Julkaistu: 26.1.2004
Väestöpolitiikkaa III:
Toivottuja ja ei-toivottuja tuloksia
Väestöpolitiikka liitetään useimmiten syntyvyyden lisäämiseen. Kun puhutaan muuttoliikkeen ohjailemisesta, sitä ei useinkaan rinnasteta väestöpolitiikkaan, vaan yleensä puhutaan työvoimapolitiikasta tai aluepolitiikasta.
Toisaalta kuolevuuden alentaminen on toivottavaa, ja se vaikuttaa väestön määrään, kun ihmiset elävät pitempään. Tällöin ei puhuta väestöpolitiikasta, vaan esimerkiksi terveyspolitiikasta. Mutta kyllä nämä kaikki "politiikat" ovat kytköksissä toistensa kanssa - ne vaikuttavat väestönkasvuun.
Perhepolitiikkaa ja aborttipolitiikkaa
Suurin osa väestöpolitiikan nimiin laitetuista väestönkasvun edistämistoimenpiteistä on kytköksissä syntyvyyteen - joko sen kasvattamiseen tai alentamiseen. Väestöpolitiikkaa tarkasteltaessa tulisikin erottaa toisistaan ne perhepoliittiset toimenpiteet, joilla pyritään tasoittamaan ihmisten sosiaalista eriarvoisuutta ja toisaalta ne toimenpiteet, joilla varsinaisesti pyritään heti vaikuttamaan syntyvyyden tasoon.
Perhepolitiikan avulla pyritään vaikuttamaan esimerkiksi verohelpotuksin ja lapsilisin perheen kokoon. Tällöin väestöpoliittisena pitemmän aikavälin tavoitteena on nostaa syntyvyyden tasoa. Poistetaan kaikki esteet, jotta lapsen hankkiminen tulisi edulliseksi tulotasosta riippumatta.
Kun halutaan nopeasti vaikuttaa alhaiseen syntyvyyden tasoon, ainoaksi keinoksi jää kiristää aborttilainsäädäntöä tai kieltää ehkäisyvälineiden käyttö. Näinhän on monissa maissa tapahtunut.
Lapsilisää vasta kolmannelle lapselle
Kun perhe hankkii lapsen, niin luulisi, että monikaan ei ajattele sitä hankittavaksi vain yhteiskuntaa varten. Kyllä kai tavoitteena on hankkia oma lapsi riippumatta siitä mitä lapsi tuottaa yhteiskunnalle. Nyt kuitenkin lapsilisää maksetaan jo ensimmäisestä lapsesta. Näin lapsilisän tarkoitus ei ole lisätä syntyvyyttä, vaan tasata hieman niitä kuluja, joita lapsen kasvattamisesta tulee. Ehkä alkuperäinen idea lapsilisän maksamisessa oli kuitenkin saada syntyvyys kohoamaan.
Jos halutaan tehdä lapsilisäjärjestelmä, joka edistäisi myös syntyvyyttä, jätetään parin ensimmäisen lapsen lapsilisä pois ja aletaan maksaa lapsilisää vasta seuraavista lapsista. Näin pari ensimmäistä lasta synnytettäisiin "omaksi iloksi ja loput yhteiskunnalle". Lapsilisä voisi myös silloin olla nykyistä huomattavasti suurempi.
Ranska - klassista väestöpolitiikkaa
Ranska on klassinen esimerkki maasta, jossa on toteutettu väestöpolitiikkaa. Ehkä joku väestöhistorian kirjoittaja voisi olla näin jälkeenpäin toista mieltä. Kuvio antaa tästä oivan esimerkin.
Ranskan ja Romanian kokonaishedelmällisyys
Ranskalaiset saivat hedelmällisyyden alenemaan jo 1800-luvulla muita maita nopeammin. Sen takasi ehkäisy. Ensimmäinen maailmansota romahdutti syntyvyyden - silloin ei puhuttu väestöpolitiikasta. Vuonna 1920 kiellettiin abortit ja ehkäisyvalistus. Laki oli voimassa aina vuoteen 1968 saakka. Hedelmällisyys alkoi ennen toista maailmansotaa kuitenkin hitaasti laskea.
Epävakaina sotavuosina säädettiin perhelait, jolloin hedelmällisyys nousi varsinkin niissä ryhmissä, joihin perhelakien toimenpiteiden toivottiin vaikuttavan. Näitä olivat nuoret juuri perheen perustaneet avioparit. Hedelmällisyys pysyi aina 1960-luvun puoliväliin korkeana kunnes alkoi voimakkaasti laskea.
Oltakoon ranskalaisesta väestöpolitiikasta mitä mieltä hyvänsä, niin tosiasia kuitenkin on, että Ranskan työvoimavajetta ei edullinen syntyvyyden taso pystynyt korvaamaan, vaan maahan virtasi miljoonia siirtolaisia.
Romanian epäterve yritys
Romania jää sen sijaan väestöhistoriaan negatiivisena esimerkkinä siitä, miten väestöpolitiikan tavoitteeseen ei päästä äkkinäisellä päätöksellä. Kun Romaniassa kiellettiin abortti vuoden 1966 lopulla, oli valtava määrä naisia raskaana. Ehkäisyvälineen virkaa maassa oli toimittanut abortti
Aborttikiellosta oli seurauksena hedelmällisyyden nopea kasvu, joka saatiin vasta muutaman vuoden päästä alenemaan, kun ihmiset oppivat käyttämään muita ehkäisyvälineitä - tai laitonta aborttia. Kun syntyneiden lasten määrä aiemmin oli pysynyt alle 300 000:n, niin Romania sai nyt omat suuret ikäluokkansa, joiden koko oli aluksi yli puoli miljoonaa lasta.
Romanian hätiköity päätös jäänee varoittavana esimerkkinä monille maille. Seurauksena syntyivät epätoivottujen lasten ikäluokat, jotka olivat huomattavasti suurempia kuin edeltäjänsä.
Mauri Nieminen
Päivitetty 26.1.2004
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi