Julkaistu: 10.9.2003

Tilastotieteen isä laski Lontoon väen hautajaisten avulla

Matematiikan painopiste siirtyi Ranskasta Englantiin 1600-luvun lopulla Newton keulahahmonaan. Pelien voittomahdollisuuksien analysointi oli kiinnostanut paljon italialaisia ja ranskalaisia matemaatikkoja, vastaavaa kiinnostusta ei esiintynyt Englannissa.

Sen sijaan sosiaalisten tapahtumien luettelointi oli ollut englantilaisten tietoisuudessa jo Wilhelm Valloittajan ajoilta. Hän teetti laajan taloudellisen tutkimuksen jo 1000-luvulla. Seurakuntien rekisterit syntyivät vuonna 1538 seurauksena kuningas Henrik VIII:n määräyksestä, joka liittyi hänen neuvonantajansa Thomas Cromwellin suunnitelmiin irrottaa Englanti paavin hengellisestä yliherruudesta ja nimittää Henrik VIII Englannin kirkon päämieheksi. Kirkkoherran tai hänen apulaisensa tuli pitää rekisteriä kaikista häistä, kasteista ja hautauksista seurakunnassa.

John Graunt (1620 - 1674), jota pidetään sekä tilastotieteen että väestötieteen isänä, kiinnostui näistä listoista ja rekistereistä. Hän oli lontoolainen kauppias, joka oli kerännyt suuren omaisuuden. Tunnetuksi hän tuli, kun vastaperustettu Royal Society julkaisi hänen kirjansa "Natural and Political Observation on the Bills of Mortality" vuonna 1661. Sen seurauksena hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi. Vuonna 1666 Grauntin nimi kuitenkin katoaa seuran kirjoista. Hän eli tuolloin suurissa vaikeuksissa menetettyään koko omaisuutensa Lontoon palossa.

Grauntin kirjasta otettiin monta painosta, viides ilmestyi vuonna 1676, kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Kirja johti syntymien, avioliittojen ja kuolinsyiden rekisteröintiin valtion toimesta laajalti maailmalla. Grauntin kirja on ensimmäinen tutkielma alueella, jota nykyisin kutsuttaisiin tilastotieteeksi. Tämä oli ensimmäinen yritys tehdä yleistyksiä populaatiosta käyttämällä informaatiota vain osapopulaatiosta. Graunt estimoi Lontoon väestön kolmella eri menetelmällä rekistereitä hyväksikäyttäen.

Grauntin inspiroimana hänen ystävänsä Petty ja myöhemmin Davenant systematisoivat ja teoretisoivat hänen työtään. Molemmat ovat tunnettuja taloustieteen historiasta merkantilistisen taloustieteen edustajina. Petty antoi Grauntin opille nimeksi poliittinen aritmetiikka.

Menetelmä 1

Seurakuntien rekistereistä Graunt tiesi syntyneiden lukumäärän vuosittain. Hän arvioi synnytysiässä olevien naisten lukumäärän olevan kaksi kertaa syntyneiden lukumäärän. Oletuksena oli, että synnytysikäiset naiset synnyttävät joka toinen vuosi. Nykyään Lontoon väestömäärän arviointi samalla menetelmällä olisi mahdotonta, mutta 1600-luvun Lontooseen oletus lienee ollut varsin pätevä.

Rekistereitä hyväksi käyttäen Graunt arvioi kuolleiden määräksi 13 000 vuosittain. Syntymien määräksi hän arvioi 12 000, joten synnytysiässä olevien naisten määrä olisi keskimäärin 24 000. Tämän jälkeen hän arvioi, että 16-76-vuotiaiden joukossa on kaksi kertaa niin paljon naisia kuin 16-40-vuotiaiden joukossa. Olettamalla nyt, että perheessä on keskimäärin kahdeksan henkilöä (mies, vaimo, 3 lasta ja 3 palvelijaa tai vuokralaista) hän yksinkertaisella kertolaskulla laski Lontoon väestön määräksi 1660-luvulla 8 x 2 x 24 000 = 384 000 henkilöä.

Menetelmä 2

Graunt havaitsi, että vuosittain oli kolmet hautajaiset 11 perhettä kohden. Olettaen tämän suhteen vakioksi ja tietäen hautajaisten määrän Lontoossa, hän tuli siihen johtopäätökseen, että Lontoossa asui noin 48 000 ((11/3) x 13 000) perhettä. Olettaen, että keskimääräinen perhekoko oli kahdeksan henkilöä, hän päätyi jälleen siihen, että Lontoon väestömäärä oli noin 384 000.

Menetelmä 3

Graunt tutki Lontoon karttaa. Hän arvioi, että jokaista 100 neliöjaardia kohden asuu 54 perhettä. Näin hän sai estimoitua 11 880 perhettä muurien sisäpuolelle. Koska 3 200 henkeä vuosittain kuoli muurien sisäpuolella ja 13 000 kaikkiaan Lontoossa, hän päätteli, että Lontoon perheiden määrä muurien sisäpuolella oli neljäsosa koko Lontoon perheistä. Näin hän sai perheiden lukumääräksi Lontoossa 4 x 11 880 = 47 520 perhettä.

Ismo Teikari

Päivitetty 10.9.2003

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi