Julkaistu: 7.5.2003
Pahamaineinen liike antoi hyvät välineet tutkimukselle
Miten nykyaikainen tilastotiede on kehittynyt? Siihen vaikutti muun muassa ihmiskunnan perimän kehittämiseen tähdännyt eugeniikka, jonka esittelystä alkaa uusi juttusarjamme.
Eugeniikka yhdisti lähinnä englantilaista intellektuellia ylimystöä. Liike sai alkunsa Darwinin ajatuksista, joihin liittyi myös väestötieteilijä Robert Malthusin teoria. Kirjoitettuaan teoksen "Lajien synty" Darwin oli havainnut teoriansa yhtymäkohdat Malthusin teoriaan ja kirjoitti jatkoksi teoksen "Ihmisen polveutuminen". Eugeniikan taustalla oli pelko ihmiskunnan perimän heikkenemisestä. Politiikkana oli edistää parempien tyyppien hedelmällisyyttä ja alentaa syntyvyyttä alempien yhteiskuntaluokkien keskuudessa. Oletuksena oli, että yhteiskuntaluokat jakautuvat Gaussin "kellokäyrän" mukaan (ks. kuva).
Eugeniikan harrastajat olivat lähinnä ns. professionaalisissa ammateissa toimivia uuden keskiluokan edustajia. Ero senaikaiseen porvaristoon oli siinä, että he eivät omistaneet pääomaa tai tuotantovälineitä. Työläisistä he erosivat siinä, että heidän työnsä oli henkistä, aivotyötä. Siten heidän katsottiin olevan perinteistä työväestöä ylempi luokka. The Eugenics Education Society perustettiin vuonna 1908 Englantiin. Tällöin eugeniikka sai institutionaalisen muodon. Vuonna 1914 yhdistyksellä oli jo 1 047 jäsentä.
Edellä mainittua eugeenista politiikkaa kutsutaan positiiviseksi eugeniikaksi. Kannattajia löytyi myös niin kutsutulle negatiiviselle eugeniikalle, joka pyrki työväenluokan ylijäämäryhmien, köyhäinhoidon ja valtion avun varassa elävien, eliminointiin. Eliminoinnilla ei pidä tässä yhteydessä välttämättä ymmärtää kaasukammioita. Tällaisiakin suuntauksia kuitenkin löytyi, ja Hitlerin rodunpuhdistamistoimet Saksassa olivat läheisesti yhteydessä joihinkin eugeniikan suuntiin. Pääosa eugeniikan harrastajista kuitenkin vastusti fasistisia toimia. Fasistisen häpeätahran takia eugeniikan harrastajien toiminta surkastui, ja yhdistyksen jäsenmäärä pieneni huomattavasti.
Miksi olen puhunut näin paljon eugeniikasta? Se selviää, kun mainitsen muutaman nimen. Eugeniikan perustaja oli Francis Galton (1822 - 1911). Hänen kuolemansa jälkeen Lontoon yliopistoon (University College) perustettiin eugeniikan oppituoli, jonka ensimmäiset haltijat olivat Karl Pearson (1857-1936) ja R.A. Fisher (1890-1962). Nämä kolme eugeniikan edustajaa väittivät, että kaikkein tärkeimmät piirteet, mukaan lukien luonteenpiirteet, periytyvät sukupolvelta toiselle. Tutkiessaan perinnöllisyyttä he kehittivät korrelaatio- ja regressiokertoimet. Heidän työstään kehittyi englantilainen matemaattinen tilastotiede. Nykyisin eugeniikka on hävinnyt, mutta heidän kehittämänsä tilastollisen tutkimuksen välineet ovat säilyneet ja kehittyneet. Korrelaatioanalyysi on kehittynyt merkittävästi psykometrian alueella ja regressioanalyysi lähinnä ekonometrian alueella.
Merkittävää näiden eugenistien työssä on ollut tilastollisten menetelmien tuominen yhteiskuntatieteisiin. Tilastotiede oli kehittynyt 1800-luvulla lähinnä astronomian (tähtitiede) ja geodesian (maanmittausoppi) yhteydessä. Ranskalainen geodeetti Adrien-Marie Legendre (1752-1833) oli kehittänyt menetelmän, joka tunnetaan pienimmän neliösumman (least squares) menetelmänä. Pienimmän neliösumman menetelmä kehitettiin tilanteeseen, jossa piti kombinoida eri tilanteissa tehtyjä havaintoja yhdeksi mahdollisimman hyväksi estimaatiksi. Legendre ratkaisi tämän ongelman vuonna 1805.
Mainittujen kolmen eugeniikan edustajan töistä alkaa suuri käännepiste tilastotieteen historiassa. Se alkoi suuresta talouskriisistä 1930-luvulla. Sitä ennen historiaa voidaan tarkastella kahdesta traditiosta nimittäin saksalaisesta ja englantilaisesta traditiosta. Saksalainen traditio on hallinnollinen ja perustuu lähinnä poliittisiin tieteisiin ja lakiin. Se on enemmän tosiasioita luokitteleva kuin niitä mittaava. Englantilainen traditio sen sijaan sai inspiraationsa luonnontieteistä ja todennäköisyysteoriasta.
Saksalainen ja englantilainen traditio olivat kohdanneet ja sekoittuneet, erityisesti Ranskassa, 19. vuosisadan alkupuolella. Adolphe Quetelet (1796-1874) pyrki tuomaan uusia välineitä luonnontieteistä viralliseen tilastotoimeen. Quetelet määritteli tilastollisesti nk. keskivertoihmisen, joka on ympäröivän yhteiskunnan tuotos. Tämän mukaan esimerkiksi rikollisuus on aina yhteiskunnan, ei rikollisen yksilön, syytä. Hän toi myös tilastotieteeseen käsitteen todennäköinen poikkeama, joka tarkoitti normaalijakauman (Gaussin kellokäyrän) keskiarvon molemmin puolin olevaa aluetta, joka piti sisällään puolet tapauksista.
Päivitetty 7.5.2003
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi