Muutokset tilinpidossa 1999 EKT95:n mukaan (1/2000)

Uudistuksen taustaa

Uudet kansantalouden tilinpidon aikasarjat 1975-98* ovat lopputulos mittavimmasta tilinpidon uudistuksesta sitten vuoden 1979, jolloin Suomessa julkaistiin YK:n SNA68:aan (System of National Accounts 1968) perustuvat kansantalouden tilinpidon laskelmat. Tämänkertainen uudistustarve syntyi, kun maailmanlaajuisen SNA:n uusin versio SNA93:n otettiin käyttöön. Sen kanssa samanaikaisesti ja yhtenevästi on uudistettu EU-maita koskeva Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä. EU:ssa kansantalouden tilinpidon tietoja käytetään talouskehityksen seurannan ohella laajalti yhteisön hallinnon tarpeisiin. Tilaston tiedot on laadittava mahdollisimman yhtenäisellä tavalla ja toimitettava EU:n käyttöön sovitun lähettämisohjelman mukaisesti. Tämän varmistamiseksi EU:ssa on säädetty uutta kansantalouden tilinpitoa koskeva asetus.

EU:n hallinnon vaatimus kansantalouden tilinpidolle ja tälle uudistukselle on menetelmällisen yhdenmukaisuuden lisäksi tilinpidon tietojen mahdollisimman täydellinen kattavuus. Kansantalouden tilinpidon tulee sisältää kaikki tilinpidon rajausten mukainen taloudellinen toiminta, olipa se rekisteröityä / muualla tilastoitua tai ei. Tämä vaatimus on periaatteessa aina sisältynyt kansantalouden tilinpidon kansainvälisiin suosituksiin, mutta EU:n alueella se korostuu. Kattavuus -vaatimus on tärkeä erityisesti EU:n budjetin koon ja siihen jäsenmailta kerättävien maksujen määrittämisen takia. Suomessa kansantalouden tilinpidon laadinnassa käytettävä lähdeaineisto ja laadintamenetelmät ovat tähänkin asti olleet suhteellisen kattavaa, joten tämän vaatimuksen toteuttaminen ei ole aiheuttanut suuria muutoksia tilaston tietoihin.

 

Keskeisimmät muutokset

Sektoritarkastelu tuotannosta varallisuuteen

Uuden tilinpidon keskeinen muutos on sektoreittainen tarkastelu läpi koko tilinpidon kuvauksen tuotannosta varallisuuteen. Suomen kansantalouden tilinpidossa tämä tarkoittaa, että totutun toimialoittaisen, esim. metsätalouden tai teollisuuden, tuotannon tarkastelun lisäksi tuotantoa kuvataan nyt myös tuottajasektorin, esim. yritysten tai kotitalouksien, näkökulmasta. Toimialatarkastelun perusyksikkönä on toimipaikka, kun taas sektorinäkökulmasta tilastoidaan institutionaalisia päätöksentekoyksiköitä.

Muutoksia luokituksiin

Päätöksentekoyksiköiden sektoriluokitus (institutionaalinen sektoriluokitus) on säilynyt pääluokkatasolla entisellään, vain luokkien järjestys on hieman vaihtunut. Luokkien sisältöä on tarkistettu. Rahoituslaitossektorin sisältö on ajanmukaistettu ja aiemmin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin Suomessa luokitellut asuntoyhteisöt on siirretty yrityssektoriin omaksi alaluokakseen. Vuonna 1993 tehty muutos Suomen työeläkelaitosten luokittelussa säilyy ennallaan ja ne luetaan uudessakin järjestelmässä julkisyhteisöjen alaluokkaan sosiaaliturvarahastot. Samoin työttömyysvakuutusta hoitavat yksiköt luetaan entiseen tapaan sosiaaliturvarahastoihin. Yritys- ja kotitaloussektorin välistä rajanvetoa on tarkistettu.

EKT95:ssä otettiin käyttöön EU:n uusi toimialaluokitus NACE Rev. 1, joka perustuu YK:n toimialaluokitukseen ISIC Rev.3. Suomen kansantalouden tilinpidossa NACE:en perustuva luokitus on ollut julkaisutasolla jo käytössä vuodesta 1993 lähtien, joten pieniä tarkistuksia lukuun ottamatta luokitus on entinen. Merkittävin muutos on tienpito-toimialan (teiden ja ratojen rakennuttaminen ja ylläpito) siirtäminen aiemmasta liike-elämän palvelujen luokasta K liikenteen toimialalle I.

Kotitalouksien kulutusmenoluokitus on uudistettu yksilöllisten kulutusmenojen luokitukseksi kansainvälisen COICOP- luokituksen mukaisesti. Investointien kuvaamisessa käytetty pääomatavaraluokitus on uudistettu ja laajennettu EKT95:n varojen luokituksen mukaan. Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus COFOG on myös uudistettu.

Pääomanmuodostuksen käsite laajentunut

Laajuudeltaan merkittävin muutos uudistetussa tilinpidossa liittyy investointeihin, kun pääomanmuodostuksen käsite on laajentunut. Pääomanmuodostukseen luetaan myös aineettomien kiinteiden varojen hankinta kuten tietokoneohjelmistot, malminetsintä sekä viihteen, taiteen ja kirjallisuuden alkuperäteokset. Suuruudeltaan merkittävin on ohjelmistoinvestoinnit, vuonna 1995 6,7 miljardia markkaa.

Varastopääomasta siirtyivät kiinteän pääoman bruttomuodostukseen tuotannossa käytettävät kasvatettavat varat, kuten lypsykarja. Lihakarja on käsitelty kuten ennenkin varastojen muutoksena. Pääoman muodostukseen on kirjattu myös omistusoikeuden siirtokustannukset kuten pääomaesineisiin tai maahan liittyvä osuus varainsiirtoverosta.

Arvoesineiden (jalokivien, taide-esineiden yms.) nettohankinnat tullaan tulevaisuudessa kirjaamaan myös pääomanmuodostukseen. Toistaiseksi niistä ei ole tietoja.

Kiinteän pääoman kuluminen laajentunut

Kiinteän pääoman kuluminen, poistoja vastaava käsite kansantalouden tilinpidossa, edustaa tuotannossa käytettyä pääomapanosta. Se lasketaan uudessa järjestelmässä laajempana kuin vanhassa. Laajennus koskee julkisen sektorin infrastruktuuri-investointeja: teitä, siltoja, tunneleita yms. maa- ja vesirakenteita, joiden kulumista ei ole aiemmin laskettu. Tämä muutos kasvattaa julkisen sektorin arvonlisäystä 4,5 miljardia markkaa vuonna 1995. Julkisen toiminnan osuus bruttokansantuotteesta nousee prosenttiyksiköllä 20 prosenttiin. Muutos ei vaikuta julkisyhteisöjen alijäämään.

Uusia tulokäsitteitä

Toimintaylijäämällä on uudessa tilinpidossa rinnakkaiskäsite sekatulo (mixed income). Se esiintyy vain kotitaloussektorissa ja tarkoittaa kotitalouksien tuloa, jossa yhdistyy sekä yrittäjän työtulo että ammatinharjoittamisesta saatu voitto.

Kullekin kansantaloudessa toimivalle sektorille voidaan laskea kansantuloa vastaava kyseisen sektorin tulo. Sitä kutsutaan ensituloksi(primary income). Se on tuloa, jonka sektoriin kuuluvat talousyksiköt saavat osallistumisestaan tuotantoon ja / tai korvauksena esimerkiksi rahoitusvarojen järjestämisestä toisen talousyksikön käytettäväksi.

Bruttokansantulon englanninkielistä versiota kutsuttiin aiemmin GNP:ksi (gross national product). Nyt käsitteen nimi on muutettu GNI:ksi (gross national income). Suomeksi GNP on käännetty jo useita vuosia bruttokansantuloksi (BKTL), jota käännöstä käytetään myös GNI:stä .

Bruttokansantulo, BKTL,lasketaan sekä nimellisnä että reaalisena, samoin kuin kansantalouden käytettävissä oleva tulo.

Uusi kulutuskäsite

SNA 68:n kansantalouden tilinpidossa kansantalouden kulutusta tarkasteltiin vain kulutusmenojen näkökulmasta. Uudessa tilinpidossa kulutusmenokäsitteen rinnalla on todellisen kulutuksen käsite. Kulutusmenot kohdennetaan sille sektorille, joka on lopullinen kuluttaja. Laskenta edellyttää kulutusmenojen jakamista kahteen osaan: yksilöllisiin ja kollektiivisiin. Yksilölliset kulutusmenot, esimerkiksi julkisen sektorin tarjoamat terveys-, koulutus- ja sosiaalipalvelut, kohdennetaan kotitalouksille, kollektiiviset jäävät julkisyhteisöihin. Todellinen yksilöllinen kulutus sisältää sekä itse maksetut kulutusmenot että maksutta saadut palvelut. Kollektiiviseen kulutukseen jäävät ne kulutusmenot, joita ei voida kohdentaa yksittäisille kotitalouksille tai henkilöille, esimerkiksi yleinen hallinto, lainsäädäntö ja maanpuolustus.

Todellisen kulutuksen avulla voidaan nykyistä paremmin vertailla keskenään maita, joissa esimerkiksi terveydenhoito on järjestetty toisessa yksityiselle pohjalle, toisessa julkisina palveluina.

Todellisen kulutuksen käsite edellyttää myös vastaavan tulokäsitteen esittämistä, jotta tasapaino tulojen ja kulutuksen välillä säilyisi. Maksutta saatuja yksilöihin kohdistuvia palveluja sekä tavaroista ja palveluista saatuja sosiaaliturvarahastojen korvauksia vastaava tulokäsite on luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot. Käytettävissä olevan tulon rinnakkaiskäsite on oikaistu käytettävissä oleva tulo, jossa luontoismuotoiset tulonsiirrot on otettu huomioon.

Vuonna 1995 kotitalouksien todellinen kulutus oli 374 miljardia markkaa ja kulutusmenot 280 miljardia. Erotus 94 miljardia markkaa oli julkisyhteisöjen tai voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tarjoamien yksilöllisten tavaroiden ja palvelusten eli luontoismuotoisten sosiaalisten tulonsiirtojen arvo.

Kulutusmenojen ja sosiaalietuuksien rajanveto muuttunut

Julkisiin kulutusmenoihin kirjataan Kansaneläkelaitoksen korvaama osuus lääkkeiden, terveyspalvelujen yms. ostoista ja siirretään luontoismuotoisina tulonsiirtoina kotitalouksien todelliseen kulutukseen. Muutos pienentää sosiaalivakuutusetuuksia ja kotitalouksien kulutusmenoja eri vuosina 3 - 5 miljardia markkaa, mutta ei vaikuta säästöön. Aiemmin korvaukset kirjattiin bruttomääräisinä KELAN:n maksamiin sosiaalivakuutusetuuksiin ja kotitalouksien kulutusmenoihin.

Kulutusmenojen uuden rajauksen vuoksi julkisten kulutusmenojen yhteys julkisen toiminnan tuotantoon katoaa. Aiemmin julkisiin kulutusmenoihin kirjattiin Suomen tilinpidossa tuotoksen ja myyntien välinen ero, silloisen käsitteen mukainen tuotanto omaan käyttöön, nykyisin nimeltään muu markkinaton tuotos. Nyt kotitalouksille edelleen välitettävät markkinoilta ostetut tavarat ja palvelut kirjataan suoraan julkisyhteisöjen loppukulutukseen, muun markkinattoman tuotoksen lisäksi.

Muutoksia tuotoksen määrittämisessä

Tuotos omaan loppukäyttöön

Toimialan tai sektorin tuotosta laskettaessa määritellään erikseen tuotos omaan loppukäyttöön, joko kulutukseen tai kiinteän pääoman bruttomuodostukseen. Omaan kulutukseen käytettävää tuotosta ovat tyypillisesti itselleen tuotetut maataloustuotteet tai omien asuntojen asuntopalvelut. Omaan pääomanmuodostukseen voidaan tehdä esimerkiksi tietokoneohjelmistoja tai rakentaa asuntoja.

Maatalous

Maatalouden tuotanto lasketaan bruttomääräisenä: tuotos sisältää myös maatilan omaan käyttöön tuottamat välituotteet, esim. karjan rehuksi kasvatetun viljan. Aiemmin omien välituotepanosten tuotosta ja käyttöä ei tuotantotilillä esitetty.

FISIM - välilliset rahoituspalvelut

Entinen laskennallinen pankkipalvelumaksu on korvattu välilliset rahoituspalvelut-käsitteellä. Käsite tarkoittaa sitä osaa luottolaitosten toiminnan tuotoksesta, jota ei kateta asiakkailta perittävillä todellisilla palvelumaksuilla. Toistaiseksi tuotos lasketaan vanhaan tapaan saatujen ja maksettujen korkojen erotuksena ja esitetään nimellisen toimialan välituotekäyttönä markkinatuotannossa. Bruttokansantuotteeseen se ei siten vaikuta. Vuoden 2002 jälkeen välilliset rahoituspalvelut tullaan jakamaan markkinatuotannon välituotekäytön lisäksi todellisen käytön mukaan loppukulutukseen sekä vientiin. Muutos tulee nostamaan bruttokansantuotetta.

Muutoksia ulkomaankaupassa

Tavaroiden tuonti on aiemmin kirjattu CIF-arvoisena, sisältäen kuljetus- ja vakuutuskustannukset tuontimaan rajalla. Uudessa tilinpidossa tuonti kirjataan koko kansantalouden tasolla kuten vientikin eli FOB-arvoon, vapaasti laivassa vientimaan rajalla. Tavarakaupan kirjausmuutosta vastaavat korjaukset tehdään kuljetus- ja vakuutuspalveluihin. Muutos parantaa Suomen kannalta kauppatasetta, mutta heikentää palvelutasetta. Tavaroiden ja palveluiden taseeseen tai vaihtotaseeseen muutoksella ei ole vaikutusta. Tuoteryhmätasolla tehtävissä laskelmissa käytetään edelleen CIF-arvoa.

Jalostettavaksi tuodut ja viedyt tavarat luetaan nyt mukaan ulkomaankauppaan. Aiemmin ne poistettiin vienti- ja tuontiluvuista.

Korjausten vuoksi tuonti kasvoi vuonna 1995 2,1 prosenttia ja vienti 0,9 prosenttia.

Muutoksia verojen, tukipalkkioiden ja pääomansiirtojen käsittelyssä

Tuoteverojen ja muiden tuotantoverojen eli entisten hyödykeverojen ja muiden välillisten verojen luokittelua on jonkin verran muutettu. Merkittävin muutos on leimaveron(ja varainsiirtoveron) kirjaaminen tuoteveroihin. Aiemmin ne kirjattiin muihin välillisiin veroihin ja pakollisiin maksuihin.

Tukipalkkioissa merkittävimmät muutokset on tehty maataloustuissa. Suurin osa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP-tuista kirjataan nyt tuotetukipalkkioiksi, kun ne olivat aiemmin muita tukipalkkioita. Satovahinkokorvaukset on siirretty pääomansiirroista muiksi tuotantotukipalkkioiksi. Tukipalkkioiden kirjauksessa on pyritty suoriteperusteisuuteen, mikä muuttaa mm. maatalouden tuotantolukuja eri tilastovuosien välillä.

EU:lta saadut tukipalkkiot kirjataan uudessa tilinpidossa pääsääntöisesti suoraan ulkomailta tuen saajalle. Aiemmin ne kirjattiin ensin valtion ulkomailta saamaksi tulonsiirroksi ja edelleen valtion maksamaksi tukipalkkioksi. Muutos kasvattaa Suomen bruttokansantuloa vuonna 1995 2,9 miljardia markkaa, mutta ei vaikuta julkisyhteisöjen nettoluotonantoon.

Tuoteveroissa ja välittömissä veroissa kassaperusteisuudesta on siirrytty suoritusperusteisuuteen, joka on toteutettu ajoittamalla kassakirjaus taloustoimen tapahtumahetkelle. Tämä muuttaa mm. valtion ja kuntien nettoluotonantoja sekä kotitalouksien käytettävissä olevaa tuloa eri vuosina.

Pakollisia maksuja ei uudessa tilinpidossa tunneta, vaan ne sisältyvät muihin välittömiin veroihin. Sakot sisältyvät muihin tulonsiirtoihin.

Muutoksia korkojen laskemisessa

EKT95:n mukaisessa tilinpidossa taloustoimet kirjataan pääsääntöisesti suoriteperusteisesti. Verojen ja tukipalkkioiden lisäksi tämä on aiheuttanut muutoksia myös korkojen kirjaamisessa. Valtion korkotulot ja -menot on jaksotettu suoriteperusteisiksi uudessa tilinpidossa vuodesta 1997, mistä alkaen jaksotettuja tietoja on ollut saatavissa.

Korkotulojen ja -menojen tasoja on myös tarkistettu. Korjauksia tehtiin erityisesti yrityssektorissa, jossa tulot nousivat 13 prosenttia, menot alenivat 9 prosenttia ja nettomääräiset korkotulot kasvoivat lähes 5 miljardia markkaa vuonna 1995.

Muutoksia työllisyystietoihin

Kansantalouden tilinpidon tietojen yhteydessä esitetään tiedot väestöstä ja työttömistä entisten työllisten ja työtuntien ohella.

Työllisyys- ja työpanostietoja on korjattu ylöspäin työvoimatutkimukseen tehtyjen vertailujen perusteella. Korjaus on tehty kattavuuden varmistamiseksi, erityisesti piilotalouden sisällyttämiseksi ja työllisyyskäsitteen korjaamiseksi. Kansantalouden tilinpidon työlliset-käsite mitataan henkilöinä. Eräillä toimialoilla työllisyys oli aiemmin laskettu vuosityöntekijöiden mukaan, jolloin osa-aikaiset oli muunnettu kokoaikavastaaviksi (full time equivalent). Työllisten määrän lisäys vastaa sen vuoksi tuotannon lisäystä vain osittain. Työllisten määrä kasvoi vuonna 1995 4,8 prosenttia, mutta työtuntien määrä vain 2,3 prosenttia.

Aiemmin toteutettuja EKT95:n mukaisia muutoksia

Kansantalouden tilinpidon edellisen perusvuoden vaihdon yhteydessä vuonna 1993 tehtiin jo ennakolta eräitä tiedossa olevia SNA93:n ja EKT95:n mukaisia muutoksia. Näitä ovat leasing-investointien kirjaaminen vuokralleottaja- toimialan ja -sektorin investointeihin, uudelleensijoitettujen voittojen esittäminen Suomen ja ulkomaiden omaisuustuloissa ja -menoissa sekä eräiden julkisyhteisöille maksettavien lupa- tai tarkastusmaksujen kirjaaminen palvelumaksuiksi välillisten verojen sijasta.

Kattavuuden varmistaminen

Uutta tilinpitoa laadittaessa on erityisesti kiinnitetty huomiota tietojen kattavuuteen. Kattavuuden peruslähteenä on ollut Tilastokeskuksen yritysrekisteri sekä elinkeinoveroaineisto, jossa yhdistetään yritysrekisterin, verohallituksen ja Tilastokeskuksen yritysten rakennetilastojen tiedot yrityksistä. Näiden tietojen päälle on arvioitu eri menetelmiä ja tietolähteitä käyttäen eri toimialoilla mahdollisesti esiintyvä harmaa talous, joka jää rekisterien ulkopuolelle. Tärkeimmät lähteet ovat olleet Pekka Lithin Tilastokeskukselle tekemät selvitykset sekä työvoimatutkimuksen työllisyys- ja työpanostiedot. Kansantalouden tilinpidon laadinnan luonteen vuoksi ei ole kuitenkaan mahdollista esittää erillistä arviota piilotalouden suuruudesta koko kansantalouden tasolla.

Kiinteähintaisten laskelmien uusi perusvuosi 1995

Tilinpidon kiinteähintaisten laskelmien uusi perusvuosi on 1995. Uudistetussa tilinpidossa lasketaan kiinteähintaiset luvut samaan tapaan kuin ennenkin tuotantoa ja pääomanmuodostusta koskeville toimialoittaisille tiedoille, kulutusmenoille, viennille ja tuonnille sekä varastojen muutoksille. Uutta on brutto- ja nettokansantulo sekä kansantalouden käytettävissä oleva tulo reaalisina, perusvuoden hintatason mukaan laskettuina. Laskettaessa kiinteähintaisia lukuja jokainen sarja lasketaan kullekin vuodelle aidosti perusvuoden hintoihin ja kiinteähintaiset aggregaatit summataan alaeristä. Pitkällä tähtäyksellä kiinteähintaisissa laskelmissa tullaan siirtymään vuosittain vaihtuvaan perusvuoteen, joka on kulloinkin edellinen vuosi.

 

Yhteenveto muutosten vaikutuksista

Suomen bruttokansantuote on EKT95:n mukaisten laskelmien mukaan 1990-luvulla hieman aiempaa korkeampi. Vuonna 1995 bruttokansantuotteen arvo oli 565 miljardia markkaa, mikä on 14,7 miljardia markkaa ja 2,7 prosenttia enemmän kuin aiemmin laskettu.

Nousun syyt ovat pääosin uuden järjestelmän käsitteistön muutoksissa ja vähäisessä määrin harmaata taloutta koskevissa uusissa arvioissa. Keskeisin kansantuotetta kasvattava käsitteellinen muutos on investointien uusi määrittely. Aineeton kiinteä pääoma, erityisesti tietokoneohjelmistot, luetaan nyt pääoman muodostukseen, kun ne aiemmin käsiteltiin juoksevina kuluina.

Muutoksen vuoksi pääoman muodostus on 90-luvulla arvoltaan 7-13 prosenttia aiemmin laskettua korkeampaa. Aineettomien investointien arvo oli vuonna 1995 noin 8 miljardia markkaa.

Kansantuotetta ja julkisen sektorin osuuttakansantuotteessa kasvattaa kiinteän pääoman kulumisen eli poistoja vastaavan käsitteen laajennus. Uudessa järjestelmässä myös maa- ja vesirakennusten, kuten teiden katsotaan kuluvan. Muutos kasvattaa vuonna 1995 bruttokansantuotetta 0,8 prosenttia.

Suomen talouden lama bruttokansantuotteen määrällisen kehityksen perusteella kuvattuna tasoittui hieman. Kansantuotteen volyymin aleneminen oli uusien tietojen mukaan suurimmillaan 6,3 prosenttia vuonna 1991, kun vanhassa tilinpidossa mitattiin 7,1 prosentin pudotus. Toisaalta myös ensimmäisille lamasta nousun vuosille 1994 ja 1995 on nyt laskettu hieman aiempaa matalampi kasvu. Muutokset ovat pääosin seurausta eri toimialojen suhteellisten osuuksien muuttumisesta vaihdettaessa bruttokansantuotteen laskennan perusvuosi vuodesta 1990 vuoteen 1995. Esimerkiksi jyrkistä suhdannevaihteluista kärsivien rakentamisen ja alkutuotannon osuus tuotannosta vuonna 1995 on uusien laskelmien mukaan selvästi pienempi kuin se oli vanhoissa laskelmissa vuonna 1990. Toisaalta teollisuuden ja kiinteistö- ja liike-elämän palveluiden osuus on noussut.

Julkisyhteisöjen nettoluotonanto parani uudistuksen myötä useimpina vuosina. Nettoluotonanto muuttui erityisesti verojen ja tukipalkkioiden ajoituskorjausten ja valtion korkojen menetelmämuutosten vuoksi. Vuonna 1995 nettoluotonotto oli 21 miljardia markkaa, 8 miljardia markkaa positiivisempi kuin aiemmin laskettu.

Kotitalouksien käytettävissä oleva tulo ja säästämisaste ovat hieman aiempaa alemmalla tasolla. Muutos johtuu lähinnä kotitalouksien yrittäjätuloihin, korkomenoihin ja -tuloihin sekä verojen ajoitukseen tehdyistä korjauksista. Käytettävissä oleva tulo oli vuonna 1995 297 miljardia markkaa, vajaat 12 miljardia vähemmän kuin ennen. Säästämisaste oli 6,0 prosenttia käytettävissä olevasta tulosta, aiemmin 6,4 prosenttia.

 

Muutoksia suomenkieliseen terminologiaan

Uusi tilinpito muuttaa jonkin verran tähän asti totuttua kansantalouden tilinpidon terminologiaa. Keskeisimpiä muutoksia ovat seuraavat:

Vanha tilinpito Uusi tilinpito
yrittäjätoiminta markkinatuotanto
julkinen toiminta + voittoa tavoittelematon toiminta(muu toiminta) markkinaton tuotanto
kokonaistuotos tuotos
tuotanto omaan käyttöön muu markkinaton tuotos
tuottajahinta perushinta(basic price)
hyödyke tuote
palkat ja työnantajain sosiaalivakuutusmaksut palkansaajakorvaukset
välilliset verot tuotannon ja tuonnin verot
hyödykeverot/-tukipalkkiot tuoteverot/ -tukipalkkiot
muut välilliset verot muut tuotantoverot
laskennallinen pankkipalvelumaksu välilliset rahoituspalvelut
GNP GNI, suomeksi edelleen BKTL = bruttokansantulo

Keskeiset suureet

BKT, bruttokansantuote, markkinahintaanon kotimaisten tuotantoyksiköiden tuotantotoiminnan lopputulos. Se voidaan määritellä kolmella tavalla: institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla; kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana (kulutus, pääoman bruttomuodostus, vienti miinus tuonti); tulojen summana (palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo, brutto). (EKT 8.89)

NKT, nettokansantuote, markkinahintaan saadaan vähentämällä kiinteän pääoman kuluminen bruttokansantuotteesta. (EKT 8.90.)

Arvonlisäys (brutto) tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Se lasketaan markkinatuotannossa vähentämällä yksikön tuotoksesta tuotannossa käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut) ja markkinattomassa tuotannossa laskemalla yhteen palkansaajakorvaukset, kiinteän pääoman kuluminen ja mahdolliset tuotannon ja tuonnin verot. (EKT 8.11.)

BKTL, bruttokansantulo, tarkoittaa kotimaisten institutionaalisten yksiköiden yhteensä saamaa ensituloa: palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja miinus tukipalkkioita, bruttotoimintaylijäämää tai bruttosekatuloa sekä omaisuustuloa. Se on yhtä suuri kuin BKT miinus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille talousyksiköille maksamat ensitulot plus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisilta talousyksiköiltä saamat ensitulot. Kansantulo on tulokäsite, joka on usein tärkeämpi nettomääräisenä, kiinteän pääoman kulumisen vähentämisen jälkeen. (EKT 8.94.)

Ensituloon tuloa, jonka kotimaiset talousyksiköt saavat osallistumisestaan tuotantoon ja korvauksia, jotka rahoitus- ym. varojen omistaja saa varojen järjestämisestä toisen yksikön käytettäväksi. Tulo voi olla palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja vähennettynä tukipalkkioilla, toimintaylijäämää tai sekatuloa sekä omaisuustuloa.

Toimintaylijäämä, nettosaadaan, kun arvonlisäyksestä vähennetään palkansaajakorvaukset ja tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot sekä kiinteän pääoman kuluminen. Se on tuotantotoimintojen yli- tai alijäämä ennen korkoja, maanvuokria tai muita maksuja ja vastaa tuloa, jonka yksiköt saavat tuotantovälineidensä omasta käytöstä. (EKT 8.18.)

Sekatulo on kotitaloussektorin yhtiöimättömien yritysten tulonmuodostustilin tasapainoerä, joka vastaa korvausta omistajan ja hänen perheenjäsentensä työstä ja sisältää yrittäjän saaman voiton. (EKT 8.19.)

Kulutusmenot ovat kotimaisten insitutionaalisten yksiköiden menoja kulutustavaroiden tai palvelujen hankintaan. Kyseisiä tavaroita tai palveluita käytetään henkilökohtaisten tai yhteiskunnan kollektiivisten tarpeiden tyydyttämiseen. Kulutusmenot voidaan käyttää joko kotimaassa tai ulkomailla. Kulutusmenoja esiintyy kotitalouksilla ja niitä palvelevilla voittoa tavoittelemattomilla yhteisöillä sekä julkisyhteisöillä. Yrityksillä ja rahoitus- ja vakuutuslaitoksilla ei ole kulutusmenoja. (EKT 3.74 .- 3.80.)

Todellinen kulutus koostuu tavaroista ja palveluista, joita edellisessä kohdassa mainittuihin sektoreihin kuuluvat institutionaaliset yksiköt hankkivat henkilökohtaisten tai kollektiivisten inhimillisten tarpeiden välitöntä tyydyttämistä varten. Osa tavaroista ja palveluista voi olla tarjottu luontoismuotoisina tulonsiirtoina.

Kotitalouksien todellinen kulutus koostuu kotitalouksien itsensä hankkimista tavaroista ja palveluista sekä voittoa tavoittelemattomilta yhteisöiltä tai julkisyhteisöiltä luontoismuotoisina sosiaalietuuksina saaduista tavaroista ja palveluista. Esimerkkejä viimeksi mainituista ovat julkiset terveys-, koulutus- ja sosiaalipalvelut.

Julkisyhteisöjen todellinen kulutus koostuu julkisyhteisöjen tarjoamista kollektiivisista palveluista, jotka tarjotaan kaikille yhteiskunnan jäsenille tai tietyn ryhmän jäsenille. Esimerkkejä ovat hallinto, maanpuolustus, ympäristönsuojelu. (EKT 3.81.- 3.88.)

Kiinteän pääoman bruttomuodostuskoostuu kotimaisten tuottajien kiinteiden varojen hankinnoista vähennettynä niiden luovutuksilla. Kiinteät varat ovat tuotantoprosessien tuotoksina tuotettuja aineellisia tai aineettomia varoja, joita käytetään tuotantoprosesseissa toistuvasti tai jatkuvasti pitempään kuin yhden vuoden ajan. (EKT 3.102.)

Varastojen muutosmitataan varastojen lisäysten arvon ja varastojen vähennysten ja tavanomaisen varastossa pidettyjen tavaroiden hävikin erotuksella. Varastot voivat koostua raaka-aineista ja puolivalmisteista, keskeneräisistä töistä, valmiista ja jälleenmyytävistä tavaroista. (EKT 3.117 - 3.119)

Tavaroiden ja palvelujen vientikoostuu tavaroita ja palveluja koskevista myynneistä, vaihtokaupoista, lahjoista tai avustuksista kotimaisilta talousyksiköiltä ulkomaisille talousyksiköille. (EKT 3.128.)

Tavaroiden ja palvelujen tuontikoostuu tavaroita ja palveluja koskevista ostoista, vaihtokaupoista, lahjoista tai avustuksista ulkomaisilta talousyksiköiltä kotimaisille talousyksiköille. (EKT 3.129.)

Käytettävissä oleva tulo on juoksevien tulojen tasapainoerä tulojen uudelleenjaon tilillä. Se saadaan sektoreittain lisäämällä ensituloon saadut tulonsiirrot ja vähentämällä kaikki maksettavat tulonsiirrot. Se voidaan käyttää kulutukseen tai säästää. (EKT 8.31

Oikaistu käytettävissä oleva tulo on vastaava erä luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tilillä.

Säästöon tulonkäyttötilientasapainoerä. Se on positiivinen tai negatiivinen juoksevien taloustoimien seurauksena syntyvä erä, joka luo yhteyden varallisuuden muodostukseen. Jos säästö on positiivinen, kuluttamaton tulo käytetään varojen hankintaan tai velkojen pois maksamiseen. Jos säästö on negatiivinen, jotkut varat realisoidaan tai velat kasvavat. (EKT 8.42.-8.43.)

Nettoluotonanto/otto vastaa talousyksikön tai sektorin muiden talousyksiköiden tai sektoreiden rahoitukseen saatavilla olevaa rahan määrää tai määrää jonka talousyksikkö tai sektori on pakotettu lainaamaan muilta talousyksiköiltä tai sektoreilta. (EKT 8.47.)


Päivitetty 18.6.2007

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kansantalouden tilinpito [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8881. 2003, Muutokset tilinpidossa 1999 EKT95:n mukaan (1/2000) . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 8.12.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vtp/2003/vtp_2003_2004-06-15_men_999.html