Käsitteet ja määritelmät

EKT95

ESA95 = Euroopan tilinpitojärjestelmä 1995, EU:n uudistettu, taloustilastojen laadintaa ohjaava käsikirja.

Julkisyhteisöt -sektori

EKT95:n mukaiseen julkiseen sektoriin eli julkisyhteisöihin kuuluvat valtionhallinto, osavaltiohallinto, paikallishallinto sekä sosiaaliturvarahastot. Suomessa julkisyhteisöihin luetaan valtio, kunnat ja kuntayhtymät, Ahvenanmaan maakuntahallinto sekä sosiaaliturvarahastot.

Valtio- ja kuntasektoriin ei lueta sellaisia valtion ja kuntien liikelaitoksia, jotka ovat markkinatuottajia. Valtiosektoriin luetaan budjettitalouden ohella budjetin ulkopuoliset rahastot.

Sosiaaliturvarahastoihin luetaan Suomessa julkisen vallan säätämää sosiaaliturvaa hoitavat yksiköt. Näitä ovat perusturvaa toteuttavat yksiköt, kuten Kansaneläkelaitos, Työttömyysvakuutusrahasto, työttömyyskassat, sairauskassat, työttömyyskassat, lakisääteistä työeläkevakuutusta hoitavat yhtiöt, eläkesäätiöt, eläkekassat ja julkiset laitokset (esim. Kuntien eläkevakuutus). Työeläkelaitokset määriteltiin tilastoinnissa osaksi Suomen julkista sektoria EU:n komission tammikuussa 1997 tekemällä erityisellä päätöksellä.

Työeläkelaitoksiin ei lueta vapaaehtoisia eläkekassoja ja -säätiöitä. Nämä nk. A-eläkesäätiöt ja -kassat sekä AB-eläkesäätiöiden ja -kassojen A-osat on erotettu kansantalouden tilinpidon mukaisessa sekä alijäämä- ja velkatilastoinnissa työeläkelaitosten tiedoista vasta tilastovuodesta 2000 alkaen.

Nettoluotonanto/-otto

Nettoluotonantoa/-ottoa kuvataan rahoitustilinpidossa käsitteellä rahoitustaloustoimet, netto. Se on rahoitusvarojen nettohankinnan ja velkojen nettohankinnan erotus. Jos rahoitusvaroja kertyy vuoden aikana enemmän kuin lisävelkaa, sektori on nettomääräisesti luotonantaja.

Rahoitusalijäämä

Rahoitusalijäämä eli nettoluotonotto eli negatiivinen nettoluotonanto.

Rahoitustaloustoimet

Rahoitustaloustoimet ovat institutionaalisten yksiköiden välisiä tai niiden ja ulkomaiden välisiä rahoitussaamisiin ja -velkoihin kohdistuvia taloustoimia.

Ne kuvaavat, mikä sektori rahoittaa, mitä sektoria rahoitetaan, minkä rahoitusvaateen muodossa ja kuinka paljon.

Rahoitustaloustoimet luokitellaan seitsemään eri pääluokkaan ja niiden alaluokkiin. Luokittelu vastaa rahoitustaseiden luokittelua.

Rahoitustaloustoimet, netto

Rahoitustaloustoimet, netto on rahoitusvarojen nettohankinnan ja velkojen nettohankinnan erotus. Jos sektorille kertyy rahoitusvaroja vuoden aikana enemmän kuin lisävelkaa, sektori on nettomääräinen luotonantaja. Käsite vastaa kansantalouden tilinpidon käsitettä nettoluotonanto/-otto.

Rahoitustase

Rahoitustaseissa kuvataan kansantalouden sektoreittaisia saamis-velka-suhteita. Taseista ilmenee, mille sektorille ollaan velkaa, miltä sektorilta on saamisia ja kuinka paljon. Yhden sektorin velka on toisen sektorin saaminen.

Rahoitustaseet luokitellaan seitsemään eri pääluokkaan ja niiden alaluokkiin. Luokittelu vastaa rahoitustaloustoimien luokittelua.

Rahoitustili

Rahoitustileillä kuvataan kaikkien kansantalouden sektoreiden sekä ulkomaiden saamiset ja velat rahoitustaseina sekä ne taseiden muutokset, jotka johtuvat rahoitustaloustoimista. Rahoitustilit antavat siten kattavan kuvan koko kansantalouden rahoitustaseista ja -virroista.

Rahoitustilinpito

Rahoitustilinpidossa kuvataan kansantalouden sektoreiden rahoitusvaroja ja velkoja sekä niiden määriin vaikuttavia rahoitustaloustoimia. Rahoitustilinpito koostuu kahdesta osasta: vuoden lopun rahoitustaseesta ja vuoden aikaisista, rahoitusvaroihin ja velkoihin kohdistuvista rahoitustaloustoimista. Rahoitustilinpito on osa kansantalouden tilinpitojärjestelmää.

Rahoitustilinpito on muista rahoitustilastoista johdettu tilasto. Tilaston laadinnassa hyödynnetään paitsi rahoitustilastoja, myös muita sektoreittaisia tase- ja virtatietoja sisältäviä tilastoja ja tietoja.

Rahoitusvaade

Rahoitusvaadeluokituksessa luokitellaan kaikki sellaiset rahoitusinstrumentit, jotka ovat kuvauksen kohteena rahoitustilinpidossa.

Pääkriteereinä ovat rahoitusinstrumenttien likviditeetti ja niitä koskevat lait. Saamis-velkasuhteen tulee olla ehdoton; ehdollinen saaminen on mukana vain jos sille voidaan määritellä markkinahinta tai jos se voidaan kuitata vastasaamisella.

Rahoitusvarat

Rahoitusvarat ovat taloudellisia varoja, jotka koostuvat maksuvälineistä, rahoitussaamisista sekä sellaisista taloudellisista varoista, jotka ovat luonteeltaan saamisten kaltaisia.

Rahoitussaamiset oikeuttavat niiden omistajat eli velkojat saamaan maksun tai sarjan maksuja ilman erityisiä muita toimenpiteitä muilta institutionaalisilta yksiköiltä eli velallisilta, jotka ovat hankkineet saamisten vastineena olevat velat.

Rahoitusvarat jaetaan seitsemään alaluokkaan: Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (AF1), Käteisraha ja talletukset (AF2), Muut arvopaperit kuin osakkeet (AF3), Lainat (AF4), Osakkeet ja osuudet (AF5), Vakuutustekninen vastuuvelka (AF6) ja Muut saamiset ja velat (AF7).

Rahoitusvarojen nettohankinta

Rahoitusvarojen nettohankinta kuvaa nettomääräisesti periodin aikana hankittujen rahoitusvarojen määrää.

Rahoitusvelat

Rahoitusvelat ovat taloudellisia velkoja, jotka luokitellaan samalla tavalla kuin rahoitusvarat. Velat ovat varojen vastinkirjauksia eli jonkun saaminen on jonkun toisen velka.

Sulautettu rahoitustase/-rahoitusvirrat

Rahoitusvarat ja -virrat voidaan esittää sulautettuina, jolloin eliminoidaan sekä alasektorin sisäiset (esim. kuntien velat toisille kunnille) että summasektorien sisäiset erät (edellisen lisäksi myös kuntien velat valtiolle, työeläkelaitoksille ja muille sosiaaliturvarahastoille julkisyhteisöjen summasektorissa). Sulautetut tiedot kuvaavat ao. sektorien asemaa suhteessa muihin ja ainoastaan muihin sektoreihin.

Sulauttamaton rahoitustase/-rahoitusvirrat

Rahoitusvaroja ja -virtoja voidaan kuvata sulauttamattomina, jolloin taloustoimet kirjataan täysimääräisesti myös sektorien ja alasektorien sisäiset taloustoimet mukaan lukien.

Sulauttamattomia rahoitustaseita laadittaessa yhden institutionaalisen yksikön muodostaman sektorin sisäiset erät on kuitenkin rahoitustaseissa sulautettu pois (esim. valtion talouden sisäinen lainanotto). Sisäiset erät eivät vaikuta sektorin nettovarallisuuteen tai nettoluotonantoon.

Tilastollinen ero

Tilastollinen ero kuvaa rahoitustilinpidon ja kansantalouden reaalitilinpidon nettoluotonantojen erotusta. Vaikka määritelmällisesti nettoluotonanto on yhtä suuri reaali- ja rahoituspuolella, tilastolähteiden poikkeavuudesta johtuen ne yleensä eroavat toisistaan, eikä niitä Suomen tilinpitojärjestelmässä pakoteta yhtä suuriksi.

Valtiontalous

Valtiontalouteen luetaan mukaan budjettitalous ja budjetin ulkopuoliset rahastot.

Velkojen nettohankinta

Velkojen nettohankinta kuvaa nettomääräisesti periodin aikana otettujen velkojen määrää.

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Julkisyhteisöjen rahoitustilinpito [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-1948. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.10.2013].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/jyrt/kas.html