Julkaistu: 6.7.2005

Carlista tuli Karl - ja nykytilastotieteen arkkitehti

Carl Pearson syntyi Lontoossa vuonna 1857 William ja Fanny Pearsonin toisena lapsena. William Pearson oli asianajaja, joka näki tiedon avaimena menestykseen. Vanhimmalle pojalleen Arthurille hän selitti, että pelkkä päähän pänttääminen synnyttää hedelmän ulkokuoren ilman hedelmää sisällään. Isä-William peräänkuulutti kärsivällisyyttä ja uutteruutta.

Carl päinvastoin kuin Arthur ei säästänyt itseään tältä uutteruudelta. Hän julkaisi yli 650 tieteellistä tutkielmaa. Näistä noin 400 on tilastotieteellisiä. Hän perusti ja editoi kuutta aikakauskirjaa. Biometrica on edelleenkin yksi merkittävimmistä tilastotieteen julkaisuista. Lisäksi hän julkaisi neljä romaania ja runoteosta. Nuoruudenteos "New Werther" mukailee hänen lempikirjailijansa Goethen teoksen "Nuoren Wertherin kärsimykset" ajatuksia.

Vuonna 1878 Pearson alkoi säännöllisesti opiskella filosofiaa, erityisesti saksalaista idealistista filosofiaa. Luonnontieteelliset kysymykset eivät paljon kiinnostaneet häntä ensimmäisinä opiskeluvuosina. Radikaali idealismi veti häntä puoleensa. "New Werther" -kirjan Arthur ja Ethel kasvavat itsekkäiden mielihalujen yläpuolella ja seuraavat sosiaalisen omantunnon käskyjä maailmassa, missä niin moni uurastaa onnettomana rahan hirmuvallan alaisena. Näihin aikoihin Pearson kirjoitti ystävälleen hyvin skeptisen mielipiteen tieteestä:

Mitä enemmän tutkin tiedettä ja fysiikkaa, sitä varmempi olen, ettemme tiedä mitään siitä mitä kutsumme luonnoksi...

Tästä ei ole kaukana ajatus, että ihmismieli on se, joka synnyttää meidän ymmärtämäämme maailmaa. Ulkoinen maailma, kuten me sen havaitsemme, on havaintojemme tuotos. Tämä näyttää idealistiselta filosofialta, mutta itse asiassa se pitkälti mukailee Ernest Machin positivistista filosofiaa, josta G.H. von Wright sanoo:

Todellisuuden elementtejä ovat aistimukset: väri-, muoto- ja äänivaikutelmat, mielihyvän tunteet jne. Fyysinen esine, kuten omena, on eri aistinalueille kuuluvien aistimusten yhdistelmä, joka esiintyy, kun sanomme, että kysymyksessä on omena. Jos oletetaan olioita sinänsä, tulee olemassaolo tarpeettomasti kahdennettua.

Machin mukaan maailma ei jakaannu kahteen olemukseltaan erilaiseen sfääriin, aineelliseen ja sielulliseen. Sitä vastoin Pearson mietiskeli hyvin paljon aineellisen osuutta. Hän antoi uskonnolle suuren osan ajattelussaan. Hän kaipasi uskontoa ilman teologiaa. Ideaalina oli Spinozan panteismi, maailma joka sisältää humanismin. Pearson kirjoitti muun muassa:

Emmekö voisi luopua kerta kaikkiaan yliaistillisista haluistamme voittaaksemme täydellisemmän elämän ja aistillisen maailman valon.

Luopuminen oli siis Pearsonin positivismin kulmakivi, kollektiivisen järjestyksen perusta. Tämä uusi järjestys olisi sosialistinen. Helmikuussa 1881 Pearson kirjoitti Karl Marxille kirjeen, jossa ilmoittautui halukkaaksi kääntämään "Pääoman" englannin kielelle. Marx pyysi joitakin käännösnäytteitä, joiden perusteella hylkäsi tarjouksen. Pearson oli katkera mutta ihaili kuitenkin edelleen Marxia. On esitetty olettamuksia, että Pearson olisi Marxin mukaan muuttanut nimensä Karliksi.

Kapitalistisen individualismin Pearson näki välttämättömänä mutta valitettavana pahana. Hän halusi kesyttää individualistisen egoismin luodakseen uuden sosiaalisen järjestyksen, missä tiedemiehet ja työntekijät yhdessä voivat edistää yhteiskunnan parasta. Hän halusi asteittain korvata kapitalistisen kilpailun aiheuttaman kaaoksen organisoidulla, moraalisella järjestyksellä valtion rationaalisen hallinnon alla.

Pearsonin ns. katolisen sosialismin esikuva oli keskiajan Saksa, missä toiminta tapahtui yhteisöllisesti pikemmin kuin individualistisesti. Kaikki oli säänneltyä, ja jokaisella ihmisellä oli oma paikkansa yhteisössä. Varallisuuden kasaantumista ei esiintynyt ja köyhyys oli vähäistä. Pearson oli kuitenkin tietoinen siitä, että keskiaikaisen järjestelmän siirtäminen nykyaikaan olisi lapsellinen ja mahdoton ajatus. Joka tapauksessa historialliset tutkimukset olivat hänen kehittymisessään tärkeä vaihe. Hänen ajatuksensa objektiivisuudesta terävöityi ja sai keskeisen aseman hänen ajattelussaan tieteestä ja tieteellisestä menetelmästä. Hänen visionsa tilastotieteestä korvaamattomana välineenä vahvalle keskitetylle valtiolle kuvasti hänen ajatuksiaan taloustieteestä ja katolisesta sosialismista. Hän halusi tieteellisen menetelmän tulevan osaksi yleistä viisautta niin, että tiede voisi korjata protestanttisen reformaation synnyttämät onnettomat sosiaaliset rakenteet.

Pearsoniin vaikutti myös vuonna 1889 ilmestynyt Francis Galtonin teos Natural Inherirance. Galton oli Charles Darwinin serkku, joka Lajien synnyn innoittamana myös tutki ihmisen perimystä. Galton käytti luonnontieteilijöiden kehittämää normaalijakaumaa sosiaalisiin ja biologisiin tapahtumiin. Hän oli havainnut, että lukuisat biologiset ominaisuudet, kuten pituus, noudattivat normaalijakaumaa ja perillisten ominaisuudet jälleen noudattivat normaalijakaumaa. Tästä Galton kehitti regression eli keskiarvoon palautumisen teorian.

Yksi Galtonin teorian merkittävimpiä puolustajia, Walter F. R. Weldon näki evoluution olennaisesti tilastollisena ongelmana. Hänen omat matematiikan taitonsa eivät kuitenkaan riittäneet tällaisen matemaattisen teorian kehittämiseen. Siksi hän otti yhteyttä Karl Pearsoniin, joka jo oli hyvin vaikuttunut Darwinin evoluutioteoriasta.

Kipinä osui otolliseen maaperään. Pearson näki jo tilastotieteen eräänlaisena objektiivisena ratkaisuna yhteiskunnan ongelmiin. Lopun elämäänsä Pearson omisti tilastotieteen kehittämiselle. Tilastotiede tarjosi ainoan realistisen vaihtoehdon metafyysisille spekulaatioille biologian alalla, hän kirjoitti. Hänen katolinen sosialisminsa muuttui sosiaaliseksi darwinismiksi, ja hänen elämäntehtäväkseen tuli biometrian luominen ja kehittäminen. Lukuisat tilastotiedettä koskevat tutkielmat, jotka tämän jälkeen syntyivät, loivat perustaa 1900-luvun matemaattisen tilastotieteen huikean nopealle kehittymiselle.

Pearsonia voidaan pitää yhtenä perusarkkitehtina matemaattisen tilastotieteen nykyiselle teorialle. Hänen pääteoksensa kuitenkin oli vuonna 1893 ilmestynyt "The Grammar of Science", joka on julkaistu lukuisilla kielillä. Tässä teoksessa Pearson esittää systemaattisesti oman tieteenfilosofiansa. Vaikka hän ei ensimmäisessä painoksessa mainitse sanallakaan tilastotieteestä - myöhempiin hän kyllä lisäsi tilastotiedettä käsitteleviä osioita - teosta on silti pidetty filosofisena perustana tilastotieteelle.

Ismo Teikari

Päivitetty 6.7.2005