Julkaistu: 14.3.2003
Väkiluvun laskeminen ei olekaan yksinkertaista! Osa I
Kun aikanaan Suomen - tai oikeammin Ruotsi-Suomen - ensimmäistä väkilukua vuodelta 1749 laskettiin, papit laskivat väkensä. Alun perin väen laskeminen oli saanut vastustusta. Vedottiin Vanhaan Testamenttiin ja pelättiin, että väestölaskijoille käy kuten Daavidille, joka halusi laskea kansansa. Rangaistuksena rutto levisi kansan keskuuteen (ks. 2. Samuelin kirja 24).
Onneksi pelko on osoittautunut turhaksi, ja papit lähettivät tilastonsa tuomiorovasteille. Rovastikuntien ja läänien yhteenvedot toimitettiin Tukholmaan kansliakollegiolle, jossa laadittiin koko valtakunnan väestötilasto. Näin alkoi maailman ensimmäinen säännöllisesti vuosittain kerätty väestötilasto.
Ensimmäinen Suomea koskeva väestötaulukko vuodelta 1751.
Kirkonkirjat olivatkin väkiluvun laskemisen perustana aina 1940-luvulle saakka, kunnes koko maan ensimmäinen väestölaskenta toteutettiin vuonna 1950. Tosin vielä väestölaskentojen välivuosina kirkon rooli väkiluku- ja väestönmuutostilaston laadinnassa oli merkittävä. Tiedot väestönmuutoksista saatiin nimittäin rekisteröidyiltä uskonnollisilta yhdyskunnilta, joista suurimpana oli evankelisluterilainen kirkko.
Vanhoilta ajoilta on vaikea löytää yhtenäistä väkilukusarjaa, etenkään koko maata pienempien alueiden osalta. Väkilukutilasto laadittiin aina 1940-luvulle saakka aluksi kolmen, sitten viiden ja lopuksi kymmenen vuoden välein. Toimitusta kutsuttiin tilastokielellä kymmenvuotisinventoinniksi. Välivuosilta väkiluku saatiin lisäämällä syntyneet ja alueelle muuttaneet sekä poistamalla kuolleet ja alueelta poismuuttaneet. Nämä tiedot saatiin seurakuntien rekistereistä eli kirkonkirjoista.
Tämä laskutapa johti usein siihen, että kymmenvuotisinventointi osoitti lähes aina pienempää lukua kuin välivuosien kirjanpito. Seurakunnat eivät mielellään poistaneet jäsenistöstään muualle muuttaneita - usein tosin ei näistä saatu edes tietoakaan. Näitä poissaolevia alkoi ilmetä seurakuntien rekistereissä yhä enemmän kun maassamuutto ja siirtolaisuus voimistui 1800-luvun lopulla. Lisäksi papit tunsivat seurakuntalaisiaan yhä huonommin.
Aluksi väestötilasto sisälsi vain evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet, johon pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkien oli pakko kuulua. Vanhan Suomen liityttyä osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa ortodoksiväestön joukko kasvoi. Vuonna 1830 nämä noin 25 000 henkilöä otettiin viralliseen väkilukuun mukaan.
Läsnäolevat, poissaolevat ja laskettu todellinen väkiluku
Vuonna 1910 seurakuntien väki jaettiin läsnäoleviin ja poissaoleviin. Poissaoleviin luettiin (1) ulkomailla olevat, (2) muualla Suomessa olevat, jotka eivät olleet muualla rekisterissä ja (3) tietymättömissä olevat. Väestötilasto laadittiin seurakunnan läsnäolevasta väestöstä.
Jako läsnäoleviin ja poissaoleviin ei kuitenkaan riittänyt, vaan vuonna 1920 alettiin julkaista laskettua todellista väkilukua. Tähän väkilukuun arvioitiin Suomessa poissaolevana asuvien määrä ja otettiin myös huomioon siirtolaisuus.
Maassa asuva väestö
Tuokaan jako ei tyydyttänyt uusien vuosikymmenten tilastontekijöitä. 1940-luvun lopulla laskettiin taas uudestaan väkiluvut. Viralliseksi väkiluvuksi otettiin niin sanottu maassa asuva väestö, joka nimensä mukaisesti kuvasi juuri sitä mitä pitikin - tai ainakin olisi pitänyt kuvata.
Uuden väkilukusarjan ideana oli, että 1800-luvulla alkanut siirtolaisuus pitäisi poistaa väkiluvuista ja näin saada todellista tilannetta koskeva väkiluku kullekin vuodelle. Tätähän jo yritettiin aikaisemmissakin väkilukusarjoissa. Väkiluvut korjattiin vuosilta 1890-1947 maassa asuvan väestön sarjaksi.
Väkilukukorjaus tehtiin vain koko maan väkilukuun, joten kunnittaisia väkilukuja ei ole korjattu. Ne täytyy tällä hetkellä jokaisen käyttäjän itse korjata, jos haluaa kauniin väkilukusarjan ilman selittämättömiä hyppäyksiä ylös- tai alaspäin.
Vuonna 1950 tehtiin ensimmäinen väestölaskenta, jossa tiedot kerättiin kaikilta henkilökohtaisesti. Siitä alkoikin väkiluvunlaskijalle uusi aikakausi - tosin sekään ei ihan ongelmaton. Siitä seuraavassa numerossa.
Mauri Nieminen
Päivitetty 14.3.2003
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi