tk-icons
Sivuston näkymät

Koteihin viedään hoiva- ja koti­apua lähes 1,5 miljardilla

26.9.2018
Pekka Lith
Kuva: pixhill

Arkea tukevat palvelut voitaisiin saada nykyistä paremmin osaksi kotitalous­vähennystä. Se helpottaisi etenkin ikääntyneiden kotona asumista ja voisi vähentää kunnallisen koti­avun tarvetta.

Koteihin vietävät hoiva- ja tuki­palvelut koostuvat kuntien vastuulla olevista koti­hoidon palveluista ja saman­tyyppisistä kotitalous­vähennykseen oikeuttavista kotitalous-, hoiva- ja hoito­palveluista. Kuntien tehtävänä on järjestää koti­hoitoa arjessa selviytymiseen ja asumiseen liittyen.

Sosiaalihuoltolain mukaan koti­hoidolla tarkoitetaan koti­palvelun ja koti­sairaanhoidon muodostamaa kokonaisuutta. Koti­palveluun sisältyvinä tuki­palveluina annetaan myös ateria-, vaate­huolto- ja siivous­palveluja sekä sosiaalista kanssa­käymistä edistäviä palveluja.

Kuntarahoitteisen kotihoidon palvelu­kysyntä oli Suomessa arviolta 1,091 miljardia euroa ilman hallintoa ja palveluseteli­menoja vuonna 2016. Kuntien oma tuotanto oli 819 miljoonaa euroa, asiakas­palvelujen ostot muilta julkis­yhteisöiltä 185 miljoonaa ja yksityiset osto­palvelut 87 miljoonaa euroa piilevä viiden prosentin arvonlisä­vero mukaan lukien (kuvio 1).

Kuvio 1. Kuntien palvelu­kysyntä koti­hoidon palveluissa (pl. palvelu­setelit) tuottaja­tyypeittäin 2016
Kuvio 1. Kuntien palvelu¬kysyntä koti¬hoidon palveluissa (pl. palvelu¬setelit) tuottaja¬tyypeittäin 2016  Lähde: Kuntien talous- ja toiminta¬tilasto, Tilasto-keskus; Suunnittelu- ja tutkimus¬palvelut Pekka Lith
Lähde: Kuntien talous- ja toiminta­tilasto, Tilasto­keskus; Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith

Perusajatuksena laskelmissa on, että kunnat vastaavat viime kädessä koti­hoidon palvelujen järjestämisestä kuntalaisille ja ovat siitä rahoitus­vastuussa.

Palvelukysynnän pohjana on kuntalaisten palvelu­tarve, joka voidaan tyydyttää omalla palvelu­tuotannolla tai ostamalla lopputuote­palvelut yksityisiltä palvelun­tuottajilta tai muilta julkis­yhteisöiltä, kuten kunta­yhtymiltä.

Palveluseteleillä rahoitettu toiminta nosti kunnallisen koti­hoidon ja muiden kotiin vietävien sosiaali- ja terveys­palvelujen kuten omais­hoitajille tarkoitettujen palvelujen kysyntää 23 miljoonalla eurolla 110 miljoonaan euroon vuonna 2016. Samalla kunta­rahoitteisten yksityisten kotiin annettavien palvelujen arvo nousi 1,114 miljardiin euroon mukaan lukien piilevä arvonlisä­vero.

Eri rahoitus, samat palvelun­tuottajat

Kotitalousvähennykseen oikeuttavat hoiva- ja hoito­työt sekä kotitalous­työt kuten siivous­palvelut, kauppa- ja asiointi­palvelut tai ateria­palvelut vastaavat pitkälti kunnallisena koti­palveluna ja niiden tuki­palveluina toimitettuja töitä tai palveluseteli­palveluina tarjottuja töitä. Asiasta tehtyjen selvitysten mukaan eri tavoin rahoitettuja palveluja tarjoavat monesti samat palvelun­tuottajat.  

Verovähennykseen oikeuttavien palvelujen tuottajina voivat olla pää­sääntöisesti ennakkoperintä­rekisteriin merkityt tuloveron­alaista toimintaa harjoittavat yritykset ja yrittäjät, joille maksetuista työ­korvauksista vero­velvollinen voi vähentää omassa verotuksessaan tulovero­lain mukaan 50 prosenttia. Kotitalous­vähennyksen maksimi­määrä on 2 400 euroa vero­velvollista kohden vuodessa.

Pääsäännöstä poiketen vero­velvollinen voi vähentää koti­talous-, hoiva- ja hoito­töiden osalta myös yleis­hyödylliselle yhteisölle maksetusta työ­korvauksesta 50 prosenttia, vaikka yhteisö ei ole ennakkoperintä­rekisterissä eikä harjoita tulon­veronalaista toimintaa.

Vaihtoehtoisesti vero­velvollinen voi palkata työn­tekijän, jonka palkasta voi vähentää 20 prosenttia ja palkkaan liittyvät sivu­kulut.

Verohallinnon tilastojen pohjalta päätellen koti­taloudet maksoivat Suomessa kotitalous­vähennykseen oikeuttavista kotitalous-, hoiva- ja hoito­töistä arviolta 324 miljoonaa euroa mukaan lukien vähennys­kelvottomat kustannukset kuten matka-, aine- ja tarvike­kustannukset. Summa vastasi 270 miljoonan euron liike­vaihtoa ilman yksityisille palvelun­tuottajille maksettua arvonlisä­veroa.

Neljännes yksityistä toimintaa

Kotiin vietävien palvelujen kokonais­arvo oli noin 1,447 miljardia euroa vuonna 2016, jos kuntien rahoitus- ja järjestämis­vastuulla olevat koti­hoidon palvelujen tuotos ja saman­tyyppisten kotitalous­vähennyksen oikeuttavien palvelujen tuotos lasketaan yhteen. Summasta kuntien ja kunta­yhtymien tuotoksen osuus oli 74 prosenttia ja yksityisen toiminnan osuus 26 prosenttia.

Maakunnittain tarkasteltuna Uusimaa muodosti neljänneksen eli 356 miljoonaa euroa kotiin vietävien palvelujen kokonais­arvosta vuonna 2016. Osuus oli kuitenkin viisi prosentti­yksikköä pienempi kuin Uudenmaan osuus koko maan väestöstä.

Palvelujen kokonais­arvo nousi yli sataan miljoonaan euroon myös Pirkan­maalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Rahamääräisesti yksityisen toiminnan arvo oli 380 miljoonaa euroa. Siitä kotitalous­vähennyksen alaiset palvelut olivat 71 prosenttia, kuntien yksityiset osto­palvelut 23 prosenttia ja palvelu­setelit 6 prosenttia.

Tilastojen katveeseen voi jäädä hieman Kela-korvauksiin oikeuttavia palveluja, työn­antajien maksamia palveluja ja koti­talouksien täysin itse kustantamia palveluja.

Yksityisen palvelu­tuotannon osuus oli vuonna 2016 suurin Uudella­maalla, Keski-Suomessa, Pirkan­maalla ja Etelä-Pohjanmaalla, eli yli 30 prosenttia kotiin vietävien palvelujen kokonais­arvosta. Uudella­maalla osuutta nostavat kotitalous­vähennykseen oikeuttavat palvelut ja Keski-Suomessa, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaan kuntien yksityiset koti­hoidon asiakas­palvelujen ostot (kuvio 2).

Kuvio 2. Kuntayhteisöjen palvelu­tuotannon ja yksityisten palvelun­tuottajien osuus kotiin vietävien hoiva- ja tuki­palvelujen (kotitalous­työt, yms.) markkinoista 2016
Kuvio 2. Kuntayhteisöjen palvelu¬tuotannon ja yksityisten palvelun¬tuottajien osuus kotiin vietävien hoiva- ja tuki¬palvelujen (kotitalous¬työt, yms.) markkinoista 2016  Lähde: Kuntatalous¬tilasto, Tilasto¬keskus; Vero¬hallinnon tilastot; Suunnittelu- ja tutkimus¬palvelut Pekka Lith.
Lähde: Kuntatalous­tilasto, Tilasto­keskus; Vero­hallinnon tilastot; Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith.

Yksityisestä tarjonnasta vastaavat pää­asiassa pienet ja mikro­yritykset sekä muutamat keski­suuret toimijat ja järjestöt.

Kotitalousvähennykseen oikeuttavien palvelujen piirissä on enemmän yritysten pienintä koko­luokkaa edustavia ammatin­harjoittajia kuin kunta­rahoitteisissa yksityisissä palveluissa.

Etenkin kuntien kilpailuttamat osto­palvelut menevät hieman suuremmille yrityksille.

Ikääntyneet ostavat eniten vero­vähennyksellä

Kotitalousvähennykseen oikeuttavilla koti­talous-, hoiva- ja hoito­töillä on merkitystä etenkin vanhus­talouksille ja myös lapsi­perheille.

Ikäihmisten oma­toimisen arjessa selviytymisen merkitystä korostaa se, että Suomessa oli 75 vuotta täyttäneitä 501 800 henkilöä vuonna 2017 ja jo vuoteen 2030 mennessä määrää kasvaa väestö­ennusteiden mukaan reiluun 800 000 henkilöön (kuvio 3).

Kuvio 3. 75 vuotta täyttäneet 2017 ja heidän ennustettu määränsä 2025–2040
Kuvio 3. 75 vuotta täyttäneet 2017 ja heidän ennustettu määränsä 2025–2040  Lähde: Väestö¬tilastot, Tilasto¬keskus.
Lähde: Väestö­tilastot, Tilasto­keskus.

Ikääntyneiden kotitalous­vähennys eroaa nuorempien ikä­luokkien vero­vähennyksestä siten, että ikääntyneillä koti­talous-, hoiva- ja hoito­töiden osuus oli kaikista vero­vähennykseen oikeuttavista kustannuksista 28 prosenttia, jos myös vero­vähennyksen alaiset asuntojen ja rakennusten remontti­työt lasketaan mukaan. Kaikilla vähennyksen saaneilla vero­velvollisilla vastaava osuus oli puolta pienempi (kuvio 4).

Kuvio 4. Kotitalous-, hoiva- ja hoito­töiden osuus kaikista kotitalous­vähennykseen oikeuttavista kustannuksista 2016
Kuvio 4. Kotitalous-, hoiva- ja hoito¬töiden osuus kaikista kotitalous-vähennykseen oikeuttavista kustannuksista 2016  Lähde: Vero¬hallinnon tilastot.
Lähde: Vero­hallinnon tilastot.

Ikääntyneiden merkitys korostuu edelleen hoiva- ja hoito­töissä, sillä 75 vuotta täyttäneiden osuus oli 74 prosenttia kaikkien kotitalous­vähennykseen oikeuttavien hoiva- ja hoito­töiden kustannuksista. Tosin kotitalous­vähennyksen saajia oli 75 vuotta täyttäneiden ikä­ryhmässä vain 27 000, eli kahdeksan prosenttia koko ikäryhmästä. Piilevää palvelu­kysyntää on siis runsaasti.

Verovähennyksen painopiste arjen tuki­palveluihin

Olisi tärkeää palauttaa vuotuisen kotitalous­vähennyksen enimmäis­määrä 3 000 euroon ja työkorvaus­prosentti kotitalous-, hoiva- ja hoito­töissä takaisin ennen vuotta 2012 vallinneelle 60 prosentin tasolle, sillä palvelu­työn osuus on kotitalous-, hoiva- ja hoito­töissä usein yli 90 prosenttia kokonais­kustannuksista. Tämä vaatisi muutoksia tulovero­lakiin ja hallituksen esityksen asiasta.

Uudistus voitaisiin rahoittaa rajaamalla kotitalous­vähennys vain vero­velvollisen vakituisessa asunnossa tehtäviin töihin mukaan lukien remontti­palvelut. Rajauksella vero­vähennys voitaisiin suunnata paremmin niille koti­talouksille, joilla ulko­puolisen avun tarve on kaikkein suurin (pieni­tuloiset vanhus­kotitaloudet, yms.). Tämä vähentäisi samalla julkisiin palveluihin suuntautuvaa painetta.

Järjestelmää voisi uudistaa jopa siten, että 75 vuotta täyttäneille ostetusta kotitalous-, hoito- ja hoiva­työstä lapsi tai lapsen­lapsi voisi tehdä kotitalous­vähennyksen ilman että se vähentäisi täysi­määräisesti palvelun­ostajan oman vero­vähennyksen enimmäis­määrää, kuten nykyisin tapahtuu. Tämä lisäisi yhteis­kunnassa sosiaalista vastuun­kantoa ja vähentäisi julkisiin palveluihin suuntautuvaa rasitusta.

Samalla voitaisiin siirtyä Ruotsissa käytössä olevaan sähköiseen laskutus­järjestelmään, jossa palvelun­tuottaja hakee ja saa vero­vähennyksen ostajan puolesta vero­hallinnolta. Uudessa järjestelmässä vero­velvollinen saisi heti ennakollisen vero­vähennyksen maksaessaan palvelun­tuottajalle tehdyn työn osuudesta vain 50 prosenttia tai osuuden sen mukaan, mitä hänellä on vero­vähennysoikeutta jäljellä.

Laskutusjärjestelmässä palvelun­tuottajat saisivat palvelun­ostajan vero­vähennystä vastaavan osuuden nopeasti vero­hallinnolta ja vero­velvolliset pääsivät pankki­tunnuksilla katsomaan vero­hallinnon verkko­sivuilta tietoja vero­vuoden aikana kertyneestä vero­vähennyksen määrästä.

Järjestelmää voisi yksin­kertaistaa luopumalla myös palvelun­ostajan 100 euron vuotuisesta omavastuu­osuudesta.

Viranomaistyö helpottuu ja pienet yritykset hyötyvät

Viranomaisille laskutus­malli tarjoaisi mahdollisuuden järjestelmän massa­valvontana tapahtuvaan etukäteis­seurantaan. Nyky­järjestelmään sisältyy paljon väärinkäytös­mahdollisuuksia. Tiedot kotitalous­vähennyksestä moni­puolistuisivat samalla, kun palvelun­ostajista ja -tuottajista voitaisiin tuottaa entistä ajan­tasaisempia tilastoja viran­omaisten ja muiden eri käyttäjien tarpeisiin.

Pienille kotiin vietäviä palveluja tarjoaville hoiva- ja siivous­alan yrityksille vero­vähennyksen alainen palvelu­myynti antaa helpommin uusia työ­tilaisuuksia kuin kuntien kilpailuttamat osto­palvelut, joissa suuret toimijat ovat vahvoilla. Vero­vähennykseen oikeuttaviin palveluihin sisältyy vähiten julkista sääntelyä ja rekisteröintiä, eikä niiden tuottaminen asiakkaille vaadi tarve­harkintaa.

Sote ja kotiin vietävät palvelut

Hallituksen suunnitelmien ja laki­ehdotusten mukaan sosiaali- ja terveyden­huollon palvelujen järjestämis- ja rahoitus­vastuu siirtyy vuoteen 2021 mennessä kunnilta 18 maa­kunnalle. Sote-uudistuksen keskiössä ovat palvelujen integrointi ja asiakkaan valinnan­vapaus. Uutta on se, että julkiset ja yksityiset palvelun­tuottajat voisivat kilpailla asiakkaista samalta lähtö­viivalta.

Sote-uudistuksessa kotiin vietäviä palveluja tuottavat maa­kuntien liike­laitokset. Ne voisivat myöntää myös asiakas­seteleitä sote-palvelujen ostoon yksityiseltä palvelun­tuottajalta vuodesta 2022 lukien. Vanhus- ja vammais­asiakkaat voisivat saada liike­laitokselta määrä­ajaksi tai toistaiseksi henkilö­kohtaisen budjetin, jonka puitteissa asiakkaat voivat päättää, mistä haluavat palvelut hankkia.

Asiakassetelin ja henkilö­kohtaisten budjettien välinen rajan­veto ei ole selkeä, mutta asiakas­setelit sopivat parhaiten tila­päiseen tarpeeseen.

Sen sijaan henkilö­kohtaisilla budjeteilla voidaan kustantaa pitkä­aikaista, jatkuvaa ja laaja-alaista palvelu­tarvetta.

Asiakas voi tietysti kieltäytyä asiakas­setelistä ja henkilö­kohtaisesta budjetista, jolloin liike­laitoksen on järjestettävä palvelut muulla tavoin.  

Ikääntyvän väestön­osan kasvaessa varsinkin maa­kunnallisten liike­laitosten myöntämillä henkilö­kohtaisilla budjeteilla voisi olla tärkeä merkitys yksityisten palvelun­tuottajien näkö­kulmasta. Tosin valinnan­vapauden pelätään uhkaavan tasa­vertaisuutta, sillä yksityistä palvelu­tuotantoa on enemmän suurissa asutus­keskuksissa ja taajamissa kuin maaseudun haja-asutus­alueella. 

Yksityiset palvelun­tuottajat ovat uudistuksen suhteen odottavalla kannalla. Yksityisten kotiin vietävien palvelujen merkitys voi lisääntyä uudistuksessa. Asia riippuu asiakas­seteleitä ja henkilö­kohtaisia budjetteja myöntävien maakuntien liike­laitosten linjauksista ja niiden oman palvelu­tuotannon laajuudesta ja siitä, toteutuuko sote-uudistus tai millaiseksi se lopulta muotoutuu.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith)

Lähteitä:

Lith, Pekka: Kotiin vietävien sosiaali- ja terveys­palvelujen markkinat, Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith, Helsinki 2018.

Tilastokeskus: Alueellinen yritystoiminta­tilasto, kuntien talous­tilastot, yritysten rakenne- ja tilinpäätös­tilastot ja väestö­tilastot

Verohallinto: Kotitalous­vähennys 11/12/2017, Diaarinumero: A259/200/2017. ja tilastoja kotitalous­vähennyksestä

Laki sosiaali- ja terveyden­huollon palvelu­seteleistä (569/2009), laki yksityisistä sosiaali­palveluista (922/2011), sosiaali­huoltolaki (1301/2014), terveyden­huoltolaki (1326/2010) ja tulovero­laki (1535/1992).

Kommentit