Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

3. Miesten työviikko oli pidempi kuin naisten

Viikkopäiväkirjan mukaan työllisten keskimääräinen työtuntien määrä viikossa oli 35 tuntia. Miesten tutkitut työviikot olivat selvästi pidempiä kuin naisten: miesten keskimääräinen työaika oli 38 tuntia, kun naisten työtuntien määrä oli keskimäärin 32 tuntia viikossa. Ansiotyötä tehtiin työpäivää kohti keskimäärin 7,5 tuntia.

Työviikoista lyhyiden, alle 35-tuntisten viikkojen osuus oli 42 prosenttia, ”normaalin” työviikon (35 – 40 tuntia) 34 prosenttia ja pitkän, yli 40-tuntisen viikon 24 prosenttia. Tämä työaikojen jakauma poikkeaa työvoimatutkimuksella saatavista säännöllisen viikkotyöajan jakaumista. Tämä johtuu siitä, että viikkopäiväkirja mittaa tutkimusviikolla työskennelleiden toteutuneiden työviikkojen pituutta, kun taas työvoimatutkimuksen säännöllinen työaika kuvaa tavanomaista tai keskimääräistä työaikaa, johon lomat, sairauslomat ja muut tilapäiset poissaolot eivät vaikuta. Työvoimatutkimuksen mukaan yleisin säännöllinen viikkotyöaika on 35–40 tuntia. Palkansaajista 72 prosentilla oli tämän pituinen säännöllinen viikkotyöaika vuonna 2013 (Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus). Vastaavasti lyhyiden ja pitkien säännöllisten viikkotyöaikojen osuudet ovat työvoimatutkimuksen mukaan pienempiä kuin tässä julkaisussa esitetyt.

Miesten työviikko oli pidempi kuin naisten kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä (kuvio 2). Kaikkein suurin sukupuolten välinen ero oli yrittäjillä. Tässä julkaisussa ei ollut mahdollista erotella maatalousyrittäjiä muista yrittäjistä aineiston pienuuden takia. Miesyrittäjien työviikko oli selvästi pidempi kuin miespalkansaajien. Naisilla sosioekonomisen aseman mukaiset erot työviikon pituudessa olivat pienemmät. Palkansaajista sekä miehillä että naisilla pisimmät työviikot olivat ylemmillä toimihenkilöillä.

Kuvio 2. Työllisten työviikon pituus sosioekonomisen aseman ja sukupuolen mukaan 2009–2010, tuntia

Kuvio 2. Työllisten työviikon pituus sosioekonomisen aseman ja sukupuolen mukaan 2009–2010, tuntia

Palkansaajat on tässä luokiteltu elinvaiheen mukaan siten, että huomioon on otettu sekä siviilisääty että se, onko henkilöllä alle 18-vuotiaita lapsia. Lapsettomat naimisissa tai avoliitossa olevat on jaettu edelleen kahteen ikäryhmään. Yksinhuoltajien määrä aineistossa on niin pieni, että heidän tietojaan ei voi luotettavasti esittää.

Pisin työviikko oli alle kouluikäisten lasten isillä (kuvio 3). Heidän työviikkonsa olivat noin 38 tunnin mittaisia. Lähes yhtä pitkä työviikko oli yli 44-vuotiailla parisuhteessa elävillä miehillä, joilla ei ollut lapsia huollettavanaan. Naimattomien ja lapsettomien naisten työviikko oli muita lyhyempi. Pienten lasten äitien työviikko oli selvästi lyhyempi kuin isillä. Ajankäyttötutkimuksen haastattelutietojen mukaan alle kouluikäisten lasten äideistä vajaa viidennes teki päätyössään osa-aikatyötä, kun lähes kaikki isät olivat kokoaikatyössä. Pienten lasten äidit ilmoittivat muita useammin työviikkonsa epätavalliseksi poissaolon takia.

Kuvio 3. Palkansaajien työviikon pituus elinvaiheen ja sukupuolen mukaan 2009–2010, tuntia

Kuvio 3. Palkansaajien työviikon pituus elinvaiheen ja sukupuolen mukaan 2009–2010, tuntia

Lähde: Ajankäyttötutkimus 2009, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannu Pääkkönen (09) 1734 3229 , Riitta Hanifi (09) 1734 2946, ajankaytto@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 16.4.2014

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Ajankäyttö [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-5639. Työviikon rakenne 2009, 3. Miesten työviikko oli pidempi kuin naisten . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 17.4.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/akay/2009/07/akay_2009_07_2014-04-16_kat_003_fi.html