Julkaistu: 27.10.2004

Väestöennuste - suunnittelun ja päätöksenteon väline

Väestöennusteita laaditaan tulevaisuuden suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi. On selvääkin, että koulun rakentaminen vaatii pohjakseen tietoa kouluikäisen väestön tulevasta kehityksestä. Tällöin arviot alueen syntyvyyden ja toisaalta muuttoliikkeen kehityksestä ovat tärkeitä.

Lähivuosina siirtyvät eläkkeelle Suomen historian suurimmat ikäluokat. Tämä aiheuttaa tulevaisuudessa lisäystä kaikissa vanhusväestön tarvitsemissa palveluissa kuten terveyspalveluissa. Mutta eläkkeelle siirtyvä väestö jättää myös paljon vapaita työpaikkoja. Näille paikoille tarvitaan tekijöitä. Kun Suomen nykyinen väestö ei riitä täyttämään näitä työpaikkoja, tarvitaan työvoimaa ulkomailta. Vai siirtääkö automaatio, työn tehokkuuden lisääminen ja "ihmetermi" globalisaatio työpaikat historiaan?

Kasvava väestö tarvitsee lisää palveluja, kun taas vähenevän väestön vaikutus supistaa palvelujen tarvetta. Jo 30 vuotta lähes samalla tasolla ollut syntyvyys on vaikuttanut ikärakenteeseen siten, että tulevaisuudessa ikäluokat aina lapsista yli seitsemänkymppisiin ovat suunnilleen saman suuruiset. "Lumilautamarkkinat ja rollaattorimarkkinat ovat lähes yhtä suuret".

Alueellisesti erot väestönkehityksessä ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana radikaalisti. Maassamuutto suuntautui ensin maaseudulta asutuskeskuksiin ja muuttui vähitellen suurten asutuskeskusten väliseksi muutoksi. Samaan aikaan syntyvyys laski. Kun nuori muutti maalta kaupunkiin, hän perustikin perheensä sinne. Muuttaja ei yksin lisännytkään asuinkuntansa väestöä, vaan väestömäärää lisäsivät myös muuttajan synnyttämät lapset.

Siirtolaisuuden ennakoiminen vaikeaa

Väestöennusteen laadinta perustuu tosiasialle, että mennyttä kehitystä "peilataan" tulevaisuuteen. Tällöin puhutaan menneen kehityksen - trendin - jatkumisesta tulevaisuuteen. Maassamuuton, kuntien välisen muuttoliikkeen, oletetaan jatkuvan menneiltä vuosilta lasketun kehityksen mukaisena. Samoin oletetaan kuolevuuden kehityksen jatkuvan menneen kehityksen mukaisesti. Näin tilastollista elinaikaa tulee vuosi vuodelta lisää.

Sen sijaan hedelmällisyyden kehitys - tai voiko sitä kehitykseksi sanoa - on viime vuosikymmenet esimerkiksi Suomessa pysytellyt lähes samalla tasolla. Vaatisi väestöennusteen tekijältä suurta rohkeutta ennustaa sen yhtäkkiä kääntyvän kasvuun - tai sitten laskuun.

Siirtolaisuuden ennakoiminen on myös vaikeata. Otetaan esimerkki Suomesta. Aikanaan 1970-luvun alussa suomalaisten Ruotsiin muutto ei jatkunutkaan menneen kehityksen mukaisena, vaan kääntyi laskuun. 1990-luvun alussa väestöennusteen tekijä ei pystynyt arvioimaan Neuvostoliiton romahtamisen vaikutusta Suomen väestönkehitykseen. Tämän seurauksena yli 20 000 inkeriläistä perheenjäsenineen muutti Suomeen. Samaan aikaan Suomen talous koki yhden historian pahimmista lamoista, joka vaikutti myös maassamuuttoon ratkaisevasti.

Ikärakenne määrää tulevaisuuden

Väestöennusteen laadintamenetelmiä on laajemmin käsitelty Tietoajan tilasto-opiston numeroissa 2002/12 - 2003/2. Helpoin tapa on laskea kokonaisväkiluvun ennuste, jossa oletetaan väestönkasvun vuosittain kehittyvän prosentuaalisesti. Tämä menetelmä soveltuu lähinnä "pikaennusteeksi", sillä tulevaisuuden väestönkasvu riippuu yhä enemmän väestön nykyisestä ikärakenteesta. Suomen kokonaisväestö on hyvä esimerkki siitä, sillä ikärakenteessamme on yhä enemmän iäkkäitä ihmisiä. Vaikka kuolevuus ikäryhmittäin pysyisi tulevina vuosia entisellä tasolla, merkitsee se, että kuolleiden määrä tulee jatkuvasti kasvamaan. Kun lisäksi syntyvyys on ollut alhainen jo vuosia, niin luonnollinen väestönkasvu - eli syntyneiden ja kuolleiden erotus - tulee olemaan negatiivinen.

Tämä sama ilmiö - eli kuolleiden määrän kasvu tulevina vuosina - näkyy jo monilla alueilla Suomessa. Kun monissa kunnissa luonnollinen väestönkasvu on ollut negatiivinen jo vuosia, niin tuohon joukkoon on liittymässä tulevina vuosina yhä useampi maakunta - seutukunnista puhumattakaan. Syy kehitykseen löytyy pitkään jatkuneesta syntyvyyden alhaisuudesta ja nuoren väestönosan maassamuutosta. Se on tehnyt alueiden ikärakenteet vanhusvoittoisiksi.

Jatkuuko menneiden vuosien kehitys?

Oheiseen kuvioon on otettu kaksi maakuntaa, joiden väestönkehitys on kääntynyt selvään laskuun 1990-luvun puolessa välissä. Suurin syy on tietysti muuttoliike, mutta yhä merkittävämpi tekijä on luonnollisen väestönkasvun kääntyminen negatiiviseksi - kuolleiden määrä on ylittänyt syntyneiden määrän. Pohjois-Karjala on tyypillinen maakunta, jossa kuolee enemmän ihmisiä kuin syntyy. Pohjois-Karjala ikääntyy vauhdilla. Lisäksi maassamuuton tappiollisuus vain lisää väestön vähenemistä.

Pohjois-Karjalan ja Lapin maakuntien väestömäärä vuosina 1970-2040

Sen sijaan Lapissa vuosittain kuolleiden määrä ohitti syntyneiden määrän vasta 2000-luvun alkupuolella, mutta muuttoliike on verottanut väkeä reippaasti aina 1970-luvulta lähtien. Seurauksena on vuosittain paheneva väestökato.

Näin väestöennustekin ennakoi näille maakunnille vuosittain vähenevää väestöä. Näinhän käy tulevaisuudessa lähes kaikille maakunnille, mutta sitähän me emme vielä tiedä.

Mauri Nieminen

Päivitetty 27.10.2004