Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Julkaistu: 20.2.2004

Väestöpolitiikka IV:

YK on suurin väestöohjelmien tukija

Väestöongelmat tulivat esiin maailmanlaajuisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen. Varsinaisen sysäyksen keskustelu sai siirtomaiden vapauduttua 1960-luvulla.

YK:lla oli jo perustamisestaan lähtien keskeinen rooli väestöongelmien ratkaisemisessa. Jo 1940-luvulla YK:hon perustettu väestökomissio otti tehtäväkseen pohtia väestökysymyksiä jäsenmaissa.

Väestökomission tehtävänä oli aivan aluksi todeta, että monista maista käytettävissä olevat väestötiedot olivat puutteellisia. Niinpä YK:ssa laadittiinkin suositus väestölaskennan suorittamisesta vuonna 1950. Tätä varten laadittiin suositukset kerättävistä tiedoista ja niiden sisällöstä eli millä käsitteillä, määritelmillä ja luokituksilla väestötietoja kerätään. Tuolloinhan myös Suomessa pidettiin ensimmäinen väestölaskenta, jossa tiedot annettiin henkilökohtaisesti kyselylomakkeella. Väkilukutiedot oli vuoteen 1950 saakka saatu paikallisilta väestörekistereiltä, joista kirkonkirjat olivat keskeisin tiedonlähde.

Väestörahastolla keskeinen rooli

YK:n väestörahasto UNFPA (United Nations Fund for Population Activities) perustettiin vuonna 1969 koordinoimaan väestökysymyksiin suunnattua kansainvälistä apua, josta keskeisimmäksi muodostui eri maiden perhesuunnitteluohjelmien tukeminen. Varansa UNFPA saa lahjoituksina niin jäsenvaltioilta, yksityisiltä järjestöiltä kuin yksityiseltä talouselämältä.

Vuonna 2001 UNFPA:lle lahjoitettavien tulojen määrä oli lähes 400 miljoonaa dollaria. Väestöohjelmia tuettiin kaikkiaan 141 kehitysmaissa ja niin sanotuissa transitiomaissa, jotka ovat entisiä sosialistisia maita.

Tavoitteena syntyvyyden alentaminen

YK kiinnitti 1970-luvulla väestönkasvun torjumiseen yhä kasvavaa huomiota. Vuosikymmenen alussa väestölaskentojen rahoittamiseen kehitysmaissa sidottiin varoja. Monissa maissa ei ollut vuosikymmeniin suoritettu väestölaskentaa, joten ensin suunnattiin rahoitusta luotettavien väestötilastojen hankkimiseen. Sen jälkeen alettiin suunnitella väestöpoliittisia toimenpiteitä, jotka kohdistuivat erityisesti syntyvyyden kasvun pysäyttämiseen. Keskeiseksi tulivat erilaiset perhesuunnitteluohjelmat, jotka aluksi olivat vain ehkäisyvalistuksen antamista naisille.

Perhesuunnitteluohjelmien alkuvaiheessa huomattiin, ettei pelkästään ehkäisyvalistus, joka annetaan naisille, riitä, vaan väestönkasvun rajoittamisessa on kysymys huomattavasti monimutkaisemmasta asiasta. Tällöin keskeiseksi tuli myös miehen ja naisen roolin ja ajatusmaailman muuttaminen. Naisten koulutuksen lisäämisen todettiin pitkällä tähtäyksellä vaikuttavan syntyvyyden tasoon alentavasti.

Kokonaishedelmällisyys maanosittain 1950-2000
(Keskilukuja 5-vuotisjaksoilta 1950-55, 1955-60 jne.)

kuva

Hedelmällisyys alkoi laskea Aasiassa ja Etelä-Amerikassa jo 1960-luvulla, mutta Afrikassa - tosin hitaasti - vasta 1980-luvulla. YK:n väestöohjelmat (UNFPA) vaikuttivat väestönkehitykseen, vaikka väestökonferensseissa ei yhteisymmärrykseen päästykään.

YK:n väestökonferenssit

Vuonna 1974 YK kutsui kokoon jäsenmaat keskustelemaan väestökysymyksistä Bukarestiin, jossa jäsenmaiden toivottiin hyväksyvän väestöpoliittisen toimintasuunnitelman. Konferenssin tarkoitus oli alunperin keskittyä puhtaasti erilaisten väestöpoliittisten toimenpiteiden käsittelyyn, mutta väestönkasvun rajoittaminen jäikin taka-alalle ja keskityttiin enemmän teollistuneita maita miellyttävien talousasioiden käsittelyyn.

Jo Bukarestin väestökonferenssissa naiset yrittivät saada ääntään kuuluviin, mutta konferenssi keskittyi enemmän talousasioihin ja niiden ratkaisemiseen maailmanlaajuisesti. Vain vuosi Bukarestin jälkeen olikin Meksikossa ensimmäinen YK:n naisten asemaa käsittelevä konferenssi, jossa myös korkea syntyvyys ja ehkäisyn käyttö tulivat esille.

Väestökysymykset olivat maailmanlaajuisesti esillä seuraavan kerran YK:n väestökonferenssissa Mexico Cityssä vuonna 1984. Tuon väestökonferenssin tulokset jäivät jälleen niukoiksi, sillä väestönkasvun rajoittamisen todettiin onnistuvan lisäämällä taloudellista kasvua. Konferenssissa tulivat myös ympäristökysymykset keskeisesti esille.

Kairo 1994 - väestö- ja kehityskonferenssi

Kairon väestökonferenssi osoitti, että maailmanlaajuisen väestöpoliittisen suunnitelman tekeminen on monien vaikeuksien takana - eikä onnistu sittenkään. Nimikin oli muutettu väestö- ja kehityskonferenssiksi. Roomalaiskatoliset, islamilaiset ja muu maailma eivät päässeet yhteisymmärrykseen väestönkasvun rajoittamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Aborttikeskustelu oli eräs konferenssin pääteemoista - vaikka sitä ei siksi ollut tarkoitettukaan. Päätösasiakirjasta tuli julistus, joka ei velvoita jäsenmaita noudattamaan sitä.

Kairon erimielisyydet saivat YK:n luopumaan kansainvälisten väestökonferenssien järjestämisestä ja suuntaamaan kiinnostuksensa enemmän liiallisen väestönkasvun ja ihmisten kulutuksen seurauksiin - ympäristökysymyksiin.

Mauri Nieminen


Päivitetty 20.2.2004

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi