Julkaistu: 13.1.2003
Yksi luku ei ole tarpeeksi
Tilastoa voi verrata putkinäköön. Yksittäinen tunnusluku on monin tavoin rajattu havainto yhteiskunnasta, joka kertoo vain sen faktan, josta olemme kiinnostuneet - ei muuta. Käsite määrittelee kohteen, johon huomio kiinnittyy, ja rajaa reuna-alueet pois kuvasta, kuin putkinäössä. Kokonaiskuva yhteiskunnasta syntyy vain käyttämällä etevästi useita tilastolukuja.
Yhtä totuutta työttömyydestä ei ole
Kun julkisuudessa keskustellaan työttömyystilastoista, jäädään helposti putkinäön ansaan. Kiistellään siitä, onko tämä vai tämä luku oikea. Työttömyys on kuitenkin sillä tavoin moninainen ilmiö, että siihen on väistämättä monenlaisia näkökulmia. Kaikki näkökulmat antavat sinällään oikean mutta yksipuolisen kuvan työttömyydestä. Ne johtavat päätöksentekijän helposti vääränlaisiin johtopäätöksiin.
On työvoiman tarvitsijan näkökulma, jossa on keskeistä, kuinka paljon oikealla tavalla työkykyistä ja -haluista työvoimaa todella on tarjolla. Tämä on ehkä suppein työttömyyden määritelmä ja sen mukaan lasketut työttömyysluvut ovat muita pienempiä. Työvoiman tarvitsijan näkökulma on tarpeen esimerkiksi koulutustarpeita määriteltäessä. Kuitenkin jos tehdään päätöksiä vain työvoiman tarvitsijan näkökulmasta, vaaditaan ihmisiltä usein liikaa. Jokaisella on oikeus hyödylliseen työhön, vaikkei tietoyhteiskunnan pärjääjäksi pystykään.
On yhteiskunnallisten palvelujen näkökulma, joka korostaa avun ja tuen tarvitsijoiden määrää. Näkökulma ottaa huomioon myös sellaisia työttömiä, joiden työkyky tai -mahdollisuudet ovat rajoittuneet. Näkökulman kannalta laaditussa tilastossa työttömiä on enemmän kuin työvoiman kysynnän kannalta tarkasteltaessa. Yhteiskunnallisten palvelujen näkökulma pohtii, miten ihmisten toimeentulo saadaan turvattua. Jos tehdään päätöksiä vain palvelujen käytön näkökulmasta, päädytään helposti minimoimaan tai maksimoimaan vain yhtä asiaa (palvelujen käyttö ja sen tehokkuus) ilman, että oivalletaan ihmisten oman aloitteellisuuden merkitystä esimerkiksi oman työmarkkina-aseman korjaamisessa tai etujen hankinnassa.
On työttömän näkökulma, joka korostaa toimeentulon vaikeuksia. Tämä näkökulma noteeraa laajimmillaan kaikki toimeentulon ongelmia kokevat, esimerkiksi pätkätyöläiset, olennaisiksi työttömyyttä kuvattaessa. Työttömien määrä on tähän näkökulmaan pohjaavassa tilastossa suuri. Työttömän näkökulma on olennainen ihmisten elämän laadun kehittämisessä. Vaikka elämän laadun kehittäminen on yhteiskuntaelämän perustavoite, ei sitäkään voi edistää erillään muista toiminnallisista näkökulmista. Toimeentulovarmuuden maksimointi johtaa helposti tehottomaan yhteiskuntaan, jossa saavutettujen etujen muuri estää todellisen kehityksen.
Oivallinen päätöksenteko ottaa huomioon työttömyyden moniulotteisuuden (esimerkiksi osaamispuutteiden korjaustarpeen, kustannustaakan minimoinnin ja hyvän elämän puutteiden korjaamisen tarpeen) ja käyttää useita tilastolukuja analysoidessaan ilmiötä.
Väkivalta ei lisäänny vaikka siltä näyttää
Havainnollisen kuvan siitä, miten hyödyllistä on saman ilmiön tarkastelu erilaisten tilastolukujen näkökulmasta, antaa vastavalmistunut Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvitys.
Rikostilastot ovat pitkään tuottaneet ristiriitaisia tietoja väkivaltarikollisuuden kehityksestä. Niiden mukaan väkivallan pelko on lisääntynyt Suomessa. Kuitenkin poliisin tilastojen mukaan vain lievä väkivalta on hieman lisääntynyt. Vakavia väkivaltatapauksia tuli poliisin tietoon vuona 1997 suunnilleen sama määrä kuin 1980. Myös uhritutkimukset kertovat väkivallan kohteeksi joutumisen pysyneen suhteellisen samalla tasolla, ja fyysisen väkivallan kohteeksi joutumisen jopa vähentyneen. Ristiriitaiset tiedot on tulkittu joko niin että virallinen tilasto ei kerro totuutta tai niin, että yhteiskunnan mummoistuminen johtaa irrationaaliin vailla perusteita olevaan pelkoon.
Tuoreen tutkimuksen merkittävä lisätieto on se, että väkivaltauutisten käsittely lehdistössä on yleistynyt ja tullut näkyvämmäksi. Tästä saadaan jonkinlainen selitys ainakin sille, että ihmiset kokevat väkivallan uhan lisääntyneen. Koska väkivalta on aiempaa näkyvämmin esillä uutisaineistossa, lukijan intuitio tekee tulkinnan, että väkivalta todellisuudessakin on lisääntynyt.
Uuden empiirisen mittarin lisääminen kokoaa aikaisemmin ristiriitaiset tulokset uskottavaksi kokonaiskuvaksi ilmiöstä, joka on keskeinen yhteiskuntapoliittisen päätöksenteon kohde. Väkivallan pelon lisääntyminen on tämän kuvan mukaan yhteiskunnan julkisuuden kehityspiirteisiin pohjautuva rationaali reaktio. Tämän jälkeen päätöksentekijöiden on helpompi uskoa tilastojen sinänsä oikeaa sanomaa väkivaltarikollisuuden kehittymisestä ja mitoittaa toimenpiteet todellisuuden mukaisiksi.
Lehtijulkisuuden kehittymisestä on sitten käytävä eri keskustelu.
Jussi Melkas
Lähde: Kivivuori Janne, Kemppi Sari, Smolej Mirka: Etusivujen väkivalta. Väkivalta iltapäivälehtien etusivuilla, todellisuudessa ja ihmisten peloissa 1980-2000. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 196.
Päivitetty 13.1.2003
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi