Julkaistu: 14.3.2003
Joskus kannattaa laittaa suorat mutkiksi
Valtaosa tilastokuvioista tehdään niin sanottuun suorakulmaiseen koordinaatistoon (ks. kuvio 1). Sen muodostavat kaksi toisiaan kohtisuorassa olevaa viivaa, koordinaattiakselia. Pystysuoraan kulkevaa akselia kutsutaan y-akseliksi eli ordinaataksi ja vaakasuoraa x-akseliksi eli abskissaksi. Tästä johtuen sitä kutsutaan usein x-y-koordinaatistoksi. Kummallakin akselilla on asteikko, ja akselit leikkaavat kohdassa, jossa molempien akselien arvo on nolla. Tätä pistettä kutsutaan origoksi. Pisteiden paikat tässä koordinaatistossa ilmoitetaan kunkin pisteen x- ja y-koordinaateilla.
Kuvio 1
Vaikka suorakulmainen koordinaatisto on ylivoimaisesti tavallisin, muitakin koordinaattijärjestelmiä käytetään. Tilastokuvioiden kohdalla niin sanottu polaarikoordinaatisto on joissain tapauksissa varteenotettava vaihtoehto. Polaarikoordinaatisto muodostuu polaariakselista ja kehinä origon ympäri kulkevista koordinaattiviivoista (ks. kuvio 2). Pisteen paikka tässä koordinaatistossa ilmaistaan pisteen etäisyytenä origosta ja kulmana polaariakselista. Piirakkakuvio on yleisin esimerkki polaarikoordinaatistosta, mutta myös viiva- ja pylväskuvio voidaan tehdä sitä käyttäen. Muita kuin piirakkakuvioita kutsutaan ohjelmistoissa monilla nimillä: polar plot, spider plot ja radar plot lienevät tavallisimmat.
Kuvio 2
Polaarikoordinaatisto soveltuu hyvin sellaisten ilmiöiden kuvaamiseen, joita voidaan kutsua sulkeutuvaksi. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisista ovat vuorokauden tai vuoden aikana tapahtuvat muutokset. Monasti tällaisessa tapauksesta polaarikoordinaatisto tuottaa lisäarvoa kuvioon verrattuna suorakulmaiseen koordinaatistoon.
Esimerkkinä polaarikoordinaatiston käytöstä on kuvio 3, jossa on esitetty miesten veren melatoniinipitoisuus eri vuorokauden aikana talvella ja kesällä (melatoniiniä kutsutaan kansanomaisesti "unihormoniksi"). Kuviossa 4 on sama asia esitettynä suorakulmaisessa koordinaatistossa (HS, 6.12.2002). Polaarikoordinaatisto nostaa ilmiöstä paremmin esiin sen, että melatoniinipitoisuus noudattaa tiettyä vuorokausirytmiä, joka riippuu pimeän ajan kestosta. (Esimerkin aineisto ei ole Suomesta, ja siksi pimeän ajan kesto ei täysin vastaa meidän olojamme.)
Kuvio 3
Kuvio 4
Esimerkin kuvion olisi kuitenkin voinut tehdä toisellakin tavalla. Nyt siinä on samaan kuvioon pantu sekä kesää että talvea kuvaavat käyrät. Näin tehtynä siitä näkee paremmin vuodenaikojen eron. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä erikseen kesä- ja talviaikaa esittävät kuvio (siinä tapauksessa olisi ollut myös parempi käyttää aluekuviota tavallisen viivakuvion sijasta). Tulos olisi ehkä ollut muuten havainnollisempi, mutta vuodenaikojen vertailu olisi ollut hankalaa.
Polaarikoordinaatistoon tehtyjä kuvioita ei juurikaan näe käytettävän. Se on sääli, koska sillä voidaan tietyissä tilanteissa tuottaa huomattavasti havainnollisempi esitys kuin suorakulmaiseen koordinaatistoon tehty kuvio on.
Vesa Kuusela
Päivitetty 14.3.2003
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi