Pääkaupunkiseudulla asumisen elintaso on pysynyt ennallaan kolme sukupolvea

  1. Arava – tie omaan asuntoon
  2. Käytettyjen omistusasuntojen markkinat syntyvät ja inflaatio laukkaa
  3. Asuntomarkkinat 1980- ja 1990-luvuilla
  4. Lainaa on että hirvittää
  5. Tonttimaan hinta, tehokas rakentaminen ja tarjonnan lisääminen ovat tämän päivän avainkysymyksiä

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Käytettyjen omistusasuntojen markkinat syntyvät ja inflaatio laukkaa

Vanhojen asuntojen markkinat syntyivät vähitellen 1970-luvulla, kun 1950-luvun loppupuolella valmistuneet aravaomistusasunnot vapautettiin osittain sääntelystä ja ne tulivat myyntiin. Vilkas uudisrakentaminen jatkui ja markkinoille tuli myös pelkästään pankkilainalla rahoitettua vapaarahoitteista asuntotuotantoa. Myös aravarakentaminen jatkui vilkkaana 1980-luvun loppupuolelle asti.

Asuntolainan saaminen edellytti omaa säästöosuutta, joka oli vähintään kolmasosa asunnon ostohinnasta. Tästä pankit pitivät tiukasti kiinni. Laina-ajat olivat lisäksi lyhyitä, 6–8 vuotta, ja korko 8–10 prosentin tietämillä, tiukasti sidottuna Suomen Pankin peruskorkoon. Inflaatio söi lainaa, varsinkin vuosikymmenen lopulla, mutta söi se myös ennakkosäästöjä. Asuntolainan lisäksi monella ensiasunnon ostajalla oli 1970-luvun lopulla opintolainaa muistona opiskeluvuosilta.

1970-luvun lopulla asunnot olivat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna harvinaisen halpoja. Syynä oli ns. ensimmäisen öljykriisin aiheuttama voimakas taantuma 1970-luvun puolivälin jälkeen. Itse ostin ensiasuntoni 27-vuotiaana vuoden 1979 kesällä. Asuntoja oli tarjolla Helsingin Sanomien ilmoituspalstalla melko niukasti, eikä asunnonvälittäjilläkään ollut kovin paljon tarjottavaa. Asuntomarkkinat eivät toimineet läheskään niin joustavasti kuin tänä päivänä ja tilastotietoa asuntojen hinnoista ei saanut mistään.

Reilun kolmen vuoden asuntosäästämisen jälkeen Tapiolasta löytyi 50,5 neliön kaksio 135 000 markalla eli 22 705 eurolla. Neliöhinta oli 450 euroa. Pankki lainasi pitkän harkinnan ja neuvottelujen jälkeen lähes yhdeksän prosentin korolla 15 150 euroa, ja omarahoitukseksi jäi 7 555 euroa sekä 275 euron leimavero – nykyinen varainsiirtovero – jonka myös ensiasunnon ostaja tuolloin maksoi. Laina-aika oli ruhtinaalliset kahdeksan vuotta. Asunto oli jo 13 vuotta vanha, sääntelystä vapautunut omistusarava, joka vaati heti alkuunsa 1 000 euron lattia- ja maalausremontin. Asuntolainan verovähennysoikeus tehtiin tuolloin bruttotuloista eli mitä suuremmat tulot sitä suurempi vähennys. Ilman verovähennysoikeutta en olisi kyennyt hoitamaan lainaa. Pankinjohtajaa pidettiin vielä tuolloin isona herrana, jota piti kumartaa ja kunnioittaa.

Vastaavan uuden ensiasunnon ostoon ei ollut mitään mahdollisuuksia, mahdollista oli korkeintaan yksiö pääkaupunkiseudun reuna-alueelta. Arava-asuntojen tuotantokaan ei ollut tuohon aikaan pääkaupunkiseudulla kovin vilkasta ainakaan niillä alueilla, joihin itse tunsin mielenkiintoa.

Vuonna 1980 keskimääräinen bruttopalkka oli 625 euroa kuukaudessa. Kaksion ostoon Tapiolasta meni 36 kuukauden bruttopalkka. (Taulukko 1.) Munkkivuoresta 1959 ostettuun 70 neliön asuntoon suhteutettuna se tiesi 50 kuukauden bruttopalkkaa. Sain asunnon siis selvästi edullisemmin kuin isäni. Asunnon ostoajoitus oli hyvä.

Taulukko 3. Kolmen sukupolven asunnon hankinta

Vuosi Asunto Hinta, euroa Neliö-hinta, euroa Kuukausi-palkka keski-määrin euroa Montako kk meni maksa-miseen, kk 70 m2:n mukaan, kk Korko % Takaisin-maksu-
aika, vuotta
1960 70 m2; 4h+k 5 600 80 77 73 73   45
1979 50,5 m2; 2h+k 22 705 450 625 36 50 8,5 8
2011 58 m2; 3h+k 260 000 4 480 3 460 75 91 2,3 25

untolainan hoito vei verovähennysten jälkeen reilut 30 prosenttia nettotuloista. Lisäksi tulivat vielä hoitovastike ja muut asumisen kiinteät kulut. Kaikkiaan asumiskulut veivät ensimmäisen vuoden aikana käytettävissä olevista tuloistani vajaat 50 prosenttia.

Asuntolainan korko oli negatiivinen vain 1970-luvulla, muuten se on ollut positiivinen (taulukko 2). Tosiasia on kuitenkin se, että niin silloin kuin nykyäänkin, ensiasunnon lainat syö inflaation lisäksi asunnonhankkijan urakehitys ja reaalipalkkojen nousu. Ensiasunnon ostaja on usein urakehityksensä alkutaipaleella ja palkka nousee yleisen palkkojen nousun lisäksi urakehityksen myötä, jolloin asuntolainan maksaminen helpottuu.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 4.6.2012