Julkaistu: 7.5.2003
Väkiluvun laskeminen ei olekaan yksinkertaista! Osa II
Vuodesta 1950 tuli merkittävä vuosi niin Suomen kuin monien muiden maiden väestötilastojen historiassa. Toisen maailmansodan jälkeen perustettu YK antoi suosituksen niistä tiedoista, joita väestölaskennoissa pitäisi kerätä. Suomessa suoritettiin ensimmäistä kertaa koko maan väestölaskenta vuonna 1950 erityisellä haastattelulomakkeella. Tätä ennen väkiluku oli laskettu joka kymmenes vuosi rekisteröityjen kirkkokuntien ja valtion hoitaman siviilirekisterin tiedoista.
Väestölaskenta ei ole vain väkiluvun laskentaa, vaan siinä kerätään suuri määrä sosio-ekonomista tietoa. Halutaan tietää, minkälaisissa ammateissa ihmiset työskentelevät, minkälainen koulutus heillä on, ja missä elinkeinoissa he työskentelevät. Lisäksi väestölaskennan yhteydessä suoritetaan usein asunto- ja rakennuslaskenta.
Vuoden 1950 väestölaskennasta tuli uuden väkilukusarjan perusta. Tosin väestölaskennan tietojen oletettiin jatkavan 1940-luvun lopulla laskettua maassa asuvan väestön sarjaa.
Vuoden 1950 väestölaskenta perustui YK:n antamiin suosituksiin. Yksi suositus käsitteli henkilöitä, jotka väestölaskennassa katsottiin kuuluvaksi maan viralliseen väkilukuun. YK jakoi väestön kahteen osaan, joka on vieläkin voimassa:
- de jure -väestö eli ne joilla on laillinen kotipaikka maassa
- de facto -väestö eli ne jotka ovat todellisuudessa maassa väestölaskentahetkellä (esimerkiksi tilapäisesti maassa olevat, kuten turistit tai lyhyellä työkomennuksella olevat henkilöt)
De jure -väestö vastaa Suomen käytäntöä, jossa väkilukuun lasketaan henkilö, jolla on asuinpaikka Suomessa ja joka aikoo asua täällä yli vuoden. YK:n määritelmän mukaan ulkomaan lähetystössä tai vastaavassa asuvat ulkomaan kansalaiset eivät kuulu Suomen väestöön. Sen sijaan Suomen ulkomailla lähetystössä tai vastaavassa työskentelevät ja YK:n rauhanturvajoukoissa työskentelevät Suomen kansalaiset kuuluvat Suomen väestöön. Heillä on Suomessa laillinen (de jure) asuinpaikka ja he ovat vain tilapäisesti yli vuoden poissa Suomesta.
Muuttaneista edelleen puutteelliset tiedot
Suomen virallinen väkiluku laskettiin vuodesta 1950 eteenpäin lisäämällä ja vähentämällä väestönmuutokset vuosittain, kunnes suoritettiin uusi väestölaskenta vuonna 1960. Väestölaskennan 1960 väkiluku osoittautui pienemmäksi kuin välivuosina väestönmuutoksilla laskettu väkiluku. Suurin syy tähän eroon oli se, että vuosina 1951-60 monet henkilöt olivat muuttaneet maasta pois ilmoittamatta muutostaan väestörekisteriin, lähinnä kirkonkirjoihin.
Sama toistui vielä 1970, jolloin väestönmuutostapahtumilla laskettu väkiluku oli yli 100 000 henkilöä suurempi kuin väestölaskennasta saatu väkiluku. Suurin syyllinen olivat jälleen ilmoittamatta jääneet muutot. 1960-luvun lopulla muutto Ruotsiin oli voimakkaimmillaan.
Vuosina 1970-74 väkiluku perustui Tilastokeskuksen henkilörekisteriin, jota päivitettiin väestönmuutostiedoilla - samoilla tiedoilla kuin vuonna 1969 väestörekisterikeskukseen perustettua väestön keskusrekisteriä.
Väestön keskusrekisteri tilaston pohjaksi
Vuonna 1975 otettiin ensimmäistä kertaa väkilukutiedot väestön keskusrekisteristä. Väkilukutiedot ovat vuoden viimeiseltä päivältä eli 31.12. Kaikki tuona päivänä tapahtuneet syntymät, kuolemat ja muutot otetaan väkiluvun laskennassa huomioon.
Henkilön kotikunnasta ja siellä olevasta asuinpaikasta säädetään kotikuntalaissa (201/94) ja väestötietolaissa (507/93). Viralliset väestötilastot tehdään niistä henkilöistä, joilla on edellä mainituissa laeissa tarkoitettu kotipaikka jossakin Suomen kunnassa. Henkilö saattaa asua tilapäisesti jossakin toisessa kunnassa tai olla ulkomailla tilapäisesti alle vuoden. Tällöin hän kuuluu sen kunnan asukaslukuun, josta hän on tilapäisesti poissa. Myös lähetystöjen suomalainen henkilökunta kuuluu lähtökuntansa väkilukuun.
Suomen kansalainen, joka on muuttanut pysyvästi pois maasta, kuuluu niin sanottuun poissaolevaan väestöön. Näiden henkilöiden tietoja ei poisteta väestötietojärjestelmästä.
Tilastokeskuksen väestötilastossa laaditaan vuoden lopun 31.12. virallinen väkiluku. Se tehdään VRK:n väestötietojärjestelmästä saaduista tiedoista. VRK julkaisee myös omia käyttötarkoituksiaan varten niin sanottua asukaslukutietoa vuodenvaihteesta. Kyseessä on sama luku, vaikka nimitys on eri.
Tilastokeskuksen väestötilaston mukaan 31.12.2002 Suomen väkiluku oli 5 206 295. Tuon saman luvun Väestörekisterikeskus ilmoittaa asukaslukuna vuodenvaihteessa 2002-2003.
Erilaiset ennakkoväkiluvut
Tilastokeskus laatii myös ennakkotilastot kuukausittain ja neljännesvuosittain. Nämä ennakkotilastot pyritään laatimaan siten, että ne vastaisivat lopullisen väkiluvu tilastointiajankohdan jälkeen. Näin taataan se, että suurin osa väestönmuutoksista tuolta ennakkoväkiluvun laskentahetkeltä on tiedossa.
Vuoden lopulla juuri ennen vuoden vaihdetta Tilastokeskus julkaisee väkilukuarvion tulevasta vuodenvaihteen väkiluvusta kunnittain. Tämä arvio tehdään käyttämällä hyväksi laskentahetkellä olevia ennakkotietoja marraskuuhun asti. Joulukuu arvioidaan ja lopputuloksena on sananmukaisesti arvio vuoden vaihteen väkiluvusta.
VRK julkaisee omilla internet-sivuillaan asukaslukua kuukausittain rekisteritilanteen mukaan. Rekisteritilanne on poikkileikkaustieto sen hetken rekisterissä olevasta väestöstä. On muistettava, että rekisteritilanne ei ole sama kuin sen hetken väkiluku. Tieto väestönmuutoksista tulee taannehtivasti väestötietojärjestelmään, joten rekisteritilanne ei ota huomioon kaikkia syntyneiden, kuolleiden ja muuttaneiden tietoja, joita ei ole viipeestä johtuen ilmoitettu väestötietojärjestelmään.
Päivitetty 7.5.2003
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi