Julkaistu: 10.4.2002
Matkapuhelin lähes kaikilla talouksilla
Uusin elektroniikka kuitenkin vielä harvinaista
Pertti Kangassalo
Lähes kaikissa suomalaisissa kotitalouksissa on televisio. Samoin matkapuhelin on yleistynyt melkein kaikkiin talouksiin. Samalla perinteisen lankapuhelimen suosio on hiipumassa. Videonauhuri ja CD-soitin ovat myös yleisiä. Mikrotietokone on yli puolella kotitalouksista. Uudemmat keksinnöt, kuten laajakuva- ja digitaalitelevisiot tai DVD-laitteet, ovat sen sijaan vielä aika harvinaisia.
Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen kuluttajabarometriin, jonka yhteydessä on marraskuusta 1997 alkaen selvitetty neljästi vuodessa erilaisten nykyaikaisten laitteiden yleisyyttä suomalaisissa kotitalouksissa. Tutkimukseen valitut laitteet voidaan ryhmitellä seuraavasti: viihde-elektroniikka, tietotekniikka, puhelimet ja henkilöauto.
Kuluttajabarometrissa tiedustellaan kuukausittain myös kotitalouksien aikomuksia hankkia mainittuja laitteita ja koneita.
Henkilöautoa lukuun ottamatta hankinta-aikeet ovat trendinomaisesti lisääntyneet 1990-luvun puolivälin jälkeen. Kun helmikuussa 1996 alle neljännes kotitalouksista suunnitteli käyttävänsä rahaa kodin elektroniikkaan seuraavan puolen vuoden aikana, tämän vuoden helmikuussa yli 35 prosenttia talouksista aikoi tehdä niin. Lisäksi samaan aikaan "varmojen" aikeiden osuus kaikista aikeista on selvästi kasvanut. Suurelta osin nämä aikeet ovat myös realisoituneet kaupan myyntiluvuissa. Joten ei ihme, että uudet vempaimet ovat viime vuosina selvästi yleistyneet Suomessa.
CD-soitin 4/5:lla
Viihde-elektroniikan alueella selvä kasvaja on ollut CD-soitin, jonka omistusaste on kiivennyt neljässä vuodessa 60:stä 80 prosenttiin (kuvio 1). Videonauhurin yleisyys on noussut samaan aikaan noin kymmenellä prosentilla. Aivan viime aikojen ehdoton nousija on ollut DVD-laite, joka saavutti helmikuussa 11 prosentin yleisyyden. DVD-laite alkaa vähitellen syödä videonauhurin markkinoita, kunhan sen tallentava versio ensin saadaan kohtuuhintaisena myyntiin. Sen sijaan hitaasti yleistynyt videokamera näyttäisi nyt jumiutuneen alle 20 prosentin tasolle, eikä digitaalinen valokuvauskamerakaan ole toistaiseksi lähtenyt lentoon.
Kuvio 1. Uuden tekniikan yleisyys kotitalouksissa 2/2002
Television yleisyysosuus on pysynyt viime vuosina vakiona (kuvio 2). Voidaan päätellä, että loput viisi prosenttia ovat talouksia, jotka eivät tv:tä tarvitse tai halua. Kaapelin tai satelliittiantennin välityksellä televisiota on kuluttajabarometrin perusteella jo vuosia katsellut noin 40 prosenttia kotitalouksista. Suurimmassa osassa tv-vastaanottimista on jo teksti-tv. Viimeisen vuoden aikana laajakuvatelevisiot ovat menneet hyvin kaupaksi, mutta toistaiseksi vasta 11 prosentilla kotitalouksista on mahdollisuus katsella ohjelmia digiaikakauden kuvasuhteella 16:9.
Kuvio 2. Television ja oheislaitteiden yleisyys kotitalouksissa 11/1997-2/2002
Nykyisin seurataan tietysti mielenkiinnolla, miten kansan innostus digitaalisten lähetysten vastaanottoon alkaa herätä. Digikanavia varten tarvitaan - laajakuva-tv:n ohella - digisovitin eli digiboksi, joka tuli markkinoille viime syksynä. Toistaiseksi innostus on ollut laimeata: digiboksin on kotiinsa hankkinut niin harva talous, että kuluttajabarometrin kaltainen otantatutkimus helposti liioittelee laitteen yleisyyttä.
Digiboksi lienee tällä hetkellä korkeintaan noin yhdellä prosentilla kotitalouksista eli 20 000 kodissa. Digikanavien tarjoajien kannalta on varmasti huolestuttavaa se, että viime elokuun digi-auringonnoususta lähtien vain viidestä seitsemään prosenttia kotitalouksista on suunnitellut digiboksin hankintaa puolen vuoden sisällä (kuvio 3).
Kuvio 3. Kotitalouksien aikomukset hankkia digisovitin tai -televisio puolen vuoden kuluessa 3/2001-3/2002
Kotitaloustyypeittäin tarkasteltuna uudet viihde-elektroniset laitteet, kuten laajakuva-tv, DVD-laite ja videokamera, on kuluttajabarometrin perusteella hankittu nopeimmin lapsiperheisiin (kuvio 4). Useimmiten nämä "etulinjan" taloudet ovat myös ylempien toimihenkilöiden ja ylimmän tuloneljänneksen talouksia. Kuitenkin esimerkiksi laajakuva-tv tai DVD-laite ovat näidenkin talouksien keskuudessa vasta harvemmassa kuin joka viidennessä kodissa, joten yleistymisvaraa on paljon. DVD- ja CD-soittimet ovat luonnollisesti kysyttyjä myös nuorten keskuudessa ja opiskelijatalouksissa. Vastaavasti selvästi keskimääräistä harvinaisempia uudet laitteet ovat varsinkin iäkkäiden yksinasuvien eläkeläiskodeissa ja alimpaan tuloneljännekseen kuuluvissa talouksissa. Alueellisesti viihde-elektroniikan levinneisyyserot eivät sen sijaan ole yhtä silmiinpistäviä.
Kuvio 4. Viihde-elektroniikka: Kotitalouksien jakautuminen kotitaloustyypin mukaan 2/2002
Tietokone yli puolella
Mikrotietokoneen yleisyys on vähän yli neljän vuoden tarkastelujaksolla noussut ripeästi noin 35 prosentista 56 prosenttiin ja siinä mukana internet-yhteyden yleisyys runsaasta 10:stä 41 prosenttiin. Nykyisin lähes kaikissa tietokonetalouksissa on (ainakin yhdessä pc:ssä) CD-ROM- tai DVD-asema, ja lisäksi koneeseen on liitetty kirjoitin.
Internet-yhteyden välittimenä on edelleen pääasiassa perinteinen puhelinmodeemi, mutta sen osuus on vihdoin pienentymässä (kuvio 5). Tilalle ovat tulossa nopeammat ja tehokkaammat yhteydet, kuten ISDN, ADSL ja kaapelimodeemi. Kuluttajabarometrin mukaan näitä käytti viime helmikuussa 14 prosenttia kaikista kotitalouksista.
Kuvio 5. Tietokone ja internet kotitalouksissa 11/1997-2/2002
Ylempien toimihenkilöiden talouksista jo 85 prosentilla oli helmikuussa vähintään yksi pc ja 72 prosentilla internet-yhteys. Muita vahvasti tietokoneistuneita ovat jälleen lapsiperheet ja ylintä tuloneljännestä edustavat kotitaloudet. Myös opiskelijatalouksissa on useimmiten tietokone. Sitä vastoin iäkkäämpien yksinasuvien ja alimman tuloneljänneksen talouksissa tietotekniikkaa ei tavallisesti ole käytössä (kuvio 6).
Kuvio 6. Tietokone ja internet erilaisissa kotitalouksissa 2/2002
Myös erilaiset pelikonsolit ovat viimeisen vuoden aikana yleistyneet siten, että helmikuussa jo melkein joka neljännessä kodissa pelattiin PlayStationilla tai vastaavalla koneella.
Lankapuhelin harvinaistuu
Perinteisellä lankapuhelimella soitteli vielä vuoden 1997 lopussa neljä viidestä kotitaloudesta. Viime helmikuussa lankapuhelimen yleisyys oli laskenut jo alle 70 prosentin (kuvio 7). Samaan aikaan matkapuhelimen yleisyys on noussut runsaasta 60 prosentista 90 prosenttiin. Historiallinen käännekohta ajoittuu kuluttajabarometrin perusteella vuoden 1999 puolivälin paikkeille: siitä lähtien kännykkä on ollut lankapuhelinta yleisempi laite kotitalouksissa.
Kuvio 7. Puhelimien yleisyys kotitalouksissa 11/1997-2/2002
Matkapuhelimen nykyistä yleisyyttä voitaneen jo pitää kyllästymistasona, sillä lisäystä ei ole tapahtunut enää viime vuoden alun jälkeen. Kasvuvaraa olisi oikeastaan vain vanhojen eläkeläistalouksien kohdalla, mutta heille ainakin nykyisen tyyppisistä matkapuhelimista koituva hyöty olisi kyseenalainen.
Matkapuhelimia ostetaan sellaisiin kotitalouksiin, joissa kännykkä jo on. On siis kyse uuteen malliin vaihtamisesta tai oman puhelimen hankkimisesta yhä useammalle perheenjäsenelle, myös lapsille. Kun helmikuussa 1999 oli 29 prosentissa kotitalouksista enemmän kuin yksi kännykkä, tämän vuoden helmikuussa peräti joka toisella taloudella oli käytössä monta matkapuhelinta.
Vähintään kolme kännykkää omisti 19 prosenttia kotitalouksista. Samalla sellaisten talouksien osuus, joissa matkapuhelin on kokonaan syrjäyttänyt lankapuhelimen, on noussut 20 prosentista 31 prosenttiin (kuvio 8). Vastaavasti pelkästään lankapuhelimen omistavien talouksien osuus on laskenut 23:sta 9 prosenttiin. Noin 60 prosenttia kotitalouksista turvautuu edelleen molempiin puhelintyyppeihin, mutta tämäkin osuus on hiljakseen laskussa matkapuhelimen hyväksi.
Kuvio 8. Kotitalouksien jakautuminen puhelintyypin mukaan 2/1999-2/2002
Helmikuun 2002 kuluttajabarometrissa kysyttiin ensimmäisen kerran myös WAP- tai GPRS-puhelimen omistuksesta: 18 prosentilla kotitalouksista oli tällainen internet-ominaisuudella varustettu puhelin.
Lapsiperheissä elektroniikkaa
Kuluttajabarometrin runsaan neljän vuoden tarkastelujaksolla henkilöauton yleisyys kotitalouksissa on ollut suhteellisen vakaa: 70-75 prosenttia talouksista liikkuu omalla tai työsuhdeautolla. Pientä nousua oli havaittavissa vuoden 2000 alussa ja uudelleen aivan viime aikoina. Myös auton hankinta-aikeissa on ollut tietynlaista "buumia" juuri samoihin aikoihin.
Omistaako talous vaikkapa laajakuva-tv:n, videokameran tai tietokoneen, riippuu ratkaisevasti siitä, onko taloudessa lapsia vai ei. Lapsiperheestä kaikenlaista elektroniikkaa yleensä löytyy. Iällä on merkitystä sitenkin, että nuorten taloudet ovat yleensä hanakimmin uusia keksintöjä hankkimassa. Toisaalta uusi tekniikka on alkuun perehtymistä vaativaa ja kallistakin, siksi siitä yleensä ovat laajemmin kiinnostuneet korkeasti koulutetut ja hyvässä taloudellisessa asemassa olevat kotitaloudet.
Monien nykylaitteiden kehitys on hurjaa ja rajanveto niiden välillä käy yhä vaikeammaksi. Esimerkiksi matkapuhelin on jo kauan sitten lakannut olemasta pelkkä puhelin: sillä on mahdollista ottaa yhteys internetiin, ja voipa aivan uusimmilla malleilla jo ottaa valokuvia ja pian katsella elävää kuvaakin (Umts-palvelut)! Juuri käynnistynyt digiaika on tuomassa koteihin viihdekeskuslaitteistoja, joissa yhdistyvät television ja tietokoneen ominaisuudet. Tämä kehitys luo uusia haasteita ilmiön tutkimiselle kuluttajabarometrin tapaisella haastattelututkimuksella.
Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksiköstä.
Päivitetty 10.4.2002
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi