Käsitteet selväksi

Ei mene päivääkään, ettei julkisuudessa puhuta väestön ikääntymisestä ja työvoiman tulevasta tarpeesta. Eräänä vaihtoehtona tulevaisuuden työvoimavajeelle ehdotetaan maahanmuuton lisäämistä. Myös yhä enemmän on kertomuksia turvapaikanhakijoiden kohtelusta eri maissa, sillä pakolaisuuden varjolla kymmenet tuhannet ihmiset yrittävät päästä teollistuneisiin vauraisiin maihin. Todella turvaa tarvitsevat ihmiset ovat joutuneet yhä laajenevan, ihmisten maksullisen välitystoiminnan jalkoihin.

Kun henkilö muuttaa asumaan toiseen maahan, niin väestötieteessä puhutaan siirtolaisuudesta. Muutto voi olla pysyvää tai tilapäistä. Väestötilastoja varten YK on määritellyt aikarajat. Muutto on pysyvää silloin, kun aiotaan asua maassa yli vuoden, mutta tilapäistä jos "aikomus asua" on lyhyempi. Monet maat ovat ottaneet käyttöön kuitenkin lyhyemmät aikarajat. Näin eri maiden siirtolaisuustilastojen vertailu on hankalaa - joissakin tapauksissa jopa mahdotonta.

Ilmiönä siirtolaisuus sisältää sekä maahanmuuton (tulomuutto) että maastamuuton (lähtömuutto). Vuosina 1991-2002 Suomeen muuttaneet ulkomaan kansalaiset, jotka asuivat vuonna 2002 Suomessa

Kotikunta ja asuinpaikka Suomessa

Suomi noudattaa tuota YK:n ja nykyisin myös EU:n tilastotoimiston Eurostatin suosittelemaa vuoden aikarajaa. Suomessa tuo aikaraja on myös väestötietolaissa ja kotikuntalaissa. Kotikuntalain 4§:n mukaan "Suomeen tulleen henkilön kotikunta määräytyy ... jos hänellä on tarkoitus jäädä tänne vakituisesti asumaan ja jos hänellä on lisäksi vähintään yhden vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva oleskelulupa...".

Kun ulkomaan kansalainen muuttaa Suomeen, hän tarvitsee joko oleskelu- tai työluvan. Jos edellä mainitut luvat on annettu lyhyemmäksi ajaksi kuin vuodeksi, henkilö ei saa vakituista kotipaikkaa Suomesta. Tällöin hän jää erilaisten yhteiskunnan tarjoamien sosiaalietujen, kuten terveydenhoidon, ulkopuolelle ja joutuu hakemaan nämä palvelut yksityisiltä. Jokainen Suomessa vakituisesti asuva on väestörekisterissä siinä kunnassa, jossa hänellä on vakituinen asuinpaikka. Näin myös ne ulkomaan kansalaiset, jotka asuvat Suomessa yli vuoden.

Pohjoismainen muuttokirja

Ulkomailta Suomeen muuttava Suomen kansalainen hyväksytään välittömästi kotikuntansa väestörekisteriin. Myöskään Pohjoismaiden kansalaiset eivät tarvitse oleskelu- tai työlupia, kun he muuttavat toiseen Pohjoismaahan. Muuttajat täyttävät erityisen lomakkeen "pohjoismaisen muuttokirjan" (= lomake), jonka he toimittavat kotikuntansa väestörekisteriin, jossa tehdään päätös muuton hyväksymisestä. Suomessa päätöksen tekee kuntien väestörekistereistä huolehtivat maistraatit.

Pohjoismaiden välillä aloitettiin käyttää pohjoismaista muuttokirjaa vuonna 1969. Se on käytännössä osoittautunut hyväksi, ja Pohjoismaiden välisten muuttojen tilastointi onkin maailman luotettavinta. Sysäyksen pohjoismaisen muuttokirjan käyttöön ottamiselle olivat yhteispohjoismaiset työmarkkinat. Kaikilla Pohjoismailla on väestön keskusrekisterit, joita käytetään myös tilastoinnin perustana.

Samanlaista järjestelmää kuin Pohjoismaissa on ehdotettu EU- maiden välille, mutta se on jo alkuunsa todettu hankalaksi toteuttaa. Lähes kaikilta mailta puuttuvat väestön keskusrekisterit, joita järjestelmä ehdottomasti tarvitsee.

Vuonna 2002 Suomeen muuttaneet eri maiden kansalaiset

Maahanmuuttaja voi olla suomalainen

Nykyisin yhä enemmän siirtolaisuudesta puhuttaessa käytetään sanaa maahanmuuttajat. Väestötieteessä tuolla sanalla ymmärretään juuri sitä, mitä sana merkitsee, eli kansalaisuuteen katsomatta kaikkien ihmisten maahanmuuttoa - myös suomalaisten.

Tällä hetkellä kuitenkin maahanmuutto usein ymmärretään muiden kuin Suomen kansalaisten maahanmuutoksi. Suomihan oli aina 1990-luvun alkupuolelle siirtolaisia luovuttava maa, ja ulkomaan kansalaisten määrä Suomeen muuttajista oli pieni. Neuvostoliiton hajottua sen inkeriläistä alkuperää olevia tai heidän jälkeläisiään alkoi muuttaa Suomeen, ja 1990-luvun alussa myös muutamat suuret pakolaisryhmät hakivat turvapaikkaa Suomesta. Alettiin puhua maahanmuuttajista - käsitteestä, joka julkisuudessa usein liitettiin edellä mainittuihin ryhmiin.

Vuosina 1991-2002 Suomeen muuttaneista ulkomaan kansalaisista, jotka vielä asuivat vuonna 2002 Suomessa, ovat suurimmat ryhmät venäläiset (25 361), virolaiset (12 092), somalialaiset (6 766), entisen Neuvostoliiton kansalaiset (5 239) ja ruotsalaiset (5 021). Tuona aikana Suomeen muutti 162 muun maan kansalaista.

Sen sijaan vuonna 2002 maahanmuuttajista reilusti suurin ryhmä olivat Suomen kansalaiset (8 141), venäläiset (2 039) ja virolaiset (1 163). Muuttajia oli kaikkiaan 135 eri kansalaisuutta.

Mauri Nieminen

Päivitetty 26.3.2004

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi