4.10.1999
Lisätietoja: Anna-Maija Lehto (09) 1734 3223, Hanna
Sutela (09) 1734 2344
Vastaava tilastojohtaja: Risto Lehtonen
Työelämän muutokset uhkana tasa-arvolle
Työelämän muutokset ovat 90-luvulla tiivistyneet tehokkuuden, tuottavuuden ja joustavuuden lisäämiseen. Kiinteästi työelämässä ja sen muutoksissa mukana oleville suomalaisnaisille tämä on merkinnyt uusia tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan 90-luvun palkansaajanaisten kokemuksissa korostuvat työpaineet ja työsuhteiden epävarmuus.
Sukupuolten tasa-arvon kehitystä ovat analysoineet Tilastokeskuksen tutkijat filosofian tohtori Anna-Maija Lehto ja tutkija Hanna Sutela. Raportti Tasa-arvo työoloissa perustuu laajoihin työolohaastatteluihin. Koko palkansaajakuntaa edustavat työolotutkimukset vuosilta 1977 - 1997 kuvaavat pitkän aikavälin muutoksia naisten ja miesten työoloissa ja tasa-arvon kokemuksissa.
Suomalaisnaiset ovat pitkälle koulutettuja ja he tekevät miesten kanssa lähes yhtä pitkää työpäivää. He arvostavat omaa työtään ja haluavat kehittyä siinä. Naisia on Suomessa poikkeuksellisen paljon esimiestehtävissä, joissa he enemmän kuin miesesimiehet kannustavat alaisiaan opiskelemaan ja kehittymään työssään. Suomalaisnaiset ovat vahvasti mukana teknisessä kehityksessä ja käyttävät tietokoneita työssään hieman enemmän kuin miehet.
Tilastokeskuksen tutkijoiden mukaan on kuitenkin nähtävissä, ettei työelämän uudistuksissa osata ottaa sukupuolta riittävästi huomioon. Kilpailuideologia ja tulosten määrällinen mittaaminen sopivat erityisen huonosti naisille tyypilliseen ihmissuhde- ja tietotyöhön.
Uusia haasteita perheen ja työn yhteensovittamiselle
Työssäkäynti on yleisintä niissä suomalaisperheissä, joissa on alaikäisiä lapsia. Näihin perheisiin kertyy myös eniten työtunteja. Pienten lasten isät tekevät pidempää työviikkoa kuin muut palkansaajat ja erityisen paljon ylitöitä. Äideillä taas työpanos kasvaa lasten iän myötä. Suurin osa kotitöistä jää edelleen naisille, joskin työttömiksi jääneet miehet ovat alkaneet osallistua niiden tekoon aiempaa enemmän.
Työpaineiden kasvu ja kilpailun kiristyminen 90-luvulla ovat heijastuneet työn ja perheen asettamien vaatimusten yhteensovittamiseen. Aiempaa useammalla palkansaajalla työasiat pyörivät mielessä myös kotona, entistä useampi kokee laiminlyövänsä kotiasioita ansiotyön vuoksi ja entistä useampi nainen toteaa perheen saavan joskus jäädä työn vuoksi syrjään. On ilmeistä, että työ on 90-luvulla saanut ensisijan aiempaa useammin, kun naiset ovat tehneet ratkaisuja työn ja perheen välillä.
Työpaikan ilmapiiri ja sosiaaliset suhteet naisille tärkeitä
Kaksi viidesosaa naisista (41 %) ja reilu kolmannes miehistä (36 %) on havainnut työpaikallaan eri syihin perustuvaa syrjintää. Ilmiö on yleisin valtion töissä. Ei kuitenkaan näytä siltä, että syrjintä olisi lisääntynyt 90-luvulla.
Syrjintä liittyy läheisesti työpaikalla esiintyvään henkiseen väkivaltaan. Naiset kertovat työpaikallaan esiintyvän kiusaamista selvästi useammin (44 %) kuin miehet (33 %). Kiusaaminen näyttää olevan oire työpaikan huonosta ilmapiiristä, työpaineista, henkilöstövähennyksistä ja epävarmuudesta ylipäänsä. Toisaalta naisille työpaikan ilmapiiri ja sosiaaliset suhteet ovat tärkeämpi osa työelämää kuin miehille. He korostavat niihin liittyviä sekä myönteisiä että kielteisiä asioita enemmän kuin miehet.
Palkkaero hieman kaventunut
Työelämän syrjintä ilmenee myös palkkauksessa. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan laskettu naisten keskimääräinen bruttokuukausiansio (9 100 markkaa) on vain 80 prosenttia miesten keskiansioista (11 500 markkaa). Naisten pienempi palkka ei johdu koulutustason tai työkokemuksen eroista.
Naisten kannalta 90-luvun kehitys näyttää kuitenkin myönteiseltä: sukupuolten välinen palkkaero on kaventunut noin neljällä prosenttiyksiköllä. Eron pienenemiseen ovat todennäköisesti vaikuttaneet naisten koulutustason nopeampi kohoaminen ja 90-luvun keskitetyt tulosopimukset.
Lähde: Anna-Maija Lehto - Hanna Sutela: Tasa-arvo työoloissa. SVT. Työmarkkinat 1999:19. Tilastokeskus.