Etusivu > Tuotteet ja palvelut > Tietoaika > Kuvaton juttu kuvan tekemisestä

Julkaistu: 21.4.2005

Kuvaton juttu kuvan tekemisestä

Edellisen kolumnin aiheena oli esityskalvojen ja "PowerPoint"-esitysten laatiminen. Niiden laadinta, esitysmedia ja siihen kytkeytynyt esitysfoorumi on varsin erilainen kuin painotuotteiden kohdalla. Yksi tärkeimmistä erottelevista tekijöistä on se aika, jonka lukija tai kuulija voi käyttää esityksen ymmärtämiseen. Esitystilanteessa hän ei voi paljoakaan vaikuttaa tähän, mutta painotuotteen kohdalla lukija voi (yleensä) itse määrätä käyttämänsä ajan. Tästä johtuen painotuotteissa voi olla huomattavasti monimutkaisempia esityksiä ja myös taulukkkojen käyttö on perusteltavissa. On mahdollista, että kuvio, joka toimii hyvin esitelmän yhteydessä kalvona, voi olla painotuotteessa liian yksinkertainen ja vaikuttaa lukijoita aliarvioivalta.

Painotuotteen luonne vaikuttaa olennaisesti siihen, miten siihen pitäisi tehdä kuvioita, ja myös sen suhteen, minkälaisen prosessi niiden on läpikäytävä ennen julkaisua. Tässä yhteydessä luokittelen painotuotteet karkeasti kolmeen: tekstinkäsittelyohjelmalla tehtyihin raportteihin (tosin niitä ei vältämättä paineta, vaan kopioidaan), painettuihin (tilasto)julkaisuihin ja tutkimusraportteihin sekä sanoma- tai kuvalehdissä julkaistuihin artikkeleihin.

Ensimmäinen asia, kun painotuotteeseen alkaa kuvitusta suunnitella, on selvittää, onko lopullinen tuote kaksivärinen vai monivärijulkaisu. Niin sanotut mustavalkokuviot pitää suunnitella alusta alkaen kaksivärisinä ja monivärikuviot alusta alkaen monivärisinä. Varmimpia tapoja epäonnistua on tehdä monivärinen originaali, joka sitten julkaistaan kaksivärisenä. Värien muuntuminen harmaasävyiksi on hallitsematon prosessi, ja siksi ei koskaan voi olla varma esimerkiksi siitä, että rinnakkaiset kuvion osat erottuvat. Useimmissa grafiikkaohjelmistoissa voidaan valita värikuvion ja mustavalkokuvion välillä.

Toinen värien kohdalla vastaan tuleva valinta on värijärjestelmä. Värijärjestelmät ovat RGB (Red-Green-Blue) ja CMYK (Cyan-Magenta-Yellow-Black). Grafiikkaohjelmistot käyttävät niin sanottua additiivista RGB-järjestelmää, mutta painettavan kuvion pitää yleensä olla tehty niin sanotulla subtraktiivisella CMYK-järjestelmällä. Edistyneimmät tilastografiikkaohjelmistot pystyvät tekemään tämän värimuunnoksen. Jos ohjelmistosta puuttuu tämä ominaisuus, on painettavat kuviot muunnettava kuvankäsittelyohjelmistolla (esimerkiksi Adobe Illustrator tai Corel Draw).

Kuvioiden sijoittamisessa raporttiin tekstinkäsittelyohjelmistoilla tehdyt artikkelit poikkeavat muista kahdessa suhteessa. Ensinnäkin ne ovat lähes aina mustavalkoisia ja toisekseen kuvioiden sijoittamisessa on kaksi erilaista tapaa. Kuviot voidaan sijoittaa niin sanottuina objekteina (Lisää/objekti -toiminto) tai kuvina (Lisää/Kuva/Tiedostosta -toiminto). Erona on se, että objekti on suoraan yhteydessä siihen ohjelmistoon, jolla kuvio on tuotettu. Niinpä raportin kuviota hiirellä näpäytettäessä avautuu grafiikkaohjelmisto ja kuviota voi siinä muuttaa, ja kun ohjelma suljetaan, muutettu kuvio tulee raporttiin. Kuvan lisääminen edellyttää, että kuvio on talletettu tiedostoon jossakin tunnetussa kuvamuodossa. Tässä tapauksessa kuvion muuttaminen edellyttää sitä, että muutettu kuvio tallennetaan uudelleen. Vaikka objektin sijoittelu tuntuisi paljon sujuvammalta ratkaisulta, en kuitenkaan suosittele sitä - monien karvaiden opetusten vuoksi.

Tekstinkäsittelyjärjestelmällä tehty raportti poikkeaa muista sen suhteen, että se tuotetaan WYSIWYG-periaatteella (What You See Is What You Get). Painotuotteet useimmiten taitetaan muiden toimesta, eikä koskaan voi olla aivan varma, mitä taitettaessa syntyy. Siksi tarkistus pitäisi aina tehdä viimeisestä vedoksesta.

Kuvioiden sijoittelu painotuotteeseen pitää aina tehdä niin, että kuviot talletaan (tai muunnetaan) ensin johonkin tunnetuista kuvioiden tallennusformaatista. Tunnetuimmat näistä lienevät gif-, tif- ja jpg-formaatti, mutta vastaavia on iso joukko muitakin. Nämä formaatit ovat niin sanottua rasterigrafiikkaa, joka ei ole erityisen hyvä ratkaisu painotuotteissa monesta syystä. Painotuotteita varten kuviot kannattaa tallettaa niin sanottuna vektorigrafiikkana. Tällaisia tallennusformaatteja ovat esimerkiksi ps, eps ja cgm. Vektorigrafiikan etuna on se, että niitä voidaan jälkikäteen muuttaa monilla editointiohjelmistoilla. Esimerkiksi kirjasintyypit ja värijärjestelmä voidaan tällöin vaihtaa samoin kuin yksittäiset kirjaimet ja värit.

Edistyneillä, painotuotteiden tekoon suunnitelluilla tilastografiikkaohjelmistoilla kuviot voidaan tallentaa vektorigrafiikka -muotoon. Samoin edistyneissä ohjelmistoissa on rasterigrafiikan kohdalla valittavissa tallennustarkkuus esimerkiksi väliltä 72 DPI - 400 DPI (DPI = Dots Per Inch). Mitä suurempi tarkkuus, sitä tarkempi ja värikylläisempi kuvio tallentuu, mutta samalla myös tiedoston koko kasvaa.

Tarkkuudella on merkitystä erityisesti lehtiin toimitetuissa kuvissa. Sen paperin laatu, jolle lehti painetaan, samoin kuin painotekniikka, vaikuttaa siihen, minkälainen kuvion tulisi olla. Jokainen on varmasti huomannut, kuinka suuri ero on sanomalehtien ja korkealaatuisten kuvalehtien (paperin laadun mukaan arvioituna!) kuvioiden laadussa. Sanomalehtiin ei kannata lähettää (eikä sitä vissiin toivotakaan) kovin suurella tarkkuudella tehtyjä kuvioita. Sen sijaan kuvalehtiin voi lähettää kuvioita, joissa on hienoja yksityiskohtia ja monia värejä. Niissä taitetulla värillä tehty hiusviiva toistuu oikean värisenä hiusviivana. Sanomalehdessä niin ei välttämättä käy.

Painotuotteeseen aiottujen kuvioiden kohdalla pitäisi lisäksi selvittää painatustekniikka, koska se asettaa vaatimuksia kuvalle. Tilastokuviotkin on aina tallennettava kuvamuotoon ja mieluusti vielä vektorigrafiikkana. Tosin monissa tapauksissa grafiikkatoimitus hoitaa tällaiset käytännön ongelmat, mutta kokemuksesta tiedän, että se voi myös tehdä ei-toivottuja ratkaisuja.

Aina kun tilastokuvio talletetaan kuvatiedostoksi, sitä on syytä vielä parannella kuvankäsittelyohjelmalla. Kaupalliset ohjelmat ovat kuitenkin tässä suhteessa omaa luokkaansa. Tosin ilmaisohjelmillakin voi tehdä lukuisia parannuksia, kuten tarkkuuden lisääminen, väritasapainon korjaus, kontrastin lisäys, värikuvan muuttaminen mustavalkoiseksi jne. Tärkeintä on, että tämä operaatio aina tehdään.

Vesa Kuusela

Päivitetty 21.4.2005