Julkaistu: 14.3.2003
Milloin mielipiteestä tulee fakta?
Aikamme fakta syntyy kysyttäessä ihmisiltä. Jos joku asia tuntuu vaikealta, on tapana selvittää sitä kysymällä ihmisiltä. Ja kansa vastaa, oli kysymys kuinka tyhmä tai vaikea tahansa.
Tyyppiesimerkki ihmisten kautta syntyvästä faktasta on kuluttajien luottamusindeksi, josta on tullut eräs keskeisiä suhdanneindikaattoreita. Kuluttajille tehtävässä mielipidetutkimuksessa, kuluttajabarometrissa, tietämättöminkin kansalainen pääsee vahvemmaksi ennustajaksi kuin pitkän koulutuksen saanut kansantalouden asiantuntija.
Kuluttajabarometrissa mielipiteestä tulee kiistämätön, ennustuskykyinen fakta. Mielipiteiden uskominen faktaksi on usein kuitenkin aika ongelmallista.
Jokin aika sitten julkistettiin tutkimus, joka kertoi, että joka kymmenes joutui henkisen väkivallan kohteeksi työpaikallaan. Miten tieto oli saatu selville? Ihmisiltä oli kysytty, ovatko he joutuneet henkisen väkivallan kohteeksi. Tutkimuksen vastausten luotettavuutta ei parane epäillä. Ne välittävät varmasti aidon kokemuksen (ja ovat hyvää aineistoa tutkittaessa kiusaamista yksilötasolla) ja kertovat myös työyhteisöjen tilasta.
Kuitenkin ennen kuin hyväksymme faktaksi sen, että joka kymmenes on työpaikallaan kiusattu, asiaa kannattaisi selvittää myös muilta kannoilta. Eteeni ei ole sattunut sellaista tutkimusta, jossa olisi kysytty ihmisiltä, kuinka moni on osallistunut jonkun kiusaamiseen työpaikallaan. Uskoisin ettei kiusaaminen tällä tavoin tutkittaessa olisikaan kovin yleistä.
Kiusaamissuhteen eri roolit ovat eri tavoin houkuttelevia vaihtoehtoja vastaajille. Jotta vastauksista voitaisiin edetä faktaan, täytyisi tuntea ne prosessit, jotka saavat ihmiset identifioitumaan uhrin (=kiusattu) tai roiston (=kiusaaja) rooliin.
Kun ajatellaan vastausta roolina, tulee ymmärrettäväksi oheisen Helsingin Sanomien otsikon havainto: "Masentunut joutuu usein kiusatuksi töissä". Uskoisin, että masentunutta houkuttelee uhrin rooli useammin kuin niitä, jotka eivät ole masentuneita.
Olen ihan varma siitä, että reilusti useampi kuin tuo kymmenen prosenttia suomalaisista joutuu työpaikoilla kiusaamisluonteisen toiminnan kohteeksi. Kiusatun rooli vain ei sovi kaikille. Kiusaajaan rooliin taas kukaan ei suostu, vaikka useimmat meistä syyllistyvät kiusaamisluonteiseen toimintaan.
Puhuttaessa kiusaamisesta tarkastellaan emotionaalisesti erittäin latautuneita käsitteitä. Niistä ei saa kunnon faktaa aikaiseksi ellei ole ovela. Uhrien ja roistojen määrän sijaan kannattaisi yrittää selvittää kuinka tiheässä työpaikalla on sellaisia suhteita, joihin sisältyy kiusaamista. Tätähän taas voitaisiin tutkia muiden kuin suhteen osapuolten avulla, jolloin emotionaaliset kytkennät jäävät vähäisemmiksi. Ihmisiltä voitaisiin esimerkiksi kysyä, kuinka paljon heidän työpaikallaan esiintyy kiusaamista tai kuinka monen henkilön he arvelevat joutuvan kiusatuksi ja kuinka monen arvelevat olevan kiusaaja. Tämän tyyppisiä menetelmiä on käytetty tutkittaessa huumeiden käyttöä ja rikollisuutta nuorison keskuudessa.
Jussi Melkas
Päivitetty 14.3.2003
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi