ja 8 on perinteisiä tuntipalkkaisten ammatteja, joiden osuus pääkaupunkiseudulla on pienempi kuin muualla maassa. Pääkaupunkiseudulla työskentelevä linja-autonkuljettaja ansaitsee 16 prosenttia enemmän kuin vastaavissa tehtävissä muualla Suomessa keskimäärin ansaitaan; pääkaupunkiseudulla linja-autonkuljettajan ansioita lisää muuta maata suurempi työaikalisien määrä. Monissa ammateissa metropolialueen ansiot ylittävät yleisen palkkatason lähes kymmenellä prosentilla.

Pääluokassa 9 on lähinnä sellaisia tehtäviä (esim. siivoojat, keittiöapulaiset, sairaala- ja hoitoapulaiset), jotka eivät edellytä erityisvalmiuksia ja joissa yleinen palkkataso on keskimääräistä matalampi. Huolimatta pääkaupunkiseudun muuta maata korkeammasta kustannustasosta näiden ammattien palkkaus ei kovin paljon poikkea maan yleisestä palkkatasosta.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 10.12.2012

Jaa