Julkaistu: 12.8.2003

Kun Suomi ajoi Japanin ohi tuottavuudessa

Suomen teollisuudessa käynnistyi suuri tuottavuusharppaus maailman kärkikastiin 1980-luvun puolivälissä eli kauan ennen Nokia-ilmiötä. Harppaus ei syntynyt hiostamalla lisää tuottavuutta vanhoista työpaikoista, vaan niin sanotusta luovasta tuhosta eli uusien tuottavampien yritysten noususta vanhojen tilalle.

Mika Maliranta

Hyvinvoinnin kehityksen taloudelliset edellytykset ovat lopulta kiinni työn tuottavuuden kehityksestä, eli siitä kuinka paljon reaalinen tuotos lisääntyy työntekijää tai tehtyä työtuntia kohti. Siksi tarvitaan kipeästi tietoa tuottavuuden takana olevista tekijöistä sekä siitä, millainen tuottavuuden kasvun prosessi on pohjimmiltaan, eli mitä tuotantoyksikkötasolla tapahtuu todella. Tietoa tarvitaan, jotta pitkän aikavälin taloudellista kehitystä voitaisiin kunnolla ennakoida ja järkevillä politiikkatoimenpiteillä tukea.

Työntekijän tuottavuus riippuu tietenkin monista tekijöistä, kuten koulutuksesta, kokemuksesta ja ponnistelun määrästä. Myös työnantajan ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka paljon työntekijät työssään tuottavat. Yrityksen teknologinen tietotaso, toiminnan organisointi sekä koneiden ja laitteiden määrä ja niiden tekniset ominaisuudet ovat työntekijän tuottavuuden tärkeitä osatekijöitä.

Kuvio 1 paljastaa mielenkiintoisella tavalla Suomen teollisuuden tuottavuuskurotuksen vaiheet viime vuosikymmenien aikana. Kuviossa verrataan eräiden teollisuusmaiden työn tuottavuuden suhteellisia tasoja vuosina 1970-2000. Yhdysvallat on asetettu vertailukohdaksi.

Kuvio 1. Työn tuottavuuden (arvonlisäys/tehty työtunti, vertailukelpoisin hinnoin) suhteelliset tasot tehdasteollisuudessa, USA=100.

kuva

Vielä vuonna 1970 Suomen tuottavuus oli 40 prosenttia Yhdysvaltoja alempi. Kiinnikuronnan vauhti kiihtyi merkittävästi 1980-luvun puolivälissä ja kiihtyi vielä edelleen laman jälkeisinä ensimmäisinä elpymisvuosina. Kiihtyneen tuottavuuskuronnan ansiosta Suomi nousi tuottavuuden kärkiryhmään 1990-luvun alkuvuosina ja on pysynyt siellä siitä saakka.

Japanin ja Iso-Britannian esimerkit osoittavat, että tuottavuuserojen kuroutuminen ei ole mikään talouden ehdoton laki. Vielä 1980-luvun puolivälissä Suomi ja Japani olivat tasoissa, mutta sen jälkeen Japani on jäänyt pahasti Suomen taakse. Iso-Britannian suhteellinen asema kehittyi kohtuullisen suotuisasti 1990-luvun alkuvuosiin saakka. Sen sijaan Thatcherin jälkeinen aika on ollut teollisuuden tuottavuuskehityksen osalta heikkoa.

Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista selvittää tarkemmin, mitä Suomen teollisuuden tuottavuusdynamiikassa on oikein tapahtunut. Teollisuuden toimipaikka-aineistojen avulla on mahdollista mennä syvälle keskiarvolukujen taakse.

Tuntuu luontevalta ajatella, että teollisuuden tuottavuuskasvun kiihtyminen on johtunut siitä, että toimipaikoilla on alettu puristaa tuottavuuskasvua aikaisempaa tiukemmalla otteella. Tämä näyttää olevan edelleen sangen yleinen tulkinta tuottavuuskiihdytyksen syistä.

Toinen vaihtoehto on se, että valikoituminen tuottavuudeltaan heikkojen ja vahvojen toimipaikkojen välillä on kiihtynyt. Keskimääräinen tuottavuus on nimittäin voinut parantua myös sen vuoksi, että työvoima on siirtynyt huonotuottoisista tuotantoyksiköistä paremmin tuottaviin. Kasvu on voinut johtua siis siitä, että toimialojen tuotantorakenne on uusiutunut työpaikkojen tuhoutumisien ja syntymisien kautta - ei välttämättä siitä, että toimipaikkojen tuottavuuskasvu olisi kiihtynyt.

Toimipaikka-aineistojen avulla on mahdollista laskea sellainen tuottavuussarja, josta on puhdistettu valikoitumisen (ja toimipaikkatason rakennemuutoksen) vaikutus. Näin laskettu tuottavuussarja kertoo, millainen on ollut kehitys toimipaikkatasolla. Tällainen "rakennemuutospuhdistettu" tuottavuussarja on esitetty kuviossa 2. Tuottavuus on kuviossa esitetty logaritmisessa muodossa. Jos tuottavuuden kasvuvauhti pysyy vakaana, niin tuottavuussarja kulkee kuviossa suoraan. Näemme, että toimipaikkatasolta katsottuna tuottavuuden kasvuvauhti on pysynyt hämmästyttävän vakaana viime vuosisadan viimeisellä neljänneksellä. Ei löydy siis todisteita siitä, että toimipaikat olisivat alkaneet "hiostaa" tuottavuusnousua esiin aikaisempaa tiukemmin.

Kuvio 2. Työn tuottavuuden kehitys teollisuuden tasolla ja toimipaikkatasolla, 1975=log(100)

kuva

Samaan kuvioon on piirretty myös "puhdistamaton" aggregaattituottavuussarja. Se toistaa jo kuviossa 1 ilmenneen kehityskäänteen - työntekijöiden keskimääräisen tuottavuuden kasvu kiihtyi merkittävästi 1980-luvun puolivälissä. Viidentoista vuoden aikana teollisuuden tason ("rakennemuutospuhdistamaton") ja teollisuuden toimipaikkatason ("rakennemuutospuhdistettu") tuottavuussarjat ovat erkaantuneet toisistaan merkittävästi.

Tässä on kyse olennaisesti muusta kuin niin sanotusta Nokia-vaikutuksesta. Erkaantuminenhan alkoi paljon ennen matkapuhelinalan nousua. Toiseksi, toimialoittainen tarkastelu paljastaa, että tuottavuutta vahvistavaa mikrotason rakennemuutosta on esiintynyt useilla eri toimialoilla.

Toimipaikkatason valikoitumisella ja rakennemuutoksella on siis ollut huomattava teollisuuden kilpailukykyä vahvistava vaikutus. Laskelmat kertovat, että jos tämä prosessi ei olisi käynnistynyt 1980-luvulla, olisi teollisuuden työn tuottavuus ollut vuosituhannen alussa noin neljänneksen nykyistä alempi. Kuten kuviosta 1 nähdään, teollisuutemme työn tuottavuus olisi siis nyt Japanin tasolla, mutta sentään vielä paljon Iso-Britanniaa parempi.

Nämä havainnot herättävät tietysti monia kiinnostavia kysymyksiä. Mitä Suomen teollisuudessa tapahtui 1980-luvun puolivälissä? Mitkä tekijät laukaisivat tapahtumasarjan, joka vei Suomen teollisuuden reaalisen kilpailukyvyn kansainväliseen kärkisarjaan? Mitä piirteitä tähän talouden uudistumisprosessiin on liittynyt? Mikä osa tässä on ollut työn ja pääoman välisen tulonjaon muutoksilla? Näitä kysymyksiä on selvitelty Suomen seikkaperäisillä mikroaineistoilla. Näistä tuloksista lisää tämän kirjoitussarjan myöhemmissä osissa.

Lähteet: Maliranta (1996) ja Groningenin yliopisto (ks. http://www.eco.rug.nl/ggdc/index-dseries.html#top )


Päivitetty 12.8.2003

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi