Julkaistu: 3.3.2005

Ympäristöasiat esillä

Kuviota tehdessä ei aina tule ajatelleeksi tai ei muista, että se useimmiten esitetään jossain ympäristössä, jolla on vaikutusta siihen, miten kuvio pitäisi tehdä tai minkälaisen prosessin jälkeen se pääsee julkisuuteen. Tarkoitan ympäristöllä tässä esitysmediaa ja siihen kytkeytynyttä esitysfoorumia. Erilaisia ympäristöjä on suuri määrä, ja niiden vaikutus kuvioon vaihtelee. Ympäristön huomiotta jättäminen kuviota laadittaessa saattaa johtaa huonoon lopputulokseen.

Karkeasti ottaen voidaan ajatella kolmea perusluonteeltaan erilaista esitysmediaa: esityskalvo (dia), painotuote ja internet-sivusto. Tosin voi olla, että diakuvien käyttö on loppunut kokonaan. Niin tai näin, diakuvien ja esityskalvojen ongelmat ja laatimisperiaatteet ovat samat. Tähän samaan kategoriaan lasken myös tietokoneen avulla toteutetut esitykset (ns. "PowerPoint-esitykset").

Erilaisia painotuotteita, joissa tilastografiikkaa esiintyy on niin paljon, että tämä kolumni tuskin riittäisi niiden kattavaan luettelemiseen. Ehkä ne voidaan tässä yhteydessä karkeasti luokitella tekstinkäsittelyohjelmalla tehtyihin raportteihin, painettuihin tilastojulkaisuihin ja tutkimusraportteihin sekä sanoma- tai kuvalehdissä julkaistuihin artikkeleihin. Painotuotteissa on vielä erikseen huomioitava musta-valko- ja värijulkaisut. Painotuotteen luonne vaikuttaa olennaisesti siihen, miten kuvioita siihen pitäisi tehdä, ja myös sen suhteen, minkälainen prosessi kuvioiden on läpikäytävä ennen julkaisua.

Internetissä julkaistavan tilastotiedon määrä kasvaa uskomattomalla nopeudella. Melkein samassa suhteessa kasvaa tilastografiikan määrä. Internet on ympäristönä sellainen, että se ikään kuin vaatisi kuvallisia esityksiä. Internet-julkaisemisen tekninen välineistö kuitenkin on suhteellisen kehittymätöntä. Tai oikeastaan se on suurin piirtein sama kuin painotuotteiden tekemisessä, ja niinpä suuri osa internetin ominaisuuksista ja mahdollisuuksista jää hyödyntämättä. Uskon kuitenkin, että se asiantila muuttuu tulevaisuudessa.

Kaikkien erilaisten ympäristöjen tutkailu ei sovi yhdelle palstalle. Niinpä tällä kertaa tarkastelen vain esityskalvoja ja myöhemmin muita.

Kalvojen ja PowerPoint-esitysten tavallisimpia esitysfoorumeita ovat esitelmät, "presentaatiot" ja opetustilanteet. Toisin sanoen kalvot ovat puhutun tekstin tukena tai täydentäjänä. Esitystilanteelle on luonteenomaista, että kuulijoilla on usein hyvin vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten kauan he voivat esityskalvoon tutustua. Esittäjä 'kääntää lättyjä' omaan tahtiinsa. Tästä johtuen taulukkojen esittäminen esitelmien yhteydessä on verrattavissa työpaikkakiusaamiseen, koska niiden ymmärtäminen vaatii aikaa. Hyvin tehdyn ja yksinkertaisen kuvion taas ymmärtää hetkessä. Esitelmän yhteydessä ei siis pidä esittää monimutkaisia kuvioitakaan.

Yleisohjeena voisi sanoa, että yhdellä kalvolla pitäisi olla vähän, nopeasti ymmärrettäviä ja yksinkertaisia asioita, mieluummin keskittyen yhteen aiheeseen kerrallaan. Tämä pätee myös tilastokuvioihin.

Esitysfoorumi on useimmiten jokin auditorio, luokkahuone tai kokoushuone. Ne saattavat vaihdella huomattavasti kokonsa, muotonsa ja valaistuksensa suhteen. Niinpä oheisia esimerkkien neuvoja on sovellettava tilanteen mukaan. Tekstejä laadittaessa yleisohjeena on ajatella kuulijaa viimeisellä rivillä. Hänen asemansa kuitenkin vaihtelee huomattavasti esitystilan mukaan. Ohjeen noudattaminen edellyttäisi, että tuntee tilan, jossa esitelmän pitää, mutta se ei ole aina mahdollista. Silloin kannattaa toimia huonoimman vaihtoehdon mukaan.

Esityskalvot tehdään pääsääntöisesti jollakin ohjelmistolla (joita on paljon muitakin kuin PowerPoint!). Ohjelmistojen etuna on, että tuloksen näkee heti silmiensä edessä, eli ne toimivat WYSIWYG-periaatteella. Ne kelpaavat sellaisenaan ja yllätyksiä ei pitäisi tulla. Muuan peruskysymys, johon en ole löytänyt lopullista vastausta on, pitäisikö kalvoissa olla vaalea vai tumma pohja. Esitystilan valaistus vaikuttaa tähän valintaan jonkin verran.

Esityskalvojen kuviot ovat aina (?) värillisiä, joten värivalinnat tulevat vastaan auttamatta. Värien käytön on oltava harkittua, ei satunnaista, eikä ainakaan pidä ottaa ohjelmistojen oletusvärejä käyttöön!

Grafiikkaohjelmistot antavat suuren joukon erilaisia stilistisiä mahdollisuuksia, mutta niitä on syytä käyttää erittäin pidättyvästi. Esimerkiksi liian monen kirjasintyypin ja liian monen värin käyttö häiritsee esitystä puhumattakaan animaatioista vain animaation vuoksi. Samoin monenkirjavien taustakuvien käyttö häiritsee aina esitystä. Kannattaa pitää mielessä, että kuulijat eivät ole paikalla arvioimassa ohjelmiston käyttötaitoa, vaan kuulemassa asiallista esitystä. Jos taas asia puuttuu, ohjelmiston ominaisuuksilla kikkailu vain korostaa asiantilaa.

Vesa Kuusela


Päivitetty 3.3.2005