Kissasta asiaa

Tieteessä on vasta viime vuosina alettu kunnolla ymmärtää, kuinka ihmismieli toimii. Yksi huomatuista asioista on, että ihmisen aivojen osat toimittavat eri asioita. Yksi alue huolehtii loogisista toiminnoista, ja toinen alue käsittelee analogisesti asioita. (Huomattakoon, että aivotutkimus ei ole minun alaani, ja saatan esittää asiat epätarkasti.) Looginen mieli "näkee" tuntemattoman sanan kirjaimet, tulkitsee mitä ne sanovat ja sitten konsultoi analogista puolta ja tarkistaa, esittääkö sana jotakin sellaista, mikä olisi nähty ja luetteloitu aikaisemmin. Toinen puoli toimii abstraktioiden kautta ja toinen muistaa kuvia. Luettaessa toinen aivopuolisko käsittelee tekstiä ja toinen kerää muistikuvia, jotka antavat tekstille merkityksen.

Kuviossa 1 on tämä asiantila esitetty äärimmäisen yksinkertaistetusti. Todellisuudessa voivat kummatkin osat tuottaa merkityksen asioille toisistaan riippumatta. Esimerkiksi sanan "kissa" saattaa analoginen mieli nähdä kokonaisuutena, ei viitenä kirjaimena, ja loogista mieltä ei tarvitse vaivata. Väitetään, että mitä enemmän kumpaakin aivojen osaa käytetään, sitä suurempi vaikutus ajatteluprosessilla luultavasti on. Tämä on oivallettu jo kauan sitten. Esimerkkinä on usein mainittu Galileo, joka vuonna 1613 kuvatessaan havaintojaan Saturnuksesta taitavasti yhdisti sanallisen ja kuvallisen esityksen.

Kuvio 1.

Bertin on käsitellyt tätä samaa aihetta tilastokuvioiden yhteydessä (Tietoviikko 6/2003). Hänen lähestymistapansa on hieman toinen, mutta perusajatus on sama.

Toisaalta kuvien tai kuvioiden käsittely ei välttämättä koske loogista mieltä ollenkaan. Kun näemme kissan kuvan, emme hae loogisesta mielestä sanaa "kissa". Ajatus kulkee lähes täysin analogisessa mielessä, ja se on suurelta osin tiedostamatonta. Kun näemme kissaa esittävän kuvan (tai elävän kissan), huomaamme siitä hyvin monia erilaisia asioita, vaikka emme sitä tiedostakaan. Huomaamme kissan värityksen ja mietimme, kenellä olikaan tuon värinen kissa. Arvioimme kissan ikää ja mahdollisesti sen sukupuolta. Luomme mielikuvan siitä, mitä kissa on tekemässä ja missä mielentilassa se luultavasti on. Kissan omistajien mielessä varmaankin kulkee vielä enemmän ajatuksia. Suurelta osin tämä pitää paikkansa myös silloin, jos sanan "kissa" tilalla olisi "tilastokuvio".

Kuvan on sanottu kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Kodakin insinöörit tosin laskivat, että kuva esittää enemmän kuin kahdeksan miljoonaa sanaa. Heidän mukaansa 35 mm:n negatiivin kuvan tallentamiseen sanallisesti tarvittaisiin 34 megatavua eli enemmän sanoja kuin raamatusta löytyy yhteensä. Mielikuvat antavat sanoille merkityksen, ja mentaalisten kuvien on väitetty olevan vielä paljon tarkempia kuin 34 mm:n negatiivit. Mentaalisiin mielikuviin liittyy erittäin paljon yksityiskohtia ja nyansseja.

Kuvio 2.

Olen usein verrannut tilastokuviota ja taulukkoa viisarikelloon ja digitaalikelloon. Vain vilkaisu viisarikelloon antaa meille käsityksen ajasta ilman että asiaa tarvitsee sen enempää ajatella. Tilanne kellon kohdalla on verrattavissa esimerkkiin "kissan" erilaisesta merkityksestä (vrt. kuvio 2). Looginen mieli näkee puut, mutta analoginen mieli näkee metsän.

Digitaalikellon esittämänä aika on tarkempi. Mutta kommunikoinnissa ei aina tarvita sellaista tarkkuutta. Kun kysymme, paljonko kello on, vastaus "13:50:35" on vaikea hahmottaa, mutta "kymmentä vaille kaksi" antaa hetkessä riittävän käsityksen. Jälkimmäinen ilmaisu viittaa viisarien asentoon, ja siten se myös tajutaan. Analogisella puolella tapahtuva viestintä on havainnollisempaa ja helpommin oivallettavaa kuin loogisella puolella - tosin se on epätäsmällisempää. Tähän perustuu myös , ja siitä johtuu myös osa tilastokuvioiden ongelmista.

Vesa Kuusela

Päivitetty 14.11.2003

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi