Julkaistu: 3.6.2005
Graafiset talouskatsaukset tulivat ja voittivat
Tomi Dahlberg väitteli 1990-luvun alussa Helsingin kauppakorkeakoulussa tilastografiikan käytöstä lähinnä taloudellisen informaation välittämisessä. Yksi hänen tuloksistaan oli, että johtajat omaksuivat ja ymmärsivät tiedon kuvioista nopeammin kuin taulukoista. Sinällään tämä ei ollut uusi tulos. Skotlantilainen William Playfair, joka 1700- ja 1800-lukujen taitteessa keksi edelleenkin yleisimmät tilastokuviotyypit perusteli kuvioiden käyttöä näin:
"Men of great rank, or active business, can only pay attention to general outlines; nor is attention to particulars of use, any farther than as they give general information ... and as much information may be obtained in five minutes as would require whole days to imprint on the memory, in a lasting manner, by a table of figures."
Tomi Dahlberg todisti saman asian kokeellisesti. Lisäksi hyvin tehdystä tilastokuviosta koehenkilöt pystyivät omaksumaan tietojen olennaiset piirteet huomattavasti nopeammin kuin taulukosta.
Vaikka tilastotieto kuvioin ilmaistuna voidaan välittää tehokkaammin, aina ei ole ollut itsestään selvää, että niin voisi - tai edes saisi - tosiasiatietoa esittää. Tilastokuvioiden käytön suosio on ollut aaltomaista. Välillä niitä on käytetty erittäin runsaasti ja välillä ei juuri lainkaan. Parisen kymmentä vuotta sitten kuvioita pidettiin pahimpana tilastoilla valehtelemisen muotona. Niiden käytön oletettiin ilman muuta sisältävän pyrkimyksen osoittaa todeksi jotakin, mikä ei pidä paikkaansa. Siihen aikaan epäilyllä olikin perusteensa, mutta luulen kuitenkin, että huonojen kuvioiden taustalla useimmiten oli tietämättömyys ja taitamattomuus, ei pyrkimys johtaa harhaan.
Tilanne on muuttunut monella tavalla 1990-luvun alun jälkeen. Osaltaan se johtuu tekniikan huikeasta kehittymisestä. Tilastokuviot sinällään taas ovat entisensä, mutta tietämys niiden käytöstä on parantunut huomattavasti. Samoin suhtautuminen kuvioihin on muuttunut. Parikymmentä vuotta sitten virheellisiä kuvioita löytyi melkein päivittäin - ja aika ajoin varsin hurjia esityksiä. Nykyisin näkee suhteellisen harvoin kuvioita, joissa olisi todella dramaattisia virheitä.
Kenties kuvioiden laadun paranemisesta johtuen kuvioihin on alettu suhtautua luontevasti ja luottavaisesti. Niitä pidetään keskeisenä välineenä tilastotiedon välittämisessä, eivätkä lukijat automaattisesti epäile, että heitä yritetään höynäyttää. Ohessa on tyypillinen pala taloussivusta. Kopio on Taloussanomista (5.5.2005), mutta vastaavan olisi voinut ottaa monesta muustakin lehdestä. Tällaiset "graafiset talouskatsaukset" ovat keskeinen osa nykyaikaista taloudellista tiedottamista. Oikein laadittuna ne ovat erittäin tehokkaita, ja Playfairin esittämät perustelut ovat edelleen tosia.
Muuan Tomi Dahlbergin havainto oli, että kokemattomat kuvioiden lukijat eivät tunnistaneet kuvioiden virheellistä rakennetta. Minun havaintoni on ollut, että vasta suhteellisen kokeneet kuvioiden lukijat tunnistavat kuvioiden virheet ja pystyvät tulkitsemaan niitä oikein - jos kuvio ylipäätään on tulkittavissa.
Mielenkiintoinen havainto oli se, että kokemattomat lukijat olivat näkevinään tai tunnistavinaan trendin tai riippuvuuden myös sellaisista kuvioista, joissa sitä ei ollut, vaikka kuviossa ei ollut mitään varsinaista vikaa.
Tilastografiikan koulutus Suomessa on erittäin vähäistä, ja sen vuoksi suuri osa lukijoista on tällaisia 'kokemattomia lukijoita'. Tämä asettaa paineita kuvioiden laatijoille. Ei vielä riitä, että kuviossa ei ole havaintovirheitä tuottavia rakenteita. Pitäisi lisäksi pystyä asettumaan kokemattoman lukijan saappaisiin ja miettiä, miltä kuvio näyttää niissä seisottaessa.
Päivitetty 3.6.2005