4. Tapaturmakuolleisuus 1936–2010

Tapaturmakuolemiin luetaan muun muassa liikennekuolemat, kaatumis- ja putoamiskuolemat, hukkumiset, tulipalokuolemat sekä alkoholi- ja lääkemyrkytykset. Tapaturmakuolleisuus on ollut vuosina 1936–2010 huomattavasti suurempaa miehillä kuin naisilla, joskin huiput ja laskut ovat molemmilla sukupuolilla tapahtuneet samoina aikoina. Nuorten tapaturmakuolleisuus on yleisempää kuin koko väestön keskimäärin.

Kuvio 10. Tapaturmakuolleisuus 1936–2010 keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti

Kuvio 10. Tapaturmakuolleisuus 1936–2010 keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti

Tapaturmakuolemia oli paljon sotavuosina huolimatta siitä, että sodan välittömästi aiheuttama kuolleisuus ei sisälly ohessa esitettyihin lukuihin. Muun muassa myrkytyskuolemat lisääntyivät. Vuosien 1941–45 tilastossa kerrotaan, että tämä johtui ”toisaalta puuhiili- ja puukaasutinautojen aiheuttamista häkämyrkytyksistä, toisaalta puuspriin ja muiden myrkyllisten nesteiden käytöstä juovutustarkoituksiin”. Tapaturmakuolleisuus oli korkeimmillaan heti sodan jälkeen vuonna 1945. Hukkumiskuolemien sekä murtuma- ja ruhjevammoihin kuolleiden määrä oli erityisen suuri ja varsinkin miesten tapaturmakuolemat lisääntyivät. Yhtenä syynä tähän arvellaan olevan sodasta tulleiden miesten traumaattiset kokemukset. Posttraumaattinen stressi on voinut aiheuttaa esimerkiksi kohonnutta tapaturma-alttiutta ja lisääntynyttä alkoholin käyttöä, joka olisi voinut myös lisätä tapaturmien määrää. Laajaa tutkimustietoa asiasta ei kuitenkaan Suomessa ole.

Tapaturmakuolleisuus oli taas hieman korkeammalla tasolla 60-luvulla, mutta lähti laskuun 70-luvun lopulla. 60-luvulla ja 70-luvun alussa 40 prosenttia tapaturmakuolemista oli liikenneonnettomuuksia. Tapaturmien määrä alkoi kasvaa jälleen vuonna 1986, johtuen nimenomaan liikennekuolemien lisääntymisestä varsinkin nuoremmissa ikäluokissa. 90-luvun lamavuosien jälkeen tapaturmakuolleisuus on pysynyt jokseenkin samansuuruisena. Tieliikenneonnettomuuksissa kuolleista vuosina 1931–2006 on lisää tietoa vuonna 2007 julkaistussa aikasarjassa Tilastokeskuksen sivuilla .

Vuonna 2010 tapaturmaisesti kuoli yhteensä 2 856 henkilöä, 1 869 miestä ja 987 naista. Tapaturmat aiheuttivat noin kuusi prosenttia kaikista kuolemista. Vuonna 2010 sekä miesten että naisten yleisin kuolemaan johtanut tapaturma oli kaatuminen tai putoaminen, joihin kuoli yhteensä 1 185 henkilöä. Yli kolmannes miesten ja yli puolet naisten tapaturmaisista kuolemista aiheutui kaatumisista tai putoamisista. Kuljetustapaturmissa kuoli vuonna 2010 kaikkiaan 299 henkilöä, joista miehiä oli kolme neljäsosaa. Miehillä useampi kuin yksi kymmenestä (12,0 %) tapaturmakuolemasta tapahtui liikenteessä (kuljetuksessa), naisilla niitä oli hieman vähemmän (7,6 % naisten tapaturmakuolemista).

Suomen tapaturmakuolleisuus on EU-maista Latvian, Viron ja Liettuan jälkeen korkeimpia. Erityisesti koti- ja vapaa-ajan tapaturmakuolleisuus on Suomessa asukaslukuun suhteutettuna suurempi kuin muualla läntisessä Euroopassa. Kansallisten tilastojen vertailuun liittyy kuitenkin usein ongelmia, jotka johtuvat muun muassa luokituskäytäntöjen ja kuolemansyyn selvittämisen erilaisuudesta. Kaikissa maissa ei rekisteröidä tapaturmakuolemia yhtä tarkasti kuin Suomessa, mikä saattaa näyttäytyä näiden maiden kohdalla pienempinä kuolleisuuslukuina. Liikenteessä kuolleiden osuus oli Suomessa vuonna 2009 uusimman tiedon mukaan EU:n pienimpiä, 5 henkilöä 100 000 henkeä kohden. Liikennekuolleisuus oli samaa tasoa tai vähäisempää esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa.

Alkoholin, lääkkeiden ja päihtymyksen osuus tapaturmakuolemissa

Vuonna 2010 tapaturmaisesti (pois lukien varsinaiset alkoholi- ja lääkemyrkytykset) kuolleista päihdyksissä oli 20 prosenttia eli 442 henkilöä. Tapaturmakuolemassa päihtymys tarkoittaa sitä, että kuolintodistuksen kirjoittanut lääkäri on arvioinut alkoholin myötävaikuttaneen kuolemaan. Luvussa eivät ole mukana alkoholi- ja lääkemyrkytykset, joissa alkoholi tai lääke on suoraan aiheuttanut kuoleman. Saunakuolemissa 28 henkilöä 45:stä oli kuollessaan päihtynyt. Tulipaloissa ja kylmyyteen kuolleista alle puolet oli päihtyneenä, hukkumistapaturmissa yli puolet. Hieman yli joka viides liikenteessä kuollut oli päihdyksissä.

Hukkumiset ja vesiliikennetapaturmissa kuolleet 1936–2010

Hukkumiset ja vesiliikennetapaturmat ovat vähentyneet 1930-luvulta tähän päivään. 1) Kuten edellä mainittiin, sotavuosina ja heti sen jälkeen tapaturmakuolemat lisääntyivät ja mm. hukkumisia oli vuonna 1945 erityisen paljon. Hukkumisten määrä on ollut noin 200 viime vuosina. 1930- ja 40-luvuilla määrä vaihteli 500:n ja 700:n välillä.

Kuvio 11. Hukkumiset ja vesiliikennetapaturmat, kuolleisuus 1936–2010 keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti

Kuvio 11. Hukkumiset ja vesiliikennetapaturmat, kuolleisuus 1936–2010 keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti

Suomessa alkoholi liittyy hyvin usein hukkumistapaturmiin. Hukkumistapaturmista hieman yli puolet tapahtuu päihtyneenä, kesäkuukausina jopa vieläkin enemmän.


1) Kuvion luvuissa ovat mukana (muuttuneiden luokitusten vuoksi) hukkumisten lisäksi myös vesiliikennetapaturmat. Vesiliikennetapaturmiin kuuluu sekä hukkumisia että muita vesiliikenteessä tapahtuvia kuolemia. Suurin osa vesiliikennetapaturmista kuitenkin on hukkumisia.

Lähde: Kuolemansyytilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Marja-Liisa Helminen (09) 1734 3273, Helena Korpi (09) 1734 3605, Irmeli Penttilä (09) 1734 3253, kuolemansyyt@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 16.12.2011

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-5051. 2010, 4. Tapaturmakuolleisuus 1936–2010 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 25.9.2018].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_kat_005_fi.html