Julkaistu:23.5.2004
Teknologia- ja kehittämistyö leventää yritysten tuottavuushaitaria
Suomen panostus T&K-toimintaan on nostanut teollisuutemme tuottavuuden huipputasolle. Kyydissä tapahtuu myös luovaa tuhoa, jälkeen jääneiden yritysten putoamista pelistä.
Mika Maliranta
Vielä 1980-luvun puolivälissä suomalaiset yritykset panostivat tutkimus- ja kehittämistoimintaan (T&K) suhteellisesti selvästi vähemmän kuin kehittyneimmät teollisuusmaat. Suomessa tutkimus- ja kehittämismenot olivat 1,6 prosenttia kansantuotteesta vuonna 1985. Yhdysvalloissa vastaava luku oli tuolloin 2,7 prosenttia.
Suomi ohitti USA:n vuonna 1996. Vuonna 2002 ero oli jo suuri Suomen hyväksi; Suomessa T&K-intensiteetti oli 3,5 ja Yhdysvalloissa 2,8 prosenttia. Vain Ruotsi on enää Suomea selvästi edellä.
Panostus teknologioiden ja tuotantotoiminnan kehittämiseen näyttää myös tuottaneen tulosta. OECD:n tietojen mukaan Suomen kokonaistuottavuuden kasvuvauhti kiihtyi selvästi 1980-luvulta 1990-luvulle. Vuosina 1980-90 keskimääräinen vuosikasvu oli 2,4 prosenttia, mutta vuosina 1996-2000 tuo luku oli jo 3,6 prosenttia. Vastaavat lukemat Yhdysvalloissa olivat 0,9 ja 1,3 prosenttia, eli kasvu on ollut paljon hitaampaa ja kasvun kiihtyminen selvästi vähäisempää kuin Suomessa.
Teknologia- ja kehittämistoimintamenot suhteessa kansantuotteeseen, %
Lähde: OECD, Tilastokeskus
Kilpailupaine pakottaa innovoimaan
T&K-toiminnan lisääntyminen on johtunut monista syistä. Voidaan perustellusti väittää, että taustalla on ollut paljolti 1980-luvulla tehty tietoinen valinta kehittää suomalaista innovaatiojärjestelmää. Ryhdyttiin moniin toimiin: vuonna 1983 perustettiin Teknologian kehittämiskeskus Tekes, yritysten T&K-toiminnan julkista tukea alettiin lisätä jne.
Toisaalta kehittämistoiminnassakaan ei pelkkä yritystuki riitä, vaan yrityksillä täytyy olla myös riittävät kannustimet. Taloustieteellisessä kirjallisuudessa korostetaan nykyisin paljon kilpailupaineen merkitystä. Se pakottaa yrityksiä laajaan, tehokkaaseen ja pitkäjänteiseen innovaatiotoimintaan. Näyttää siis siltä, että 1980-luvulla käynnistynyt ja kansainvälisestikin vertailen melko mittava sääntelyn purkaminen on osaltaan stimuloinut suomalaisia yrityksiä tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
Kansainvälistyminen on ollut tärkeää ainakin kahdesta syystä. Se on synnyttänyt terveellistä kilpailupainetta ja toisaalta luonut kanavia kansainvälisesti parhaiden teknologioiden leviämiselle maahamme.
Panostukset koulutusjärjestelmään ovat myös luoneet tärkeitä taustaedellytyksiä. Ilman inhimillistä pääomaa ei teknologiapääomakanta kartu eikä modernia teknologiaa oteta käyttöön tuloksellisesti. Työvoiman keskimääräisillä kouluvuosilla mitattuna inhimillinen pääoma lisääntyi Suomessa 17 prosenttia vuodesta 1980 vuoteen 1998. Yhdysvalloissa kasvu on ollut selvästi vähäisempää (4 prosenttia). Toisaalta OECD:n tietojen mukaan Suomi ei ollut tässä suhteessa vielä vuonna 1998 edes samalla tasolla kuin Yhdysvallat oli jo vuonna 1970. Tosin näiden tietojen kansainvälinen vertailukelpoisuus on melko epävarmaa. Maiden väliset tuoreet oppimismenestyksen vertailut joka tapauksessa viittaavat siihen, että suomalainen työvoima on osaamiseltaan kilpailukykyistä, jos ei jo nyt niin ainakin tulevaisuudessa.
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan päämääränä on synnyttää parempia teknologioita ja sitä kautta parantaa yritysten tuottavuutta ja kannattavuutta. Tätä kautta T&K on tärkeää koko kansantalouden kilpailukyvylle ja elintasolle. Vaikutus ei kuitenkaan tule suoraan, automaattisesti ja välittömästi - eikä kivutta.
Tulosta ja tuhoa
Epävarmuus ja riskit kuuluvat tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Epäonnistumiset ja valikointi ovat tämän toiminnan luonnollinen osa. Vain osa yrityksistä ylipäätään ryhtyy mittavaan T&K-toimintaan. Eivätkä sen hedelmätkään jakaudu tasaisesti. Teoreettinen kirjallisuus sanoo, että tuotannon, työllisyyden ja tuottavuuden kasvun vaihtelu yritysten välillä kasvaa innovaatiotoiminnan lisääntyessä. Kun yritysten välinen tuottavuushajonta lisääntyy, yhä useamman yrityksen tulevaisuus ja työpaikat ovat uhan alla. Näin on varsinkin silloin, kun kilpailuympäristö on hyvin kilpailullinen.
Samaan aikaan, kun osa yrityksistä kamppailee vakavissa taloudellisissa ongelmissa, tuotantotoimintansa kehittämisessä onnistuneet yritykset nauttivat poikkeuksellisen muhkeista voitoista. Ne ovat niitä palkintoja, jotka alun alkaen houkuttelivat yrityksiä riskejä sisältäviin kehittämishankkeisiin.
Suomen teollisuuden toimialoja koskeva tutkimus on antanut empiiristä tukea yllä esitetylle kuvaukselle. Kun teollisuusalan T&K-toiminta lisääntyy, toimialalle alkaa syntyä uusia tuottavia toimipaikkoja. Ajan mittaan tuottavimmat niistä lisäävät työllisyyttä ja kasvattavat markkinaosuuksiaan. Samaan aikaan toimialan vanhat toimipaikat, joiden tuotanto perustuu vanhaan teknologiaan ja joiden tuottavuus on alhainen, supistuvat tai lopettavat toimintansa kokonaan. Osa rakennemuutoksesta tapahtuu suurten yritysten sisällä. On tavallista, että teknologian kehittämiseen panostanut yritys myöhemmin perustaa uusia toimipaikkoja ja samaan aikaan lakkauttaa vanhoja.
Innovoinnin lisäännyttyä toimipaikkojen välinen tuottavuushajonta kasvaa. Toisaalta toimipaikkojen välisen valikoinnin myötä tuottavuushajonta alkaa taas supistua. Työvoimaa siirtyy matalan tuottavuuden toimipaikoista korkean tuottavuuden toimipaikkoihin. Aina tämä ei tapahdu välittömästi ja kivuttomasti, vaan moni työntekijä kokee työttömyysjaksoja siinä välissä.
Oikeat välineet edistämään kehitystä ja helpottamaan sopeutumista
Markkinatalouden lait aiheuttavat ongelmia tehottomille yrityksille. Tehottomat yritykset tuottavat tietyllä panosmäärällä laadullisesti ja määrällisesti pienemmän tuotoksen kuin tehokkaammat kilpailijansa, mutta markkinataloudessa molemmat joutuvat kuitenkin maksamaan tuotantopanoksistaan saman hinnan. Tehottomat yritykset eivät saa helpotusta sähkönsä hintaan sen vuoksi, ettei niillä ole sähkönmaksukykyä. Pääomasta ne joutuvat riskin kompensoimiseksi maksamaan pääomamarkkinoilla yleensä jopa tehokkaita yrityksiä korkeampaa hintaa.
Julkinen valta pyrkii pehmentämään markkinatalouden vaikutuksia esimerkiksi yritystuilla. Yritystuet voivat kuitenkin heikentää yritysten kannustimia tehostaa tuotantoaan. Tuet voivat myös häiritä teknologiseen kehitykseen kuuluvaa valikointia. Julkinen valta voi käyttää myös neutraalimpia välineitä, kuten työvoiman koulutusta ja työnvälitystä, jotka auttavat yrityksiä saamaan voimavaroja toimintansa uudistamiseen. Politiikan haaste on valita parhaimmat välineet edistämään teknologista kehitystä sekä helpottamaan sen vaatimaa sopeutumista.
Kirjallisuutta:
Aghion, P., & Howitt, P. (1992). A model of growth through creative destruction. Econometrica, 60(2), 323-351.
Boone, J. (2000). Competitive pressure: the effects on investments in product and process innovation. RAND Journal of Economics, 31(3), 549-569.
Klette, T. J., & Z. Griliches (2000), Empirical patterns of firm growth and R&D investment: A quality ladder model interpretation, The Economic Journal, 110 (April), 363-387.
Maliranta, M. (2003). Micro level dynamics of productivity growth: An empirical analysis of the great leap in Finnish manufacturing productivity in 1975-2000. Helsinki: The Research Institute of the Finnish Economy, A-38.
OECD. (2003). The Sources of Economic Growth in OECD Countries. Paris.
Päivitetty 23.5.2004
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi