Internet kutsuu muunneltavia esityksiä
Internet on nousemassa yhdeksi merkittävimmistä foorumeista kuvioiden julkaisemisessa. En ole nähnyt selvityksiä jotka kertoisivat, kuinka suuri osa tiedoista julkaistaan nykyisin sähköisesti, mutta arvattavasti se on merkittävä osuus. Ei tarvita mainittavia ennustajan lahjoja kertomaan, että sähköinen julkaisu lisääntyy vielä pitkän aikaa.
Internetin suhteellisesta teknisestä edistyksellisyydestä huolimatta verkossa julkaistavien tilastokuvioiden tekninen toteutus on suhteellisen alkeellista. Karkeasti ottaen se toteutetaan periaatteessa samalla tavalla kuin painotuotteissakin. Alkeelliseksi sen tekee se, että internet-tekniikalla voisi saada aikaan paljon muutakin, jos siihen vain olisi välineet. Painotuotteissa kuvioita voidaan kutsua staattisiksi, mutta internet suorastaa kutsuu muunneltavia ja interaktiivisia esityksiä. Varmaan tällaisia lähitulevaisuudessa ilmestyykin, mutta vielä välineitä niiden tekemiseen on niukasti.
Kun sanoin, että internetiin kuviot tuotetaan samoin kuin painotuotteisiin, tarkoitin sitä, että grafiikkaohjelmalla tuotettu kuvio on ensin muunnettava johon tunnetuista kuvioiden talletusmuodoista. Internetissäkin tavallisimpia ovat gif- ja jpg -tallennusmuodot. Nämä kaksi ovat riittävän tiivistettyjä esitystapoja siihen, ettei kuvatiedoston koko kasva liian suureksi.
Internetiin pantavien kuvioiden "kokoa" on aina tarkkailtava. Koko tässä yhteydessä tarkoittaa tiedoston kokoa, ei kuvion reunamittoja. Tiedoston koko ei saa olla kovin suuri, koska kuvan siirto verkon kautta lukijan koneelle ei saa kestää kovin kauaa. Kannattaa muistaa, että modeemiyhteydet ovat edelleen tavallisia. Pisteistä koostuvan rasterikuvan koko määräytyy ensisijaisesti sen tarkkuudesta, joka puolestaan riippuu siitä kuinka monta pikseliä (eli pistettä) kuviossa on.
Gif- ja jpg -formaatit on kehitetty kuvien siirtoon ja ne ovatkin tiiviitä esityksiä, jossa kuvan tarkkuudesta on tingitty. Jostain syystä nimenomaan internetin tarpeisiin kehitetty png-formaatti ei ole saavuttanut suosiota, vaikka kaikki yleisimmät selaimet nykyisin tukevat sitä (png = portable network graphics). Myös useimmilla tilastografiikkaohjelmistoilla kuvio voidaan tallettaa tähän muotoon. Png-muodossa esitetyt kuvatiedostot ovat huomattavasti pienempiä kuin kahdessa ensin mainitussa tinkimättä kuitenkaan kohtuuttomasti tarkkuudesta. Png-muodossa on joitain muita suotuisia omaisuuksia, joiden vuoksi sitä kannattaisi käyttää nykyistä enemmän.
Tallennusmuotojen eroista ja niiden käyttöön liittyvistä kysymyksistä löytyy laaja esitys internetissä (www.webstyleguide.com). Tältä sivustolta löytää muutenkin paljon varteenotettavia ohjeita lähes kaikista internet-julkaisemiseen liittyvistä kysymyksistä (joita ei välttämättä ole edes älynnyt kysyä). Suosittelen sivustoa jokaiselle, joka on internet-julkaisujen kanssa tekemisissä.
Internetissä julkaistavat kuviot ovat lähes aina värillisiä. Kaksiväriset kuvat eivät oikein sovi tähän ympäristöön. Lukijan näytön asetukset saattavat kuitenkin vaihdella huomattavasti värien suhteen. Niinpä värien valinnassa on käytettävä harkintaa, ja vähäisten sävyerojen varaan ei pidä laskea liikaa. Painotuotteisiin erona on se, että näyttöjen värijärjestelmä on RGB, joten värijärjestelmän muunnosta ei tarvita. Muuten kuvat on kuitenkin syytä käsitellä kuvankäsittelyohjelmalla ennen julkaisemista - aivan kuten painotuotteiden kohdallakin. Edellä mainitulta internet-sivustolta löytää vinkkejä myös värien käytöstä ja esittelyn näyttöjen värien käytöstä.
Gif-, jpg- ja png -tallennusmuodot ovat niin sanottua rasterigrafiikkaa. Tällaisissa kuvioissa on muuan huomionarvoinen ominaisuus: ne eivät ole skaalautuvia, vaan näkyvät aina vakiokokoisina (tosin suhteessa näytön asetuksiin). Jos kuviosta tekee liian tarkan, voi käydä niin, että kuvio ei mahdu kokonaan näytölle, vaan sitä on vyörytettävä ("scrollattava"), jotta sen näkisi kokonaan. Kannattaa muistaa sekin, että lukijan näytön ja selaimen asetuksia ei voi tietää. Nyrkkisääntönä voisi pitää sitä oletusta että lukijoilla on käytössään suhteellisen vaatimattomat näytöt. Näin menetellen keskimäärin suurempi osa lukijoista jää tyytyväiseksi.
Rasterigrafiikka ei kuitenkaan ole onnistunein tapa esittää kuvioita, vaan vektorigrafiikka on parempi vaihtoehto. Vektorigrafiikalla tehdyt kuvatiedostot ovat selvästi pienempiä ja niiden tarkkuus on huomattavasti parempi rasterigrafiikalla toteutettujen. Ongelma on, että selaimet eivät useimmiten suoraan tue tätä esitystapaa, eikä kaikilla grafiikkaohjelmilla pysty tuottamaan vektorigrafiikkaa. Vektorigrafiikan esittämiseen on kuitenkin kehitetty jo erittäin hyviä tallennusmuotoja. Parhaita ovat niin sanotut SVG- ja VML-muodot (SVG= Scalable Vector Graphics, VML=Vector Markup Language). VML tuki on valmiina joissain selaimissa (esimerkiksi Internet Explorer). SVG-esitysten katseleminen sen sijaan edellyttää, että ensin on ladattava erillinen, tosin ilmainen, katselusovellus (SVG-viewer).
SVG tuo mukanaan huomattavan määrän mukavia lisäominaisuuksia: Ensinnäkin esitykset skaalautuvat automaattisesti, eli ne näkyvät aina kokonaisina, olipa näytön resoluutio mikä tahansa (tämän voi todeta myös venyttämällä selainikkunaa). Lisäksi svg sallii muun muassa monenlaisten animaatioiden esittämisen. Svg-esitystavasta saa käsityksen vierailemalla sivustolla www.grapl.com. Sivusto on Grapl-nimisen tilastografiikkaohjelmiston kotisivu, ja sieltä löytää myös laajahkon katsauksen vektorigrafiikasta sekä vml- ja svg-esitystapojen eroista. Kyseinen ohjelmisto ei ole kovin tunnettu, mutta se on yksi niitä harvoja, jolla voi tuottaa svg-muotoisia kuvia (samoin kuin vml-muotoisia).
En oikein ymmärrä, miksi internet-julkaisemiseen on niinkin heikosti välineitä saatavana kuin nykyisin on. Se on valitettavasti vallitseva asiantila, mutta uskon että lähitulevaisuudessa sekin muuttuu. Ehkä yksi syy on se, että internet-julkaisun ja painotuotteen halutaan olevan lähellä toisiaan, jolloin on edettävä painotuotteiden ehdoilla. Kenties kehitys nytkähtää eteenpäin vasta kun tämä kytkös heikkenee.
Vesa Kuusela
Päivitetty 23.8.2005
Vaihde (09) 17 341